STM

17.1.2001

YK:N YLEISKOKOUKSEN
ERITYISISTUNTO 26.6.-1.7.2001:
MAAILMAN SOSIAALISEN KEHITYKSEN
HUIPPUKOKOUKSEN SEURANTA

Poliittinen julistus
Jatkotoimet ja aloitteet

 

YK:n yleiskokouksen erityisistunto maailman sosiaalisen
kehityksen huippukokouksen seurannasta

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. SAATTEEKSI
2. POLIITTINEN JULISTUS
3. JATKOTOIMET JA ALOITTEET

3.1 Mahdollistava ympäristö
3.2 Köyhyyden poistaminen
3.3 Täystyöllisyys
3.4 Sosiaalinen integraatio
3.5 Tasa-arvo
3.6 Koulutus ja terveydenhuolto
3.7 Afrikka ja vähiten kehittyneet maat
3.8 Rakennesopeutus
3.9 Resurssit
3.10 Kansainvälinen yhteistyö

1. SAATTEEKSI

YK:n yleiskokouksen, maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksen (Kööpenhamina, 1995) seurantaa käsittelevä erityisistunto pidettiin 26.6-1.7-2000 Genevessä. Kokouksessa arvioitiin Kööpenhaminan huippukokouksesta kuluneita viittä vuotta sekä ennen kaikkea neuvoteltiin tulevaisuuden toimintaa ohjaava asiakirja ja poliittinen julistus, joilla sen lisäksi että uudelleen sitoudutaan Kööpenhaminan loppuasiakirjoihin kirjataan lisätoimet ja –aloitteet huippukokouksen sitoumusten toimeenpanemiseksi.

Seurantakokouksen keskeinen viesti oli, että sosiaalinen kehitys ei taloudellisesta kasvusta huolimatta ole edennyt globaalilla tasolla ja köyhyyserot ovat kasvaneet viidessä vuodessa. Paikallisesti on kuitenkin otettu edistysaskeleita. Erilaisista lähtökohdista huolimatta jäsenmaat tunnustavat yhteisen näkemyksen tarpeen ja haluavat ponnistella löytääkseen kestävät sosiaalisen kehityksen perusperiaatteet. Monet niistä ovat juuri niitä, joiden varassa Suomi ja pohjoismaat ovat rakentaneet hyvinvointinsa.

Kokouksessa asetettiin jäsenmaille uusia tavoitteita sosiaalipoliittisten perusperiaatteiden luomisesta ja niistä lisäponnistuksista, joilla toimintaohjelman toimeenpanoa voitaisiin vauhdittaa. Suomi piti tärkeänä, että kansainvälinen yhteisö keskustelee maailman sosiaalisen kehityksen haasteista, ongelmista ja ratkaisumalleista myös YK-foorumilla. Genevessä kävi ilmeiseksi, että jäsenmaiden tulisi luoda yhteinen, maailmalaajuinen visio siitä, miten sosiaalinen kehitys parhaiten turvataan

Suomi nosti seurantakokouksessa esille ennen muuta tarpeen tarkastella sosiaalista ja taloudellista kehitystä rinnakkain ja korosti kestävien sosiaalisten rakenteiden ja vakaan sosiaalisen kehityksen merkitystä hyvinvoinnille. Suomen näkökulmasta erityisesti terveydenhuolto ja peruspalvelut, ihmisoikeudet, tasa-arvo, koulutus-mahdollisuudet, toimiva hallinto sekä kaikkien kansalaisten aktiiviset osallistumismahdollisuudet ovat keskeisiä, kun YK-järjestelmässä pohditaan sosiaalista kehitystä maailmanlaajuisesti. Suomi toivoi, että kaikille, myös köyhien ja kehitysmaiden kansalaisille, turvataan pääsy tietoon ja mahdollisuus hyötyä tiedonvälityksen teknologiasta.

Kööpenhaminan ja Geneven kokoukset ovat olleet merkittäviä virstan pylväitä sosiaalisen kehityksen kysymysten nousussa kansainvälispoliittisen kovaan ytimeen, turvallisuus ja talouspolitiikan rinnalle. Suomi pitää kehitystä erittäin merkittävänä ja osallistuu aktiivisesti sekä YK järjestelmän puitteissa että muilla foorumeilla asiasta käytävään keskusteluun. Maailman sosiaalisen kehityksen prosessin seuranta on YK:n yleiskokouksen päätöksellä annettu YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnalle, jonka työssä Suomi on tiiviisti mukana.

Sosiaali- ja terveysministeriö on halunnut saattaa Maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksen seurantaeritysistunnon loppuasiakirjat suomenkielisinä mahdollisimman laajaan levitykseen, minkä vuoksi käsillä oleva nide pyritään mahdollisimman pian saamaan sekä Sosiaali- ja terveysministeriön internet kotisivuille (www.stm.fi) että myös ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston (global.finland.fi) ja Suomen YK-liiton kotisivuille (www.ykliitto.fi). Viisi vuotta sitten pidetyn Kööpenhaminan maailmankokouksen loppuasiakirjat ovat myös käännetty suomenkielelle ja löytyvät ulkoasiainministeriön julkaisusarjasta (2/1997). Geneven huippukokouksen taustadokumentit sekä Kööpenhaminan huippukokouksen jälkeistä viisivuotiskautta arvioiva loppuasiakirja löytyvät englanninkielisinä YK:n kotisivuilta (www.un.org/esa/socdev)

Alkuun

2. POLIITTINEN JULISTUS

1. Maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksesta on kulunut viisi vuotta. Valtioiden ja hallitusten päämiehet kokoontuivat tuolloin ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa tunnustamaan sosiaalisen kehityksen ja kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin merkityksen sekä asettamaan nämä tavoitteet etusijalle siirtyessämme 21. vuosisadalle. Kööpenhaminan julistuksessa sosiaalisesta kehityksestä ja maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksen toimintaohjelmassa saatiin aikaan uusi yksimielisyys siitä, että ihmiset on asetettava keskeiseen asemaan kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä. Niissä sitouduttiin köyhyyden poistamiseen sekä täystyöllisyyden, tuottavan työn ja sosiaalisen integraation edistämiseen, jotta saavutetaan kaikkien ihmisten kannaltakaikkien ihmisten kannalta vakaa, turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.

2. Me hallitusten edustajat olemme kokoontuneet tähän Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen erityisistuntoon Genevessä arvioidaksemme saavutettua edistystä ja kohdattuja esteitä sekä päättääksemme uusista aloitteista, joilla nopeutetaan kaikkien ihmisten sosiaalista kehitystä. Vahvistamme uudelleen tahtomme ja sitoumuksemme panna toimeen Kööpenhaminan julistus ja toimintaohjelma, siihen sisältyvät strategiat ja sovitut tavoitteet mukaan lukien. Kööpenhaminan julistus ja toimintaohjelma tarjoavat sosiaalisen kehityksen perussuuntaviivat myös tulevien vuosien varalle.

3.Huippukokouksesta lähtien on tunnustettu yhä laajemmin ja painokkaammin, että sosiaalinen kehitys vaatii toteutuakseen suotuisana ympäristönä. Lisäksi tietoisuus tehokkaan sosiaalipolitiikan myönteisestä vaikutuksesta taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen kasvaa koko ajan. Tarkastelumme ja arviointimme on osoittanut, että hallitukset, asianomaiset kansainväliset organisaatiot sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat jatkuvasti pyrkineet parantamaan ihmisten hyvinvointia ja poistamaan köyhyyttä. Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman täysimääräinen toimeenpano vaatii kuitenkin vielä jatkotoimia. On myös käynyt selväksi, että ei ole olemassa yhtä ainoaa yleispätevää tapaa saavuttaa sosiaalista kehitystä ja että kaikilla on jakamisen arvoista kokemusta, tietämystä ja informaatiota.

4. Maailmanlaajuistuminen ja tekniikan jatkuvat, nopeat edistysaskeleet tarjoavat ennennäkemättömiä tilaisuuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Samalla ne aiheuttavat yhä vakavia haasteita, kuten laajoja talouskriisejä, turvattomuutta, köyhyyttä, syrjäytymistä ja eriarvoisuutta yhteiskuntien sisällä ja niiden kesken. Kehitysmaat, varsinkin vähiten kehittyneet maat, ja eräät siirtymätalousmaat kärsivät vieläkin suurista esteistä, jotka vaikeuttavat niiden integraatiota ja täyttä osallistumista maailmantalouteen. Ellei sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen etuja uloteta kaikille maille, yhä enemmän ihmisiä kaikissa maissa ja jopa kokonaisilla alueilla jää edelleenkin syrjään maailmantaloudesta. Meidän on nyt toimittava voittaaksemme nuo kansoja ja maita haittaavat esteet sekä hyödyntääksemme täysin tarjolla olevia mahdollisuuksia kaikkien ihmisten eduksi.

5. Siksi me ilmaisemme uudelleen vakaan tarkoituksemme ja velvollisuutemme poistaa köyhyys, edistää täystyöllisyyttä ja tuottavaa työtä sekä sosiaalista integraatiota ja luoda sosiaaliselle kehitykselle suotuisa ympäristö. Kansakuntien sisäisen ja keskinäisen rauhan ja turvallisuuden säilyttäminen, demokratia, laillisuusperiaatteen noudattaminen, kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien – mukaan lukien oikeus kehitykseen – edistäminen ja suojelu, tehokas, selkeä, julkisuusperiaatetta noudattava ja vastuullinen hallinto, sukupuolten tasa-arvo, työelämän perusperiaatteiden ja oikeuksien sekä siirtotyöläisten oikeuksien kunnioittaminen ovat esimerkkejä niistä keskeisistä tekijöistä, joita tarvitaan sosiaalisen ja ihmiskeskeisen kestävän kehityksen toteutumiseen. Sosiaalinen kehitys ei edellytä pelkästään taloudellista toimintaa vaan myös varallisuuden jakautumisessa vallitsevan eriarvoisuuden vähentämistä sekä talouskasvun tuomien etujen oikeudenmukaisempaa jakoa kansakuntien sisällä ja niiden kesken. Tähän kuuluu myös avoimen, oikeudenmukaisen, turvallisen, syrjimättömän, ennustettavissa olevan, julkisen, monenkeskisiin sääntöihin perustuvan kansainvälisen kauppajärjestelmän toteuttaminen, mahdollisuuksien maksimointi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaaminen sekä sosiaalisen kehityksen ja talouskasvun keskinäisen suhteen tunnustaminen.

6. Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman täysimääräinen ja tehokas toimeenpano on välttämätöntä kaikilla tasoilla. Tunnustamme uudelleen, että vaikka sosiaalinen kehitys on kunkin kansakunnan omalla vastuulla sen saavuttamisessa ei voida onnistua ilman kansainvälisen yhteisön kollektiivista sitoutumista ja yhteisiä ponnisteluja. Kehotamme hallituksia, Yhdistyneitä kansakuntia ja muita tähän liittyviä kansainvälisiä organisaatioita parantamaan toimivaltansa puitteissa kestävälle kehitykselle antamansa tuen laatua ja jatkuvuutta varsinkin Afrikassa ja vähiten kehittyneissä maissa sekä eräissä siirtymätalousmaissa ja koordinoimaan edelleen tähän liittyvää toimintaansa. Me kehotamme niitä myös kehittämään koordinoituja ja sukupuolierot huomioon ottavia sosiaali-, talous- ja ympäristökysymyksiin liittyviä lähestymistapoja päämäärien ja saavutusten välisen kuilun poistamiseksi. Tämä puolestaan edellyttää uuden poliittisen tahdon lisäksi myös lisävoimavarojen hankkimista ja kohdentamista sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Me pyrimme tähän liittyen vakaasti saavuttamaan vieläkin toteutumatta olevan, kansainvälisesti sovitun yleisen virallisen kehitysavun tavoitteen – 0,7 % kehittyneiden maiden bruttokansantuotteesta viralliseen kehitysapuun – niin pian kuin mahdollista.

7. Me tunnustamme, että raskas velanhoitotaakka on heikentänyt vakavasti useiden kehitysmaiden sekä siirtymätalousmaiden mahdollisuuksia edistää sosiaalista kehitystä. Tunnustamme myös velkaantuneiden kehitysmaiden ponnistelut velkasitoumustensa hoitamiseksi siitä huolimatta, että tästä aiheutuu niille suuria sosiaalisia kustannuksia. Me vahvistamme uudelleen sitoumuksemme etsiä tehokkaita, oikeudenmukaisia, kehitystä edistäviä ja kestäviä ratkaisuja kehitysmaiden ulkomaanvelka- ja velanhoito-ongelmiin.

8. Köyhyydenvastainen taistelu edellyttää kansalaisyhteiskunnan ja köyhyydessä elävien ihmisten aktiivista osallistumista. Olemme vakuuttuneita siitä, että Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta on välttämätöntä, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saada hyvätasoista koulutusta, mukaan lukien tilaisuus hankkia tietointensiivisessä osaamistaloudessa tarvittavia taitoja sekä saada terveys- ja muita sosiaalisia peruspalveluja ja tasavertaiset mahdollisuudet osallistua aktiivisesti kehitysprosessiin ja päästä osalliseksi siitä saatavasta hyödystä. Me tunnustamme hallitusten ensisijaisen velvollisuuden huolehtia näistä asioista, mutta tunnustamme myös sen, kuinka tärkeää on tarpeen mukaan vahvistaa julkisen sektorin, yksityissektorin ja muiden tähän liittyvien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kumppanuussuhteita.

9. Vakuutamme uudelleen, että kamppailu ihmisten terveyttä, turvallisuutta, rauhaa ja hyvinvointia vakavasti uhkaavia maailmanlaajuisia olosuhteita vastaan saa erityisen huomiomme. Tällaisia olosuhteita ovat muun muassa jatkuva nälkä, aliravitsemus, laittomiin huumeisiin liittyvät ongelmat, järjestäytynyt rikollisuus, korruptio, vieraat miehitysjoukot, aseelliset konfliktit, laiton asekauppa, terrorismi, suvaitsemattomuus sekä rodullisiin, etnisiin, uskonnollisiin ja muihin syihin perustuvan vihan lietsominen, muukalaisvastaisuus sekä endeemiset, tarttuvat ja krooniset taudit, varsinkin HIV/AIDS, malaria ja tuberkuloosi.

10. Me ilmaisemme uudelleen päätöksemme lujittaa solidaarisuutta köyhyydessä eläviä kohtaan sekä omistautua sellaisten toimintatapojen ja ohjelmien vahvistamiselle, joiden avulla voidaan luoda kaikille ihmisille – naisille ja miehille, lapsille, nuorille ja vanhuksille – varsinkin haavoittuville, huono-osaisille ja syrjäytyneille, yhteiskuntia, joissa vallitsee sosiaalinen osallisuus ja yhteenkuuluvaisuus. Me tunnustamme, että haavoittuvien, huono-osaisten ja syrjäytyneiden erityistarpeet vaativat heille kohdennettuja erityistoimia, niin että he voisivat elää antoisampaa ja sisällökkäämpää elämää.

11. Tehokkaampi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta Kööpenhaminan julistus ja toimintaohjelma sekä erityisistunnon hyväksymät jatkotoimet ja -aloitteet saadaan toteutetuksi ja jotta maailmanlaajentumisen haasteisiin kyetään vastaamaan. Me tunnustamme tarpeen jatkaa sitä laaja-alaista uudistustyötä, jonka tavoitteena on vahvempi ja vakaampi kansainvälinen rahoitusjärjestelmä, joka kykenee vastaamaan uusiin kehityshaasteisiin tehokkaammin ja oikeaan aikaan. Me tunnustamme, että hallitusten, alueellisten organisaatioiden sekä kaikkien Yhdistyneiden kansakuntien elinten ja järjestöjen tulee mandaattiensa puitteissa harjoittaa kaikkien suurten konferenssien ja huippukokousten koordinoitua seurantaa.

12. Olemme vakaasti päättäneet antaa uutta pontta yhteisille pyrkimyksillemme parantaa ihmisten elämää ja olosuhteita. Tuommekin nyt julki uudet aloitteet Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman toteuttamiseksi. Olemme uuden vuosituhannen alkaessa tietoisia vastuustamme tulevia sukupolvia kohtaan, ja sitoudumme vakaasti edistämään sosiaalista kehitystä, sosiaalinen oikeudenmukaisuus mukaan lukien, kaikille ihmisille globaalistuvassa maailmassa. Kehotamme kansainvälistä yhteisöä sekä kaikkia ihmisiä kaikissa maissa ja kaikilla elämänaloilla liittymään uudella innolla toteuttamaan yhteistä tulevaisuudenkuvaamme oikeudenmukaisemmasta maailmasta.

3. Jatkotoimet ja -aloitteet huippukokouksessa tehtyjen sitoumusten toimeenpanemiseksi

1. Hallitusten tulee omaksua integroitu lähestymistapa, jolla varmistetaan sosiaaliseen kehitykseen tähtäävien tavoitteiden sisällyttäminen hallitusten päätöksenteon kaikille alueille. Yleiskokous suosittelee, että tässä yhteydessä ryhdytään paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla seuraaviin jatkotoimiin YK:n maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksen hyväksymien ja huippukokouksen raportissa julkaistujen kymmenen sitoumuksen toimeenpanon jatkamiseksi edelleen.

Alkuun

3. JATKOTOIMET JA ALOITTEET

3.1 Mahdollistava ympäristö

Sitoumus 1:

Me sitoudumme luomaan taloudellisen, poliittisen, sosiaalisen, oikeudellisen ja kulttuuriympäristön, joka antaa ihmisille mahdollisuudet sosiaaliseen kehitykseen.

2. Hallitusten tulee kehityspolitiikkaansa laatiessaan ja toteuttaessaan varmistaa se, että ihmiset asetetaan kehityksen keskipisteeseen. Siksi ihmisille on suotava oikeus ja mahdollisuus osallistua rajoituksitta yhteiskuntansa yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään. Maailmanlaajuinen voimainponnistuksemme sosiaalisen kehityksen edistämiseksi ja tässä asiakirjassa annetut toimia koskevat suositukset pohjautuvat yhteisymmärrykseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Niissä noudatetaan YK:n peruskirjan tarkoitusperiä ja periaatteita sekä tunnustetaan, että sosiaaliseen kehitykseen tähtäävät strategiat, menettelytavat, ohjelmat ja toimet ovat kunkin maan velvollisuus. Niissä tulee ottaa huomioon kunkin maan taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöolosuhteiden monimuotoisuus sekä kunnioittaa ihmisten erilaisia uskonnollisia ja eettisiä arvoja, kulttuuritaustoja ja filosofisia vakaumuksia sekä kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tässä yhteydessä kansainvälinen yhteistyö on erinomaisen tärkeää sosiaaliseen kehitykseen tähtäävien ohjelmien ja toimien täysimääräiselle toimeenpanolle.

3. On sitouduttava uudelleen tehokkaaseen, selkeään, julkisuusperiaatetta noudattavaan ja vastuulliseen johtamiseen ja hallintoon sekä demokraattisiin instituutioihin, jotka vastaavat ihmisten tarpeisiin ja luovat heille mahdollisuudet osallistua aktiivisesti prioriteetteja, toimintatapoja ja strategioita koskevaan päätöksentekoon.

4. On vahvistettava uudelleen se, kuinka ratkaiseva merkitys hallituksilla on ihmiskeskeisen kestävän kehityksen edistämiselle toteuttaessaan toimia, joilla parannetaan ja ylläpidetään tasa-arvoa, sukupuolten tasa-arvo mukaan lukien, sekä kehitetään ja ylläpidetään tehokkaasti toimivia ja eettisiä arvoja kunnioittavia markkinoita, köyhyyttä poistavaa ja tuottavaa työtä lisäävää politiikkaa, kaikkien ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia saada sosiaalisia peruspalveluja, sosiaalista suojelua sekä huono-osaisten ja haavoittuvien ryhmien tukemista.

5. On vahvistettava uudelleen, edistettävä ja varmistettava ne oikeudet, jotka on määritelty tähän liittyvissä kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa – esimerkiksi yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa , taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja julistuksessa oikeudesta kehitykseen , mukaan lukien koulutukseen, ravintoon, asuntoon, työntekoon, terveyteen ja tiedonsaantiin liittyvät oikeudet – varsinkin köyhyydessä elävien auttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että niiden toimeenpanosta vastaavia kansallisia ja paikallisia instituutioita vahvistetaan.

6. Kansainvälistä yhteisöä, erityisesti luotonantaja- ja luotonottajamaita sekä asiaankuuluvia kansainvälisiä rahoituslaitoksia on kehotettava etsimään ja toteuttamaan kehitystä edistäviä ja kestäviä ratkaisuja kehitysmaiden kehityspyrkimyksiä ja talouskasvua haittaaviin ulkomaanvelka- ja velanhoito-ongelmiin mm. velanhoitoa helpottavien toimien avulla, viralliseen kehitysapuun liittyvien velkojen anteeksianto mukaan lukien, ja siten tukien kyseisten maiden hallitusten pyrkimyksiä toteuttaa kansojensa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet täysimääräisesti.

7. Myönteistä vuorovaikutusta ympäristö-, talous- ja sosiaalipolitiikan alojen kesken on tehostettava, koska myös se on välttämätöntä huippukokouksen päämäärien saavuttamisen onnistumiselle. Tämän tavoitteen koordinoitua ja samanaikaista huomioon ottamista on edistettävä politiikkaa laadittaessa. Niihin sosiaali-, talous- ja rahoituspolitiikan vaikutuksiin, jotka kohdistuvat työllisyyteen ja kestävän toimeentulon hankkimiseen, köyhyyteen ja sosiaaliseen kehitykseen, on myös kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.

8. On luotava järjestelmiä, joilla talouspolitiikan sosiaalisia vaikutuksia arvioidaan ennen toiminnan alkamista (ex ante) ja valvotaan jatkuvasti niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä talouskriisien varalta laadittavaan makrotalouspolitiikkaan sekä talousuudistusohjelmien suunnitteluun.

9. On kehitettävä kansallisia ja tarvittaessa alueellisia ohjeita, joissa otetaan huomioon tuottavuuden ja tehokkuuden laajat määritelmät ja joiden avulla työttömyyden ja köyhyyden sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti sekä edistää asianmukaisia strategioita työpaikkojen luomiseksi ja köyhyyden poistamiseksi.

10. Tunnustaen, ettei sosiaalisen kehityksen saavuttamiseen ole olemassa yhtä ainoaa, kaikkialla maailmassa toimivaa tapaa sekä tunnustaen sen, kuinka tärkeää on jakaa sosiaalista kehitystä koskevia kokemuksia ja hyviä käytäntöjä tasavertaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen pohjalta jäsenvaltioiden kesken, YK:n talous- ja sosiaalineuvostoa (ECOSOC) on kehotettava tutkimaan sosiaalisen kehityksen toimikunnan kautta tapoja jakaa näitä kokemuksia ja käytäntöjä ja siten auttaa jäsenvaltioita kehittämään toimintamalleja huippukokouksen päämäärien edistämiseksi.

11. Kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden kykyä poistaa niitä esteitä, jotka rajoittavat näiden maiden osallistumista jatkuvasti globaalistuvaan talouteen, on parannettava

a. vauhdittamalla ja vahvistamalla kehitysmaiden teollistumisprosessia;

b. edistämällä asianmukaisen teknologian, osaamisen, tietämyksen ja informaation – myös sosiaaliseen kehitykseen ja kapasiteetin lisäämiseen liittyvän – siirtoa kehitysmaihin ja siirtymätalousmaihin sekä täydentämällä näiden maiden tähän liittyviä pyrkimyksiä tehostamalla kansainvälistä yhteistyötä, tekninen yhteistyö ja riittävä rahoitus mukaan lukien;

c. lisäämällä ja parantamalla multilateraalisen kauppajärjestelmän mukaisesti;

kehitysmaiden tuotteiden ja palvelujen pääsyä kansainvälisille markkinoille mm. vähentämällä käytyjen neuvottelujen mukaisesti tulliesteitä ja poistamalla muut kaupan esteet kuin tullit, jotka hankaloittavat perusteettomasti kehitysmaiden kaupankäyntiä

d. lisäämällä ja parantamalla siirtymätalousmaiden tuotteiden ja palvelujen pääsyä kansainvälisille markkinoille;

e. parantamalla – olemassa olevia multilateraalisen kaupan sääntöjä noudattaen –yleistä mahdollisuutta osallistua multilateraalisen kauppajärjestelmän toimintaan sekä nopeuttamalla prosessia, joka tähtää kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden yleisempään liittymiseen Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseniksi;

f. antamalla kehitysmaille ja siirtymätalousmaille teknistä apua kahdenvälisesti sekä Maailman kauppajärjestön WTO:n, YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTADin, Kansainvälisen kauppakeskuksen ITC:n ja muiden järjestöjen kautta, jotta niiden kapasiteetti lisääntyy ja ne kykenevät käymään kauppaa ja osallistumaan tehokkaasti kansainvälisillä talousfoorumeilla ja kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin, WTO:n riitojenratkaisumekanismi mukaan lukien.

12. On ryhdyttävä toimiin, joiden tarkoituksena on estää ryhtyminen sellaisiin yksipuolisiin ja kansainvälisen oikeuden sekä YK:n peruskirjan vastaisiin toimiin, jotka estävät niiden kohteena olevaa väestöä – etenkin naisia ja lapsia – pääsemästä täysipainoisesti osallisiksi taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, haittaavat heidän hyvinvointiaan ja estävät heitä toteuttamasta ihmisoikeuksiaan, mukaan lukien jokaisen oikeus sellaiseen elintasoon , joka on tarpeen heidän terveytensä ja hyvinvointinsa turvaamiseksi sekä oikeus saada ruokaa, sairaanhoitoa ja tarpeellisia sosiaalipalveluja. On myös varmistettava, ettei ruokaa ja lääkkeitä käytetä poliittisena painostuskeinona.

13. Kansainvälisen suhdannevaihtelujen sosiaaliseen ja talouskehitykseen kohdistuvia haittavaikutuksia on vähennettävä mm.

a. parantamalla mm. ennalta ehkäiseviä toimia ja ennakkovaroitusvalmiuksia, joilla puututaan lyhytaikaisten pääomavirtojen suureen vaihtelevuuteen harkiten mm. velkojen väliaikaista jäädyttämistä;

b. parantamalla institutionaalista kapasiteettia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jotta rahoitusvirroista tulee avoimempia, sekä kehittämällä, vahvistamalla ja panemalla toimeen sääntelyjärjestelmiä, joilla toimia voidaan valvoa mm. rahoitustoimien mahdollisten haittavaikutusten vähentämiseksi;

c. tarvittaessa perustamalla tai vahvistamalla alueellisella tasolla hallitustenvälisiä talous-, rahoitus- ja sosiaalialan koordinointijärjestelmiä tämän tason talouden ja rahoitustoiminnan vakauttamiseksi ja sosiaalisen kehityksen tehostamiseksi;

d. antamalla kehitysmaille ja siirtymätalousmaille teknistä apua niiden kotimaisten pääomamarkkinoiden vahvistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että maiden hallitukset sääntelevät näitä markkinoita asianmukaisesti;

e. ryhtymällä toimiin, jotta sosiaalisia peruspalveluja, varsinkin koulutus- ja terveyspalveluja, suojellaan niillä toimintamalleilla ja ohjelmilla, jotka maat ottavat käyttöön kansainvälisten rahoituskriisien sattuessa;

f. toimimalla sellaisten talouspolitiikan laatimiseen liittyvien kansallisten instituutioiden ja konsultointijärjestelmien vahvistamiseksi, jotka edistävät avoimuuden ja julkisuuden lisäämistä sekä kansalaisyhteiskunnan kuulemista;

g. kannustamalla kansainvälisiä rahoituslaitoksia ja muita tähän liittyviä mekanismeja valppauteen mahdollisten rahoituskriisien varalta sekä auttamaan maita parantamaan valmiuksiaan ehkäistä kriisejä ja lieventää niiden vaikutuksia tavoitteena reagoida ajoissa ja tehokkaasti.

14. On varmistettava kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden tehokas osallistuminen kansainväliseen taloudelliseen päätöksentekoprosessiin mm. kansainvälisillä talousfoorumeilla varmistaen kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan avoimuuden ja vastuullisuuden, jotta sosiaalinen kehitys saa keskeisen aseman niiden toimintamalleissa ja ohjelmissa.

15. Kehitysyhteistyötä on tehostettava, jotta kehitysmaiden ihmisten tuotantopotentiaali kasvaa ja jotta mm. yksityissektori saa paremmat valmiudet kilpailla tehokkaammin globaaleilla markkinoilla ja siten voidaan luoda perusta sosiaaliseen kehitykseen tarvittavien voimavarojen lisäämiselle.

16. On tuettava Kölnin aloitetta velanalennuksista ja varsinkin raskaasti velkaantuneiden köyhien maiden velkoja koskevan aloitteen pikaista toimeenpanoa sekä kannustettava sitoutumista sen varmistamiseen, että raskaasti velkaantuneiden köyhien maiden velanhoidon helpottamiseen osoitetaan pitkällä aikavälillä kaikki tarvittava lisärahoitus, sekä siihen, että säästetyt varat käytetään köyhyydenvastaisten ohjelmien ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen.

17. Pitäen mielessä sen, että yritysten on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, yritysten sosiaalista vastuullisuutta sosiaalisen kehityksen tukemiseksi on kannustettava muun muassa

a. edistämällä yritysten tietoisuutta siitä, kuinka sosiaalinen kehitys ja talouskasvu liittyvät toisiinsa;

b. luomalla oikeudenmukaiset ja vakaat oikeudelliset, taloudelliset ja sosiaalipoliittiset olosuhteet, jotka tukevat ja vauhdittavat yksityissektorin aloitteita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

c. tehostamalla kansallisen tason yhteistyötä liike-elämän, ammattiyhdistysten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa Kööpenhaminan huippukokouksen tavoitteiden tukemiseksi.

18. On ryhdyttävä tehokkaisiin lisätoimiin sellaisten kansojen – varsinkin siirtomaavallan tai vieraan vallan miehityksen alaisena elävien kansojen – itsemääräämisoikeuden toteutumisen esteiden poistamiseksi, jotka yhä haittaavat näiden kansojen taloudellista ja sosiaalista kehitystä, loukkaavat ihmisarvoa, joita vastaan on taisteltava ja joista on päästävä eroon.

19. On tehostettava kansainvälistä yhteistyötä, sen aiheuttaman rasituksen jakaminen mukaan lukien, ja humanitaarisen avun koordinoimista luonnononnettomuuksia ja muita humanitaarisia hätätilanteita tai konflikteja kokeneille maille tavoilla, jotka tukevat toipumista ja pitkän aikavälin kehitystä.

20. On luotava paremmat edellytykset pakolaisten vapaaehtoiselle kotiuttamiselle turvallisesti ja sekä maansa sisällä evakkoon joutuneiden turvalliselle palaamiselle kotiseudulleen ja heidän kitkattomalle sopeutumiselleen takaisin omaan yhteiskuntaansa.

21. YK-järjestelmän elimiä on kannustettava puuttumaan korruptioon, joka horjuttaa pyrkimyksiä sosiaalisen kehityksen edistämiseksi ja haittaa voimavarojen tehokasta käyttöä. Tähän liittyen tulee myös ottaa huomioon rikosten torjunta- ja rikosoikeustoimikunnan yleiskokoukselle antama suositus hyväksyä päätöslauselma tehokkaan kansainvälisen korruptionvastaisen oikeusasiakirjan laatimiseksi sekä kannustaa asianomaisia YK-järjestelmän elimiä harkitsemaan tätä vakavasti.

22. On edistettävä parhaillaan meneillään olevaa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan luonnostelutyötä, jotta tämä työ saataisiin pikaiseen päätökseen.

23. On ryhdyttävä asianmukaisiin kiireellisiin ja tehokkaisiin toimiin, joilla puututaan pakotteiden sosiaalisiin ja humanitaarisiin, varsinkin naisiin ja lapsiin kohdistuviin vaikutuksiin, tarkoituksena niiden minimointi.

24. Siirtymätalousmaita on autettava luomaan tehokkaita sääntelyjärjestelmiä, asianmukaiset oikeudelliset puitteet ja instituutiot mukaan lukien, progressiivisten ja tehokkaiden verojärjestelmien kehittämiseksi niin, että sosiaaliseen kehitykseen saadaan riittävästi varoja ja että olemassa olevia aineellisia voimavaroja ja työvoimaa hyödynnetään tehokkaammin mm. pienentämällä siirtymäprosessin sosiaalisia vaikutuksia niin, että tarkoituksena on etenkin sosiaalipalvelujen julkisen rahoituksen leikkausten pysäyttäminen, sekä kannustamalla pyrkimyksiä ottaa kansalaisjärjestöt, ammattiyhdistykset, työnantajajärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan sosiaalipoliittiseen vaikuttamiseen.

Alkuun

3.2 Köyhyyden poistaminen

Sitoumus 2:

Me sitoudumme tavoittelemaan köyhyyden poistamista maailmasta määrätietoisin kansallisin toimin ja kansainvälisellä yhteistyöllä, koska tämä on ihmiskunnalle eettisesti, sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti välttämätöntä.

25. Köyhyyden poistamiselle on annettava keskeinen asema taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä, ja kaikkien tasojen asianomaisten toimijoiden kesken on pyrittävä toimintamalleja ja strategioita koskevaan yhteisymmärrykseen, jotta äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä saadaan vähennettyä puoleen nykyisestä vuoteen 2015 mennessä pitäen lopullisena päämääränä köyhyyden poistamista kokonaan.

26. Maita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, on kannustettava sisällyttämään köyhyydenvastaiseen taisteluun liittyvät päämäärät ja tavoitteet kansallisiin sosioekonomisiin kehitysstrategioihinsa sekä parantamaan kansallisia strategioitaan maakohtaisten tarpeiden mukaisesti niin, että ne pyrkivät luomaan tai vahvistamaan institutionaalisia mekanismeja, jotka varmistavat monialaisen lähestymistavan köyhyyden poistamiseen, sekä parantamaan paikallishallinnon mahdollisuuksia puuttua köyhyysongelmaan samalla noudattaen tilivelvollisuuttaan niin keskushallintoa kohtaan sen myöntämiä varoja koskien kuin valitsijoilleenkin näiden varojen käyttöä koskien.

27. Kokonaisvaltaisten kansallisten köyhyyden poistamiseen tähtäävien strategioiden yhteydessä on integroitava kaikkien tasojen politiikka, ml. talous- ja veropolitiikka, kapasiteetin lisääminen ja instituutioiden rakentaminen, asettaen tärkeysjärjestyksessä etusijalle investoinnit koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä sosiaalisiin turvajärjestelmiin ja peruspalveluihin köyhyydessä elävien vaikutusvallan lisäämiseksi

a. edistämällä kansallisten ja kansainvälisten köyhyydenvastaisten strategioiden ja ohjelmien yhtenäisyyttä kaikilla tasoilla;

b. auttamalla kehitysmaita parantamaan mahdollisuuksiaan kerätä ja analysoida köyhyyden vähentämiseen pyrkivien toimintamallien laatimisen kannalta välttämätöntä tietoa köyhyydestä;

c. varmistamalla, että makrotalouspolitiikassa otetaan huomioon ja siihen sisällytetään täysimääräisesti mm. työllisyyden parantamiseen ja köyhyyden vähentämiseen liittyviä tavoitteita;

d. kannustamalla hallituksia arvioimaan tarpeen mukaan uudelleen kansallista veropolitiikkaansa, progressiivinen verotus mukaan lukien, tarkoituksena vähentää tuloeroja ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta;

e. tarkistamalla julkista menopolitiikkaa tehokkaammaksi, avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi, jotta sen köyhyyttä poistava vaikutus maksimoituu;

f. parantamalla köyhyydessä elävien mahdollisuuksia saada käyttöönsä tuotantoon tarvittavia voimavaroja niin, että heille järjestetään esimerkiksi käytännön koulutusta ja pienluotto-ohjelmia;

g. toteuttamalla köyhyyttä poistavaa työllisyyspolitiikkaa, muistaen myös itsenäisen ammatinharjoituksen;

h. kannustamalla pienten ja keskisuurten yritysten kasvua laatimalla johdonmukaisia, pitkän aikavälin toimintamalleja niiden tukemiseksi sekä mm. parantamalla pääoman ja lainojen saantimahdollisuuksia, edistämällä koulutusmahdollisuuksia ja asianmukaisen tekniikan käyttömahdollisuuksia, vähentämällä byrokratiaa, edistämällä sukupuolten tasa-arvoa ja työelämän normien noudattamista sekä parantamalla pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia saada infrastuktuurin rakentamiseen liittyviä projektitoimeksiantoja;

i. etsimällä keinoja, joiden avulla epävirallisen sektorin luonne voidaan tunnustaa paremmin, jotta sen osuus kansantaloudesta voidaan arvioida ja tarpeen mukaan parantaa sen tuottavuutta lisäämällä koulutusta ja pääoman, ml. pienluottojen, saantia, jotta työolosuhteita voidaan asteittain parantaa työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamisen kautta, jotta sosiaalinen suojelu tehostuu ja jotta epävirallinen sektori voidaan aikanaan sulauttaa viralliseen talouteen;

j. luomalla, vahvistamalla ja laajentamalla pienluottoja ja muita rahoitusinstrumentteja, jotka on mukautettu syrjäytyneiden ja haavoittuvien ryhmien tarpeita ja suorituskykyä vastaaviksi, jotta pienluotot ulotetaan useampien ihmisten – erityisesti naisten ja huono-osaisten ryhmien, varsinkin köyhyydessä elävien – saataville ja jotta niiden tehokasta käyttöä ja etuja koskevaa tietoa ja koulutusta on laajalti saatavilla;

k. kannustamalla ja helpottamalla tarpeen mukaan osuuskuntien perustamista;

l. kannustamalla maaseudun kestävää kehitystä varsinkin alueilla, joilla maanviljelyksen edellytykset ovat heikot;

m. laajentamalla neuvontapalveluja ja teknistä apua maanviljelyksen, karjanhoidon ja kalatalouden aloilla sekä edistämällä maaseudulla työskentelevien, varsinkin naisten, pienyrityksiä ja itsenäistä ammatinharjoittamista maaseudun kasvavan köyhyyden, maattomuuden ja maaltamuuton estämiseksi; samoin edistämällä maaseudun teollistumista työpaikkojen luomiseksi;

n. kehittämällä ja edistämällä institutionaalista kapasiteettia (esim. johtamiskoulutuksen avulla);

o. varmistamalla sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen kaikilla tasoilla ja ryhtymällä toimiin köyhyyden naisistumisen ehkäisemiseksi pitäen mielessä naisten ja tyttöjen potentiaalisen roolin köyhyyden poistamisessa;

p. edistämällä köyhyyttä koskevia osallistuvia arviointeja sekä sosiaalivaikutusarviointeja, joissa otetaan huomioon sukupuoli, ikä ja asiaankuuluvat sosioekonomiset kategoriat ja joilla määritetään mm. köyhyyden laajuus ja esiintymisalueet sekä sen vaikutuksista pahiten kärsivät ryhmät, jotta voidaan laatia köyhyydenvastaisia strategioita;

q. huolehtimalla haavoittuvien ja huono-osaisten ryhmien erityistarpeista;

r. tukemalla aloitteita, joiden avulla voidaan lisätä köyhyydessä elävien, varsinkin kotitalouksien huoltajina toimivien naisten, vaikutusvaltaa sekä edistämällä heidän mahdollisuuksiaan järjestää asiansa niin, että he voivat paremmin hyödyntää tarjolla olevia mahdollisuuksia, sosiaalisia peruspalveluja ja tuotantovoimavaroja;

s. varmistamalla yhteisön osallistuminen köyhyyden poistamiseen tähtäävien strategioiden ja ohjelmien laatimiseen ja toimeenpanoon tarkoituksena ihmisten omatoimisuuden lisääminen ja ihmisten erilaisten tarpeiden kokonaisvaltaisen tyydyttämisen edistäminen. Kansalaisyhteiskunnalla voi olla tärkeä rooli sosiaalisten peruspalvelujen suunnittelussa, järjestämisessä ja tarjoamisessa yhteistyössä kansallisten hallitusten kanssa;

t. takaamalla kaikille ihmisille mahdollisuuden saada sosiaalisia peruspalveluja myös talouskriisien aikana;

u. kehittämällä – käyttäen terveyspolitiikkaa Maailman terveysjärjestön WHO:n köyhyys- ja terveysstrategian mukaisesti köyhyyden poistamiskeinona – kestäviä ja tehokkaasti hallittavia, köyhiä suosivia terveydenhuoltojärjestelmiä, jotka painottavat köyhien keskuudessa yleisten sairauksien ja terveysongelmien hoitoa ja oikeudenmukaistavat terveydenhuollon rahoitusta sekä ottavat myös huomioon tavoitteen järjestää ja luoda kaikille ihmisille mahdollisuudet saada koko elämänsä ajan laadukasta perusterveydenhoitoa, ml. Seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa vuoteen 2015 mennessä, sekä terveyskasvatusohjelmat, puhdas vesi ja turvalliset hygieniaolot, elintarviketurva ja rokotusohjelmat;

v. kannustamalla sosiaalisten peruspalvelujen tuotannon hajauttamista keinona vastata tehokkaammin ihmisten tarpeisiin.

28. On kehitettävä ja pantava toimeen kestäviä, köyhiä suosivia kasvustrategioita, jotka lisäävät köyhyydessä elävien naisten ja miesten mahdollisuuksia ja kykyä tehdä elämästään parempaa. Tällaisia strategioita voisivat olla esimerkiksi tuotantovoimavarojen ja pienrahoituksen saantimahdollisuuksien parantaminen sekä tuottavuutta parantavien ja tietämystä, taitoja ja valmiuksia lisäävien ohjelmien käyttöönotto.

29. On jaettava tietoa hyvistä käytännöistä, joiden avulla voidaan perustaa tai parantaa sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka kattavat sellaiset riskit, joista edunsaajat eivät itse kykene selviytymään ja jotka ajavat ihmisiä köyhyysloukkuun. Tämä on toteutettava varmistaen, että köyhyydessä elävät ihmiset pääsevät sosiaalisen suojelun, myös sosiaalisten turvaverkkojen, piiriin sekä edistäen yhteistä etua ajavia ja oma-apujärjestelmiä, ml. pienimuotoiset yhteisölähtöiset, uutta etsivät ohjelmat, ja siten tukien sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta sekä kattavampia ja kokonaisvaltaisempia turvajärjestelmiä ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet

a. etsimällä voimavaroin tuettuja tapoja ja keinoja – ml. kohdentamalla tarvittaessa uudelleen voimavaroja ja lahjoittajien taloudellista apua – kehittää sosiaalisen suojelun järjestelmiä haavoittuville, suojattomille ja vakuuttamattomille henkilöille sekä vedota tähän liittyen Kansainväliseen työjärjestöön ILO:on ja muihin asiaankuuluviin kansainvälisiin järjestöihin, jotta ne antaisivat toimivaltansa puitteissa teknistä apua kehitysmaille ja siirtymätalousmaille näiden pyynnöstä;

 

b. kehittämällä tarvittaessa uusia keinoja varmistaa näiden järjestelmien kestävyys ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet, erityisesti väestön ikääntymisen ja työttömyyden lisääntymisen.

30. On parannettava kansallisia valmiuksia puuttua yhteistyössä Maailman elintarvikeohjelman WFP:n, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ja muiden tähän liittyvien järjestöjen kanssa kotitalouksien tasolla nälkään, aliravitsemukseen ja elintarviketurvan puutteellisuuteen varsinkin tunnustamalla naisten keskeinen rooli elintarviketurvasta huolehtijoina ja tukemalla tätä roolia. Tässä yhteydessä tulee kehottaa hallituksia, jotka eivät vielä ole niin tehneet, asettamaan elintarviketurvan keskeiseen asemaan köyhyydenvastaisissa strategioissaan ja sosiaalipolitiikassaan.

31. Kansainvälistä tukea siirtymätalousmaille on kannustettava, jotta niitä avustettaisiin

a. sosiaalipalvelujen ulottamisessa kaikille ja samalla erityisavun antamisessa kaikkein haavoittuvimmille ryhmille siirtymävaiheen helpottamiseksi;

b. sellaisten toimintamallien toimeenpanossa, joissa siirtymävaiheen johdosta syrjäytyneitä autetaan ja syrjäytymisestä ja puutteen lisääntymisestä päästään eroon;

c. asianmukaisten sosiaaliohjelmien ylläpidossa.

Alkuun

3.3 Täystyöllisyys

Sitoumus 3:

Me sitoudumme edistämään täystyöllisyyttä talous- ja sosiaalipolitiikkamme ensisijaisena tavoitteena sekä luomaan kaikille miehille ja naisille mahdollisuudet hankkia turvattu ja jatkuva toimeentulo tekemällä vapaasti valitsemaansa tuottavaa työtä.

32. Tarpeen mukaan on arvioitava uudelleen makrotalouspolitiikkaa niin, että tavoitteena on työpaikkojen lisääminen ja köyhyyden vähentäminen samalla pyrkien saavuttamaan ja ylläpitämään hidasta inflaatiovauhtia.

33. Työmarkkinaosapuolten väliselle vuoropuhelulle on luotava suotuisat olosuhteet varmistamalla työntekijä- ja työnantajajärjestöjen tehokas edustus ja osallistuminen laajapohjaiseen sosiaaliseen kehitykseen tähtäävien toimintamallien kehittämisen tukemiseksi.

34. On laajennettava mahdollisuuksia tuottavaan työhön – ml. itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, kiinnittäen erityistä huomiota pieniin ja keskisuurin yrityksiin – panostamalla inhimillisten voimavarojen, yrittäjyyden ja työllistettävyyden kehittämiseen etenkin koulutuksen, ammatti- ja johtamiskoulutuksen sekä työturvallisuuden ja työterveyshuollon avulla sekä mm. tehostamalla teknistä yhteistyötä ja yhteistyötä yksityissektorin kanssa näissä kysymyksissä.

35. On tuettava ihmisarvoista työtä koskevaa laajaa ILO-ohjelmaa, jonka tavoitteena on muun muassa edistää kaikkien naisten ja miesten, vammaiset mukaan lukien,

yhtäläisiä mahdollisuuksia ihmisarvoisen ja tuottavan työn saantiin ottamalla

huomioon asiaan liittyvissä ILO:n asiakirjoissa ja muissa kansainvälisissä

asiakirjoissa määritellyt työntekijöiden perusoikeudet, ml. pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kieltäminen, yhdistymisvapaus ja oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksista, sama palkka naisille ja miehille samanarvoisesta työstä sekä syrjinnän kieltäminen työhönotossa, sosiaalisen suojelun tehostaminen ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistäminen.

36. On tunnustettava tarve laatia yhtenäinen ja koordinoitu kansainvälinen työllisyysstrategia, jolla parannetaan ihmisten mahdollisuuksia hankkia jatkuva toimeentulo ja työllistyä, sekä tässä yhteydessä tukea Kansainvälisen työjärjestön maailman työllisyysfoorumin järjestämistä vuonna 2001.

37. Kansainvälistä työjärjestöä on kehotettava edistämään työllisyyspolitiikkaan liittyvien hyvien käytäntöjen koordinoitua vaihtoa työpaikkojen luomisen vauhdittamiseksi ja laajentamiseksi, työttömyyden vähentämiseksi, työn laadun parantamiseksi sekä työmarkkina- ja työllisyyspalvelujen parantamiseksi.

38. Työn laatua ja työllisyyttä on parannettava mm.

a. pyrkien jatkuvasti ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti toimeen – mikäli näin ei vielä ole tehty – ILO:n yleissopimukset, jotka koskevat työntekijöiden perusoikeuksia eli yhdistymisvapautta ja tehokasta tunnustusta oikeudelle järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksista, kaikenlaisen pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kieltämistä sekä syrjinnän kieltämistä työhönotossa ja työpaikoilla;

b. harkitsemalla vakavasti niiden ILO:n yleissopimusten ratifioimista ja täysimääräistä toimeenpanoa, jotka koskevat alaikäisten, naisten, nuorten, vammaisten, maahanmuuttajien ja alkuperäisväestön työelämän oikeuksia;

c. kunnioittamalla, edistämällä ja toteuttamalla ILO:n julistusta työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä sen seurantaa;

d. tukemalla maailmanlaajuista kampanjaa lapsityövoiman käytön pahimpien muotojen välittömäksi lopettamiseksi sekä osallistumalla siihen, ml. edistämällä ILO:n yleissopimuksen n:o 182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi, yleismaailmallista ratifiointia ja toimeenpanoa;

e. edistämällä työympäristöjen turvallisuutta ja terveellisyyttä, jotta työolosuhteet paranevat ja työtapaturmat ja ammattitaudit rasittavat vähemmän ihmisiä ja terveydenhuoltojärjestelmiä.

39. On taattava tehokkaat ja kokonaisvaltaiset toimet lapsityövoiman vahingollisen käytön lopettamiseksi mm. laatimalla ja panemalla toimeen kansallisia toimintasuunnitelmia, takaamalla pääsy peruskoulutukseen, parantamalla lapsityöntekijöiden perheiden työllistymis- ja tulonhankkimismahdollisuuksia, kiinnittämällä erityistä huomiota tyttöihin, edistämällä hallitusten, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, lapsityöntekijöiden perheiden ja kansalaisyhteiskunnan keskinäistä yhteistyötä sekä painottamalla tarvetta tiiviiseen yhteistyöhön ILO:n, YK:n lastenrahaston (UNICEF) sekä Maailmanpankin ja muiden tähän liittyvien toimijoiden kesken.

40. YK-järjestelmän asianomaisia järjestöjä on kehotettava antamaan kansallisille hallituksille koordinoitua teknistä apua, joka tukee niiden pyrkimyksiä edistää sosiaalista kehitystä sekä saavuttaa köyhyyden poistamisen, täystyöllisyyden ja sosiaalisen integraation, ml. sukupuolten tasa-arvon, tavoitteet.

41. Yksityissektoria on kannustettava kunnioittamaan työntekijöiden perusoikeuksia, jotka on vahvistettu uudelleen ILO:n julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista.

42. On parannettava menetelmiä, joilla kerätään ja analysoidaan työelämää koskevaa perustietoa maakohtaisista tarpeista mm. sukupuolen, iän ja muiden asianmukaisten sosioekonomisten ryhmien mukaan eriytyvä, ml. koskien epävirallista, maatalous- ja palvelusektoria ja uusia työsuhdemalleja, sekä tutkittava palkattoman työn mittausmenetelmien kehittämisen ja parantamisen toteuttamiskelpoisuutta.

43. On harkittava mahdollisuutta järjestää suuri ILO:n organisoima epävirallista sektoria koskeva tapahtuma vuonna 2002.

44. Kansainvälistä työjärjestöä ILO:a on kehotettava pyynnöstä auttamaan jäsenvaltioita ulottamaan tukitoimia epävirallisen sektorin työntekijöille, ml. lakiin perustuvat oikeudet, sosiaalinen suojelu ja luotonsaanti.

45. Suunniteltava ja vahvistettava tarpeen mukaan sosiaalista suojelua antavien järjestelmien kattavuutta, jotta ne tyydyttävät joustavien työjärjestelyjen piirissä työskentelevien tarpeet.

46. Tarpeen mukaan on säädettävä ja/tai vahvistettava lakeja ja muita mekanismeja minimipalkkojen määrittelemiseksi.

47. On varmistettava, että siirtotyöläisiä suojellaan ao. kansallisten ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti, ryhdyttävä konkreettisiin ja tehokkaisiin toimiin siirtotyöläisten hyväksikäyttöä vastaan sekä kannustettava kaikkia maita harkitsemaan siirtotyöläisiä koskevien kansainvälisten sopimusten ratifioimista ja täysimääräistä toimeenpanoa, kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien turvaamista koskeva kansainvälinen yleissopimus mukaan lukien.

48. On ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin yhteistyössä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä muiden asianomaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa nuorten, ikääntyvien työntekijöiden, vammaisten, yksinhuoltajien ja pitkäaikaistyöttömien, erityisesti naisten, työllisyyteen liittyvien erityiskysymysten ratkaisemiseksi, mm.

a. parantamalla mahdollisuuksia saada uutta tekniikkaa, ammattikoulutusta ja ammatinvalinnanohjausta, panemalla toimeen työnvälitysohjelmia, tukemalla työkokemuksen hankkimista, työharjoittelu mukaan lukien, sekä tunnustamalla vapaaehtoistyössä ja palkattomassa työssä hankitun työkokemuksen;

b. edistämällä elinikäistä oppimista ja työmarkkinatietouden saantia sekä räätälöimällä ohjelmia, jotka vastaavat näiden ryhmien tietointensiivisessä osaamistaloudessa tarvitsemien käytännön taitojen hankkimiseen liittyviin erityistarpeisiin;

c. ottamalla yksityissektori mukaan käytännön koulutusohjelmiin;

d. tarkistamalla teknisen alan, keskiasteen ja korkea-asteen koulutusohjelmia sekä parantamalla nuorten mahdollisuuksia päästä niihin, jotta nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden tarpeet saadaan tyydytettyä ja siirtyminen opinnoista työelämään helpottuu;

e. mahdollistamalla iäkkäiden työntekijöiden pysyminen työelämässä ja heidän aktiivinen osallistumisensa työelämään.

49. Sukupuolten tasa-arvoa on edistettävä ja sukupuolisyrjintä on kitkettävä työmarkkinoilta

a. edistämällä samapalkkaisuuden periaatetta ja syrjinnän poistamista sekä harkitsemalla vakavasti ILO:n sopimuksen n:o 100, joka koskee samanarvoisesta työstä naisille ja miehille maksettavaa samaa palkkaa, sekä n:o 111, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää, ratifioimista ja ratifioinnin jälkeistä täysimääräistä toimeenpanoa;

b. takaamalla naisille ja miehille oikeus samaan palkkaan samasta tai samanarvoisesta työstä;

c. auttamalla naisia ja miehiä sovittamaan yhteen työ- ja perhevelvollisuutensa mm. joustavien työjärjestelyjen avulla, ml. vanhempien vapaaehtoinen osa-aikatyö ja työn jakaminen, sekä tarpeeksi lähellä sijaitsevia ja kohtuuhintaisia, laadukkaita lastenhoitopaikkoja, kiinnittäen erityistä huomiota vajaaperheiden tarpeisiin.

Alkuun

3.4 Sosiaalinen integraatio

Sitoumus 4:

Me sitoudumme edistämään sosiaalista integraatiota eli yhteisöjen kiinteyttä luomalla vakaita, turvallisia ja oikeudenmukaisia yhteiskuntia, joiden perustana on kaikkien ihmisoikeuksien edistäminen ja turvaaminen sekä syrjimättömyys, väkivallattomuus, monimuotoisuuden kunnioittaminen, tasavertaiset mahdollisuudet, solidaarisuus, turvallisuus ja kaikkien ihmisten osallistuminen, mukaan lukien huono-osaiset ja haavoittuvat ihmiset ja ryhmät.

50. Kaikkien ihmisten mahdollisuuksia osallistua on vahvistettava ja hallinnon kaikkien tasojen sekä kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä ja vuoropuhelua on edistettävä sosiaalisen integraation tukijoina.

51. Tukea kansalaisyhteiskunnalle, myös erityistarpeisten ryhmien kanssa työskenteleville paikallisjärjestöille, on vahvistettava ja tällaisia ryhmiä koskevien YK-asiakirjojen toimeenpanoa on nopeutettava kannustaen kestäviä investointeja sosiaalisiin instituutioihin ja sosiaaliseen pääomaan sekä vahvistaen varsinkin köyhyydessä elävien ihmisten ja muiden syrjäytyneiden ryhmien sosiaalisia verkostoja.

52. Kansalaisyhteiskunnan järjestöille on luotava suotuisa ympäristö, joka mm. antaa niille mahdollisuuden osallistua sosiaalipalvelujen tuottamiseen koordinoidusti, demokraattisesti, avoimesti ja vastuullisesti. On myös pyrittävä mahdollistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, varsinkin kehitysmaiden järjestöjen, osallistuminen tähän liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla.

53. On edistettävä huono-osaisten sekä haavoittuvien ryhmien ja henkilöiden tehokasta osallistumista ja panosta köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseen tähtäävien lakien ja ohjelmien laadintaan.

54. Vapaaehtoistyön osuutta väestöstä huolta pitävien yhteiskuntien luomisessa on edistettävä yhtenä lisätekijänä sosiaalisen integraation edistämisessä. YK:n sosiaalisen kehityksen toimikuntaa kehotetaan harkitsemaan tätä kysymystä kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan vuoden 2001 aikana.

55. Vapaaehtoistyöntekijöiden osallistumista sosiaaliseen kehitykseen on edistettävä mm. kannustamalla hallituksia kehittämään kaikkien toimijoiden näkemykset huomioon ottaen kokonaisvaltaisia strategioita ja ohjelmia, parantamalla yleisön tietoisuutta vapaaehtoistoiminnan arvosta ja mahdollisuuksista sekä luomalla suotuisat olosuhteet, joissa yksittäiset ihmiset ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat tehdä ja joissa yksityissektori voi tukea vapaaehtoistyötä.

56. On tunnustettava, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, sillä on avainasema sosiaalisessa kehityksessä ja se on merkittävä sosiaalista yhtenäisyyttä ja integraatiota tukeva voima. Eri kulttuurisissa, poliittisissa ja yhteiskunnallisissa järjestelmissä perhe esiintyy monissa eri muodoissa. Edelleen on tunnustettava, että naisten ja miesten tasa-arvo sekä kaikkien perheenjäsenten oikeuksien kunnioittaminen on perheiden hyvinvoinnille ja koko yhteiskunnalle elintärkeää, ja edistettävä asianmukaisia toimia perheiden ja yksittäisten perheenjäsenten tarpeiden tyydyttämiseksi varsinkin taloudellisen tuen ja sosiaalipalvelujen järjestämisen muodossa. Voimakkaampaa huomiota tulisi kiinnittää perheen tukemiseen sen tukijan, kasvattajan ja hoivaajan rooleissa sekä perheiden hajoamisen syihin ja seurauksiin ja toimiin, jotka mahdollistavat naisten ja miesten työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen.

57. Mediaa on kannustettava osallistumaan (myös Internetin ja muun tietotekniikan kautta) sosiaalisen integraation edistämiseen omaksumalla tiedon tuottamiseen, jakamiseen ja käyttöön osallisuutta edistäviä ja osallistuvia lähestymistapoja, huono-osaisten ja syrjäytyneiden ryhmien tiedonsaantimahdollisuuksien parantaminen mukaan lukien.

58. Median ja tietotekniikan, myös Internetin, myönteinen rooli on tunnustettava, mutta samalla on etsittävä keinoja ja ryhdyttävä toimiin jatkuvasti lisääntyvää, median ja tietotekniikan kautta, ml. Internetissä, ilmenevää lapsipornografian ja muun epäsiveellisen materiaalin levittämistä, suvaitsemattomuutta, uskonnollinen suvaitsemattomuus mukaan lukien, vihamielisyyttä, rasismia, sukupuoli- ja ikäsyrjintää sekä väkivaltaan yllyttämistä vastaan.

59. On varmistettava, että kaikilla koulutustasoilla edistetään kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, suvaitsevaisuutta, rauhaa, kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä solidaarisuutta maailmassa, jossa vallitsee keskinäinen riippuvuus, kuten on todettu rauhankulttuurin julistuksessa ja toimintaohjelmassa sekä YK:n sivilisaatioiden välisen dialogin vuoden (2001), YK:n ihmisoikeuskasvatusvuosikymmenen (1995–2005) sekä kolmannen rasismin, rotuerottelun, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastaisen työn vuosikymmenen yhteydessä.

60. Kaikenlainen syrjintä, rotusyrjintä, muukalaisviha ja niihin liittyvä suvaitsemattomuus on kitkettävä pois ja tässä yhteydessä on tuettava kaikenlaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toimeenpanoa sekä rasismin, rotuerottelun, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastaisen maailmankonferenssin järjestämistä Etelä-Afrikassa vuonna 2001.

61. On varmistettava jatkuva ja yhä tehokkaampi toiminta kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan sekä tunnustettava, että naisiin kohdistuva väkivalta – tapahtuipa se sitten julkisesti tai yksityiselämässä – sekä loukkaa että heikentää naisten mahdollisuuksia toteuttaa ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan tai jopa mitätöi ne kokonaan.

62. Alkuperäisväestön yhteiskunnallinen panos on tunnustettava, ja on edistettävä tapoja myöntää heille suurempi vastuu omien asioidensa hoidosta mm.

a. etsimällä tapoja antaa heille merkittävää sananvaltaa heihin suoraan vaikuttavissa päätöksissä;

b. kannustamalla YK järjestöjä ryhtymään mandaattiensa puitteissa tehokkaisiin ohjelmallisiin toimiin saadakseen alkuperäisväestön edustajat osallistumaan omia etujaan ja ongelmiaan koskevien kysymysten käsittelyyn.

63. On kannustettava meneillään olevaa alkuperäisväestön oikeuksien julistuksen luonnostelutyötä tavoitteena työn valmistuminen ennen kansainvälisen maailman alkuperäiskansojen vuosikymmenen päättymistä vuonna 2004 sekä tuettava YK:ssa pysyvän foorumin perustamista alkuperäisväestöä koskevien kysymysten käsittelyä varten YK:n talous- ja sosiaalineuvoston alaisuudessa liittyen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, kulttuuriin, ympäristöön, koulutukseen, terveyteen ja ihmisoikeuksiin.

64. On vaihdettava näkemyksiä ja tietoa kansallisista kokemuksista ja hyvistä käytännöistä, jotka koskevat ikääntymiseen liittyvien toimintamallien ja ohjelmien laatimista ja toimeenpanoa sekä vanhusten täyttä integroitumista ja jatkuvaa osallistumista yhteiskunnassa sen kehitysprosessin täysitehoisina osallistujina. Tässä yhteydessä on myös tuettava ikääntymistä käsittelevän toisen maailmankokouksen järjestämistä Espanjassa vuonna 2002.

65. On kiireellisesti tuettava vanhusten nykyistä ja ennustettua tilannetta koskevaa tutkimusta varsinkin kehitysmaissa. Erityisesti on tutkittava heidän tuottavaa rooliaan ja panostaan kehitykseen, jotta edistetään merkittävästi kansainvälisen ikääntymistä koskevan toimintaohjelman tarkistamista ikääntymistä käsittelevässä toisessa maailmankokouksessa.

66. Toimintamalleja ja toimia on laajennettava mm. edistämällä YK:n vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevien yleisohjeiden toimeenpanemista, jotta vammaiset voivat antaa täyden panoksensa yhteiskunnassa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vammaisiin naisiin ja lapsiin sekä kehitysvammaisiin ja mielenterveysongelmista kärsiviin ihmisiin.

67. Vammaisille henkilöille on varmistettava työnsaantimahdollisuudet työympäristöjä organisoimalla ja suunnittelemalla, ja heidän työllistettävyyttään on parannettava toimin, jotka edistävät koulutusta ja ammattitaidon hankkimista mielellään omassa yhteisössä tapahtuvan kuntoutuksen kautta, sekä ryhtyen muihin välittömiin toimiin, kuten esim. tarjoamaan yrityksille kannustimia vammaisten ihmisten työllistämiseen.

68. On tehostettava toimia, joilla taataan siirtolaisten ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelu heidän oikeusasemastaan riippumatta, laillisten siirtolaisten sosiaalinen integraatio, siirtolaisten tehokas suojelu erityisesti panemalla toimeen Wienin konsulisopimuksen tähän liittyvät säännökset, sosiaalisten peruspalvelujen järjestäminen, laillisten siirtolaisten perheiden yhdistämisen helpottaminen ja heidän tasavertainen kohtelunsa lain edessä.

69. Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on edistettävä toimia, joilla estetään laiton siirtolaisten kauppa ja salakuljetus sekä ihmiskauppa, erityisesti nais- ja lapsikauppa prostituutiotarkoituksessa, taloudellinen hyväksikäyttö samoin kuin muut hyväksikäytön muodot, kuten kotitaloustyöhön liittyvä ja muu orjatyö. Ihmiskaupalle sekä siirtolaisten kauppaamiselle ja laittomille kuljetuksille on asetettava selkeät rangaistusseuraamukset, joita tuetaan tehokkailla hallintokäytännöillä ja laeilla, jotta tällaisista rikoksista tuomittujen rankaiseminen varmistetaan.

70. Parhaillaan Wienissä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta laativan ad hoc -komitean neuvottelemat laitonta kauppaa ja salakuljetusta koskevat pöytäkirjat on saatava mahdollisimman pian valmiiksi.

71. On tuettava YK:n kansainvälisen huumevalvontaohjelman pyrkimyksiä toteuttaa toimeksiantoaan kansainvälisten huumevalvontasopimusten sekä YK:n yleiskokouksen maailman huumeongelman vastaiselle taistelulle omistetun 20. erityisistunnon tulosten pohjalta soveltaen tasapainoista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon kuuluu kysynnän vähentäminen, huumekaupan vastainen taistelu sekä huumeiden ja psykoaktiivisten aineiden tarjonnan vähentäminen.

72. On tunnustettava, että vakaat, tukea ja hoivaa antavat perhesuhteet, joita yhteisö ja mahdollisuuksien mukaan ammattilaisten antamat palvelut tukevat, voivat ratkaisevalla tavalla suojata päihteiden väärinkäytöltä varsinkin alaikäisiä. Kouluja ja mediaa tulisi mm. tietotekniikkaa ja Internetiä käyttämällä kannustaa tarjoamaan nuorille tietoa päihteiden väärinkäytön ja riippuvuuden vaaroista sekä avunhankkimiskeinoista.

73. On tunnustettava, että tupakointi ja alkoholin väärinkäyttö on suuri riski varsinkin nuorten naisten ja miesten terveydelle. Kaikissa maissa onkin tuettava kokonaisvaltaisia ohjelmia tupakoinnin, passiivisen tupakoinnin ja alkoholin väärinkäytön vähentämiseksi.

74. Edelleen on parannettava niiden organisaatioiden ja mekanismien tehokkuutta, joiden tavoitteena on konfliktien ehkäiseminen ja rauhanomainen ratkaiseminen sekä niiden yhteiskunnallisten syiden ja seurausten korjaaminen.

75. On vahvistettava YK-järjestelmän ao. elinten valmiuksia edistää toimivaltansa puitteissa sosiaalista integraatiota tukevia toimia konfliktien jälkeisen tilanteen hallintaan liittyvissä strategioissa ja toimissa – tutkimus, analyysit, koulutus ja operatiivinen toiminta mukaan lukien – jotta konfliktien jälkeinen vammoista toipuminen, kuntoutus, sovittelu ja jälleenrakennus tehostuu mm. osallistavia kehitysaloitteita edistämällä. On kiinnitettävä enemmän huomiota lapsiin, ilman huoltajaa elävät pakolaislapset, evakkolapset, perheistään eroon joutuneet lapset, lapsisotilaat ja muut aseellisiin konflikteihin mukaan joutuneet lapset mukaan lukien.

Alkuun

3.5 Tasa-arvo

Sitoumus 5:

Me sitoudumme edistämään ihmisarvon täysimittaista kunnioittamista, saavuttamaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden naisten ja miesten kesken sekä tunnustamaan ja lisäämään naisten osallistumista ja johtajuutta poliittisessa, kansalais-, talous-, yhteiskunta- ja kulttuurielämässä ja kehityksessä.

76. Kaikkien naisten ja tyttöjen rajoittamattomia mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan on edistettävä yhtenä sukupuolten tasa-arvon edellytyksenä. Hallitusten tulee varmistaa, että naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia kunnioitetaan, suojellaan ja edistetään laatimalla, saattamalla voimaan ja panemalla tehokkaasti toimeen sukupuolierot huomioon ottavia toimintamalleja ja lakeja.

77. Naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisen sekä naisten vaikutusvallan lisäämisen ja täysimääräisen osallistumisen kaikilla elämänaloilla ja kaikilla tasoilla tulee olla tärkeysjärjestyksessä etusijalla olevia tavoitteita niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Niiden on myös oltava sosiaaliseen kehitykseen luontaisesti kuuluvia osatekijöitä. Oikeudenmukainen sosiaalinen kehitys edellyttää ihmisarvon täyttä kunnioittamista, naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä sukupuolinäkökulman sisällyttämistä kaikkien tasojen päätöksentekoon ja ohjelmien ja hankkeiden suunnitteluun. Vaikka jonkin verran edistystä onkin saavutettu, sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ei vielä ulotu kaikkialle ja sukupuolten eriarvoisuus jatkuu yhä useilla aloilla useimmissa yhteiskunnissa.

78. Yleiskokouksen 23. erityisistunnon "Naiset 2000: sukupuolten tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla" tulokset on otettava täysimääräisesti huomioon ja pantava toimeen.

79. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on varmistettava jokaiseen huippukokouksessa tehtyyn sitoumukseen liittyvän uuden aloitteen toimeenpanossa niin, että naisten erityisroolit ja -tarpeet otetaan huomioon sosiaalisen kehityksen kaikilla aloilla mm. arvioimalla esitysten sukupuolivaikutukset ja ryhtymällä toimiin sellaisten tilanteiden korjaamiseksi, joissa naiset ovat epäsuotuisassa asemassa. Positiivisia erityistoimia ja naisia suosivaa erityiskohtelua sekä naisten vaikutusvaltaa lisääviä ohjelmia suositellaan sekä hallituksille että kansainvälisille järjestöille.

80. Kansallisia pyrkimyksiä on mm. kansainvälisen yhteisön tuella vahvistettava, jotta naisten vaikutusvallan lisäämistä edistetään mm.

a. poistamalla sukupuolten välinen kuilu vuoteen 2005 mennessä perus- ja keskiasteen koulutuksesta sekä toteuttamalla tyttöjen ja poikien yleinen ja ilmainen perusasteen koulutus kaikissa maissa 2015 vuoteen mennessä;

b. parantamalla naisten ja tyttöjen pääsyä kaikenasteiseen ja -tyyppiseen koulutukseen;

c. parantamalla aikuisten – varsinkin naisten – lukutaitoa 50 prosentilla vuoteen 2015 mennessä;

d. lisäämällä naisten osallistumista, toteuttamalla naisten ja miesten tasapainoinen edustus työmarkkinoiden kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa sekä poistamalla sukupuolten välinen palkkakuilu;

e. varmistamalla äitiyssairastavuuden ja -kuolleisuuden vähentäminen terveydenhuollon ensisijaisen tärkeänä tehtävänä;

f. poistamalla kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta niin julkisuudessa kuin yksityiselämässäkin;

g. edistämällä ohjelmia, jotka luovat naisille ja miehille mahdollisuudet sovittaa yhteen työnsä ja perhevelvollisuutensa sekä kannustavat miehiä jakamaan kodin- ja lastenhoitovelvollisuudet tasavertaisesti naisten kanssa.

81. On edistettävä kansainvälistä yhteistyötä, jolla tuetaan alueellisia ja kansallisia kehityspyrkimyksiä sekä sukupuolen huomioon ottavien analyysien ja tilastojen käyttöä mm. antamalla kansallisille tilastolaitoksille niiden pyynnöstä tarvittavaa institutionaalista ja taloudellista tukea, jotta ne kykenevät vastaamaan pyyntöihin toimittaa sukupuolen ja iän mukaan eriytettyä tietoa, jota kansalliset hallitukset sitten voivat käyttää kehittäessään sukupuolen huomioon ottavia tilastoindikaattoreita, joita hyödynnetään valvonnassa sekä toimintamallien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnissa; lisäksi on ryhdyttävä tekemään säännöllisiä strategisia kartoituksia.

82. Hallituksia on tuettava niiden pyrkimyksissä ottaa käyttöön Kööpenhaminan ja Pekingin toimintaohjelman täysimääräistä toimeenpanoa vauhdittavia toimintakeskeisiä ohjelmia ja toimia, joilla on määräajat ja/tai mitattavissa olevat tavoitteet sekä arviointimenetelmät asiassa tapahtuvan edistyksen mittaamiseksi ja analysoimiseksi, sukupuolivaikutusten arviointi mukaan lukien, ja joihin naiset osallistuvat täysimääräisesti.

83. On harkittava naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan allekirjoittamista ja ratifioimista.

84. Lisätoimia tarvitaan, jotta voidaan tarjota tasavertaiset mahdollisuudet saada koulutusta sekä terveys- ja sosiaalipalveluja sekä taata naisten ja tyttöjen oikeus koulutukseen ja heidän oikeutensa nauttia parhaasta mahdollisesta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä ja hyvinvoinnista kautta koko elämänsä sekä saada asianmukaisia, kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla olevia terveyspalveluita, ml. seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut varsinkin HIV/AIDS -epidemiasta johtuen. Näitä tarvitaan myös siksi, että ikääntyvien naisten osuus väestöstä lisääntyy.

85. On varmistettava, että äitiyssairastavuuden ja -kuolleisuuden vähentäminen on terveydenhuollossa etusijalla ja että naiset saavat vaivatta mm. turvallisen äitiyden edistämiseksi tarvittavaa synnytyshoitoa, ammattitaitoisen ja riittävän lukuisan henkilöstön asianmukaisin välinein antamaa äitiysterveydenhoitoa, ammattitaitoista synnytysapua ja hätäsynnytysapua, että he pääsevät tarvittaessa tarpeeksi pian jatkohoitoon sekä saavat vaivatta synnytyksen jälkeistä hoitoa ja perhesuunnittelupalveluja, sekä asetettava etusijalle toimet rinta-, kohdunkaulan- ja munasarjasyövän, luukadon ja sukupuolitautien, ml. HIV/AIDSin, ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja hoitamiseksi.

Alkuun

3.6 Koulutus ja terveydenhuolto

Sitoumus 6:

Me sitoudumme edistämään ja tavoittelemaan yleisiä ja tasavertaisia mahdollisuuksia korkeatasoiseen koulutukseen sekä parhaaseen mahdolliseen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja perusterveydenhuoltoon, ponnistellen erityisesti sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvän eriarvoisuuden poistamiseksi ilman rotuun, kansalliseen alkuperään, sukupuoleen, ikään tai vammaisuuteen liittyvää erottelua, kunnioittaen ja edistäen yhteisiä ja erityiskulttuurejamme, pyrkien vahvistamaan kulttuurin osuutta kehityksessä, ylläpitäen ihmiskeskeisen kestävän kehityksen keskeisiä periaatteita sekä edistäen inhimillisten voimavarojen täyttä kehittämistä ja sosiaalista kehitystä tarkoituksena köyhyyden poistaminen sekä täystyöllisyyden, tuottavan työn ja sosiaalisen integraation edistäminen.

86. On tunnustettava hallitusten ensisijainen vastuu sosiaalisten peruspalvelujen saannin järjestäjinä tai takaajina kaikille ihmisille, kehitettävä kestäviä ja köyhiä suosivia terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmiä edistäen yhteisöjen osallistumista sosiaalisten peruspalvelujen suunnitteluun ja johtamiseen, terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy mukaan lukien, sekä monipuolistamalla ratkaisutapoja paikallisten tarpeiden tyydyttämiseksi hyödyntäen mahdollisimman paljon paikallista osaamista ja voimavaroja.

87. Maakohtaisesti on taattava voimavarojen asianmukainen ja tehokas käyttö, jotta taataan kaikkien pääsy peruskoulutukseen ja perusterveydenhuollon piiriin, koska tämä vaikuttaa myönteisesti taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Erityisesti on pyrittävä huolehtimaan haavoittuvien ja huono-osaisten ryhmien erityistarpeista.

88. Terveydenhuoltojärjestelmien toimintakykyä on parannettava varsinkin perusterveydenhuollon tasolla laajentamalla terveydenhuollon piiriin pääsyä.

89. Perusterveyspalvelut on saatettava jokaisen yhteiskunnan jäsenen ulottuville, ja tarpeen mukaan on tutkittava mahdollisuutta edistää voittoa tavoittelemattomia yhteisölähtöisiä vakuutusohjelmia mahdollisina tapoina tukea hallituksen pyrkimyksiä edistää kaikkien pääsyä perusterveydenhuollon piiriin.

90. On kannustettava uusia kansainvälisen tason toimia – mahdollinen YK:n luku- ja kirjoitustaidon teemavuosikymmenen julistaminen mukaan lukien – niiden kansallisten toimien tukemiseksi, jotka tähtäävät yleiseen peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon kaikille vuoteen 2015 mennessä.

91. Kansainvälisiä organisaatioita, varsinkin kansainvälisiä rahoituslaitoksia, on kehotettava toimintavaltansa puitteissa pitämään mielessä yleinen pitkän aikavälin kehityksen tukemisen tavoite kansallisten terveys- ja koulutusohjelmien tukemiseksi.

92. Dakarissa 26.–28.4.2000 pidetyn maailman koulutusfoorumin hyväksymä Dakarin Koulutusta kaikille -toimintaohjelma on vahvistettava uudelleen, jotta kansallisia strategioita tai toimintasuunnitelmia kehitetään tai vahvistetaan asianmukaisilla tasoilla ja siten edistetään toimintaohjelman tavoitteita, joita ovat sen varmistaminen vuoteen 2015 mennessä, että kaikki lapset – kiinnittäen erityistä huomiota tyttöihin ja lapsiin, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa tai joilla on erityistarpeita, vammaiset lapset mukaan lukien – pääsevät laadukkaaseen, ilmaiseen ja pakollisen peruskouluun ja voivat suorittaa sen loppuun, varhaislapsuuden hoivan ja kasvatuksen parantaminen, asianmukaisiin opinto-, elinikäisen oppimisen ja kansalaistaito-ohjelmiin pääsyn varmistaminen, aikuisten luku- ja kirjoitustaidon parantaminen 50 prosentilla, koulutuksen laadun parantaminen sekä toimet sukupuolten epätasa-arvon poistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että tytöillä ja naisilla on rajoittamattomat ja tasavertaiset mahdollisuudet päästä koulutukseen.

93. On tunnustettava, että koulutusta kaikille -tavoitteen saavuttaminen edellyttää mailta lisärahoitusta ja kehitysavun lisäämistä sekä bilateraalista ja multilateraalista avustustyötä harjoittavilta tahoilta velanhoitoa helpottavia toimia koulutuksen edistämiseksi. Tarvittava vuosittainen määrä on arviolta 8 miljardia dollaria. Siksi on välttämätöntä, että kansalliset hallitukset sekä myös bilateraalista ja multilateraalista avustustyötä harjoittavat järjestöt, ml. Maailmanpankki ja alueelliset kehityspankit, kansalaisyhteiskunta ja säätiöt, sitoutuvat konkreettisesti lisärahoituksen antamiseen.

94. On ryhdyttävä toimiin opettajien ja muun koulutushenkilöstön työn saaman tuen ja tunnustuksen parantamiseksi esim. tarvittaessa palkkoja ja etuuksia parantamalla, järjestämällä koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, laatimalla henkilöstö- ja urakehitysstrategioita sekä ryhtymällä toimiin, joilla kannustetaan opettajien jatkuvaa panosta koulutuksen laadun edistämiseen.

95. Kehitysmaita sekä muita tarvitsevia on autettava keski- ja korkea-asteen koulutuksen järjestämisessä sekä tehokkaaseen modernissa globaalissa tietointensiivisessä osaamistaloudessa toimimiseen tarvittavien taitojen ja teknisen osaamisen opettamisessa. On myös edistettävä kansainvälistä tiedonvaihtoa koulutuksen alalla, jotta edistetään suurempaa omatoimisuutta sosiaalisen ja talouskehityksen haasteiden edessä sekä parannetaan kaikkien kulttuurien huomioon ottamista ja parempaa ymmärtämistä sekä tietoisuutta maailmanlaajuisista kysymyksistä.

96. On ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että malarian, tuberkuloosin, lepran ja skistosomiaasin kaltaiset tarttuvat ja loisten aiheuttamat taudit eivät enää vaadi ihmishenkiä eivätkä hidasta talous- ja sosiaalikehitystä. On myös vahvistettava kansallisia ja kansainvälisiä pyrkimyksiä näiden sairauksien voittamiseksi mm. parantamalla kehitysmaiden valmiuksia yhteistyössä Maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa. Tähän tulee sisältyä myös tukea tutkimuskeskuksille.

97. Kansallisella tasolla on ryhdyttävä monialaisiin toimiin, joilla kaikille naisille ja miehille, myös nuorille, luodaan mahdollisuudet suojella itseään ja muita sekä saada suojaa HIV-tartunnalta ja joilla siten vähennetään tämän epidemian tuhoisia vaikutuksia ihmisten henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja talouskehitykseen. On erityisen tärkeää suojella HIV/AIDSin kanssa elävien ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia sekä kohentaa heidän elämänlaatuaan. Toimia, joilla tehostetaan HIV/AIDS-tartuntojen ja muiden sukupuolitautien ehkäisyä ja puututaan niiden seurauksiin, voivat olla esimerkiksi

a. terveyspalvelujen, ml. seksuaaliterveyspalvelujen, vahvistaminen;

b. HIV/AIDS-tietoisuutta parantavien sekä turvallista ja vastuullista seksuaalikäyttäytymistä edistävien tiedotus- ja valistuskampanjoiden vahvistaminen yhdessä nuorten, vanhempien, perheiden, kasvattajien ja terveydenhuoltohenkilöstön kanssa;

c. terveydenhuoltohenkilöstön kouluttaminen HIV/AIDSin ja sukupuolitautien ehkäisyssä ja hallinnassa sekä erityishuomion kiinnittäminen saastuttavien välineiden ja verituotteiden käytön välttämiseen, turvallisen veritarjonnan varmistamiseen sekä neulojen uudelleen- ja yhteiskäytön välttämiseen ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa;

d. äideiltä lapsille siirtyviä tartuntoja ehkäisevien strategioiden suunnittelu ja toimeenpano;

e. HIV/AIDSin poliittisia, kulttuurisia, sosiaalisia, taloudellisia ja oikeudellisia vaikutuksia koskevan tutkimuksen edistäminen, jotta voidaan kehittää strategioita ja toimia, joilla puututaan tähän epidemiaan ja sen kansalliseen kehitykseen kohdistuviin vaikutuksiin;

f. sosiaalisen tuen ja valistuksen antaminen HIV/AIDSin vaikutuksista kärsimään joutuneille yhteisöille, kotitalouksille, orvoille ja lapsille.

98. Kansainvälisellä ja kansallisella tasolla on lisättävä HIV/AIDSin vastaista poliittista sitoutumista ja pyrkimyksiä keskittyen kehitysmaihin ja siirtymätalousmaihin yhteistyössä YK:n HIV/AIDS-ohjelman (UNAIDS) ja sen tukijoiden, bilateraalisten lahjoittajien, hallitusten ja kansalaisjärjestöjen, ml. nuorisojärjestöjen, sekä yksityissektorin kanssa sellaisen monialaisen lähestymistavan pohjalta, joka kattaa mm. valistus- ja ehkäisykampanjat ja -palvelut, hoidon, äitiysneuvolahoito mukaan lukien, kohtuuhintaisten lääkkeiden ja muiden farmaseuttisten valmisteiden saannin sekä HIV/AIDSin kanssa elävien tukemisen, ml. kotihoito, perhesuunnitteluohjelmat ja naisten vaikutusvallan lisääminen.

99. Siirtymätalousmaita on tuettava, jotta ne kykenevät elvyttämään perusterveydenhuoltojärjestelmänsä ja edistämään tehokkaampia kampanjoita, joilla annetaan terveyskasvatusta ja edistetään terveitä elämäntapoja.

100. Kaikilla tasoilla on tuettava järjestelyjä ja kannustimia, joilla houkutellaan liikeyrityksiä, varsinkin lääketeollisuutta, investoimaan tutkimustyöhön, joka tähtää sellaisten kohtuuhintaisten lääkkeiden kehittämiseen, joita voidaan käyttää kehitysmaita erityisesti rasittavien sairauksien hoitoon. Maailman terveysjärjestöä on myös kannustettava harkitsemaan julkisen ja yksityissektorin yhteistyön parantamista terveystutkimuksen alalla.

101. On tunnustettava kaikkien ihmisten oikeus parhaaseen mahdolliseen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen asiaa käsittelevien kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ja WHO:n peruskirjan mukaisesti. Edelleen on tunnustettava se, että on ehdottoman tärkeää saada välttämättömiä lääkkeitä kohtuuhintaan. On tunnustettava immateriaalioikeuksien merkitys lääkkeiden tutkimus- ja kehitystyössä sekä jakelussa ja se, että näiden immateriaalioikeuksien tulisi tukea teknisen osaamisen tuottajien ja käyttäjien yhteistä etua tavalla, joka edistää sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. On suostuttava siihen, että jäsenvaltiot voivat vapaasti, kansallisia lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia noudattaen ja rajoituksitta käyttää niille kansainvälisten sopimusten mukaisesti tarjolla olevia keinoja turvata ja parantaa ihmishenkiä pelastavien, välttämättömien lääkkeiden saantia.

102. Maailman terveysjärjestöä on yhteistyössä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin, Maailman kauppajärjestön WTO:n ja muiden asianosaisten järjestöjen kanssa kehotettava auttamaan kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, valmiuksien tukemisessa, analysoimaan terveyspalvelujen kauppaa koskevien sopimusten seurauksia terveydenhuollon oikeudenmukaisuuden ja köyhyydessä elävien terveystarpeista huolehtimisen varmistamiseksi sekä kehittämään toimintamalleja kansallisten terveyspalvelujen edistämiseksi ja turvaamiseksi.

103. Maailman terveysjärjestöä on kehotettava tekemään hallitusten kanssa (näiden pyynnöstä) sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa yhteistyötä kansainvälisten sopimusten, ml. kauppasopimusten, lääkkeisiin liittyvien ja kansanterveydellisten vaikutusten valvonnassa ja analysoinnissa, jotta hallitukset voivat tutkia tehokkaasti ja sitten kehittää lääkkeitä ja terveyttä koskevia toimintamalleja ja säännöksiä, jotka ovat niiden ongelmien ja prioriteettien mukaisia ja jotta ne voivat saada sopimuksista mahdollisimman suuren hyödyn ja lieventää niiden haittavaikutuksia.

104. YK järjestöjä on kehotettava yhteistyöhön Maailman terveysjärjestön kanssa tavoitteena terveysnäkökulman sisällyttäminen niiden toimintamalleihin ja ohjelmiin, koska terveyden ja muiden alojen välillä vallitsee läheinen riippuvuussuhde ja koska ratkaisut hyvän terveyden saavuttamiseksi löytyvät usein itse terveydenhuoltoalan ulkopuolelta. Tällainen yhteistyö voi pohjautua aloitteisiin, joita tehdään yhdellä tai useammalla seuraavista alueista: terveys ja työllisyys, terveys ja koulutus, terveys ja makrotalouspolitiikka, terveys ja ympäristö, terveys ja liikenne, terveys ja ravitsemus, terveys ja elintarviketurva, terveys ja asuminen, oikeudenmukaisempien terveydenhuollon rahoitusjärjestelmien kehittäminen sekä terveydenhuollon tarvikkeilla ja palveluilla käytävä kauppa.

105. YK-järjestelmää on kehotettava tukemaan tarvittaessa kansallisia pyrkimyksiä ryhtyä toimiin yhteen tai useampaan edellä mainittuun alueeseen liittyvien aloitteiden pohjalta.

Alkuun

3.7 Afrikka ja vähiten kehittyneet maat

Sitoumus 7:

Me sitoudumme jouduttamaan taloudellista, sosiaalista ja inhimillisten voimavarojen kehitystä Afrikassa ja vähiten kehittyneissä maissa.

106. On kannustettava kansallisia ja kansainvälisiä yhteistoimia, joilla edistetään integroitua lähestymistapaa ihmiskeskeiseen kestävään kehitykseen.

107. On ryhdyttävä kansallisiin ja kansainvälisiin yhteistoimiin sellaisen suotuisan ympäristön edistämiseksi, joka auttaa Afrikan maita ja vähiten kehittyneitä maita yhdentymään maailmantalouteen ja edistää niiden osallistumista multilateraalisen kauppajärjestelmän toimintaan mm.

a. panemalla toimeen asianmukaisia velanhoitoa helpottavia aloitteita, jotka voivat johtaa näiden maiden velkaongelman kestävään ratkaisuun;

b. parantamalla Afrikan ja vähiten kehittyneiden maiden vientituotteiden pääsyä markkinoille esim. niin, että periaatteessa kaikki vähiten kehittyneiden maiden tuotteet vapautetaan mahdollisimman laajalti tullimaksuista ja kiintiöistä;

c. tukemalla ohjelmia, jotka auttavat niitä hyötymään täysimittaisesti multilateraalisesta kauppajärjestelmästä sekä bilateraaliselta pohjalta että mm. Maailman kauppajärjestön WTO:n, Kansainvälisen kauppakeskuksen ITC:n, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTAD:in ja muiden tähän liittyvien alueellisten ja osa-alueellisten talousjärjestöjen multilateraalisten toimien avulla;

d. tavoittelemalla näiden maiden tarpeita vastaavia rakennesopeutusohjelmia tukemalla kasvua edistäviä ja köyhyyttä vähentäviä talousuudistuksia;

e. tukemalla mm. aloitteita, joilla pyritään kehittämään riskipääomarahastoja sijoitusten saamiseksi näiden maiden kestävän kehityksen edistämiseen.

108. Afrikan ja vähiten kehittyneiden maiden hallituksia on tuettava niiden tuotantovalmiuksien ja kilpailukyvyn parantamiseksi mm. maatalouden ja teollisuuden monimuotoistumista edistävillä toimintamalleilla ja ohjelmilla, perustamalla osuustoiminnallisia yritysverkostoja, julkisia ja yksityisiä tiedonvaihtojärjestelmiä, edistämällä tekniikan kehitystä sekä kannustamalla kotimaisia ja ulkomaisia sijoituksia varsinkin tekniikan alalla.

109. Apua antavia hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä on kehotettava kannustamaan investointeja ratkaisevan tärkeisiin infrastruktuuripalveluihin, konfliktien ja luonnononnettomuuksien jälkeinen jälleenrakennustyö mukaan lukien. Afrikan ja vähiten kehittyneiden maiden hallituksia on kehotettava hyödyntämään investointeja perusrakenteisiin myös työllisyyden edistämiseksi.

110. Asiasta kiinnostuneita hallituksia tulee kehottaa harkitsemaan sellaisen maailman solidaarisuusrahaston perustamista, jonka rahoitus perustuu vapaaehtoisuuteen ja joka edistää köyhyyden poistamista ja sosiaalista kehitystä maailman köyhimmillä alueilla.

111. Maailman elintarvikeohjelmaa ja muita tähän liittyviä järjestöjä on kehotettava tehostamaan toimia, joiden tavoitteena on tukea ruokaa työstä -periaatetta noudattavia toimia pienituloisissa elintarvikevajeesta kärsivissä maissa, varsinkin Afrikassa, koska nämä ovat tärkeitä toimia, joilla tarvittavaa paikallista infrastruktuuria voidaan laajentaa tai järjestää uudelle pohjalle luoden samalla työpaikkoja ja joilla voidaan parantaa kotitalouksien elintarviketurvaa.

112. Etelä-etelä -yhteistyön tukea on lisättävä, koska tämä on keino edistää kehitystä Afrikassa ja vähiten kehittyneissä maissa lisäämällä investointeja ja asianmukaisen teknologian siirtoja yhdessä sovittujen järjestelyiden pohjalta sekä edistää alueiden inhimillisten voimavarojen kehitystä ja teknistä kehitystä mm. tekniikanedistämiskeskusten kautta.

113. On tuettava hallitusten lisätoimia inhimillisten voimavarojen kehityksen edistämiseksi ja tukemiseksi Afrikassa ja vähiten kehittyneissä maissa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta saavutetaan laadukasta peruskoulutusta kaikille koskeva tavoite ja samalla jatketaan investointeja keski- ja korkea-asteen koulutukseen lisäten yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa.

114. On tuettava hallitusten pyrkimyksiä kohdentaa lisävaroja koulutukseen ja koulutusalan johtamisvalmiuksien lisäämiseen sekä lisättävä varsinkin tyttöjen ja naisten opiskelua.

115. On tuettava hallitusten toimia, joilla pyritään kannustamaan ammattitaitoisia ja korkeasti koulutettuja afrikkalaisia jäämään alueelle sekä hyödyntämään heidän taitojaan ja kehittämään niitä edelleen.

116. Teollisuusmaita on kehotettava kiireellisesti pyrkimään saavuttamaan mahdollisimman pian yhdessä sovittu tavoite, joka on 0,15–0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta kehitysapuun vähiten kehittyneille maille.

117. Kansainvälisen yhteisön, myös YK:n rahastojen ja ohjelmien sekä kansainvälisten ja alueellisten rahoituslaitosten, on asetettava vähiten kehittyneet maat etusijalle kohdentaessaan talous- ja sosiaaliseen kehitykseen tarkoitettuja avustuksia.

118. YK:ta ja sen alajärjestöjä on kannustettava lisäämään teknistä apua vähiten kehittyneille maille. Tässä yhteydessä on kehotettava vahvistamaan integroituja rakenteita, jotka edistävät kaupankäyntiin liittyvää teknistä apua vähiten kehittyneille maille.

119. Velkojamaita on kannustettava panemaan toimeen Afrikan ja vähiten kehittyneiden maiden velanhoitoa helpottavia bilateraalisia järjestelyjä painottaen sitä, että velkahelpotusten tulisi edistää kansallisia kehitystavoitteita, köyhyyden poistaminen mukaan lukien.

120. 20-20-aloitetta (20 % virallisesta kehitysavusta ja 20 % kansallisesta budjetista sosiaaliseen kehitykseen) toimeenpantaessa on kiinnitettävä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa erityistä huomiota vähiten kehittyneisiin maihin varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jotta varmistetaan kaikkien ihmisten pääsy sosiaalisten peruspalvelujen piiriin.

121. On tuettava YK:n pääsihteerin raportin suosituksia sekä tähän liittyen odotettava konfliktien syitä ja kestävän rauhan ja kehityksen edistämistä Afrikassa tutkivan työryhmän työn tuloksia.

122. Niitä 25 Afrikan maata, jotka kärsivät kaikkein ankarimmin HIV/AIDSista, on kannustettava asettamaan määräaikoihin sidotut tavoitteet tartuntojen vähentämiselle, esim. nuorten tartuntojen vähentämiseksi 25 prosentilla vuoteen 2005 mennessä. Lisäksi YK:n HIV/AIDS-ohjelmaa on kehotettava laatimaan ja ehdottamaan yhdessä sitä avustavien järjestöjen kanssa keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän strategian toimeenpanemiseksi.

123. Afrikan maiden hallituksia on tuettava nuoriin ja HIV/AIDSiin liittyvien ohjelmien laajentamisessa ja vahvistamisessa kehittämällä avustajayhteisön, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa yhteinen strategia, jota tukee kansallisten nuorisotyöryhmien perustaminen, jotta taataan tarvittavat monialaiset toimet ja interventiot nuorten tietoisuuden parantamiseksi sekä heidän tarpeidensa ja HIV/AIDSin kanssa elävien ja AIDSin vuoksi orvoksi jääneiden lasten tarpeiden tyydyttämiseksi.

124. UNAIDSia ja sen tukijoita on osana kansainvälistä yhteistyötä AIDSin voittamiseksi Afrikassa (IPAA) kehotettava pyynnöstä tukemaan vaikeimmin HIV/AIDSista kärsiviä maita niiden pyrkimyksissä

a. osoittaa riittävästi voimavaroja, varsinkin taloudellisia, ja parantaa laadukkaiden lääkkeiden saantia varmistamalla lääkkeiden tarjonta ja kohtuuhintaisuus, luotettavat jakelu- ja kuljetusjärjestelmät mukaan lukien, harjoittamalla tehokasta geneerisiä lääkkeitä koskevaa politiikkaa, tekemällä suurostoja, neuvottelemalla lääkevalmistajien kanssa, käyttämällä asianmukaisia rahoitusjärjestelmiä sekä kannustamalla kansallisten lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaista paikallistuotantoa ja tuontia;

b. laatia strategia, jolla hankitaan voimavaroja nuoriso-ohjelmille niin, että nuoret osallistuvat tähän työhön täysimääräisesti;

c. vahvistaa voimavaroja luomalla tai vahvistamalla teknisiin voimavaroihin liittyviä verkostoja sekä pyrkimällä löytämään maa- ja aluetasolla hyviä käytäntöjä;

d. kehittää joukko perusindikaattoreita ja välineitä, joilla voidaan valvoa nuoriso-ohjelmien toimeenpanoa ja kehitystä kohti tavoitetta vähentää nuorten tartuntoja 25 prosentilla vuoteen 2005 mennessä.

125. Afrikan maiden hallituksia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä on mm. AIDSin voittamiseksi Afrikassa tehtävän kansainvälisen yhteistyön ja kansallisten ohjelmien avulla tuettava sellaisten avainpalvelujen järjestämisessä, jotka liittyvät sosiaaliturvaan, sosiaalihuoltoon ja tukitoimiin, sukupuolitautien ehkäisyyn ja hoitoon, äideistä lapsiin tapahtuvien tartuntojen vähentämiseen, vapaaehtoisen ja luottamuksellisen neuvonnan ja testien saantiin, käyttäytymisen muuttamisen ja vastuullisen seksuaalikäyttäytymisen tukemiseen, jotta toimet HIV:n leviämisen pysäyttämiseksi Afrikassa tehostuisivat merkittävästi, HIV/AIDSin vaikutukset vähenisivät ja inhimillisen, sosiaalisen ja talouskehityksen heikkeneminen saataisiin pysäytettyä.

126. Afrikan ja vähiten kehittyneiden maiden tutkimus- ja kehityskeskuksia on tuettava ja avustettava rokote-, lääke- ja kansanterveys aloilla siten tehostaen lääkintä- ja neuvontahenkilökunnan koulutusta, parantaen HIV/AIDSin, malarian ja tuberkuloosin kaltaisten tartunta- ja infektiotautien valvontaa ja hoitoa sekä auttaen näiden tautien ehkäisyyn ja hoitoon tarvittavien kohtuuhintaisten rokotteiden ja lääkkeiden tarjonnassa.

127. Kansainvälistä yhteisöä on kannustettava antamaan täysi tukensa sille, että YK:n vuonna 2001 järjestämässä kolmannessa vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa saavutetaan tehokkaita ja onnistuneita tuloksia.

Alkuun

3.8 Rakennesopeutus

Sitoumus 8:

Me sitoudumme varmistamaan, että rakennesopeutusohjelmat sisältävät sosiaaliseen kehitykseen tähtääviä tavoitteita, erityisesti köyhyyden poistamiseen, täyteen ja tuottavaan työllisyyteen sekä sosiaalisen integraation tehostamiseen liittyviä tavoitteita.

128. Kansainvälisiä rahoituslaitoksia ja kansallisia hallituksia on kannustettava omaksumaan sekä sosiaalisten että taloudellisten näkökulmien sisällyttäminen niin rakennesopeutus- kuin uudistusohjelmienkin suunnitteluun.

129. Talouskriisien ratkaisemiseksi tarkoitettujen sopeutusohjelmien – kansallisten hallitusten ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) keskenään neuvottelemat ohjelmat mukaan lukien – tulisi pyrkiä varmistamaan, ettei tämä prosessi johda taloudellisen toiminnan huomattavaan laskuun tai suuriin sosiaalimenojen leikkauksiin.

130. Hallituksia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia on kannustettava kehittämään meneillään olevaa vuoropuhelua, joka koskee rakennesopeutusohjelmien suunnittelua, toimeenpanoa ja uudistamista. Niissä on taattava sosiaalipolitiikkaa ja -ohjelmia suojelevien sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden täysimääräinen sisällyttäminen, jotta nämä ohjelmat ovat aidosti kansallisessa omistuksessa ja hallinnassa. Tämä vuoropuhelu hyötyisi siitä, että hallitukset konsultoisivat tähän liittyviä toimijoita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä. Kansainvälisiä rahoituslaitoksia on kannustettava ottamaan maiden erityisolosuhteet huomioon tukiessaan niiden rakennesopeutusohjelmia.

131. Kansallisessa omistuksessa olevien köyhyydenvähentämisstrategioiden kehittämistä on kannustettava yhtenä keinona edistää hallitusten vuoropuhelua kehitykseen pyrkivien yhteistyökumppanien kanssa sekä keinona sisällyttää sosiaaliset tavoitteet kansallisiin kehitysstrategioihin.

132. On laadittava kansallisia toimintamalleja ottaen huomioon köyhyydessä elävien ihmisten ongelmat ja sisällyttäen sosiaalista kehitystä koskevat tavoitteet rakennesopeutusohjelmien, myös köyhyyden vähentämiseen tähtäävien strategioiden, laatimiseen kansalaisyhteiskuntaa kuullen ja painottaen erityisesti

a. sellaisen talouspolitiikan suunnittelua, jolla saavutetaan oikeudenmukaisemmat ja paremmat mahdollisuudet tulojen ja voimavarojen hankkimiseen vakaan talouskasvun ja kestävän kehityksen edistämiseksi ottaen täysimääräisesti huomioon köyhyyden vähentämiseen tähtäävät talous- ja sosiaaliohjelmat;

b. hallituskohtaisesti määriteltyjen, sosiaaliseen kehitykseen tarkoitettujen keskeisten kustannusten suojelua budjettileikkauksilta varsinkin kriisitilanteissa sekä kansainvälisten kehityspankkien kannustamista tukemaan tähän liittyviä kansallisia toimia;

c. sen varmistamista ensisijaisen tärkeänä kysymyksenä, että julkiset palvelut saavuttavat köyhyydessä elävät ja haavoittuvat ryhmät, varsinkin niin, että olemassa olevia sosiaaliohjelmia vahvistetaan;

d. sopeutus- ja vakauttamisohjelmien toimeenpanoa niin, että ne suojelevat köyhyydessä eläviä ihmisiä ja haavoittuvia ryhmiä;

e. sosiaalisen pääoman säilyttämistä ja lisäämistä sekä yhteiskunnan sosiaalisen kudoksen vahvistamista;

f. Maailmanpankin edellyttämiä kansallisia strategiapapereita koskevan käsityksen kehittymisen huomioon ottamista.

133. Sekä hallitusten että kansainvälisten rahoituslaitosten toimien avoimuus ja vastuullisuus on taattava rakennesopeutusohjelmien tehostamiseksi sekä sosiaalista kehitystä koskevien päämäärien saavuttamiseksi.

134. On luotava osallistumiseen perustuvia mekanismeja, joilla arvioidaan rakennesopeutusohjelmien ja uudistuspakettien sosiaalivaikutuksia ennen toimeenpanoprosessia, sen aikana ja sen jälkeen, tarkoituksena haittojen lieventäminen ja sellaisten toimintamallien kehittäminen, jotka lisäävät niiden sosiaalisen kehityksen päämääriä edistäviä myönteisiä vaikutuksia. YK-järjestelmä, ml. Bretton Woods -instituutiot, alueelliset kehityspankit ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat tukea näitä arviointeja ja tehdä niihin liittyvää yhteistyötä.

135. YK:n talous- ja sosiaalineuvoston sekä YK-järjestelmän asianomaisten järjestöjen, ml. Bretton Woods -instituutioiden, välistä tiedonjakoa ja koordinaatiota on parannettava tarkoituksena sosiaalisen kehityksen edistäminen sekä rakennesopeutusohjelmien haittoja vähentävien ja niistä saatavaa hyötyä lisäävien keinojen etsiminen.

136. Rakennesopeutusohjelmien laadinnassa ja toimeenpanossa on varmistettava sukupuolikysymysten huomioon ottaminen.

Alkuun

3.9 Resurssit

Sitoumus 9:

Me sitoudumme lisäämään huomattavasti ja/tai käyttämään tehokkaammin sosiaaliseen kehitykseen kohdennettuja voimavaroja, jotta tämän huippukokouksen tavoitteet saavutetaan kansallisin toimin sekä alueellisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä.

137. Vuonna 2001 järjestettävää korkean tason hallitustenvälistä, kehitysrahoitusta käsittelevää kokousta on kehotettava harkitsemaan kansallisten ja kansainvälisten varojen kohdentamista sosiaaliseen kehitykseen Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman toimeenpanemiseksi.

138. Kansallisia tietojärjestelmiä on pyynnöstä ja kansainvälisen yhteisön tuella vahvistettava, jotta ne kykenevät tuottamaan luotettavaa ja eriytettyä sosiaaliseen kehitykseen liittyvää tilastotietoa, jonka avulla voidaan arvioida sosiaalipolitiikan talous- ja sosiaaliseen kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia sekä varmistaa, että taloudellisia ja sosiaalisia voimavaroja käytetään tehokkaasti.

139. On ryhdyttävä toimiin kotimaisten varojen hankkimiseksi sosiaaliseen kehitykseen kansallisten prioriteettien ja toimintamallien mukaisesti mm.

a. siirtämällä julkisia varoja sosiaaliseen kehitykseen investointiin mm. vähentämällä asianmukaisesti ylenmääräisiä sotilasmenoja, maailmanlaajuiset sotilasmenot ja asekauppa mukaan lukien, sekä investointeja asetuotantoon ja -hankintoihin, kansalliset turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen;

b. pyrkimällä parantamaan sosiaalikysymyksiin liittyvän varainkäytön kustannustehokkuutta;

c. vahvistamalla mekanismeja ja toimintamalleja, joilla houkutellaan ja hallitaan yksityisiä investointeja ja siten vapautetaan ja myös lisätään julkisia varoja sosiaalisiin investointeihin;

d. helpottamalla kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja ryhtymistä aktiivisiksi kumppaneiksi sosiaalipalvelujen järjestämiseen.

140. Maailmanlaajuistumisen kehitysmaille aiheuttamat haasteet huomioon ottaen on tuettava hallituksia niiden pyynnöstä, kun ne laativat sellaisia toimintamalleja koskevia ohjeita, jotka tähtäävät sosiaalipalvelujen, sosiaalisen suojelun ja muiden sosiaaliohjelmien maksamiseen tarvittavien kotimaisten tulojen hankkimiseen mm.

a. edistämällä verokannan oikeudenmukaista ja progressiivista laajentamista;

b. tehostamalla verohallintoa, veronkanto mukaan lukien;

c. etsimällä uusia tulonlähteitä, jotka voivat samalla vähentää yhteiskunnallisia epäkohtia;

d. ryhtymällä erilaisiin julkisiin lainanottotoimiin infrastruktuuri-investointien rahoittamiseksi, joukkovelkakirjalainojen ja muiden rahoitusinstrumenttien liikkeeseenlasku mukaan lukien.

141. Kansallisten toimien avulla on edistettävä uusien ja lisävarojen hankkimista sosiaaliseen kehitykseen mm.

a. laajentamalla köyhyydessä elävien, varsinkin naisten, mahdollisuuksia saada käyttöönsä mikroluottoja ja muita rahoitusmahdollisuuksia;

b. tukemalla yhteisöjen osallistumista paikallisen infrastruktuurin suunnitteluun, järjestämiseen ja ylläpitoon esimerkiksi niin, että työvoimavaltaiset toimeksiannot annetaan paikallisille;

c. tarvittaessa parantamalla ja järjestelemällä uudelleen kansallisia verojärjestelmiä ja -hallintoa, jotta luodaan sosiaaliseen kehitykseen tähtääviä toimintamalleja ja ohjelmia tukeva tehokas järjestelmä sekä mm. ryhdytään veropetoksia vähentäviin toimiin;

d. pyytämällä kansainväliseltä yhteisöltä tukea kaikkien maiden pyrkimyksille vahvistaa institutionaalista kapasiteettia korruption, lahjonnan, rahanpesun ja laittomien varainsiirtojen estämiseksi sekä tällaisten varojen kotiuttamiseksi.

142. Kansainvälisten toimien avulla on edistettävä uusien ja lisävarojen hankkimista sosiaaliseen kehitykseen mm.

a. kehittämällä asianmukaisia tapoja tehdä verokysymyksiä koskevaa kansainvälistä yhteistyötä;

b. tutkimalla tapoja jakaa monikansallisten yhtiöiden verovelvollisuus niiden alueiden kesken, joilla ne toimivat;

c. tutkimalla tapoja estää kansallisille verojärjestelmille epäsuotuisaa veronkiertoa ja veroparatiisien käyttöä;

d. parantamalla olemassa olevia mekanismeja, jotka auttavat vakauttamaan hyödykkeiden viennistä saatavia tuloja, vastaten kehitysmaiden tuottajien todellisiin ongelmiin ottaen huomioon sen, että hyödykkeiden hintojen epävakaus on pysynyt erittäin voimakkaana ja useiden hyödykkeiden hinnat ovat olleet laskussa;

e. estämällä veronkiertoa ja edistämällä sopimuksia, joilla vältetään kaksoisverotus;

f. tutkimalla tapoja lisätä ja laajentaa julkista ja yksityistä kehitysmaihin ja varsinkin vähiten kehittyneisiin maihin suuntautuvaa rahoitusta;

g. analysoimalla tarkkaan mitä etuja, haittoja ja muita vaikutuksia on esityksillä, jotka koskevat uusia ja innovatiivisia lähteitä, joista voitaisiin saada niin julkista kuin yksityistäkin rahoitusta sosiaalista kehitystä ja köyhyyden poistamista edistäville ohjelmille;

h. tutkimalla tapoja edistää mikro- ja pienyrityssektorin toimintaa niin, että siitä tulisi mahdollinen uutta kehitysmallia edistävä väline.

143. On kannustettava kiireellisiä kansainvälisiä toimia, joilla tuetaan kansallisia pyrkimyksiä houkutella lisävaroja sosiaaliseen kehitykseen useilla tärkeillä alueilla:

a. velkojamaiden ja -laitosten kannustaminen toimiin pikaisen kehityksen saavuttamiseksi kohti nopeampaa, laajempaa ja perusteellisempaa velanhoidon helpottamista raskaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan ja jo kelpoisuusvaatimuksiltaan ja muilla tavoin joustavamman tehostetun aloitteen mukaisesti, jotta aloitteen puitteissa olevien maiden velkataakkoja voidaan keventää painottaen sitä, että velkahelpotusten tulisi edistää kehitystavoitteita, myös köyhyyden vähentämistä; tähän liittyvä maiden kannustaminen suuntaamaan velkahelpotusten, varsinkin velkojen anteeksiannon ja velanalennusten, vapauttamat varat näihin tavoitteisiin yleiskokouksen 22.12.1999 antaman päätöslauselman 54/202 mukaisesti;

b. kehitysmaiden velanhallintaan liittyvän institutionaalisen kapasiteetin vahvistaminen kehottamalla kansainvälistä yhteisöä tukemaan tähän tähtääviä pyrkimyksiä sekä velanhallinta- ja rahoitusanalyysijärjestelmän ja velanhallintakapasiteettia parantavan ohjelman kaltaisten aloitteiden merkityksen painottaminen tässä yhteydessä;

c. kehottaminen kansallisiin ja kansainvälisiin yhteistoimiin, joilla puututaan tehokkaasti pieni- ja keskituloisten kehitysmaiden velkaongelmiin tarkoituksena niiden mahdollisten pitkän aikavälin velkaongelmien ratkaiseminen erilaisten velankäsittelytoimien avulla, tarvittaessa asianmukaiset velanvähentämistoimet mukaan lukien, sekä kaikkien velkojamaiden kannustaminen hyödyntämään tarvittaessa mahdollisimman laajalti kaikkia olemassa olevia velanvähennysmekanismeja;

d. jatkuvan kansainvälisen yhteistyön vaatiminen, mukaan lukien sen vahvistaminen uudelleen, että teollisuusmaat pyrkivät todella saavuttamaan kansainvälisesti sovitun virallisen kehitysavun tavoitteen, 0,7 % bruttokansantuotteesta mahdollisimman pian, ja siten lisäämään varojen kohdentamista sosiaalisen kehityksen edistämiseksi;

e. lahjoittaja- ja vastaanottajamaiden kannustaminen toteuttamaan keskinäisen sopimisen ja sitoumuksen pohjalta täysimääräisesti 20-20-tavoite noudattaen Oslon ja Hanoin konsensusdokumentteja, jotta varmistetaan kaikkien ihmisten pääsy sosiaalisten peruspalveluiden piiriin;

f. avustusrahoituksen antaminen sosiaalista kehitystä edistäville ohjelmille ja hankkeille, jotta kehitysmaita tuetaan niiden pyrkiessä saavuttamaan sosiaalista kehitystä koskevat tavoitteensa ja päämääränsä;

g. asianmukaisen teknisen ja rahoitusavun antaminen ilman meriyhteyttä oleville ja siirtymävaiheessa oleville kehitysmaille niiden pyrkiessä panemaan toimeen huippukokouksen tuloksia ja erityisesti puuttumaan omiin erityistarpeisiinsa ja ongelmiinsa;

h. niiden kansainvälisen yhteisön antamien sitoumusten toimeenpaneminen, jotka koskevat pienten kehittyvien saarivaltioiden erityistarpeita ja ongelmia, erityisesti järjestämällä sosiaalisen kehityksen ohjelmille riittävää apua, mukaan lukien riittävästi uusia ja ennakoitavissa olevia voimavaroja entisten lisäksi, kestävää kehitystä pienissä kehittyvissä saarivaltioissa koskevan toimintaohjelman, yleiskokouksen 22. erityisistunnon tulosten ja Kööpenhaminan toimintaohjelman tähän liittyvien kohtien mukaisesti.

144. Sosiaalisen kehityksen voimavarojen tehokkaampaa käyttöä on edistettävä.

145. Hallituksia on kehotettava harkitsemaan sektorinlaajuisia lähestymistapoja sosiaalisen kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi noudattaen yleisiä kansallisia kehityspäämääriä ja -prioriteetteja.

Alkuun

3.10 Kansainvälinen yhteistyö

Sitoumus 10:

Me sitoudumme parantamaan ja tehostamaan kansainvälistä, alueellista ja osa-alueellista yhteistyötä sosiaalisen kehityksen edistämiseksi kumppanuuden hengessä YK:n ja muiden multilateraalisten instituutioiden kautta.

146. Kansallisella tasolla on kehitettävä, vahvistettava ja tehostettava indikaattoreita, joilla voidaan tarvittaessa arvioida ja ohjata sosiaalista kehitystä yhteistyössä tutkimuslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näitä voisivat olla esimerkiksi laadulliset ja määrälliset indikaattorit, joilla arvioidaan mm. toimintamallien sosiaalisia ja sukupuolivaikutuksia. Kansallisia tietojärjestelmiä on myös kehitettävä ja vahvistettava, jotta voidaan tuottaa luotettavia sosiaalista ja taloudellista kehitystä koskevia tilastoja. Asianomaisten YK-järjestelmän elinten ja muiden tähän liittyvien instituutioiden tulee pyynnöstä tukea näitä kansallisia pyrkimyksiä.

147. Tilastotoimikuntaa on kehotettava arvioimaan YK:n tilastojaoston avustuksella ja tiiviissä yhteistyössä muiden YK-järjestelmän asianosaisten elinten kanssa, ml. hallinnollisen koordinaatiokomitean ja tarvittaessa muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkoituksena talous- ja sosiaalineuvoston tulevan arviointityön avustaminen) sitä työtä, joka on tehty YK:n konferenssien ja huippukokousten seurantaan liittyvien perusindikaattorien yhdenmukaistamiseksi ja järkeistämiseksi ottaen täysin huomioon muiden toiminnallisten ja aluetoimikuntien tekemät päätökset. Tämän prosessin yhteydessä on myös löydettävä rajallinen määrä yhteisiä indikaattoreita niiden joukosta, jotka ovat jo hyväksyttyjä ja YK:n jäsenvaltioiden laajalti käyttämiä, jotta jäsenvaltioiden tiedontuottamistaakkaa kevennetään pitäen mielessä tällä alalla tähän mennessä tehdyn työn.

148. Aluetason yhteistyötä on vahvistettava esim. seuraavilla tavoilla:

a. alueellisten ja osa-alueellisten ryhmien ja organisaatioiden välisen vuoropuhelun edistäminen;

b. aluetoimikuntien kannustaminen aloittamaan Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman sekä yleiskokouksen 24. erityisistunnossaan hyväksymien uusien aloitteiden toimeenpanon tai jatkamaan sitä;

c. alueellisten sosiaalista kehitystä koskevien ohjelmien toimeenpanon kannustaminen; vastaanottajamaiden, lahjoittajahallitusten ja -järjestöjen sekä multilateraalisten rahoituslaitosten kannustaminen ottamaan aluetoimikuntien sekä alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen sosiaalista kehitystä koskevat ohjelmat paremmin huomioon mm. rahoituspolitiikassaan ja -ohjelmissaan.

149. YK:n talous- ja sosiaalineuvoston asemaa YK:n konferenssien ja huippukokousten seurantaan liittyvän kansainvälisen toiminnan koordinoinnista pääasiallisesti vastaavana elimenä on edelleen vahvistettava mm.

a. edistämällä tiiviimpää työskentelysuhdetta YK:n rahastojen ja ohjelmien sekä erityisjärjestöjen kanssa;

b. tukemalla talous- ja sosiaalineuvoston ja Bretton Woods -instituutioiden välisen yhteistyön sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa pidettävien yhteiskokousten jatkamista, jotta nämä instituutiot ottavat asianmukaisesti huomioon YK:n konferenssien ja huippukokousten tavoitteet sekä toimintamalleja koskevat lähestymistavat.

150. On edistettävä etelä-etelä-yhteistyötä varsinkin taloudellisen ja teknisen yhteistyön aloilla sekä tuettava kolmikantamekanismeja, joiden pohjalta lahjoittajat antaisivat riittävästi tukea.

151. On edistettävä sitä, että oikeus kehitykseen toteutuu täysin ja kehityksen esteet poistetaan mm. panemalla toimeen julistus oikeudesta kehitykseen, joka vahvistettiin uudelleen ihmisoikeuksien maailmankonferenssin hyväksymässä Wienin julistuksessa ja toimintaohjelmassa.

152. On jatkettava sitä laaja-alaista uudistustyötä, jonka tavoitteena on vahvempi ja vakaampi kansainvälinen rahoitusjärjestelmä, joka kykenee vastaamaan uusiin kehityshaasteisiin tehokkaammin ja oikeaan aikaan.

153. On harkittava sellaisten kansallisten mekanismien perustamista (mikäli niitä ei vielä ole), joiden tehtävänä on Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman sekä yleiskokouksen 24. erityisistunnossaan hyväksymien uusien aloitteiden toimeenpano.

154. Kansanedustajia on kehotettava jatkamaan sellaisia lainsäädäntötoimia ja sellaista tietoisuuden lisäämistä, joka on välttämätöntä maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa tehtyjen sitoumusten ja tässä asiakirjassa esitettyjen uusien aloitteiden toimeenpanemiseksi. Myös Parlamenttienvälisen Liiton panosta tässä yhteydessä on kannustettava.

155. YK:n talous- ja sosiaalineuvostoa on kehotettava yhdistämään kokonaisuudeksi parhaillaan käynnissä olevat Kööpenhaminan julistuksessa ja toimintaohjelmassa, YK:n ensimmäinen köyhyyden poistamisen teemavuosikymmeneen liittyen sekä tässä asiakirjassa esitellyt aloitteet ja toimet tarkoituksena maailmanlaajuisen köyhyydenpoistamiskampanjan aloittaminen.

156. Meidän on sitouduttava sekä kannustettava YK-järjestelmää ja kaikkia muita tähän liittyviä toimijoita ryhtymään yhä päättäväisemmin kestäviin toimiin Kööpenhaminan julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n yleiskokouksen 24. erityisistunnon "Maailman sosiaalisen kehityksen huippukokouksen jälkeen: sosiaalinen kehitys kaikille globalisoituvassa maailmassa" sitoumusten toteuttamiseksi sekä kehotettava talous- ja sosiaalineuvostoa arvioimaan säännöllisesti sosiaalisen kehityksen toimikunnan kautta Kööpenhaminan sitoumusten ja erityisistunnon tulosten toimeenpanoa edelleen sekä mahdollisesti kokoamalla kaikki osapuolet sopivana ajankohtana yhteen arvioimaan saavutettua edistystä ja harkitsemaan uusia aloitteita.

Alkuun