STM

Esitteitä 2002:9

13.01.2003


Rinnakkaisvalmisteilla sekä asiakas että yhteiskunta säästävät

Rinnakkaisvalmisteet ovat yleensä halvempia kuin alkuperäisvalmisteet. Kansaneläkelaitoksen keväällä 2002 tekemän selvityksen mukaan rinnakkaisvalmisteet ovat yleensä 20 – 30 % edullisempia kuin alkuperäisvalmisteet. Hintaero voi olla suurempikin, jopa 50 – 60 %. Rinnakkaistuontivalmisteiden hintaero suoratuotuihin nähden on pieni, yleensä noin 5 %. Koska rinnakkaistuontia syntyy yleensä patenttisuojassa oleville kalliille lääkkeille, on hintaero eräissä tapauksissa euromääräisesti merkittävä.

Rinnakkaistuonti- ja rinnakkaisvalmisteita koskevasta geneerisestä substituutiosta seuraa säästöjä. Substituutio on kuitenkin vain yksi keino hallita lääkemenojen kasvua ja lisäksi tarvitaan myös muita tapoja. Säästöt muodostuvat ensinnäkin suoraan kalliimman valmisteen vaihdosta halvempaan. Toiseksi säästöjä aiheuttaa hintojen lasku, joka johtuu substituution aikaansaamasta kilpailusta ja josta koituu ulkomaisten kokemusten mukaan enemmän säästöä kuin suoraan vaihdosta. Esimerkiksi Ruotsissa lokakuussa 2002 käyttöön otettu substituutio toi ensimmäisenä kuukautena hintakilpailua, jonka merkitys vuositasolla on noin 100 miljoonaa kruunua. Ruotsissa hyvin harva eli noin kaksi prosenttia lääkäreistä kielsi vaihdon.

Kansaneläkelaitos on arvioinut geneerisen substituution aiheuttamat teoreettiset säästöt, jos asiakkaalle toimitettaisiin kaikkein edullisin lääkevalmiste. Laskelmaan otettiin pelkästään suurimmat lääkeryhmät. Teoreettisten säästövaikutusten arvioitiin olevan kaikkiaan yli 45 miljoonaa euroa vuodessa, josta sairausvakuutukselle koituva säästö olisi noin 27 miljoonaa euroa ja lääkkeen käyttäjille koituva säästö 18 miljoonaa euroa. Arvioon ei sisälly hintakilpailusta saatavaa säästöä. Toisaalta monet tekijät pienentävät säästöjä, esimerkiksi se ettei toimitettava valmiste aina ole halvin vaan se valitaan halvimpien joukosta. Säästöjen syntyminen riippuu ratkaisevasti substituution saamasta kannatuksesta lääkäreiden ja potilaiden keskuudessa. Muun muassa näiden tekijöiden vuoksi substituution käyttöönoton jälkeen syntyviä säästöjä on vaikea arvioida etukäteen.