LIITE 1
Julkisia sosiaali- ja
terveydenhuollon apuvälinepalveluja koskeva lainsäädäntö
Julkista apuvälinehuoltoa koskevat säännökset ovat useassa eri
laissa ja asetuksessa. Tässä liitteessä on lyhyt katsaus keskeisiin säännöksiin.
Koska apuvälinepalvelut kuuluvat osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuteen,
tulee apuvälinepalvelujen järjestämisessä aina ottaa huomioon tämä kokonaisuus ja
sen tavoitteet apuvälineitä koskevien nimenomaisten säännösten lisäksi. Ajantasainen
lainsäädäntö on löydettävissä esimerkiksi internetissä olevasta Finlex
tietokannasta (www.finlex.fi).
Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta keskeiset säännökset ovat:
Kansanterveyslaki (66/1972)
Erikoissairaanhoitolaki (1062/1989)
Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991)
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja
tukitoimista (380/1987) jäljempänä vammaispalvelulaki
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja
tukitoimista (759/1987), jäljempänä vammaispalveluasetus
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992),
jäljempänä asiakasmaksulaki
Terveydenhuolto
Terveydenhuollossa apuvälinepalvelut ovat osa lääkinnällistä
kuntoutusta. Velvollisuus järjestää lääkinnällistä kuntoutusta ja sen osana
apuvälinepalveluja on säädetty kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa sekä 3
ja 4 momenteissa ja erikoissairaanhoitolain 1 §:n 2 ja 3 momenteissa.
Esimerkiksi kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohta sekä 3 ja 4 momentti kuuluvat
seuraavasti:
Kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee:
- - - - -
2) järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito-, johon luetaan lääkärin suorittama
tutkimus ja hänen antamansa tai valvomansa hoito ja lääkinnällinen kuntoutus;
- - - - -
Kunnan tehtävänä on huolehtia 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun sairaanhoitoon
kuuluvan lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä siltä osin kuin sitä ei ole
säädetty kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan
kuntouttavien hoitotoimenpiteiden lisäksi kuuluvaksi neuvonta, kuntoutustarvetta ja
-mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, apuvälinehuolto sekä sopeutumisvalmennus- ja
ohjaustoiminta ja muut näihin rinnastettavat toiminnat siten kuin asetuksella tarkemmin
säädetään.
Mitä 3 momentissa on säädetty lääkinnällisestä kuntoutuksesta, ei kuitenkaan
sovelleta apuvälineiden hankkimisesta, niiden käytön opetuksesta, huollosta ja
uusimisesta aiheutuviin kustannuksiin, jos apuvälineen tarve perustuu
tapaturmavakuutuslain (608/48), maatalousyrittäjäin tapaturmavakuutuslain (1026/81),
sotilasvammalain (404/48), liikennevakuutuslain (279/59) tai näitä vastaavan aikaisemman
lain mukaiseen vahinkoon tai ammattitautiin.
Erikoissairaanhoitolain 1 §:n 2 ja 3 momenteissa on vastaavat säännökset
lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja sen kautta apuvälinepalveluista.
Vastuu apuvälinepalveluista on edellä todettujen kansanterveyslain ja
erikoissairaanhoitolain säännösten perusteella kunnilla ja sairaanhoitopiireillä.
Käytännön vastuu terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien välillä tulee sopia
laatusuosituksessa todettujen periaatteiden mukaisesti.
Apuvälineiden ja apuvälinepalvelujen saamisen edellytyksenä on lääkärin toteama
sairaus, vamma tai toimintavajavuus ja sellaisen aiheuttama apuvälineen tarve.
Apuvälineen tarpeen voi todeta ja sen luovuttamisesta päättää muukin terveydenhuollon
ammattihenkilö asianomaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä sovitun työnjaon
mukaisesti.
Lääkinnällisen kuntoutuksen tarkempi sisältö on määritelty lääkinnällisestä
kuntoutuksesta annetussa asetuksessa. Apuvälinepalvelut kuuluvat lääkinnällisen
kuntoutuksen piiriin asetuksen 3 § 2 momentin 4 kohdan perusteella. Säännös kuuluu
seuraavasti:
Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja ovat:
- - - -
4) apuvälinepalvelut, johon kuuluu apuvälineiden tarpeen määrittely, välineiden
sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä
välineiden huolto;
- - - - -
Apuvälineen käsite on määritelty asetuksen 4 §:ssä seuraavasti:
Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia, 3 §:ssä tarkoitettuja apuvälineitä
ovat lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitetut
välineet, laitteet tai vastaavat, joita vajaakuntoinen henkilö tarvitsee selviytyäkseen
päivittäisissä toiminnoissaan. Apuvälineisiin luetaan myös kuntoutuksessa tarvittavat
hoito- ja harjoitusvälineet.
Peruskoulua tai lukiota käyvälle vammaiselle oppilaalle järjestetään
lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat henkilökohtaiset koulussa ja muissa elämän
tilanteissa tarvittavat apuvälineet. Koulussa käytettävistä koulu- ja
luokkakohtaisista apuvälineistä säädetään erikseen.
Asetus ei määrittele tarkemmin, mitä ovat päivittäiset toimet eikä yksilöi,
mitkä välineet ovat apuvälineitä. Mitään valtakunnallista luetteloa siitä, mitkä
välineet, laitteet tai vas-
taavat ovat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä ei ole, vaan asia tulee
tarvittaessa määritellä tapauskohtaisesti edellä olevan asetuksen säännöksen
mukaisesti. Apuvälineitä ovat esimerkiksi liikkumisessa ja päivittäisissä
toiminnoissa tarvittavat apuvälineet kuten pyörätuolit, kävelykepit, suihkutuolit ja
näkö- ja kuuloapuvälineet.
Sosiaalihuolto
Kuntien sosiaalitoimen vastuulla on vammaispalvelulain 9 §:n sekä
vammaispalveluasetuksen 17 §:n perusteella lähinnä vammaisen henkilön asumiseen
liittyvät välineet ja laitteet, joita ei järjestetä lääkinnällisestä
kuntoutuksesta annetun asetuksen perusteella sekä päivittäisistä toiminnoista
suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet. Asuntoon kuuluvia välineitä
ja laitteita voivat olla esimerkiksi kiinteästi asennetut henkilönnostolaitteet ja
kuulovammaisille tarkoitetut valolliset ovikellot tai muut hälytyslaitteet. Asuntoon
kuuluvien välineiden ja laitteiden korvaamiseen oikeutettuna vaikeavammaisena henkilönä
pidetään sellaista henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen
vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia. Asuntoon
kuuluvat välineet ja laitteet korvataan kokonaan, mikäli hakija on lain tarkoittamalla
tavalla vaikeavammainen, eikä hän ole jatkuvassa laitoshoidon tarpeessa.
Muita kuin lääkinnällisen kuntoutuksen välineitä, laitteita ja kojeita voivat olla
esimerkiksi auto, matkapuhelin tai mikroaaltouuni. Korvausta muiden kuin lääkinnällisen
kuntoutuksen piiriin kuuluvien apuvälineiden hankkimisesta maksetaan sellaiselle
vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä vammansa tai sairautensa takia
liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan
toiminnoissa. Näiden välineiden ja laitteiden hankintahinnasta voidaan korvata puolet,
ja tällöin ne jäävät asiakkaan omaisuudeksi. Ne voidaan myös antaa maksutta
asiakkaan käyttöön, jolloin omistusoikeus säilyy kunnalla.
Maksut
Asiakasmaksulain 5 §:n 7 kohdan perusteella lääkinnällisen
kuntoutuksen apuvälineet sekä niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto ovat
niiden tarvitsijalle maksuttomia.