LIITE 3
Apuvälinepalveluiden
laatusuosituksessa käytetyt käsitteet
Apuvälinepalvelut
Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluihin kuuluvat asetuksen mukaisesti
apuvälinetarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi,
käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö tukee henkilön itsenäistä
selviytymistä erilaisin apuvälinejärjestelyin. Tällaisia apuvälineitä ovat
esimerkiksi liikkumisen apuvälineet, päivittäisten toimintojen apuvälineet,
hengitysapuvälineet, aistivammaisten apuvälineet sekä kommunikaatioon ja ympäristön
hallintaan liittyvät apuvälineet.
Vammaispalvelulain mukainen apuvälinepalvelu on kunnan myöntämää taloudellista
tukea välineiden hankkimista varten. Terveydenhuollon ammattihenkilöt arvioivat
apuvälineen tarpeen, sovittavat ja opettavat apuvälineen käytön.
Apuvälineprosessit
Koska apuvälinepalveluiden järjestäminen on jaettu sosiaali- ja
terveydenhuollon eri tasoille ja lisäksi mukana on muitakin toimijoita, voidaan
apuvälinepalvelut kuvata monivaiheisina prosesseina (asiakaspalveluprosessi kuvataan
liitteessä 4 ). Apuvälineprosessit liittyvät kiinteästi myös muihin kuntoutus- ja
hoitoprosesseihin ja yhdessä näistä muodostuu organisaatiorajat ylittäviä
palveluketjuja. Asiakkaalle ja potilaalle laaditaan tarvittaessa hoito- ja
palvelusuunnitelma tai hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jossa apuvälinetarve otetaan myös
huomioon.
Apuvälinetoimintaa voi tarkastella myös hankintamenettelyn, johtamisen, ohjauksen ja
valvonnan näkökulmasta. Johtamisen tehtävänä on työn tarkoituksenmukainen
organisointi, toiminnan resursointi, seuranta ja arviointi, kehittämistyö sekä
henkilöstön osaamisesta huolehtiminen. Kuntien keskitetyillä hankinta- ja
puitesopimuksilla voidaan saavuttaa merkittäviä etuja ja kustannussäästöjä. Yhteiset
tarjouspyynnöt ja puitesopimuksen käyttö eivät ole kilpailunrajoituslain vastaisia
menettelyjä eikä hankinta ole elinkeinon harjoittamista.
Apuväline
Lääkinnällisen kuntoutuksen asetuksessa apuvälineitä ovat
sellaiset välineet, laitteet ja vastaavat, jotka korjaavat lääkinnällisin perustein
todetun sairauden tai vamman aiheuttamaa toiminnanvajavuutta niin, että vajaakuntoinen
henkilö selviytyy päivittäisistä toiminnoistaan. Lääkinnällisen kuntoutuksen
apuvälineisiin kuuluvat myös kuntoutuksessa tarvittavat hoito- ja harjoitusvälineet
sekä peruskoululaisen koulussa henkilökohtaisesti tarvitsemat välineet.
Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat apuvälineen tarvitsijalle maksuttomia.
Apuvälineen tulee auttaa käyttäjäänsä siinä tarkoituksessa jota varten se on
hänelle luovutettu. Apuvälinettä on helppo käyttää ja pitää käyttökuntoisena, se
on kestävä, turvallinen ja suunniteltu niin, että sitä ei tahattomasti voi käyttää
väärin. Apuväline tulee saada riittävän ajoissa, jotta pysyvän toimintakyvyn
muutoksen voi vielä estää.
Apuvälineen käyttö helpottaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja
käyttäjän läheisten työtä sekä parantaa työturvallisuutta. Apuväline tukee
käyttäjänsä toimintaa, kompensoi vamman aiheuttamia haittoja sekä lisää
omatoimisuutta ja osallistumismahdollisuuksia. Se saattaa myös omalta osaltaan
vähentää palvelujen tai tukitoimien tarvetta.
Apuvälineen käyttäjä
Tässä suosituksessa apuvälineen käyttäjällä tarkoitetaan
lääkinnällisen kuntoutuksen asetuksen ja vammaispalveluasetuksen mukaista
vajaakuntoista, vammaista tai vaikeavammaista henkilöä, joka tarvitsee tai käyttää
apuvälinettä. Apuvälinettä voivat käyttää myös apuvälineen käyttäjän omaiset,
ystävät ja avustajat, joita tässä suosituksessa kutsutaan apuvälineen käyttäjän
läheisiksi.
Laatusuosituksessa apuvälineen käyttäjän näkökulmassa tuodaan esiin käyttäjän
tarpeet ja oikeudet.
Ammattihenkilöt
Tässä suosituksessa apuvälinealan ammattihenkilöillä
tarkoitetaan ensisijaisesti henkilöitä, joilla on koulutusta ja kokemusta
apuvälinepalveluista ja jotka ovat toistuvasti tekemisissä apuvälineiden kanssa.
Näitä voivat olla esimerkiksi fysio-, puhe- ja toimintaterapeutit, apuvälineteknikot,
kuntoutusohjaajat, lääkärit ja sosiaalityöntekijät sekä teknisen huollon
ammattihenkilöt.
Muita ammattihenkilöitä ovat sellaiset sosiaali- ja terveydenhuoltoalan sekä
opetustoimen työntekijät, jotka ovat tekemisissä apuvälineen käyttäjän kanssa
muiden palvelujen yhteydessä. Avainasemassa ovat kodinhoitajat, lähihoitajat ja
kotisairaanhoitajat. Prosesseissa on eroa; terveydenhuollossa apuvälinepalvelut ovat osa
hoitoa, kun taas sosiaalitoimessa apuvälineen myöntämisestä tehdään aina erillinen
vammaispalvelun mukainen päätös.
Laatusuosituksessa ammattihenkilöiden näkökulmassa korotetaan apuvälinepalveluiden
tuottamista ja palveluiden käytännön toimintatapoja.
Ammatillinen johto ja päätöksentekijät
Tässä suosituksessa toimivalla johdolla tarkoitetaan sosiaali- ja
terveydenhuollon ammatillista ja taloudellista johtoa, joka ohjeistaa apuvälinepalveluja
kunnissa ja sairaanhoitopiireissä. Päätöksentekijöillä tarkoitetaan kuntien ja
sairaanhoitopiirien luottamus-
henkilöitä, jotka muun muassa osoittavat varat sosiaali- ja terveydenhuollon
apuvälinepalveluille ja seuraavat palveluiden toteutumista.
Laatusuosituksessa johdon näkökulmassa painopiste on apuvälinepalveluiden
edellytysten luomisessa.