ESIPUHE
Tämän apuvälinepalveluiden laatusuosituksen tarkoituksena on
ohjata ja kehittää apuvälinepalveluja siten, että ne toimivat käyttäjälähtöisesti
ja yhtäläisin perustein. Tehokkaasti ja ammattitaitoisesti toteutettu palvelu takaa sen,
että kuntalainen saa apuvälineen käyttöönsä todetun tarpeensa mukaisesti
asuinpaikasta riippumatta. Tavoitteena on myös, että apuvälineet tukevat
käyttäjänsä itsenäistä suoriutumista.
Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja niille
päätöksentekijöille, jotka ohjeistavat sosiaali- ja terveydenhuollon
apuvälinepalveluja kunnissa ja sairaanhoitopiireissä sekä osoittavat varat toiminnalle.
Suositus ei ole kuntia sitova normi. Suositusta voidaan käyttää apuvälinepalveluiden
suunnittelun, kehittämisen ja arvioinnin apuna. Suositusta voivat hyödyntää myös
sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ja apuvälinepalveluiden käyttäjät.
Suositus koskee niitä sosiaali- ja terveydenhuollon apuvälinepalveluja, joita kunnat
ja kuntayhtymät järjestävät. Suositus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön,
jonka mukaan apuvälinepalveluja ohjaavat kansanterveyslaki (66/1972),
erikoissairaanhoitolaki (1062/1989), asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta
(1015/1991)sekä laki (380/1987) ja asetus (759/1987) vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Suosituksessa sivutaan kuntien
opetustoimen ja erityishuoltopiirien järjestämiä apuvälinepalveluja.
Suositus ei koske työhallinnon kautta toteutettavia apuvälinepalveluja, joista
työvoimapalvelulain mukaan vastaavat työnantajat. Suositus ei myöskään koske
Kansaneläkelaitoksen, vakuutus- ja työeläkelaitosten eikä Valtiokonttorin vastuulla
olevia apuvälinepalveluja, joiden toimintaa ohjaavat omat lait.
Laadukkaan apuvälinepalvelun pitää olla suunnitelmallista, tehokasta ja hyvin
johdettua sekä ammattitaitoista ja käyttäjälähtöistä. Apuvälinepalveluista
tiedottaminen on myös edellytys toimiville palveluille. Apuvälinepalveluja tarkastellaan
1) apuvälineiden tarvitsijoiden ja käyttäjien, 2) sosiaali- ja terveydenhuollon
ammattihenkilöiden sekä 3) sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivan ammatillisen johdon
ja päätöksentekijöiden näkökulmista. Suosituksessa tarkastellaan
apuvälinepalveluiden yleisiä suuntaviivoja. Suositukseen ei sisälly ehdotuksia
yksittäisistä apuvälineistä, diagnoosi-, vamma- tai ikäryhmistä.
Suosituksen pohjana on valtioneuvoston hyväksymä Sosiaali- ja terveydenhuollon
tavoite- ja toimintaohjelma 2000 – 2003. Suosituksen tarve on tullut esille myös
Apuvälineiden saatavuus 2000 selvityksessä. Selvityksen mukaan apuvälineiden saatavuus
ja luovutuskäytännöt vaihtelevat alueittain ja organisaatioittain.
Laatusuositus perustuu apuvälinepalveluiden eri toimijoiden yhteiseen näkemykseen
laadukkaiden apuvälinepalveluiden käytännöistä. Stakesin toteuttamaan perustyöhön
osallistui sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton, Kansaneläkelaitoksen ja
alan järjestöjen lisäksi kymmeniä apuvälinealan asiantuntijoita maan eri osista.
Valmistelua on valvonut ja ohjannut sosiaali- ja terveysministeriön nimittämä
ohjausryhmä.
Helsinki, kesäkuu 2003
Liisa Hyssälä, peruspalveluministeri
Risto Parjanne, toimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto