1.2 Yleisyys

Astma on yleisimpiä kansantautejamme. Lääkehoitoa vaativista pitkäaikaisita sairauksista se on kolmanneksi yleisin verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin jälkeen. Lasten pitkäaikaissairauksista astma on yleisin.

Kattavia epidemologisia väestötutkimuksia astman ilmaantuvuudesta ja vallitsevuudesta on maassamme niukasti. Astma-diagnoosi on noin 150 000 suomalaisella eli noin kolmella prosentilla väestöstä. Suunnilleen tämä määrä väestöä saa lääkehoitoa tai sosiaaliturvaa astman takia. Tutkimusmenetelmästä, aineistosta ja astman määritystavasta riippuen esiintyvyysluku voi nousta viiteenkin prosenttiin eli 250 000 ihmiseen. Astman diagnoosi onkin epätarkka, sillä osalla väestöstä on ajoittain astman kaltaisia oireita ilman todettavaa häiriötä keuhkojen toimintakokeissa, kuten pitkittynyttä yskää ja lieviä hengitysvaikeuksia. Tällaiset oireet ilmaantuvat esimerkiksi rasituksen, hengitystieinfektioden tai allergeeneille altistumisen yhteydessä ja menevät useimmiten nopeasti ohi. Osa astman kaltaisia oireita potevista sairastuu astmaan (Kuvio 1).

Astmaan sairastavien osuus väestöstä on suurentunut etenkin parin viime vuosikymmenen aikana (Kuvio 2). Myös erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen määrä on lisääntynyt noin 10 prosenttia vuodessa. Vuoden 1993 lopussa korvaukseen oikeutettuja oli 135 363 eli määrä kasvoi edellisvuodesta lähes 11 000. Kasvuluvut ilmentävät erityisesti koetun ja sosiaalisina seurauksina ilmenevän sairastavuuden lisääntymistä. On myös viitteitä siitä, että astma sairauten on yleistynyt meillä niin kuin muuallakin kehittyneissä teollisuusvaltioissa. Puolustusvoimien terveystarkastuksissa astmasairastavuus oli nuorilla miehillä 0,3 % vuonna 1966 ja 1,7 % vuonna 1991.

Ammatiastmaan sairastuu vuosittain lähes 400 työntekijää. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen ammattiastmojen määrä on viimeisten 15 vuoden aikana suurentunut tasaisesti. Maanviljelijöiden tultua ammattitautilainsäädännön piiriin vuonna 1982, rekisteriin ilmoitettujen eläinpölyn (lähinnä lehmän epiteelipölyn) ja viljapölyn aiheuttamat astmaan sairastumiset ovat lisääntyneet (Kuvio 3).

Useista länsimaista on raportoitu suurempia astman esiintyvyyslukuja kuin Suomesta. Yleisyys vaihtelee 2-10 % väestöstä. Diagnostisten kriteereiden ja tutkimusmenetelmien erot eivät anna mahdollisuutta vertailla luotettavasti maiden välisiä esiintyvyyksiä. Suomesta Kanadaan muuttaneilla siirtolaisilla on kuitenkin vähemmän astmaa kuin muilla kanadalaisilla. Suomessa myös astmakuolleisuus - toista sataa ihmistä vuodessa - on poikkeuksellisen pieni anglosaksisiin maihin verrattuna. Meillä astmakuolleisuus on pitkään pysynyt vakaana astmaan sairastuneiden määrän lisääntymisestä huolimatta, vaikka useissa maissa kuolleisuus on suurentunut.

Erityiskorvattaviin astmalääkkeisiin oikeutettujen potilaiden rekisteri osoittaa esiintyvyyden erityisesti miehillä olevan kaksihuippuisen (Kuvio 4).

Uusien astmaan sairastuneiden määrä mitattuna erityiskorvattaviin astmalääkkeisiin oikeudet saaneilla suureni vuosina 1986-1993 nopeimmin alle 15-vuotiailla ja erityisesti alle 5-vuotiailla huolimatta siitä, että pikkulapsilla astman diagnosointi on vaikeampaa kuin muilla lapsilla (Kuvio 5). Uusien sairastumisten väheneminen iäkkäillä aiheutunee pääasiassa siitä, että valtaosa tämä ikäryhmän astmapotilaista on jo saanut oikeudet erityiskorvattaviin lääkkeisiin, eikä uusia sairastumisia tässä iässä enää tapahdu kovin paljon.

Astman merkitys terveydenhuollolle ja sosiaaliturvalle on voimakkaasti suurentunut ja suurenee edelleen. Pelkkä väestön ikärakenteen muutos tulee lisäämään astmaan sairastuneiden määrää vuoteen 2000 mennessä 7 000:lla. Mikäli vuosien 1986-1993 välinen kasvusuunta jatkuu, astmaan sairastuneiden määr on 60 % suurempi vuonna 2000 kuin nyt. Tämäkään ei välttämättä ole yläraja, koska astma saattaa yleistyä aikaisempaa nopeammin.

Astman diagnoosikseen saaneiden ihmisten osuus väestöstä vaihtelee alueen mukaan (Kuvio 6). Kyse on osaksi diagnostiikan, hoitokäytännön ja myös korvauskäytännön vaihteluista.

Kunnan mukaan tarkastellen useat Keski-Suomen kunnat ovat esiintyvyyslukujen kärjessä (Kuvio 7). Lounais-Suomen kunnissa astmaa on diagnosoitu suhteellisen vähän. Ero esiintyvyydeltään suurimman ja pienimmän kunnan välillä on yli viisinkertainen. Lukumääräisesti eniten astmapotilaista on Etelä-Suomessa, kuten väestöä yleensäkin. Diagnostiikan vaihtelevuuden merkitys tulee esiin siinä, että samalla alueella saattaa aikuisilla olla niukasti astmaa, mutta lapsilla paljon - tai päinvastoin.

Astmasta aiheutuneiden vuosittaisten sairaanhoitopäivien määrä väheni vuodesta 1985 vuoteen 1990 noin 186 000 hoitopäivästä 113 000 päivään. Sairaalassa hoidettujen potilaiden määrä väheni paljon vähemmän: 12 600 potilaasta 11 000 potilaaseen. Hoidettujen potilaiden keski-ikä laski 49 vuodesta 47 vuoteen ja keskimääräisen sairaalajakson pituus lyheni 8,9 vuorokaudesta 6,7 vuorokauteen.

Sisällysluettelo

1.3 Astmaa sairastavat

Astmaan sairastavista on alle 15-vuotiaita 12 %, 15-44-vuotiaita 29 %, 45-64-vuotiaita 32 % ja yli 65- vuotiaita 27 %. Lapsuusiässä astma on selvästi yleisempi pojilla kuin tytöillä, mutta aikuisiässä sukupuolten välinen ero muuttuu päinvastaiseksi. Syytä ei tiedetä. Astmaa sairastavien luonnehdintaan taudin vaikeuden mukaan liittyy ongelmia, koska yhteisiä sovittuja perusteita ei ole. 1980-luvun lopulla tehdyssä selvityksessä astmaa sairastavat jaettiin tietyin perustein viiteen ryhmään. Suurimman osan (60 %) katsottiin sairastavan lievää astmaa, vaikeaa tai erittäin vaikeaa astmaa sairasti viideosa (Taulukko 1). Jaottelu tehtiin aikuisilla; lapsilla jakauma on todennäköisesti erilainen.

Taulukko 1. Astmaa sairastavien jakauma taudin vaikeuden mukaan

Suomalaisessa tutkimuksessa aikuiset sairastavat ilmoittivat yleisimmäksi oireita pahentavaksi tekijäksi ruumiillisen rasituksen. Muita yleisiä tekijöitä olivat säätekijät, psyykkiset tekijät, hajut, tupakansavu, pölyt, hengitystietulehdukset, allergiset tekijät ja asetysalisyylihappo.

Astmaa sairastavat lapset ja nuoret selviytyvät koulunkäynnistä suhteellisen hyvin. Vaikeuksia on eniten liikunnan sekä teknisen ja tekstiilityön tunneilla ja koulumatkoilla etenkin pakkasella ja siitepölyaikaan. Nuorten itsearvostus on melko hyvä. Moni kuitenkin pelkää, mitä sairaus tuo tullessaan. Alle kouluikäisten lasten vanhemmat ovat joskus ylihuolehtivia ja rajoittavat tarpeettomasti lapsen toimia.

Selvitysten mukaan astmaa sairastavat tupakoivat yllättävän usein, erityisesti odottavat äidit ja nuoret.

Väestötutkimuksen mukaan astmapotilaat kokevat terveydentilansa selvästi huonommaksi kuin muu väestö keskimäärin. Nuorten astmapotilaiden keskuudessa on merkittävästi enemmän psyykkistä oireilua kuin muulla samanikäisellä väestöllä. Aikuiset astmapotilaat kärsivät tavallista enemmän riippuvuusongelmista ja ahdistuneisuudesta. Kroonista astmaa sairastavilla tavallisin häiriö on depressio. Astman ohella potilailla on muitakin verenkiertoelinten sairauksia: useammalla kuin joka kolmannella on jokin verenkiertoelinten sairaus ja joka kuudennella verenpainetauti, jota hoidetaan lääkkeillä. Noin joka kolmannella on jokin tuki- ja liikuntaelinten sairaus, lähinnä selkäsairaus tai nivelrikko.

Sisällysluettelo

1.4 Kustannukset

Astmasta aiheutuvat kustannukset arvioitiin 1990-luvun alussa noin 2,5 miljardiksi markaksi. Mukaan otettiin sairauden hoidosta aiheutuneet välittömät kustannukset, työ- ja elinympäristön muutosten aiheuttamat suorat kustannukset , tuotannon menetykseen liittyvät epäsuorat kustannukset ja työkyvyttömyydestä aiheutuvat kustannukset. Osa näistä kuluista on laskennallisia ja on muistettava, että astma myös työllistää ja aiheuttaa kansantuotteen kasvua. Vaikean astman aiheuttamat ksutannukset ovat noin 60 % kaikista kustannuksista (Kuvio 8).

Jos varsinaisten astmapotilaiden määräksi arvioidaan 150 000, ovat astmasta aiheutuvat ksutannukset potilasta kohti keskimäärin 17 000 markkaa vuodessa. Vaikeaa astmaa sairastavan potilaan kustannukset ovat keskimäärin 52 000 markkaa vuodessa, kohtalaisen vaikeaa astmaa sairastavan noin 20 000 markaa ja lievää astmaa sairastavan noin 4 000 markkaa vuodessa.

Vaikeaan astmaan sairastuneiden määrän pieneneminen puoleen nykyisestä säästäisi noin 500 miljoonaa markkaa vuodessa. Lähes sama summa saattaa kulua, jos astma yleistyy nykyistä vauhtia. Valtaosan astman kustannuksista aiheuttavat aikuispotilaat suuren määränsä takia.Ruotsalaisen laskelman mukaan lapsipotilaiden osuus astman kokonaiskustannuksista on suunnilleen samansuuruinen kuin heidän osuutensa potilaista. Sairaanhoitokuluiltaan lapsipotilas on kuitenkin aikuista kalliimpi.

MIkäli edellä esitetty 60 % lisäys astmapotilaiden määrässä toteutuu, on vuona 2004 nykyisten noin 150 000 potilaan sijasta noin 280 000 potilasta. Heidän lisäkseen ovat astman kaltaisia oireita sairastavat, joita on ehkä kymmenen prosenttia väestöstä. Astmapotilaiden määrään ei ehkä voida paljoa vaikuttaa, mutta sairauden vaikeutta voidaan ratkaisevasti vähentää.

Mikäli vaikeaa astmaa sairastavien määrä saadaan vuoteen 2004 mennessä pienennetyksi nykyisestä noin 30 000 potilaasta puoleen ja kohtalaisen vaikeaa astmaa sairastavien määrä pysyy nykytasolla, pienenevät astman aiheuttamat kustannukset nykyisestä 2,5 miljardista markasta noin 2,2 miljardiin markkaan, vaikka lievää astmaa sairastavien määrä enemmän kuin kaksinkertaistuisi. Jos vaikeaa astmaa sairastavien osuus astmapotilaista pienenee nykyisestä 20 prosentista 10 prosenttiin ja muut oletukset pysyvät edellä esitetyn mukaisina, ovat kustannukset vuonna 2004 suunnilleen samansuuruiset kuin nytkyisin.

Vaikean astman kustannuksista yli puolet johtuu heikentyneen työkyvyn aiheuttamista tuotannonmenetyksistä. Varsinaisista hoitokustannuksista suurin osa koostuu muusta kuin lääkehoidosta eli lähinnä sairaalahoidosta. Vaikeaa astmaa sairastavia potilaita pitää hoitaa siten, että heidän työ- ja toimintakykynsä pysyy mahdollismman hyvänä ja sairaalahoidon tarve mahdollisimman pienenä.

Sisällysluettelo