| STM | 13.01.2003 |
3 SAIRASTUMISEN JA TAUDIN PAHANEMISEN EHKÄISY3.1 Sairastumiseen ja tervehtymiseen vaikuttavat tekijätSuurela osalla astmaa sairastavista - lapsista 80-90 %, aikuisista 50-60 % - on atooppinen taipumus, joka on vahvasti perinnöllinen. Mikäli toisella vanhemmalla on atooppinen allergia, on lapsella noin kaksinkertainen ja jos molemmilla vanhemmilla on atooppinen allergia, noin nelinkertainen vaara sairastua atooppiseen sairauteen verrattuna sellaiseen lapseen, jonka vanhemmilla ei ole atopiaa. Atopiaan liittyy paitsi astmaa myös allergista nuhaa ja atooppista ihottumaa. Astmalle tyypillisen keuhkoputkien supistumisalttiuden taustalla on myös perinnöllisiä tekijöitä, jotka ovat ainakin osin eri tekijöitä kuin ne, jotka määräävät atopiaperimää. Jos molemmilla vanhemmilla on keuhkoputkien supistumisherkkyyttä, 35 % lapsista on hyperraktiivisia. Jos toisella vanhemmalla on hyperaktiviteettia, 20 % lapsista on sama ominaisuus. Herkistymistä säätelevät perintötekijöiden lisäksi myös ympäristöön liittyvät tekijät, ja allergeenisen sairauden puhkeamista edeltää altistuminen allergeeneille. Allergeenit pääsevät elimistöön limakalvojen ja ihon kautta. Limakalvojen tulehdus syntyy elimistön herkistyttyä immonologisesti sinänsä vaarattomille ympäristön hiukkasille, kuten eläin- ja siitepölylle. Tällöin puhutaan ulkosyntyisestä astmasta. Jos atooppista allergiaa ei todeta, puhutaan sisäsyntyisestä astmasta. Sisäsyntyisen astman syitä ei tiedetä, mutta ilmeisesti virukset voivat laukaista kroonisen limakalvontulehduksen astmaan taipuvaisilla. Astman kulku on luonnostaan vaihteleva. Oireita voi olla lyhyen aikaa kerran elämässä, tauti voi palata pitkien oireettomien ajanjaksojen jälkeen tai kroonistua nopeasti. Tiedot astman paranemisesta joko luonnollisesti tai hoidon ansiosta ovat puutteelliset.
3.2 Ehkäisyn mahdollisuudetAstmaan sairastumisen ja taudin pahenemisen riskiä voidan pienetää vaikuttamalla yksilön terveyskäyttäytymiseen, puuttumalla ympäristöstä johtuvaan altistumiseen (primääripreventio) ja parantamalla taudin varhaista havaitsemista ja alkuvaiheen hoitoa (sekundääripreventio). Oikea- aikaisella ja järkevästi suunnatulla kuntoutuksella voidaan vähentää sairauden aiheuttamaa haittaa yksilölle (tertiääripreventio) ja pienentää yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Ehkäisyn strategiana on sekä riskiryhmä- että väestöstrategia. Riskiryhmästrategian avulla ehkäisevät toimenpiteet kohdistetaan niihin ihmsiin, joilla on suurin riski sairastua astmaan, esimerkiksi atopiaa sairastaviin. Väestöstrategialla vähennetään yleisesti - koko väestössä ja ympäristössä - allergeenialtistusta ja ärsykkeitä. Tästä on esimerkkinä tupakansavun vähentäminen eri tiloissa. Astman ehkäisyssä pyritään vaikuttamaan jo ketjun alkuun eli ehkäisemään atopiaa. Tämä on vaikeaa. Ehkäisyllä tuskin pystytään estämään atopian kehittyminen, mutta sen avulla voidaan mahdollisesti siirtää oireiden ilmaantumista. Oireet voivat olla tällöin myös lievempiä. Koska ehkäisyn merkitys lapsen atopian kehittymisen kannalta on kiistanalainen, allergiasaneerausta koskevien ohjeiden ja neuvonnan tulee olla harkittuja, yksilöllisiä ja perhekohtaisia. Mikäli spesifistä yliherkkyyttä ilmenee, poistetaan tai vähennetään ruokavaliosta tai ympäristöstä aiheuttaja- allergeenia. Lemmikkieläinten hankinnassa noudatetaan pisättyvyyttä. Äidin tai muun hoitajan tupakoimattomuus ja savuton koti on keskeinen ehkäisyn tavoite (Taulukko 5). Aikuisen astman taustalla on atooppinen ominaisuus harvemmin kuin lapsella. Astma on aikuisilla usein sisäsyntyinen. Atopian ehkäisyä merkittävämmäksi muodostuu silloin sekundääri- ja tertiääriehkäsiy eli hyvän lääketieteellisen hoidon ohella henkilökohtainen terveydenhoito, jolloin astmaan sairastunut voi olla oireeton ja hänen elämän laatunsa hyvä (Taulukko 6). Äitiys- ja lastenneuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja työterveydenhuollossa, joiden palveluita astmaa ja sen kaltaisia oireita sairastavat käyttävät, neuvotaan asiakkaita sekä lähetetään tarvittaessa tutkimuksiin. Neuvonnalla ja tuella autetaan erityisesti astmalapsen perhettä ja tuetaan nuorten itsenäistymistä. Taulukko 5. Astman ja allergian ehkäisy lapsella, jolla on voimakas sukurasitusJos lapsella on allergiaoireita, sovelletaan harkinnan jälkeen edellä mainittujen lisäksi seuraavia ohjeita Taulukko 6. Astman pahenemisen ehkäisy nuoruudessa ja aikuisiässäYksilön terveyskäyttäytyminen Koulutus ja työelämä Ympäristö 3.2.1 Yksilön terveyskäyttäytyminenTupakointi on astman ja allergian kannalta keskeisin terveyskäyttäytymisen tekijä, joka vaikuttaa herkistymiseen ja sairastuvuuteen. Tupakointi, myös passiivinen tupakointi, lisää infektioherkkyyttä ja jotkut infektiot (esim. chlamydia pneumoniae) saattavat lisätä astmaan sairastumisen riskiä. Tupakointi lisää limakalvojen läpäisevyyttä eli ilmakantoiset allergeenit pääsevät helpommin hengitysteistä immuunijärjestelmään. Myös passiivinen tupakointi lisää IgE-välitteistä herkistymistä. Astmaa sairastavien odottavien äitien ja nuorten tupakointiin - mikä on yleistä - tulee kiinnittää erityistä huomiota. Liikunta on tärkeää astmaa sairastavan yleiskunnon kannalta. Liikunta on hoidon ja kuntoutuksen kulmakiviä lääkehoidon ja ärsykevapaan ympäristön kanssa. Astmaa sairastavan mahdollisuudet harrastaa täysipainoista liikuntaa ovat parantuneet kehittyneen lääkehoidon, varhaisen diagnosoinnin ja seurantamenetelmien ansiosta. Liikunnan fyysiset ja psyykkiset vaikutukset kohentavat astmaa sairastavan kuntoa ja itsetuntoa. Astmaa sairastavaa motivoidaan liikkumaan ja annetaan tietoja sopivista liikunnan muodoista ja liikunnan mahdollisuuksista. Erityisesti nuorille tulee tarjota monipuolisia, mielenkiintoisia liikuntamuotoja terveellisten elämäntapojen edistämiseksi. Ruokayliherkkyys on harvoi astmaoireilun oleellinen syy lapsilla ja aikuisilla. Yliherkkyys ravinnon lisäaineille on harvinaista, mutta jotkut potilaat saavat astmaoireita elintarvikeväreistä, sulfiiteista ja bentsoehaposta. Sekä ruokayliherkkyyden että lisäaineherkkyyden tarkempi tutkiminen on erikoisklinikan tehtävä. Usein tarvitaan kontrolloituja altistuskokeita. Ruokasuolan käytön on havaittu lisäävän limakalvojen tulehduksellista reaktiota ja vähäsuolaisen ruuan puolestaan vähentävän astman oireita ja parantavan keuhkojen toimintaa. Suolan vähentäminen ravitsemuksesta saattaa olla kansanterveydellisesti merkittävää sydän- ja verenkiertoelinsairauksien ohella myös astman ja allergian kannalta. Noin 5-10 % astmapotilaista on yliherkkiä asetysalisyylihapolle ja muille särkylääkkeille saaden näistä vaikeita astmakohtauksia. Särkylääkeyliherkälle potilaalle on annettava perusteelliset ohjeet. Ravinnon luonnollisten salisylaattien välttämisestä ei ole hyötyä. Tarvittaessa tehdään altistuskoe erikoisklinikassa. Psyykkiset tekijät ja stressi voivat pahentaa astmaa, laukaista oireita ja myötävaikuttaa sairauden puhkeamiseen. Pitkäaikainen sairaus, johon liittyy pahenemisvaiheita, unettomuutta sekä työ- ja toimintakyvyn huonontumista aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja masennusta, jotka puolestaan voivat lisätä oireilua. Hyvä yhteistyö potilaan ja hänen läheistensä kanssa hoidon ja kuntoutuksen saattamiseksi asianmukaiseksi auttavat tasapainoon ja helpottavat potilaan elämää. Aktiivinen ja motivoitunut itsehoito, sen osana ohjattu omahoito, on keskeinen astman pahenemista estävä tekijä. 3.2.2 Ympäristöön liittyvät kysymyksetAstmaan sairastumista ja taudin pahentumsta säätelevät monet ympäristöön liittyvät tekijät. Tavallisia allergisoivia elimistölle vieraita tekijöitä ovat siitepölyt, eläinpölyt, pölypunkit, homepölyt ja erilaiset kemikaalit. Monet mikrobeista aiheuttavat toisille infektioita, toisille allergiaa. Erityisen allergisoivia mikrobeja ovat hiivat ja homesienet. Allergeeneille ja mikrobeille (hiivojen ja homesienten lisäksi virukset ja bakteerit) altistutaan nimenomaan sisätiloissa, koska 80-90 % ajasta vieteään sisällä. Kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa tapahtuu oleellinen altistuminen. Myös yhdyskuntailman saasteet hakeutuvat jossain määrin sisätiloihin. Tupakointi on sisätilojen ongelma. Huomio on kiinnitettävä lähiympäristöön, nimenomaan kotiin. Kouluissa, päiväkodeissa , julkisissa tiloissa ja työpaikoissa voi olla erityisongelmia astmaa sairastavan kannalta. Seuraavissa taulukoissa (7-11) on todettu keskeiset ongelmat ja ehdotettu toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Suurin osa toimenpiteistä vaatii lähinnä valistustyötä ja on melko helposti toteutettavissa. On kuitenkin pulmia, joihin tarvitaan viranomaistoimenpiteitä sekä säädösten ja määräysten kehittämistä. Taulukko 7. Kotiympäristön yleisimmät ongelmat ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi
Taulukko 8. Ongelmat päiväkodeissa ja kouluissa ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi
Taulukko 9. Ongelmat työpaikkaympäristössä ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi
Taulukko 10, Ongelmat julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi
Taulukko 11, Ongelmat yhdyskunnassa, liikenteessä ja energianhuollossa ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi
3.3 YhteenvetoKeskeisiä näkökohtia astman ja sen pahenemisen ehkäisyssä esitetään taulukossa 12. Taulukko 12, Astman ja sen pahenemisen ehkäisyn oleelliset asiat |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||