13.01.2003

• Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti laatinut suosituksen astman ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen edistämiseksi vuosina 1994 - 2004. Lääketieteellisen tiedon ja erityisesti lääkehoidon nopean kehittymisen vuoksi ohjelmaa tulee tarvittaessa tarkistaa.
• Astma on keuhkoputkien tulehduksellinen, inflammatorinen sairaus, jota sairastaa 3-5 % väestöstä. Noin 150 000 ihmistä saa lääkehoitoa tai sosiaaliturvaa astman takia. Lisäksi astman kaltaisia oireita on ajoittain noin 10 prosentilla väestöstä. Ammattiastmaan sairastuu vuosittain lähes 400 työntekijää. Astmaa sairastavien määrä voi lisääntyä vuoteen 2000 mennessä jopa 60 prosenttia. Varhaisen diagnosoinnin ja hoidon ansiosta alkavasta astmasta on mahdollista tervehtyä ja vaikeaa astmaa voidaan lievittää. Suurin osa astmaa sairastavista (60 %) sairastaa lievää tautia.
• Astman aiheuttamat vuotuiset kustannukset arvioitiin 1990-luvun alussa 2,5 miljardiksi markaksi. Ilman tehostettuja ehkäisy- ja hoitotoimenpiteitä kustannukset kasvavat merkittävästi. Vaikean astman (20 % astmaa sairastavista) aiheuttamat kustannukset ovat noin 60 prosentiakaikista kustannuksista, joista pääosan aiheuttavat saraalahoito ja työpanostappiot.
• Astmaohjelmassa asetetaan seuraavat tavoitteet:
  • alkavaa astmaa sairastavista mahdollisimman moni tervehtyy
  • astmaa sairastava voi hyvin ja hänen työ- ja toimintakykynsä on ikää vastaava
  • vaikeaa ja kohtalaisen vaikeaa astmaa sairastavien osuus puolittuu nykyisestä 40 prosentista 20 prosenttiin
  • vuosittainen sairaalahoitopäivien määrä puolittuu vuoteen 2000 mennessä 50 000 sairaalahoitopäivään
  • vuosittaiset kustannukset laskettuna astmaa sairastavaa kohti puolittuvat ehkäisyn ja hoidon tehostumisen seurauksena.
• Tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään seuraavia keinoja:
  • varhainen diagnostiikka ja aktiivinen hoito järjestetään astmaa ja sen kaltaisia oireita sairastaville
  • ohjatusta omahoidosta rakennetaan pääasiallinen hoitomuoto. Hoidon vastuu on astmaa sairastavalla itsellään ja perusterveydenhuollolla, jota erikoissairaanhoito tukee joustavasti. Astmaa sairastavien lasten hoidon vastuu on vanhemmilla ja erikoissairaaloilla sekä sovitusti perusterveydenhuollolla,
  • astmaa ja sen kaltaisia oireita aiheuttavia altisteita, kuten tupakointia ja tupakansavua vähennetään voimakkaasti,
  • kuntoutusta painotetaan osana hoitoa, sitä toteutetaan pääosin avohoitona ja se on yksilöllistä, harkittua ja olkea-aikaista,
  • avainryhmien tietoja astmasta, sen ehkäisystä ja hoidosta parannetaan
  • astmatutkimukseen panostetaan.
• Astmaa ja sen pahenemista voidaan ehkäistä
  • elämäntapavalinnoilla, kuten tupakoimattomuudella, yleiskunnosta huolehtimisella, haitallisten allergeenien välttämisellä ja hyvällä hoidolla sekä
  • kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa tehtävillä toimenpiteillä, jotka vähentävät herkkien yksilöiden altistumista allergeeneille ja ärsykkeille. Astmaohjelmassa on esitetty lukuisia esimerkkejä toimenpiteistä ja vedottu eri viranomais- ja vapaaehtoistahoihin yhteistyön tehostamiseksi. Ehkäisyn toimenpiteiden tulee olla yksilöllisiä ja harkittuja, tavoitteena on rajoittaa astmaa sairastavan ja hänen perheensä elämää mahdollisimman vähän
• Astmaa on hoidettava alusta pitäen aktiivisesti. Lääkehoidossa keuhkoputkien limakalvon tulehdusta hoitava lääkitys on ensisijainen ja se aloitetaan sairauden varhaisvaiheessa. Potilaan oma ja lasten kohdalla perheen osuus lääkehoidon joustavassa toteuttamisessa on keskeinen.
• Astman hoidon porrastus tarkistetaan siten, että perusterveydenhuollon osuus vahvistuu. Toimiva porrastus edellyttää hyvää tiedonkulkua ja yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.
• Sairaanhoitopiirin tulee huolehtia siitä, että perusterveydenhuollossa pystytään toteamaan astma ja hoitamaan astmapotilaat oikein. Sairaanhoitopiirin tehtävänä on järjestää tarvittavaa koulutusta ja erikoislääkärin konsultaatiota tulee olla saatavilla. Sairaanhoitopiirissä nimetään joku erikoislääkäreistä hoidon vastuuhenkilöksi, joka huolehtii alueellisen astmahoidon osaamisesta ja hoidon tasosta. Vastaavasti perusterveydenhuollossa nimetään paikalliset astmayhdyshenkilöt, joiden tehtävänä on toimia perusterveydenhuollossa tiedonvälittäjinä ja koulutusyhdyshenkilöinä. Astman hoito on alueellista yhteistyötä.
• Ohjelmassa suositetaan usean erikoisalan yhteisen allergialaboratorion perustamista keskussairaaloihin ja yhteistyön tiivistämistä erikoisalojen kesken. Joissakin sairaanhoitopiireissä on jo saatu hyviä kokemuksia tällaisesta yksiköstä.
• Astmapotilaiden kuntoutuksen tulee käsittää kaikki kuntoutuksen muodot: lääkinnällisen, ammatillisen ja sosiaalisen. Lasten kuntoutus kohdistetaan erityisesti niihin lapsiin, joiden astma on vaikea tai tilanteissiin, joissa vanhemmat eivät pysty toteuttamaan lievänkään sairauden hoitoa. Työikäisillä voidaan tarvita tehostettua kuntoutusta tai uuteen ammattiin kouluttamista työkyvyn ylläpitämiseksi. Ikääntyvien hoidossa kuntoutuksella tuetaan omahoitoa, lisätään voimavaroja ja parannetaan elämänlaatua. Näin vähennetään sairaalahoidon tarvetta. Lääkekustannusten korvausperusteita ja muita sosiaaliturvan muutoksia tehdessä tulee varoa, ettei Iyhytaikaisilla säästöillä aiheuteta myöhemmin kasvavia kustannuksia.
• Laitoskuntoutuksesta siirrytään mahdollisimman paljon avokuntoutukseen. Ohjaus ja neuvonta toteutetaan kiinteänä osana hoitoa. Tähän liittyy hengityshoidon apuvälineiden neuvonta, lainaaminen ja huolto. Sairaaloiden ja terveyskeskusten tulee omana toimintana tai ostopalveluina toteuttaa avohoidossa eri muotoista kuntoutustoimintaa. Kuntoutukseen lähetetään yksilöllisen harkinnan perusteella. Hoitava lääkäri voi parhaiten arvioida yhdessä potilaan kanssa, missä tilanteessa kuntoutuksesta on eniten hyötyä.
• Tiedotus ja koulutus kohdistetaan ensisijaisesti avainryhmiin, kuten astmapotilaisiin ja heidän perheisiinsä, terveydenhuoltohenkilöstöön ja ympäristöistä vastaaviin henkilöihin. Järjestöt tiedottavat jäsenkunnalleen sekä tuottavat tarvittavassa viranomaisyhteistyössä astman yleistä terveyskasvatuksen ja potilasneuvonnan aineistoa sekä koulutusaineistoa. Kela tiedottaa lääkekorvaus- ja sosiaaliturvakysymyksistä. Lääketeollisuudella on tärkeä merkitys tiedotuksen ja koulutuksen tukemisessa. Alueellisesta ohjauksesta ja koulutuksesta huolehtivat pääosin sairaanhoitopiirit ja lääninhallitukset sekä paikallisesti terveyskeskukset. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa ohjelman toteuttamisesta, seurannasta ja tarvittaessa tarkistamisesta. Tiedotusvälineillä on tärkeä merkitys astman ehkäisyyn ja hoitoon liittyvien tietojen laajentamisessa ja syventämisessä.
• Tutkimustyössä painotetaan väestötutkimuksia astman yleisyydestä riskiryhmistä ja riskitekijöistä, tutkimuksia ehkäisyn ja ohjatun omahoidon kehittämiseksi sekä tutkimuksia pitkäaikaishoidon ja ympäristöön liittyvien toimenpiteiden vaikutuksista. Astman vaikeuden arvioinnin perusteet tulee luoda. Suomen Akatemian tulisi valmistaa ja rahoittaa astman tutkimusohjelma. Astmalääkkeiden, inhalaatiolaitteiden ja muiden hengityshoidon apuvälineiden kehittäminen on merkittävä haaste kotimaiselle teollisuudelle.
• Mikäli astmaohjelma 1994-2004 toteutetaan, astmapotilaiden lisääntyvä määrä voidaan hoitaa nykyisillä kustannuksilla. Mikäli ohjelmaa ei toteuteta, lisääntyvät yhteiskunnan kustannukset nopeasti astman yleistymisen myötä. Astmaohjelma voidan toteuttaa kohdistamalla uudelleen nykyisiä voimavaroja. Ohjelman toimeenpanosta ei aiheudu lisäkustannuksia.

Sisällysluettelo