STM

 Julkaisuja 2002:6

01.03.2002


KUNTOUTUSSELONTEKO 2002

ISBN 952-00-1105-6

1. Johdanto

Sosiaalisen hyvinvoinnin perustana ovat väestön työ- ja toimintakyvyn ylläpito sekä mahdollisimman itsenäinen selviytyminen elämän eri tilanteissa. Erityisesti väestön ikääntyminen luo merkittäviä haasteita sosiaaliturvan rahoitukselle. Sosiaaliturvan kestävän rahoituksen edellytys on väestön korkea, vähintään 70 %:n työllisyysaste. Hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita on kehittää työelämää ja sosiaaliturvaa niin, että työssä jatketaan 2-3 vuotta pitempään kuin nyt. Työllisyysastetta pyritään nostamaan alentamalla rakenteellista työttömyyttä ja vahvistamalla erityisryhmien, muun muassa vammaisten, mahdollisuuksia osallistua työelämään. Käsitellessään vuonna 1998 annettua valtioneuvoston selontekoa kuntoutuksesta eduskunta totesi muun muassa, että kuntoutus on investointi tulevaisuuteen, ei vain eikä edes ensisijaisesti menoerä.

Sosiaalipolitiikassa painotetaan väestön omaa aktiivisuutta. Kuntoutus on yksi keino lisätä väestön työ- ja toimintakykyä ja antaa ihmisille voimavaroja oman elämän hallintaan. Kuntoutuksella on Suomessa sodanjälkeisistä ajoista alkaen ollut merkittävä ja arvostettu asema. Kuntoutuksen ympärille on syntynyt monipuolinen, monitahoinen ja monimutkainen rakennelma lainsäädäntöä, palvelujen järjestäjiä, rahoittajia ja tuottajia. Kuntoutuksen kokonaisuuden hahmottaminen on yhä vaikeampaa sekä kuntoutuksesta päättäville että itse kuntoutujille. Toisaalta kuntoutusjärjestelmään on sidottu paljon varoja ja se tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia.

Vuoden 1998 kuntoutusselonteossa todettiin, että kuntoutuksen 2000-luvun alun keskeiset haasteet ovat:

  • työikäisten työkyvyn ylläpitäminen
  • vajaakuntoisten ja vammaisten työllistymismahdollisuuksien parantaminen
  • vammaisten ja pitkäaikaissairaiden toimintamahdollisuuksien lisääminen
  • vanhusväestön toimintakyvyn ylläpitäminen.

Nämä haasteet ovat ajankohtaisia edelleen. Ne edellyttävät kuntoutuksen jatkuvaa kehittämistä ja monipuolistamista, jotta eri kohderyhmien tarpeisiin kyetään vastaamaan.

Tämän selonteon tarkoituksena on selvittää, miten hyvin ja tehokkaasti kuntoutusjärjestelmä vastaa sille asetettuihin odotuksiin ja miten kuntoutusta tulisi tulevaisuudessa kehittää.