Asiakkaan asemaa ja yhdenvertaisuutta on edistänyt muun muassa
henkilötietolaki (523/1999), laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä
sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta annettu laki (812/2000). Kuntoutuksen
asiakaspalvelun yhteistyöstä annetun lain uudistamista valmistellaan.
Kuntoutusjärjestelmän työnjakoa, rahoitusta ja voimavaroja sekä
apuvälinepalvelujen saatavuutta on selvitetty erillisessä tausta-aineistona jaettavassa
julkaisussa Kuntoutuksen kustannuksista ja vaikuttavuudesta (Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 2002:5).
Kuntoutus on otettu entistä painokkaammin huomioon, kun sosiaali- ja terveydenhuollon
henkilöstön koulutuksen rakenteeseen tai sisältöihin on tehty muutoksia.
1.4.2002 tulee voimaan laki vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työllistymisen
edistämisestä, joka täsmentää ja monipuolistaa aikaisempia suojatyötä koskevia
säännöksiä.
Mielenterveysongelmaisten, päihdeongelmaisten ja vanhusväestön kuntoutuksen
kehittämistä on käsitelty erikseen selonteon luvussa 7.
1990-luvun lopun kuntoutuksen kehittämistoimenpiteet ovat ennen kaikkea kohdistuneet
syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin ja nuoriin, työssä oleviin ja erityisesti
ikääntyviin työntekijöihin, pitkäaikaistyöttömien sekä vajaakuntoisten ja
vaikeavammaisten työllistymismahdollisuuksiin. Toiminnalle tunnusomaisia ovat monet
kehittämis- ja kokeiluhankkeet. Niillä on kehitetty uusia toimintamuotoja ja myös
etsitty perusteita lainsäädäntöuudistuksille.
Vuonna 2000 menot jakautuivat kuntoutuksen järjestäjien ja rahoittajien kesken
seuraavasti:
Kuntoutuksen kokonaismenot olivat
vuonna 2000 arviolta 1,2 miljardia
euroa (7,2 miljardia markkaa). Menot on laskettu samassa laajuudessa kuin vuoden
1998 kuntoutusselonteossa. Vuodesta
1997 vuoteen 2000 menot kasvoivat noin 168 miljoonaa euroa (1,0 miljardia markkaa).
Reaalinen kasvu oli 9 prosenttia. Vuosina 1992-1997 reaalinen kasvu oli noin 20
prosenttia. Kuntoutusmenojen kasvu johtuu pääasiassa kuntoutusta saaneiden henkilöiden
määrän kasvusta.
Vuodesta 1997 vuoteen 2000 suurin kuntoutusmenojen rahamääräinen kasvu oli
Kansaneläkelaitoksella, jonka menot kasvoivat 39,9 miljoonalla eurolla (237 miljoonalla
markalla). Suhteellisesti eniten, 88 prosenttia, kasvoivat työeläkelaitosten
kuntoutusmenot. Vahva panostus peruskoulun erityisopetukseen kasvatti myös
erityisopetuksen menoja yli 80 prosentilla. Työhallinnon kuntoutusmenot pienenivät
kyseisenä ajanjaksona, mikä johtuu suurelta osalta ESR-hankkeiden osuuden alentumisesta.
Muilta osin kuntoutusmenojen jakautuminen eri kuntoutuksen järjestäjien kesken oli
vuonna 2000 lähes samanlainen kuin vuonna 1997.
Kuntoutuksen kokonaismenoista noin 100 miljoonaa euroa (596 miljoonaa markkaa)
käytettiin kuntoutusajan toimeentuloturvaan. Kuntoutuspalveluihin, koulutukseen ja
työllistämistoimenpiteisiin käytettiin 1,1 miljardia euroa (6,6 miljardia markkaa).
Kuntoutusmenojen määrä riippuu niiden määritelmästä. Nyt kuntoutuksen menoihin
on laskettu muun muassa vammaispalvelujen kustannukset kokonaisuudessaan (yhteensä 143
miljoonaa euroa, 850 miljoonaa markkaa). Näihin kustannuksiin sisältyvät
vanhusväestön kuljetuspalvelut. Kokonaismenoihin sisältyy myös peruskoulun
erityisopetus (121 miljoonaa euroa, 720 miljoonaa markkaa). Ilman näitä menoja
kuntoutusmenot olisivat noin 950 miljoonaa euroa (5,6 miljardia markkaa).
Vammaispalveluihin kuuluu myös palveluja, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin
esimerkiksi terveydenhuollon kuntoutuspalvelut. Erityisopetuksen menojen
sisällyttämistä kuntoutusmenoihin perustellaan sillä, että erityisopetuksella on
kasvava merkitys oppimishäiriöisten, vajaakuntoisten ja vammaisten syrjäytymisen
ehkäisyssä.
Toisaalta kuntoutusmenoihin ei ole laskettu ehkäisevää kuntoutusta kuten työkykyä
ylläpitävää toimintaa.
Kuntoutus kohdistui aikaisempaa enemmän yli 45-vuotiaisiin työelämässä oleviin ja
pitkäaikaistyöttömiin. Samoin mielenterveysongelmaisten osuus kuntoutujista on
kasvanut. Eniten kuntoutusta saivat edelleen tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivät.