Julkaisuja 2002:6

01.03.2002

ISBN 952-00-1105-6

8. Kuntoutuksen kehittämislinjaukset

Kuntoutuksella tulee olemaan kasvava kysyntä lähivuosina. Suurten ikäluokkien jatkaminen työelämässä mahdollisimman pitkään lisää työkykyä ylläpitävien toimenpiteiden tarvetta. Ikääntyvä väestö tarvitsee omatoimista selviytymistä tukevia palveluja ja kuntoutusta.

Kuntoutuksen erityisenä haasteena tulee edelleen olemaan ikääntyvä työvoima, pitkäaikaistyöttömät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, kaiken ikäiset vaikeavammaiset ihmiset ja vanhusväestö. Näiden väestöryhmien osuus ei pienene lähivuosina. Oikein kohdennettuna ja tuloksellisilla menetelmillä toteutettuna kuntoutus lisää ihmisen elämänlaatua ja myös säästää muiden palvelujen ja sosiaaliturvan kustannuksia.

Työelämässä olevien työkyvyn ylläpitämistä ja kuntoutusta kehitetään rinnan työssä jatkamista edistävän työeläkelainsäädännön kanssa. Uusi työterveyshuoltolaki antaa työterveyshuollolle mahdollisuuden suuntautua entistä enemmän työntekijöiden työkyvyn edistämiseen ja työkykyä ylläpitävään toimintaan työpaikalla. Työkyvyttömyyden uhan havaitseminen ja kuntoutustarpeen selvittäminen tulevat olemaan työterveyshuollon, yleisen terveydenhuollon, sosiaalivakuutuksen ja työvoimahallinnon yhteistyön suuri haaste.

Viime vuosien kokeiluhankkeet osoittavat, että koulutuksen, kuntoutuksen sekä työssä ja käytännön elämässä oppimisen keinoin voidaan kohentaa syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten elämänhallintaa. Tämä vaatii kuitenkin uusia menetelmiä ja työotteita. Ennen kaikkea on lähdettävä kuntoutujan elämän olosuhteista ja tarpeista ja hänelle mielekkäistä toimintatavoista.

Tutkimustiedot mielenterveysongelmaisten ja päihdeongelmaisten kuntoutuksen tuloksista rohkaisevat ottamaan muualla hyväksi havaittuja menetelmiä yleiseen käyttöön myös Suomessa. Tiedot suoran tuetun työllistämisen hyvistä tuloksista ovat niin vakuuttavia, että menetelmä voidaan ottaa laajempaan käyttöön vammaisten ja vajaakuntoisten sekä vaikeasti työllistyvien pitkäaikaistyöttömien työllistämiskeinona.

Kaikissa meneillään olevissa kuntoutuksen kehittämishankkeissa korostuu tarve rakentaa paikallisten toimijoiden verkostoja sekä sopia yhteisistä toimintamalleista.

Kuntoutuksen vaikuttavuusarviossa kävi ilmi, että tuloksellisen kuntoutuksen yleisinä piirteinä ovat moniammatillinen työote ja asiakkaan kuntoutukseen osallistuvien tahojen yhteistyö, kuntoutuksen sitominen kuntoutujan ympäristöön, lähiyhteisöön ja työpaikkaan sekä kuntoutuksen oikea kohdentaminen ja varhainen aloittaminen.

Hallitus esittää seuraavia linjauksia kuntoutuksen kehittämiseksi 2000-luvun alkuvuosina:

Asiakkaan aseman parantaminen ja asiakasyhteistyön kehittäminen

1. Kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyöstä annettu laki uudistetaan. Laissa korostetaan asiakkaan osallistumista ja kuntoutuksen suunnitelmallisuutta. Kuntoutuksen yhteistyöryhmiä velvoitetaan huolehtimaan paikallisten viranomaisten, laitosten ja yhteisöjen yhteistoiminnasta. Niiden tehtävänä on myös suunnitella, edistää ja seurata kuntoutuksen yleistä toteutumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon, työhallinnon ja vakuutusjärjestelmien laeissa olevaa yhteistoiminta- ja tiedottamisvelvoitetta täsmennetään ja vahvistetaan.

Lakiluonnos lähetetään lausunnoille keväällä 2002. Laki on tarkoitus antaa vuoden 2002 kuluessa.

2. Uuden asiakasyhteistyölain soveltamista tuetaan. Koulutuksella ja taloudellisella tuella organisoidaan yhteistyöryhmien ja -toimikuntien hankkeita, joissa kehitetään paikallisia ja alueellisia yhteistyömuotoja ja asiakaspalvelun hyviä käytäntöjä. Hanke toteutetaan sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön, Kansaneläkelaitoksen ja työeläkelaitosten sekä asianomaisen aluehallinnon organisaatioiden yhteistyönä. Hanke koordinoidaan muiden meneillään olevien verkosto- ja koulutushankkeiden kanssa.
3. Vuonna 2002 aloitetun työhallinnon, kuntien ja Kansaneläkelaitoksen kaksivuotisen yhteispalvelukokeilun kokemuksia ja tuloksia käytetään hyväksi paikallisviranomaisten, työnantajien ja kolmannen sektorin yhteistoiminnan kehittämisessä.

Kuntoutuksen vaikuttavuuden lisääminen

4. Olemassa olevaa kuntoutuksen vaikuttavuustietoa hyödynnetään kuntoutusta koskevassa päätöksenteossa. Vaikuttaviksi osoitetuille menetelmille annetaan etusija käytännön kuntoutustoiminnassa. Ulkomaisissa tutkimuksissa vaikuttaviksi todettuja kuntoutusmenetelmiä sovelletaan Suomen oloihin.
5. Kuntoutuksen vaikuttavuustiedon kattavalle käyttöön ottamiselle luodaan väylät. Huolehditaan siitä, että vaikuttavuustieto otetaan mukaan valtakunnallisiin hoito- ja kuntoutussuosituksiin, alueellisiin hoito-ohjelmiin, hoitoketjukuvauksiin, henkilöstön koulutukseen ja oppikirjoihin.
6. Kuntoutuksen järjestäjät ja rahoittajat seuraavat järjestelmällisesti kuntoutuksen vaikuttavuutta ja kehittävät seurannan menetelmiä. Jatkuvassa vaikuttavuuden seurannassa hyödynnetään olemassa olevia tietojärjestelmiä.
7. Kuntoutusta koskevaa vaikuttavuustietoa lisätään ja olemassa olevaa tietoa päivitetään. Kuntoutusjärjestelmän toimivuutta, eri kuntoutuksen järjestämismuotojen (esimerkiksi avo- ja laitoskuntoutuksen) tehokkuutta sekä kuntoutuksen taloudellista vaikutusta koskevaa tutkimusta lisätään.
8. Vuoden 2002 loppuun mennessä laaditaan kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma kuntoutusasiain neuvottelukunnan koordinoimana. Selvitetään, miten tutkimuksen rahoitusta voidaan vahvistaa.

Terveydenhuollon kuntoutustehtävän tehostaminen

9. Kunnallisilla sairaaloilla ja terveyskeskuksilla on keskeinen tehtävä eri sairaus- ja vammaryhmien kuntoutustarpeen arvioijina, kuntoutusprosessien käynnistäjinä sekä kuntoutuksen järjestäjinä ja rahoittajina. Terveydenhuollossa tehdyillä päätöksillä ja suunnitelmilla on myös merkittäviä kustannusvaikutuksia muissa kuntoutusta järjestävissä organisaatioissa.

Kunnallinen terveydenhuolto osoittaa riittävät määrärahat oman kuntoutustehtävänsä hoitamiseen. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa panostetaan erityisesti toteuttamiskelpoisten kuntoutussuunnitelmien tekemiseen, apuvälinepalveluihin ja psykososiaaliseen kuntoutukseen. Kunnallisen terveydenhuollon kuntoutustehtävän merkitystä korostetaan kansallisessa terveydenhuollon kehittämishankkeessa.

10. Lääkärien ja muun kuntoutuksessa toimivan henkilöstön tietoja kuntoutusmahdollisuuksista, kuntoutusmenetelmistä ja kuntoutuksen vaikuttavuudesta lisätään kaikkia koulutus- ja informaatiokanavia käyttäen.
11. Kunnallisen terveydenhuollon apuvälinepalveluita yhtenäistetään ja kehitetään valtakunnallisilla laatusuosituksilla. Suositukset annetaan vuonna 2003. Stakes tehostaa apuvälinetiedotustaan apuvälineiden kustantajille ja käyttäjille. Kunnat ja kunnalliset organisaatiot kehittävät apuvälineiden hankintajärjestelmää.
12. Uuden teknologian käyttöön ottoa ja hyödyntämistä tehostetaan Vanhusten ja vammaisten itsenäisen suoriutumisen edistämistä koskevan (ITSE-)hankkeen aikana ja sen kokemusten perusteella. Hanke käynnistyi vuonna 2001 ja se jatkuu vuoteen 2004.

Työssä olevien työkyvyn ylläpitäminen

13. Uuden työterveyshuoltolain pohjalta uudistetaan vuoden 2002 aikana valtioneuvoston periaatepäätös työterveyshuollon kehittämislinjauksista. Työterveyshuollon korvausjärjestelmää kehitetään uuden työterveyshuoltolain pohjalta. Työterveydenhuollon, työkykyä ylläpitävän (TYKY) toiminnan ja työturvallisuustyön kehittämisessä painotetaan erityisesti mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin edistämistä. Hallituksen esitys työturvallisuuslain uudistamisesta annetaan keväällä 2002.
14. Työmarkkinaosapuolten kesken on sovittu, että työkyvyttömyyden uhkaan perustuva oikeus ammatilliseen kuntoutukseen toteutetaan. Tavoitteena on, että uudistus tulee voimaan vuoden 2004 alusta.
15. Työeläkelaitokset toteuttavat laajan koulutushankkeen, jolla luodaan uusia verkostoja ja toimintamalleja työterveyshuollon, työpaikkojen ja kuntoutusta järjestävien tahojen yhteistyöhön. Keväällä 2002 käynnistyvä hanke kohdistuu ennen kaikkea työterveyshuoltohenkilöstöön. Hankkeeseen osallistuu myös Kansaneläkelaitos.
16. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusvastuuta korostetaan edelleen työikäisten kuntoutuksessa, erityisesti ASLAKâ-toiminnan järjestämisessä ja muussa työhön kuntoutuksessa. Ammatillisessa kuntoutuksessa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusvastuu on erityisesti työkykyä ylläpitävässä ja parantavassa valmennuksessa.

Vammaisten, vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistyminen

17. Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä edistävä lainsäädäntö tulee voimaan 1.4.2002. Säädösten toimeenpanon tueksi kehitetään uusia työllistämismuotoja.

Tuetun työllistymisen menetelmä eli työvalmentajien käyttäminen työpaikoilla vakiinnutetaan sosiaalihuollon vastuulla olevassa vammaisten työssä. Työvalmentajat voivat osallistua työhallinnon kolmevuotiseen työnetsijäkokeiluun ja saada tarjouskilpailun perusteella rahoitusta kokeilun määrärahoista. Kokeilu toteutetaan vuosina 2002 - 2004.

Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden mahdollisuudet työllistyä työhallinnon tukitoimenpiteiden avulla paranevat, kun 1.4.2002 voimaan tuleva työllisyyslain muutos rinnastaa vajaakuntoiset nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin työllisyysmäärärahojen kohdentamisessa.

18. Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama työryhmä valmistelee ehdotukset sosiaalisten yritysten edistämiseksi kevään 2002 aikana.
19. Erityisesti panostetaan nuorten ikäryhmien työllistymiseen. Työpaja- ja työkoulumenetelmiä sekä meneillään olevien kokeiluhankkeiden hyviä tuloksia otetaan laajempaan käyttöön. Syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin kohdistuva aktiivisen sosiaalipolitiikan kokeiluhanke toteutetaan vuosina 2001-2003. Kokeilun pohjalta selvitetään toiminnan rahoituksen ja lainsäädännön muutostarpeet.
20. Pitkäaikaistyöttömien kuntoutuksessa toimenpiteet kohdistetaan niihin pitkäaikaistyöttömiin, joille kuntoutuksesta arvioidaan olevan eniten hyötyä. Kuntoutus- ja työllistämistoimenpiteet räätälöidään elämäntilanteiden mukaan.
21. Vaikeasti työllistyvien asiakkaiden kuntoutus- ja työllistymismahdollisuuksia avoimille työmarkkinoille lisätään sellaisten palvelumallien ja työllistämismuotojen avulla, jotka perustuvat paikallistason eri toimijoiden ja yritysten yhteistyöhön sekä työelämäläheisesti räätälöityihin valmennus- ja koulutusohjelmiin.

Päihdekuntoutus

22. Päihdehuollon erityispalveluja on saatavissa vain suurimmissa kunnissa. Haasteena on edelleen tukea sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen edellytyksiä hoitaa päihdeongelmaisia.
23. Päihdehuollossa kehitetään moniammatillisen psykososiaalisen kuntoutuksen eri muotoja ja arvioidaan niiden vaikuttavuutta.
24. Keskeisenä kysymyksenä päihdekuntoutuksessa on toimeentuloturva kuntoutuksen aikana sekä työtä vailla olevan kuntoutujan oikeus kuntoutusrahaan. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan asian selvittämistä vuonna 2003 alkavalla kokeilulla.

Mielenterveyskuntoutus

25. Mielenterveyskuntoutuksen kuntoutujalähtöisyyttä, työotteita ja hyviä toimintatapoja tehdään tunnetuksi mielenterveyden kehittämishankkeiden, muun muassa Mielekäs elämän -hankkeen ja mielenterveystyön avohoidon ja kuntoutuksen laatusuositusten kautta.
26. Työelämässä mielenterveysongelmiin puututaan ja kuntoutustoimenpiteet aloitetaan mahdollisimman varhain. Työssä olevalle tai työhön palaavalle kuntoutujalle olennaista on työpaikalla annettu tuki ja työpaikan jousto, kuten mahdollisuus osa-aikatyöhön. Työterveyshuoltohenkilöstön koulutushankkeissa tuodaan esille tietoa työpaikan ja työterveyshuollon keinoista tukea mielenterveyskuntoutujaa.
27. Sosiaalihuollossa, työhallinnossa ja Kansaneläkelaitoksen tukemassa ammatillisessa kuntoutuksessa otetaan käyttöön suoran työllistymisen ja työtoiminnan uusia muotoja, kuten tuettua työllistymistä, klubitalotoimintaa ja erilaisten sosiaalisten yritysten muotoja. Arkielämän toimintaa ja sosiaalisia taitoja edistävä kuntoutus nivotaan ammatilliseen koulutukseen ja työllistymiseen.
28. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ja kolmannen sektorin paikallisella yhteistyöllä kehitetään ja hyödynnetään paremmin käytettävissä olevia palveluja. Tehdään selvitys eri sektoreiden mielenterveyskuntoutuksen toimintamuodoista, palveluista ja palveluiden kattavuudesta.

Vanhusväestön kuntoutus

29. Tulevina vuosina kunnallisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on tärkeää panostaa vanhusväestön toimintakyvyn säilymiseen. Vanhusväestön hoidon ja hoivan tulee perustua kaikkien toimijoiden kuntouttavaan työotteeseen ja yhteistyöhön niin kotihoidon palveluissa kuin laitoshoidossa.
30. Uusia kuntoutuksen toimintamalleja ja yhteistyömuotoja etsitään kuntien sosiaali- ja terveystoimen, järjestöjen ja muiden palvelujen tuottajien yhteistyönä. Kansaneläkelaitoksen geriatrisen kuntoutuksen kokeiluhankkeen loppuraportti valmistuu keväällä 2002. Vuoden 2002 alusta on käynnistynyt Raha-automaattiyhdistyksen tukema veteraani- ja vanhusjärjestöjen yhteinen geriatrisen kuntoutuksen kehittämishanke. Kokeiluhankkeisiin liittyy myös toimintamallien vaikuttavuuden arviointi.
31. Kuntoutuksen palvelurakenteesta ja sotainvalidien ja veteraanien kuntoutusta järjestävien laitosten tehtävästä tulee käydä avoin keskustelu kaikkien osapuolten kanssa ja selvittää, miten olemassa olevaa laitoskapasiteettia voitaisiin hyödyntää koko vanhusväestön palvelutarvetta vastaavasti.
32. Vanhusväestön toimintakykyä edistetään riittävän intensiivisen liikunnan avulla. Toiminta organisoidaan sosiaali- ja terveyshuollon, liikuntatoimen ja järjestöjen yhteistyönä ja sen tueksi järjestetään koulutusta. Valtioneuvosto antaa keväällä 2002 periaatepäätöksen terveyttä edistävästä liikunnasta.