STM

Työryhmämuistioita 2002:2

03.04.2002


HUUMAUSAINETESTIEN KÄYTTÖÄ SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN MUISTIO

ISBN 952-00-1131-5
ISSN 1237-0606

6. Testien luotettavuus

    Testejä tehtäessä on testattavan perusoikeus tulla arvioiduksi oikeiden ja oleellisten tietojen perusteella. Tämä edellyttää huumetestaukselta luotettavuutta ja virheettömyyttä testattavan oikeusturvan takaamiseksi.

    Henkilöstä kerättävien tietojen virheettömyysvaatimuksesta on säädetty henkilötietolain 9 §:ssä. Lainkohta edellyttää, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita tietoja käsitellä, mitä on arvioitava käsittelyn tarkoituksen ja henkilön yksityisyyden suojan kannalta. Tietojen oikeellisuudesta, täydellisyydestä ja ajantasaisuudesta on huolehdittava asianmukaisin laadunvalvontatoimenpitein. Edellä mainitun lisäksi työnantajan tulee noudattaa työelämän tietosuojalain 3 §:ää, jonka mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja.

    Positiivisen tuloksen tulkinnassa tarvitaan ammattitaitoa, sillä arvioinnissa on huomioitava useita merkityksellisiä seikkoja, kuten että näyte on luotettavasti otettu, menetelmä luotettava ja tuloksen tulkitsija on asianmukaisesti koulutettu ja ammattitaitoinen. Useat seikat, kuten edellisestä käyttökerrasta kulunut aika ja annoksen suuruus, käyttötiheys ja -tapa, aineen puhtaus ja farmakokineettiset ominaisuudet sekä yksilölliset erityispiirteet, näytteen laatu ja analyysimenetelmä vaikuttavat testituloksen oikeellisuuteen. Esimerkiksi eri testikerroilla virtsanäytteestä saattaa aiheutua positiivisia ja negatiivisia tuloksia vuorotellen johtuen virtsan konsentroitumisasteen muutoksista, vaikkei testausten välillä olisi ainetta käytettykään. Tällöin tulisi tehdä virtsan kreatiniinimittaus korjaamaan virtsan konsentroitumisasteesta johtuvat vaihtelut.

    Negatiivinen huumeseulontatulos tarkoittaa, että tutkittua ainetta ei ole lainkaan näytteessä tai että sen pitoisuus on liian matala kyseisellä menetelmällä tutkittavaksi. Positiivinen huumeseulontatulos merkitsee taas, että tutkittua ainetta on näytteessä mitattava määrä. Virtsanäytteestä saatu positiivinen huumeseulontatulos ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi ollut aineen vaikutuksen alaisena näytteenottohetkellä.

    Huumetestien luotettavuuteen liittyy ongelmia sekä positiivisten että negatiivisten testitulosten kannalta ensinnäkin siksi, että virheelliset tulokset ovat aina mahdollisia. Työnantajan ja koulujen/oppilaitosten kannalta ongelmallisia ovat väärät negatiiviset ja työntekijän tai oppilaan/opiskelijan kannalta väärät positiiviset tulokset. Huumetesti saattaa selvittää kielletyn aineen käytön, mutta ongelmana on, ettei testillä voida selvittää käytetyn aineen lähdettä, vaikutuksia, käyttötarkoitusta eikä käytön ajankohtaa. Väärä positiivinen tulos voi olla testatun kannalta erittäin vahingollinen: Aloitettu hoito voi loppua hoitosopimuksen rauettua ja potilasrekisteriin voi tulla aiheeton merkintä huumausaineen käytöstä.

    Huumetestillä saatu negatiivinen tulos saattaa olla väärä johtuen monista seikoista. Tulos on väärä, mikäli kyseinen seulontamenetelmä ei sovellu lainkaan työntekijän käyttämän aineen tunnistamiseen. Väärä tulos voi olla seurausta myös virtsan laimeudesta, joka voi johtua lyhyessä ajassa nautitusta runsaasta vesimäärästä. Fysiologiset aineet, kuten ruoka- ja lääkeaineet, saattavat aiheuttaa immunologisissa seulonta-analyyseissä virheellisiä tuloksia. Lisäksi huumeiden käyttäjien tiedossa on erilaisia immunologisia analyysejä manipuloivia aineita. Virtsanäytteen manipulointi tuottaa virheellisen negatiivisen tuloksen. Manipulointiin käytettäviä aineita ovat esimerkiksi viinietikka, hypokloriitti, bikarbonaatti, keittosuola, saippualiuos ja silmätipat. Näytteen manipuloinnin selvittämiseksi voidaan tutkia annetun näytteen fysiologisia (esim. lämpötila) ja kemiallisia (esim. kreatiniini ja ph-arvo) ominaisuuksia. On myös huomattava, että suoranaisesti virheellisten tulosten lisäksi huumetesti ei kerro mitään tulevaisuudesta, sillä negatiivisen tuloksen huumetestissä saanut voi käyttää tutkittua ainetta vaikka jo samana iltana.

    Vääriä positiivisia tuloksia saattaa aiheutua ensinnäkin immunologisissa testeissä ristireaktioiden seurauksena. Morfiinin käyttöä osoittava tulos saattaa johtua kodeiinista, etyylimorfiinista tai jopa unikonsiemeniä sisältäneestä leivonnaisesta. Immunologisessa amfetamiinitestissä taas amfetamiinijohdannaiset tai useat lääkeaineet saattavat aiheuttaa positiivisen amfetamiinituloksen. Oikea lähde voidaan selvittää ainoastaan varmistusanalyysillä. Lisäksi pelko testeillä paljastuvasta lääkeaineen käytöstä ja myös sairaudesta sen taustalla saattaa aiheuttaa lääkkeiden käyttämättä jättämisen. Testaaminen ei saa johtaa siihen, että työkykyisyytensä ylläpitämiseksi psyykelääkkeitä käyttävä henkilö joutuisi luopumaan lääkityksestään ilmitulon pelossa.

    Toisaalta huumetestit paljastavat tietoja työntekijän tai oppilaan/opiskelijan vapaa-ajan vietosta varsinaisen työskentelyajan ulkopuolella, sillä huumausaineiden käyttö on havaittavissa testeillä käyttämisen jälkeen ja vaikutuksenkin jo lakattua. Ohjeellisen ilmenemisaikoja koskevan taulukon mukaan aineiden toteamisajat vaihtelevat vuorokaudesta (esim. LSD ja kokaiini 0-2 vrk) kuukauteen (esim. kannabis 14-30 vrk). Kannabiksen osalta ongelmallista on lisäksi passiivisen altistuksen mahdollisuus.

    Huumetesteissä käytettyjen analyysien toimivuus ja luotettavuus on ollut kotimaisen laaduntarkkailun kohteena. Virtsanäytteen huumeanalytiikan osalta on ilmennyt ongelmia. Laaduntarkkailukierroksiin osallistuneet laboratoriot käyttävät eri raja-arvoja, jolloin samasta näytteestä saadaan positiivinen tai negatiivinen tulos laboratoriosta riippuen. Lisäksi vain harva laboratorio pystyy suorittamaan seulonta-analyysin lisäksi erillisen varmistusanalyysin. Osa laboratorioista käyttää varmistusmenetelmänä jotain toista seulontaan käytettävää immunologista analyysiä, mikä ei ole hyväksyttävää tulosten luotettavuuden kannalta. Tätä ei voida pitää hyväksyttynä myöskään EU:n asiasta antaman suosituksen mukaan.

    Huumetestiin liittyy virhelähteitä, jotka voivat johtua muun muassa testaajasta, testimenetelmästä tai testattavasta. Jokainen positiivinen testitulos on varmistettava asianmukaisella tavalla edellä mainituista syistä. Työryhmän muistion liitteenä on ohjeluonnos huumetestin oikeasta tekemisestä ja testin tulosten tulkinnasta. Ohjeluonnoksesta on tarkoitus laatia sosiaali- ja terveysministeriön asetus ja sitä täydentävät ohjeet.