Selvityksiä 2002:18

25.11.2002

ISSN 1236-2115
ISBN 952-00-1239-7

TIIVISTELMÄ

Suomen sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä Maailman terveysjärjestön Euroopan Aluetoimisto (WHO/EURO) arvioi Suomen terveyden edistämisen järjestelmää – jo tehtyä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia – kotimaisen ja globaalin politiikan nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisen tärkeäksi nähtiin toimeenpanon johdonmukaisuus, lyhyen ja pitkän aikavälin politiikkaprosessien vaikutukset, uudistuksia edesauttaneet tekijät, toimien osuvuus, asianmukainen ajoitus sekä mahdolliset ennakoimattomat sivuvaikutukset ja tulevan kehityksen mahdollisuudet. Tässä raportissa esitetään arvioinnin tulokset ja arviointiryhmän kehittämisehdotukset.

Arvioinnin suoritti WHO/EURO:n kokoama asiantuntijaryhmä. Se valitsi arvioinnissa käytetyn menetelmän soveltaen useita eri lähestymistapoja. Ryhmä lähestyi tehtävää käyttäen resurssina avainasiakirjoja: Internetissä julkaistua aineistoa käytettiin paljon, samoin aihepiiriin liittyviä painettuja raportteja, joista osa oli aikaisemmin julkaistuja kokooma-artikkeleita, virkamies- keskeisten tiedonantajien ja sidosryhmien haastatteluja, tapaamisia valittujen neuvottelukuntien ja ryhmien kanssa kuten myös kohdevierailuja, menetelmällisiä kokemuksia aiemmista WHO:n Terveyttä Kaikille- ja terveyteen investoinnin arvioinneista ja ryhmän jäsenten kokemuksiin perustuvaa arviointiosaamista.

Arviointi osoitti, että Suomen terveyspoliittinen ajattelu ja suunnittelu ovat edelleenkin vahvalla pohjalla. Nykyinen järjestelmä aiheutti kuitenkin monia kysymyksiä. Erityisesti kiinnitettiin huomiota seuraaviin seikkoihin:

• valtakunnallisten laitosten kyky selviytyä yhteistyössä nykyajan terveyden edistämistyön johtamisen ja tukemisen edellyttämistä toiminnoista ja vastuista;
• kuntien terveyden edistämisen johtajuus, systemaattisuus, ammatilliset ja tekniset valmiudet kunnissa, erityisesti terveyden edistämisen kytkeminen paikalliseen sosiaali- ja taloussektorin kehittämiseen ja kuntien keskinäinen hyvien käytäntöjen systemaattinen jakaminen;
• sosiaali- ja terveysministeriön toimivalta, toimiala, voimavarat ja sen terveyden edistämistyön rakenteet sekä niiden mahdollisuudet vastata eri hallinnonalojen välisen strategisen johtajuuden ja yhteensovittamisen mittaviin haasteisiin;
• mahdollisuudet valtakunnallisten terveyden edistämisen rahoitusjärjestelmien strategiseen johtamiseen ja ohjaukseen;
• koulutettujen, riittävät taidot ja kokemuksen omaavien henkilöiden saatavuus ja sijoittuminen organisaatioihin ja tehtäviin siten, että valtakunnallisen terveyden edistämisen politiikan tavoitteet voidaan saavuttaa.

Ryhmä antoi näistä kysymyksistä yksityiskohtaiset kehittämisehdotuksensa. Lyhyesti sanottuna Suomen tulisi:

• ylläpitää ja vahvistaa eri hallinnonalojen välisen yhteistyön mekanismeja;
• varmistaa, että sekä strategista suunnittelua, johtamista että käytännön työtä varten on olemassa lukumääräisesti, taidoiltaan, vahvuuksiltaan ja valmiuksiltaan riittävät henkilöstövoimavarat;
• pohtia kaikkien tärkeimpien, terveyden kannalta merkityksellisten hankkeiden terveysvaikutusten arvioinnin käynnistämistä ja toteuttamista;
• toteuttaa järjestelmällisesti Terveys 2015 -ohjelmaa, vahvistaa Kansanterveyden neuvottelukunnan roolia, taata nykyaikaisen terveyden edistämisen kaikkien tarpeellisten osa-alueiden olemassaolo sekä systemaattinen hyödyntäminen ja järjestää rahoitus parhaalla mahdollisella tavalla;
• etsiä keinoja kuntien tukemiseksi parhaalla mahdollisella tavalla niiden ratkaisevan tärkeässä terveyden edistämistyössä palvelemansa väestön osalta;
• varmistaa, että valtakunnallisen tason ratkaisevat tehtävät ja toimet tukevat ja helpottavat tarkoituksenmukaisesti paikallistason terveyden edistämistä;
• suunnitella ja ohjata tutkimus- ja kehitystyötä ottamaan ensisijaisesti huomioon näyttöön perustuvan terveyspolitiikan ja käytännön työn tarpeet.

Asiasanat: arviointi, kansanterveys, terveyden edistäminen, terveyspolitiikka, WHO