| STM | 30.10.2002 |
Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelma Pekingistä Suomeen Tasa-arvo-ohjelman
periaatteet
TASA-ARVO-OHJELMAN PÄÄPERIAATTEET Yhdistyneiden kansakuntien neljäs maailmankonferenssi naisten aseman edistämiseksi pidettiin 4. - 5.9.1995. Suomen hallitus on allekirjoittaessaan konferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman sitoutunut sitä noudattamaan. Pekingin ohjelman kolme pääperiaatetta ovat naisten aseman ja arvon vahvistaminen, naisten ihmisoikeuksien toteuttaminen ja tasa-arvon edistäminen läpäisyperiaatteella eli valtavirtaistamisen periaatteella. Nämä periaatteet ovat myös Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelman lähtökohtia. Naisten ja miesten tasa-arvo nähdään toimintaohjelmassa ihmisoikeuskysymyksenä. Tällä ohjelmalla hallitus haluaa edistää naisten ihmisoikeuksien toteutumista käytännössä. Pekingin toimintaohjelman pääperiaate on naisten aseman ja arvon vahvistaminen. Maailmanlaajuista naisten alistamista ajatellen tavoite on kunnianhimoinen, mutta samalla ainoa mahdollinen. Ohjelman tavoitteena on naisten täysipainoinen ja tasa-arvoinen osallistuminen asuin- ja elinympäristön kehittämiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Tavoite ulottuu tasa- arvoisiin henkilö- ja perhesuhteisiin. Se tarkoittaa tyttöjen ja naisten ihmisarvon kunnioittamista alkaen tyttöjen ja poikien kasvattamisesta yhteistyöhön ja toistensa kunnioittamiseen ja päätyen tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen poistamiseen. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämistä kaikissa asiaan vaikuttavissa yhteyksissä kutsutaan läpäisyperiaatteeksi eli valtavirtaistamisen periaatteeksi (mainstreaming). Läpäisyperiaatteen toteuttaminen on Pekingin toimintaohjelman, EU:n neljännen tasa-arvo-ohjelman sekä Pohjoismaisen ministerineuvoston tasa- arvo-ohjelman kantavia periaatteita. Läpäisyperiaate eli valtavirtaistaminen tarkoittaa sukupuolten tasa-arvon edistämisen ottamista kaikkien politiikkalohkojen toiminnan lähtökohdaksi kaikilla tasoilla, paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Tähän sisältyy myös tasa-arvoa tukevien asuin- ja elinympäristöjen luominen.
1. TASA-ARVON EDISTÄMINEN VALTAVIRTAISTAMALLA ELI LÄPÄISYPERIAATTEELLA 1.1. Hallitusmuodon perusoikeussäädökset ja tasa-arvolaki luovat pohjan Suomen lainsäädäntöä on viime vuosina kehitetty siten, että se sisältää julkiseen valtaan kohdistuvat yleiset velvoitteet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Nämä säännökset muodostavat pohjan valtavirtaistamisperiaatteen omaksumiselle julkishallinnossa ja myös laajemmin yhteiskunnassa. Vuoden 1995 Hallitusmuodon uudistuksessa säädettiin, että sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä. Samana vuonna täsmennettiin tasa-arvolakiin sisältyvää viranomaisen velvollisuutta edistää naisten ja miesten tasa-arvoa siten, että viranomaisen tulee toimia tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumisen. Valtavirtaistamisen periaatteen mukaisesti tavoitteellinen ja suunnitelmallinen toiminta on ulotettava kaikkeen julkisen vallan käyttöön ja viranomaistoimintaan. Tasa-arvolaissa on lisäksi säädetty naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta valtion komiteoissa, kunnallisissa toimielimissä sekä julkishallinnon ja valtio- ja kuntaenemmistöisten yhtiöiden johtoelimissä. Eduskunnan työasiainvaliokunta katsoi käsitellessään tasa-arvolain muuttamista, että säädettävän lainsäädännön vaikutuksia tulisi ennakoida naisten ja miesten osalta erikseen. Tämän suuntainen, mutta yleisluontoisempi ohje on jo aikaisemmin sisältynyt hallituksen esitysten laatimisohjeisiin, joiden mukaan esitysten taloudelliset, organisaatio- ja henkilöstövaikutukset, ympäristövaikutukset sekä vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan on selvitettävä. Esitysten vaikutuksia naisiin ja miehiin tasa-arvonäkökulmasta on kuitenkin arvioitu harvoin. Esimerkiksi vuoden 1994 hallituksen lakiesityksiä koskeneessa tutkimuksessa todettiin, että noin joka kymmenennessä lakiesityksessä esitettiin arvioita vaikutuksista kansalaisryhmien asemaan. Vain kahdessa tapauksessa eli alle prosentissa vaikutuksia arvioitiin naisten ja miesten välisen tasa-arvon kannalta. 1.2. Valtavirtaistamisen periaate hallinnossa Naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen on otettava huomioon kaikessa julkishallinnon päätöksenteossa sekä toimenpiteitä suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa niiden vaikuttavuutta. Läpäisyperiaatteen eli valtavirtaistamisen toteuttaminen vaatii päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden sitoutumista tasa-arvon edistämiseen. Se edellyttää riittäviä perustietoja tasa-arvon tilasta kullakin yhteiskuntapolitiikan lohkolla kuten sukupuolen mukaan eriytettyä tilastointia sekä tarpeen mukaan selvitystyötä, vaikutusanalyysejä ja tieteellistä tutkimusta. Sen lisäksi, että kaikkien ministeriöiden ja muiden viranomaisten tehtävänä on edellä kuvatulla tavalla edistää sukupuolten tasa-arvon toteutumista, otetaan sukupuolinäkökulma erityisen huomion kohteeksi muutamilla hallinnon aloilla. Ulkoministeriön tasa-arvosuunnitelmassa ministeriön tavoitteeksi on asetettu tasa-arvonäkökulman huomioon ottaminen asioiden valmistelussa sekä tasa-arvokysymysten kansainvälisen käsittelyn seuraaminen ja siihen vaikuttaminen. Naisten tasavertainen osallistuminen suunnitteluun ja päätöksentekoon on välttämätöntä tasa-arvonäkökulman havaitsemisessa. Ministeriö pyrkii siihen, että sukupuolten väliset tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon niin budjetoinnissa kuin toiminta- ja taloussuunnitelmassakin. Ministeriön pitkän tähtäimen tavoitteena on luopua toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien laatimisesta ja sisällyttää tulevaisuudessa tasa-arvohankkeet talous- ja toimintasuunnitelmiin. (Vastuuministeriönä UM) Valtavirtaistamisen periaatteella on tasa-arvokysymyksiä käsitelty opetusministeriön toimialalla monin tavoin. Periaatteen toteutusta kehitetään edelleen opetusministeriön toimialalla. Ministeriö panostaa erityisesti liikunta- ja nuorisopolitiikan toteutuksessa valtavirtaistamisen käytännöksi muuttamiseen. (Vastuuministeriönä OPM) Maa- ja metsätalousministeriö ottaa tasa-arvon edistämisen huomioon koko hallinnonalalla läpäisyperiaatteella. Naisten työllisyyttä ja taloudellista asemaa koskevaa tutkimusta ja tilastointia lisätään, naisille suunnattua neuvonta- ja koulutustoimintaa jatketaan ja hallinnon palvelujen kehittämiseksi tarvittavaa sukupuolispesifiä tilastointia tulonmuodostuksesta kehitetään. (Vastuuministeriönä MMM) Tasa-arvon edistämisen eri muodoissaan voi katsoa kuuluvan sosiaali- ja terveysministeriön perustehtäviin. Ministeriössä valmistellaan vuosittain lukuisia kansalaisten asemaan keskeisesti vaikuttavia uudistuksia. Vaikutukset tasa-arvoon selvitetään näiden uudistusten laadinnan yhteydessä entistä selkeämmin. (Vastuuministeriönä STM) Työministeriö kehittää tasa-arvon läpäisyperiaatetta hallinnonalallaan, mutta erityisesti sitä painotetaan työllisyyden hoitamisessa. Kaikessa päätöksenteon valmistelussa, toimeenpanossa ja seurannassa pyritään selvittämään ja arvioimaan käsiteltävän asian vaikutukset sukupuolten tasa-arvon kannalta. Tuloksiin ja havaintoihin reagoidaan tasa-arvoa edistävällä tavalla. Seurantaohjeissa edellytetään tasa-arvoanalyysin tekemistä. (Vastuuministeriönä TM) Ympäristöministeriö kehittää ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikkaa sukupuolten tasa-arvon pohjalta. Ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikan toimeenpanossa ympäristöhallinnossa korostetaan molempien sukupuolten tasa-arvoa edistäviä osallistumiskäytäntöjä. (Vastuuministeriönä YM) Valtavirtaistamis- eli läpäisyperiaatteen menetelmällistä kehittämistä sekä tarvittavia selvityksiä varten aloitetaan vuonna 1997 sosiaali- ja terveysministeriössä hanke, jossa kehitetään ja kokeillaan hallinnollisia käytäntöjä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisperiaatteen toteuttamiseksi. Hankkeessa luodaan malleja siihen, kuinka periaatetta sovelletaan hallitusten esitysten laatimisessa, budjettiohjauksessa ja informaatio-ohjauksessa. Hanke on osa Pohjoismaiden ministerineuvoston sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamishanketta ja sitä toteutetaan yhdessä muiden valtavirtaistamisperiaatetta kehittävien ministeriöiden kanssa. (Vastuuministeriö STM yhteistyössä UM, TM, MMM ja YM/) (Hanke / STM: Valtavirtaistamisperiaatteen kehittäminen) Tasa-arvolain käytännön vaikutuksia koskeva tutkimus käynnistetään. Tutkimuksessa selvitetään lain soveltamiskäytäntöä. Samalla selvitetään lain yhteiskunnallisia vaikutuksia muun muassa työelämässä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. (Vastuuministeriönä STM) (Hanke / STM: Tasa-arvolain vaikutusten arviointitutkimus) Suomen Kuntaliitossa käynnistyy tasa-arvon toteutumista koskeva tutkimus. Tarkoitus on selvittää tilanne kunnissa ennen tasa-arvolain 1.3.1995 voimaantullutta muutosta sekä tilanne muutoksen jälkeen. 1.3. Ylimmän johdon kouluttaminen Tasa-arvon edistäminen edellyttää poliittisten päätöksentekijöiden ja viranomaisten sitoutumista. Sitoutumista ja asiantuntemusta voidaan vahvistaa tiedottamisella, perehdyttämisellä ja koulutuksella. Johtaville viranhaltijoille järjestetään perehdyttämistä tasa-arvokysymyksissä. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi hanketta. Perehdyttäminen alkaa ministeriöiden kouluttajille ja tiedottajille järjestettävästä tilaisuudesta tammikuussa 1997. Sen jälkeen järjestetään koulutustilaisuuksia kansliapäälliköille, virastopäälliköille ja maakuntajohtajille. Tässä tarkoitetaan suhteellisen suppeaa koulutusta, joka järjestetään osana kunkin päättäjäryhmän muita kokoontumisia. Koulutusta jatketaan saatujen kokemusten perusteella ja sitä laajennetaan muihin yhteiskunnallisiin päättäjiin kuten yliopistojen ja korkeakoulujen rehtoreihin vuonna 1998 (Vastuuministeriönä STM) (Hanke / STM: Johtavien viranhaltijoiden koulutus). Kuntasektori huolehtii omalta osaltaan kuntien johtavien päättäjien ja virkakunnan vastaavasta kouluttamisesta. Virastojen asiantuntijat, esittelijät ja valmistelijat tarvitsevat tasa-arvokoulutuksen lisäksi koulutusta muun muassa vaikutusanalyysien ja tasa-arvoon liittyvien tilastojen sekä tutkimusten hyödyntämisestä. Koulutuksen suunnittelu voidaan liittää osaksi edellä selostettua pohjoismaista läpäisyperiaatteen kehittämishanketta. Ministeriöiden ja virastojen tulee tukea tasa-arvokoulutusta oma-aloitteisesti. (Vastuuministeriönä STM, kaikki ministeriöt) (Hanke / STM: Tilastojen ja tutkimusten käyttäjäkoulutus) 1.4. Tilastoinnin kehittäminen Tilastotuotannolla on keskeinen merkitys yhteiskunnallisten eriarvoisuuksien näkyväksi tekemisessä. Pekingin toimintaohjelma kiinnittää suurta huomiota kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten tilastopalvelujen kehittämiseen siten, että ne pystyvät tuottamaan sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa suunnittelun ja arvioinnin tarpeisiin. Tilastokeskuksen koulutus- ja väestö-, työvoima-, palkka- ja tulotilastot ovat naisten ja miesten yhteiskunnallisen aseman kuvauksessa keskeisiä. Näiden lisäksi ministeriöt ja eräät keskusvirastot tuottavat tasa-arvokehityksen kannalta olennaista tietoa. Nämä tilastot eivät kuitenkaan nykyisellään vastaa riittävästi kaikkiin tarpeisiin, joita Pekingin toimintaohjelma tuo esille. Merkittäviä kehittämistarpeita liittyy erityisesti tilastoihin, jotka kuvaavat naisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vallankäyttöön sekä naisten taloudellista toimintaa, erityisesti palkatonta työtä. Valtavirtaistamis- eli läpäisyperiaatteen soveltaminen valtionhallinnossa edellyttää myös tilastotuotannon kehittämistä. Toimenpiteiden vaikutusten arviointi tasa-arvonäkökulmasta asettaa uusia vaatimuksia tilastoaineistoille ja niiden käsittelylle. Sosiaali- ja terveysministeriön valtavirtaistamishankkeeseen liitetään tilastoja koskeva osahanke, jossa eri viranomaiset ja Tilastokeskus voivat yhteistyössä arvioida tilastotuotantoa. (Vastuuministeriönä STM, kaikki ministeriöt ja Tilastokeskus) (Hanke / STM: Tilastotuotanto tasa-arvon näkökulmasta) Hallitus pitää tärkeänä seurata kansalaisten käsityksiä sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta ja muutoksista. Tätä tarkoitusta varten ryhdytään tuottamaan vähintään joka toinen vuosi tasa-arvobarometriä siitä, kuinka naiset ja miehet kokevat tasa-arvon toteutumisen henkilösuhteissa, perheessä, järjestöissä, työelämässä ja yhteiskunnassa. Barometri laaditaan ensimmäistä kertaa vuonna 1997. Lisäksi Tilastokeskus kehittää yhteistyössä käyttäjien kanssa tasa-arvoindikaattoreita, jotka kuvaavat koulutuksen ja työelämän sukupuolijakoa, palkkatuloja, palvelusten jakautumista ja saatavuutta, yhteiskunnallista osallistumista, päätöksentekoa, terveydentilaa ja rikoksia. (Vastuuministeriönä STM ja Tilastokeskus) (Hanke / STM: Tasa-arvobarometri ja tasa- arvoindikaattorit) Suomen Kuntaliitto laatii osaltaan tilastot tasa-arvon toteutumisesta kunnallisessa toiminnassa. 1.5. Tutkimuksen edistäminen Sukupuolten eriarvoisuuteen ja tasa-arvon esteisiin liittyvät ongelmat ovat sitkeitä. Niiden juuret ovat syvällä yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteissa ja eri instituutioiden toimintakäytännöissä. Näiden ongelmien hahmottaminen ja niihin tarttuminen ratkaisujen löytämiseksi edellyttää laajaa ja syvälle menevää tutkimustyötä niin perustutkimuksen kuin soveltavan tutkimuksenkin alueella. Naistutkimus onkin tuottanut tärkeää tietoa suomalaisen tasa-arvopolitiikan pohjaksi. Hallituksen toimenpideohjelmaan sisältyvä valtavirtaistamis- eli läpäisyperiaatteen toteuttaminen ja vaatimus päätösten tasa-arvovaikutusten arvioimisesta tarvitsevat tuekseen naistutkimuksen laajamittaista asiantuntemusta. Alan tutkimustulosten hyödyntäminen tasa-arvotyössä edellyttää sitä, että nyt melko vähäisin resurssein toimivia kansallisia naistutkimuksen informaatio- ja dokumentaatiopalveluja voidaan parantaa. Naistutkimusta opetetaan nykyisin lähes kaikissa Suomen yliopistoissa. Yliopistot ja korkeakoulut kasvattavat tulevaisuuden asiantuntijoita. Laaja-alaista naistutkimuksen opetusta maamme kaikissa yliopistoissa tarvitaan jo siksi, että eri alojen asiantuntijoilta on edellytettävä paitsi oman ammattialan hallintaa myös perehtyneisyyttä kyseisen alan kannalta keskeisiin nais- ja tasa-arvokysymyksiin. Tämä on myös tärkeä edellytys tasa-arvokysymysten saamiseksi läpäisyperiaatteena osaksi kaikkea yhteiskunnan toimintaa. Naisten tutkijanuran edistäminen on tärkeä. Suomen Akatemian työryhmä selvittää naisten tutkijanuran esteiden poistamista ja heidän asemansa kehittämistä. Opetusministeriö rahoittaa viisivuotisena hankerahoituksena seitsemän naisprofessuurin perustamista vuosina 1995 - 1997. Eri hallinnonaloilla tehdään ja teetetään tutkimuksia ja selvityksiä päätöksenteon pohjaksi. Tutkimustoiminnan lähtökohtana tulee valtavirtaistamis- eli läpäisyperiaatteen mukaisesti olla naisten ja miesten elinolojen ja intressien selvittäminen silloin, kun sillä aiheen kannalta on merkitystä. Sektoritutkimus on kasvanut nopeasti. Selvitettävänä on parhaillaan, kuinka sektoritutkimuksessa on otettu huomioon tasa-arvokysymykset ja naiskysymykset. (Vastuuministeriöt OPM ja STM) Verottomia tutkimusapurahoja ei oteta huomioon tulona äitiys-, isyys- tai vanhempainlomakorvauksen määrästä päätettäessä. Ellei muita tuloja ole, tutkijavanhempi on oikeutettu vain peruspäivärahaan. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää tarvittavat toimenpiteet. (Vastuuministeriönä STM)
2. TASA-ARVO KANSAINVÄLISESSÄ TOIMINNASSA 2.1. Ihmisoikeuksien edistäminen kansainvälisissä järjestöissä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ihmisoikeudet ovat aiempaa keskeisemmällä sijalla. Naisten ja lasten ihmisoikeuksien edistäminen on Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikan tärkeä toiminta-alue sekä YK:ssa että Euroopan neuvostossa. Hallitus toimii naisnäkökulman integroimiseksi kaikkeen ihmisoikeustoimintaan sekä muuhun YK:n poliittiseen päätöksentekoon. Asettaessaan edustajia kansainvälisten elinten jäseniksi tai vaaleihin hallitus esittää naisia ja miehiä ehdolle tasapuolisesti. (Vastuuministeriönä UM) Suomi pyrkii siihen, että YK:n ihmisoikeusraportoijien toimeksiantoon sisällytetään sukupuolinäkökulma. Raporttien perusteella saataisiin siten erityisesti naisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset ihmisoikeuselinten käsiteltäviksi. Humanitaarisessa oikeudessa tasa-arvon kannalta merkitystä on sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten yksityiskohtaisella määrittämisellä samoin kuin tutkintavankeuden järjestämisellä ja rangaistusten täytäntöönpanolla. (Vastuuministeriönä UM) Suomi tukee aktiivisesti YK:ssa ja Euroopan neuvostossa kahta valmisteilla olevaa sopimushanketta, jotka laajentaisivat ihmisoikeusvalitusjärjestelmää. Toinen koskee valitusmenettelyn aikaansaamista naisten oikeuksien sopimukseen (CEDAW) ja toinen valitusmahdollisuutta Euroopan ihmisoikeussopimuksesta sukupuolisyrjinnän perusteella. (Vastuuministeriönä UM) Suomesta tuli Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajamaa marraskuussa 1996. Kausi kestää kuusi kuukautta. Osana puheenjohtajakauden ohjelmaa Suomi on päättänyt järjestää seminaarin tasa-arvosta. Seminaari järjestetään Suomessa keväällä 1997 ja siinä käsitellään teemaa "naiset politiikassa ja poliittisessa päätöksenteossa". Seminaariin kutsutaan poliittisten päätöksentekijöiden lisäksi tutkijoita ja virkamiehiä. (Vastuuministeriönä UM) (Hanke / UM: Naiset politiikassa ja poliittisessa päätöksenteossa) Ulkoasiainministeriön yhteydessä toimivaan kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukuntaan on perustettu Naisten ihmisoikeudet -jaosto. Neuvottelukunta järjestää seksuaalioikeuksia ihmisoikeuksina käsittelevän kansainvälisen seminaarin vuonna 1997. (Vastuuministeriönä UM) (Hanke / UM: Naisten ihmisoikeusseminaari) Kauppapolitiikan erilaisten avustusohjelmien toteutuksessa korostetaan myös naisten asemaa parantavia hankkeita. Ihmisoikeuksien ja kaupan välinen kytkentä esimerkiksi EU:n avustusohjelmissa tai yleisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP) mahdollistaa niinikään naisten aseman parantamiseen liittyvät painotukset. Kehitysmaatuotantoa edistävän, vuonna 1995 alasajetun FINIPO:n tuonninedistämisohjelman tai vastaavan pienen järjestelmän elvyttäminen voidaan ottaa harkittavaksi. Tuonnin edistäminen suosimalla naisten valmistamia tuotteita tarjoaa konkreettisen väylän kehitysmaiden naisten aseman parantamiseksi. (Vastuuministeriönä UM) 2.2. Tasa-arvon edistäminen EU:n puheenjohtajakauteen valmistauduttaessa Valmistellessaan EU-asioita ja päättäessään toimintalinjauksista hallitus kiinnittää huomiota EU:n tasa-arvopolitiikan kehittämiseen. Tämä edellyttää suomalaisten naisten näkymistä eurooppalaisessa yhteistyössä. Puheenjohtajuuskauteen valmistautuessaan Suomi ottaa huomioon tasa-arvokysymykset keskitetyn koulutuksen suunnittelussa ja annettaessa puheenjohtajuusvalmennusta koskevia ohjeita tai suosituksia vuosien 1996-1998 aikana. Tavoitteena on, että ministeriöt ja puheenjohtajuuteen valmennettavat ottavat sukupuolten tasa-arvon yhdeksi näkökulmakseen suunnitellessaan EU:n työryhmissä käsiteltäviä asioita (Vastuuministeriöinä UM ja VM). EU:n mahdollisesti laajentuessa nousevat tasa- arvokysymykset entistä ajankohtaisemmiksi. Hallitusten välisessä EU-konferenssissa Suomi toimii sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Tavoitteena on sisällyttää perustamissopimukseen sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä koskeva määräys, mikä velvoittaisi unionia edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa sen kaikilla toimintalohkoilla. (Vastuuministeriönä UM) 2.3. Kehitys- ja lähialueyhteistyö Kehitysyhteistyössä Suomen hallituksen 1990-luvun strategiatavoitteena on laajamittaisen köyhyyden vähentäminen, ympäristöuhkien torjuminen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen kehitysmaissa. Nämä kaikki edellyttävät naisten osallistumista tasa-arvoisina päättäjinä, vastuunjakajina ja edunsaajina. (Vastuuministeriönä UM) Kehitysyhteistyötä koskevassa 12.9.1996 tekemässään periaatepäätöksessä hallitus lupaa edistää toimia, joilla voidaan vahvistaa naisten yhteiskunnallista osallistumista sekä vaikuttaa tyttöjen ja naisten peruskoulutuksen laajentamiseen sekä edistää Naisten IV Maailmankonferenssin toimintaohjelman toimeenpanoa naisten ja tyttöjen tasavertaisen aseman saavuttamiseksi. (Vastuuministeriönä UM) Hallituksen tavoitteena on soveltaa sukupuolinäkökulmaa läpäisyperiaatteella kaikissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Se edellyttää henkilöstön jatkuvaa kouluttamista. Hankkeiden valmisteluun sisällytetään sukupuoliroolien analyysi, jonka pohjalta luodaan tasa-arvoinen toteuttamissuunnitelma. (Vastuuministeriönä UM) Hallitus valvoo strategiatavoitteiden toteutumista yhtä hyvin kahden- kuin monenvälisissä hankkeissa ja kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötoiminnassa. Hallitus painottaa naisten ja miesten tasa-arvoista osallistumista kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla kehitysyhteistyössä kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Tästä asiasta EU:ssa on hyväksytty päätöslauselmia ja OECD/DAC:ssa (Development Aid Committee) on sovittu toimintatapojen noudattamisesta. (Vastuuministeriönä UM) Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa 10.5.1996 hyväksytyssä Suomen lähialueyhteistyön toimintastrategiassa kiinnitetään huomiota myös tasa-arvokysymyksiin. Strategian mukaan Suomen kahdenvälinen rahoitus kohdistuu muun muassa hankkeisiin, joiden avulla tuetaan kansalaisyhteiskunnan ja demokratian lujittamiseen tähtääviä, varsinkin naisiin ja nuoriin kohdistuvia koulutusohjelmia ja niihin liittyvien perusrakenteiden kehittämistä. (Vastuuministeriönä UM) Metsäsektorin kansainvälisessä yhteistyössä Suomi painottaa naisten merkitystä ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä metsätaloudessa. (Vastuuministeriönä MMM)
3. TASA-ARVO TIEDOTUSVÄLINEISSÄ Suomen Journalistiliitto ry, jossa on yli yhdeksäntuhatta tiedotusvälineissä työskentelevää henkilöä, on laatinut tasa-arvo-ohjelman ja mallin toimitusten tasa-arvosuunnitelmaksi. Keskeisenä tavoitteena tasa-arvosuunnitelmassa on tasa-arvon toteutuminen journalistien omissa työyhteisöissä, alan yrityksissä ja journalistisissa sisällöissä. Lisäksi Journalistiliitto on vuonna 1996 selvittänyt, kuinka paljon tiedotusvälineiden päällikkötehtävissä on naisia ja miehiä. Sähköisistä tiedotusvälineistä Yleisradio Oy ja MTV Oy ovat laatineet itselleen tasa-arvosuunnitelmat. Suomen Journalistiliitto ry on sitoutunut omalta osaltaan edistämään tasa-arvoa ja esittää lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle, että Suomen hallitus ja virkamiehet toimivat aktiivisesti Euroopan unionissa, Euroopan neuvostossa ja Yhdistyneissä kansakunnissa tyttöjen aseman parantamiseksi pohjoismaisen tasa- arvoperinteen hengessä, puuttuvat ihmisoikeusloukkauksiin ja väkivaltaan, pyrkivät ehkäisemään sitä rauhanomaisin keinoin ja osallistuvat hädän lievittämiseen. Hyvinvointivaltiota kehitettäessä on säilytettävä tasa-arvon toteutumisen olennaiset elementit, joita ovat molempien sukupuolten tasavertainen työllisyys ja työelämään ja perhe-elämään osallistuminen. Tasa-arvolain toteutumisen seurantaa on tehostettava ja tasa-arvotutkimusta ja -tilastointia on lisättävä. Viestintää ja teknologiaa säätelevien lakien ja asetusten vaikutukset naisten ja miesten asemaan on selvitettävä ja epäkohdat korjattava. Toimilupapolitiikassa on otettava huomioon eri tiedotusvälineiden kyky ja intressit noudattaa ihmisoikeus- ja tasa-arvosopimuksia. Hallitus toteaa, että tässä ohjelmassa se edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikissa journalistien edellä esittämissä asioissa. Tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan opettajille ja oppilaille suunnattua oppimateriaalia ja käytössä olevan oppimateriaalin arvioimista sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta sekä sellaista oppiaineistoa, joka auttaa opettajia ja oppilaita tunnistamaan sukupuoleen liittyviä piiloviestejä ja analysoimaan niitä. Opetushallinto tuottaa oppimateriaalia ja opetuksen tukimateriaalia, joka tukee kehittymistä mediakriittisyyteen ja analyyttiseen suhtautumiseen median tarjoamaan ihmiskuvaan. (Vastuuministeriö OPM) (Hanke / OPM: Mediakriittisyyden opetusmateriaali) Vuonna 1998 aloitetaan tutkimusprojekti, jolla selvitetään monipuolisesti tasa-arvoa mediassa, kansalaisten suhdetta mediaan ja sitä, miten kansalaiset kokevat median piiloviestit. (Vastuuministeriö OPM) (Hanke / OPM: Tutkimus tasa-arvosta mediassa) Mainonnan luomien miesten ja naisten käyttäytymismallien ja normien sekä yleensä mainonnan vaikutusmekanismien tiedostaminen on oleellinen osa kuluttajavalistusta. Valistuksella voidaan vaikuttaa mainosten tulkintaan ja ostopäätöksiin. Kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamiehen toimisto tuottavat yhteistyössä kouluille mainosten analysoimista koskevaa oppimateriaalia. (Vastuuministeriö KTM) (Hanke / KTM: Sukupuolten tasa-arvo mainonnassa ja kuluttajavalistuksessa)
Sukupuolten tasa-arvo on osa suomalaista koulutuksen arvo-ja normiperustaa. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen sisältyy koululaeissa ja lasten päivähoitolaissa mainittuihin kasvatustavoitteisiin. Naisten koulutustaso on noussut nopeammin kuin miesten ja alle 50-vuotiaat suomalaisnaiset ovat jo hieman paremmin koulutettuja kuin miehet. Koulua voidaankin suomalaisessa yhteiskunnassa pitää alueena, jossa sukupuolten tasa-arvo on pisimmälle toteutunut. Jopa niin, että sukupuolten tasa-arvoa koulutuksessa pidetään helposti itsestäänselvyytenä. Tässä ohjelmassa painotetaan sukupuolten tasa-arvoa koulun kasvatustavoitteena ja sukupuolen mukaisten koulutus- ja ammatinvalintojen lievittämistä. 4.1. Tasa-arvon edistäminen koulutuksen kasvatustavoitteena Käsitys siitä, että tasa-arvo koulutuksessa on jo toteutunut, voi kääntyä sukupuolisokeudeksi, jolloin tyttöjen ja poikien erilaisia kokemusmaailmoja ei oteta huomioon. Sukupuolten tasa-arvo hyväksytään periaatetasolla, mutta käytännön toiminnan tasolla sukupuolten eriarvoisuutta vahvistetaan usein tiedostamatta ja huomaamatta. Tytöt menestyvät kaikissa aineissa paitsi matematiikassa ja fysiikassa poikia paremmin, mutta siitä huolimatta pojat luottavat omaan suorituskykyynsä tyttöjä paremmin. Tyttöjen itsearvostus ja tyytyväisyys itseensä on suomalaiskoulussa alhaisempi kuin poikien. Poikien viihtymättömyys koulussa on yleisesti tiedostettu. Pojilla on tyttöjä enemmän käyttäytymis- ja oppimisvaikeuksia kouluaikana tai ainakin ne tulevat häiriötekijöinä voimakkaammin esiin. Tavalla tai toisella syrjäytyneiden miesten selviytymisvaikeudet ovat usein näkyneet jo kouluaikana. Näiden ongelmien ratkaisemisessa tarvitaan keskustelua ja tutkimusta poikien kasvatuksen tavoitteista sekä suomalaisen miehen kulttuurisista malleista ja koulun tehtävistä näissä yhteyksissä. Suomen ratifioimiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyy velvoite ihmisoikeuskasvatuksen antamisesta kouluissa. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen on yksi koulun kasvatustavoitteista. Ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa edistetään koulussa valtavirtaistamis- eli läpäisyperiaatteella. Myös opettajakoulutukseen nämä teemat sisältyvät läpäisyperiaatteella. Opettajankoulutuksen tuleekin antaa tiedolliset ja taidolliset perusvalmiudet sekä ihmisoikeuksien että tasa-arvon opettamiseksi ja edistämiseksi käytännön koulutyössä. Myös oppiainekohtaista, sukupuolispesifiä didaktiikkaa tulee kehittää (Vastuuministeriönä OPM) Läpäisyperiaate voi johtaa sattumanvaraisuuteen ja pintapuolisuuteen ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisessa. Tämän vuoksi opetusministeriö kiinnittää paikallisten opetussuunnitelmien seurannassa ja arvioinnissa sekä opetussuunnitelmien laatimista tukevissa ohjeissa huomiota ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämiseen. (Vastuuministeriönä OPM) Päivähoitohenkilöstön yksipuolinen sukupuolirakenne on lasten päivähoidossa toteutettavan varhaiskasvatuksen erityisongelma. Tasa-arvonäkökohtia tarkastellaan myös laajemmasta näkökulmasta Varhaiskasvatuksen kasvatustavoitteita uudistavassa toimikunnassa, jonka sosiaali- ja terveysministeriö asettaa vuoden 1997 alkupuolella. Nuoruudessa omaksuttu terveyskäyttäytyminen vaikuttaa usein läpi koko elämän. Nuoriso on ollut jatkuvasti terveyskasvatuksen keskeinen kohderyhmä. Opetushallituksen antamissa opetussuunnitelmien perusteissa määritellään tavoitteet myös ympäristökasvatukselle ja terveyskasvatukselle. Näiden aihekokonaisuuksien tavoitteissa korostetaan jokaisen ympäristövastuuta, liikuntatottumusten ja liikunnan ilon kehittämistä sekä terveyttä edistävien tapojen ja arkikäytäntöjen omaksumista. (Vastuuministeriönä STM) Nuoruusiässä seksuaali-identiteetti kehittyy vähitellen aikuisiän muotoihin. Seksuaalinen kehitys kietoutuu monin tavoin nuoren fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun ja kehitykseen. Näin ollen on panostettava seksuaalisen terveyden edistämiseen muun muassa opettajien ja oppilashuoltohenkilöstön osaamista kehittämällä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että koulun opetusohjelmissa otetaan riittävästi huomioon ihmissuhde- ja sukupuolikasvatuksen tarvitsema aika. Ihmissuhde- ja sukupuolikasvatus tulee aloittaa riittävän aikaisin. kasvatuksen tulee tukea nuorten emotionaalista ja seksuaali-identiteetin kehitystä, auttaa ymmärtämään ja arvostamaan toista sukupuolta sekä edistää ihmisten välisten suhteiden toimivuutta. Kouluja tulee tukea, opettajien koulutusta kehittää ja yhteistyötä terveyskeskusten kanssa lisätä. (Vastuuministeriö OPM, STM) (Hanke / OPM: Ammattitaidon kehittäminen seksuaalisen terveyden opetuksessa) Oppimateriaaliin sisältyy usein sukupuolten tasa-arvon kannalta kyseenalaisia asenteita. Oppimateriaalien hyväksymismenettelystä luovuttiin, kun keskitetty valvonta ei enää vastannut tarkoitustaan. Oppimateriaalien kirjo on kasvanut ja tietoverkkojen käyttö on yleistynyt. Opetuksessa käytetään myös sponsoroituja aineistoja, lehdistöä, kirjastoa ja muuta ympäröivästä yhteiskunnasta tarjoutuvaa aineistoa. 4.2. Koulutuksen sukupuolenmukaisen kahtiajaon vähentäminen Koulutus samoin kuin työelämä on edelleen jakautunut naisten ja miesten aloihin, eikä kahtiajako osoita lientymisen merkkejä. Sukupuolen mukaan muodostetut opetusryhmät ovat edelleen tavallisia perinteisesti sukupuolisidonnaisissa oppiaineissa, kuten käsityössä ja teknisessä työssä. Sukupuolen mukainen kahtiajako tulee erityisen näkyväksi heti, kun oppilaat voivat tehdä yksilöllisiä valintoja. Tekniikan, fysiikan ja tietotekniikan koulutus on entisestään miesvaltaistunut, ja naisvaltaiset koulutusalat ovat tulleet aikaisempaa naisvaltaisemmiksi. Opetushallinto on käynnistänyt laajat hankkeet peruskoulun sekä lukion matematiikan ja luonnontieteen kehittämiseksi ja kielten opetuksen monipuolistamiseksi. Näissä hankkeissa opetuksen sisältöjä kehitetään siten, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu entistä paremmin. Kehittämishankkeissa kokeillaan erilaisia käytäntöjä sekä panostetaan erityisesti opettajakoulutukseen Suomalaisten matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen vuonna 2002 -hankkeessa opetusministeriön tavoitteena on, että vuonna 2002 yli 40 prosenttia lukion matematiikan, fysiikan ja kemian laajojen ja syventävien kurssien opiskelijoista on tyttöjä ja yli 30 prosenttia tekniikan alojen uusista opiskelijoista on naisia. (Vastuuministeriö OPM) Vuonna 1995 yliopistoihin hyväksytyistä opiskelijoista 55 prosenttia oli naisia. Naisvaltaisin koulutusala on eläinlääketiede, miesvaltaisin tekniikka. Sukupuolirakenne on herättänyt keskustelua kasvatustieteellisillä aloilla ja erityisesti opettajankoulutuksessa. Opetusministeriö pyysi vuonna 1996 yliopistoilta selvitystä ja arviota siitä, millaisilla opiskelijavalintaratkaisuilla sukupuolirakenteen tasoittumiseen on pyritty vaikuttamaan tähän mennessä. Tasapainottumista edistäviä menettelytapoja voivat olla esimerkiksi lisäpiste- tai kiintiöjärjestelmän käyttö sekä valintakriteerien sisällölliset muutokset. Vuoden 1996 aikana opetusministeriö on käynyt yliopistojen kanssa neuvotteluja menettelyistä, joiden avulla sukupuolet tulisivat edustetuiksi eri aloilla nykyistä tasapuolisemmin. Neuvottelujen perusteella ministeriö antaa vuonna 1997 suositukset opiskelijavalintojen toteutuksesta. Sukupuolirakennetta tasapainottavat toimet on tarkoitus ottaa huomioon jo vuoden 1997 valinnoissa. Ammattikorkeakouluista muodostetaan monialaisia yksiköitä, mikä merkitsee nykyisten, sukupuolijakoja ylläpitävien oppilaitosrajojen murtamista. Monialaisuutta voidaan ja tulee käyttää poikkialaisten koulutusohjelmien ja opintokokonaisuuksien luomiseen, joilla voidaan tukea sukupuolistereotypioista vapaita valintoja. Niiden lisäksi tarvitaan oppilaitosten ja opetuksen käytäntöihin, opetusmenetelmiin sekä opettajien asenteisiin vaikuttavia kehittämis- ja tutkimushankkeita. Suomessa on toteutettu ja käynnissä muutamia hankkeita naisten kannustamiseksi tekniikan alan opintoihin. Olisi tarpeen kehittää vastaavia hankkeita miesten rohkaisemiseksi sosiaali- ja opetusaloille. (Vastuuministeriönä OPM ) Opetusministeriö selvittää mahdollisuudet käyttää ammattikorkeakoulujen sukupuolirakenteen tasoittamista yhtenä tuloksellisuuden kriteerinä. Ministeriö varautuu rahoittamaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtääviä ammattikorkeakoulujen kehittämishankkeita esimerkiksi pilottihankkeiden muodossa. (Vastuuministeriönä OPM) (Hanke / OPM: Sukupuolirakenne ammattikorkeakouluissa) 4.3. Työllisyyskoulutuksen sukupuolenmukaisen kahtiajaon vähentäminen Työllisyyskoulutus on jakautunut "naisten ammatteihin" ja "miesten ammatteihin"; naiset aloittavat miehiä useammin sosiaalialan, myyntialan ja palvelualojen koulutuksen, miehet puolestaan naisia useammin tekniikan, liikennealan, rakennusalan sekä metalli- ja sähköalojen koulutuksen. Naisten ja miesten mahdollisuuksissa päästä työvoimakoulutukseen ei ole eroa. Esimerkiksi vuonna 1995 naisilla ja miehillä 46 prosenttia hakemuksista johti koulutuksen aloittamiseen. Työministeriö on kiinnittänyt koulutuksen sukupuolenmukaiseen eriytymiseen huomiota muun muassa työvoimapiirien kanssa käytävissä tulostavoiteneuvotteluissa. Vähemmistönä olevan sukupuolen osuutta on pyritty koulutusaloittain nostamaan. Naisten osuudelle yrittäjäkoulutuksessa on asetettu korkeampi tavoite kuin mikä heidän osuutensa on työttömistä. Pieniä muutoksia onkin ollut havaittavissa erityisesti sähköalan ja tekniikan alan koulutuksessa, joskin asian tarkempi selvittäminen edellyttää perusteellisempaa tilastoanalyysiä. 4.4. Liikunta- ja nuorisoalan määrärahapolitiikan arviointi Liikunta- ja nuorisoalan toimintapolitiikkaa on kehitetty tasa-arvoa edistävään suuntaan. Liikunta- ja nuorisojärjestöjen valtionapujen jakoperusteita on kehitetty siten, että sukupuolten tasa-arvo järjestöjen hallinnossa ja muussa toiminnassa toteutuu aikaisempaa paremmin. Alan koulutusta kehitetään siten, että se antaa valmiudet tasa-arvon edistämiseen. Opetusministeriö avustaa tutkimushankkeita, joissa selvitetään naisten ja miesten tasa-arvoon liittyviä liikunta- ja nuorisopoliittisia kysymyksiä. Lisäksi opetusministeriö tukee konkreettisia hankkeita tasa-arvon edistämiseksi liikunnan ja nuorisotoiminnan aloilla. (Vastuuministeriö OPM) 4.5. Kulttuurin tukeminen Hallitus suosittelee, että myöntäessään henkilöille palkintoja, apurahoja ja apurahan luontoisia avustuksia, taiteen keskustoimikunta ja läänien taidetoimikunnat ottaisivat huomioon tuen jakautumisen tasapuolisesti naisille ja miehille. Palkintoja, harkinnanvaraisia valtionavustuksia ja muita avustuksenluonteisia etuja jakaessaan opetusministeriö ottaa kulttuurin alueella toimivien naisjärjestöjen erityistarpeet huomioon. (Vastuuministeriö OPM)
Suomessa ja kaikissa EU-maissa keskustellaan työelämän murroksesta ja etsitään työn uusista muodoista ratkaisuja työttömyyteen. Työttömyyden vähentämisen tarve on pakottanut pohtimaan toimeliaisuuden muotoja yrittäjyyden, palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan välimaastossa. Viranomaisten on tärkeää huomata uudet toimeliaisuuden ilmiöt ja tehdä niille mahdollisuuksien mukaan tilaa. Suomessa naisten työssäkäynti on lähes yhtä yleistä kuin miesten. Vuonna 1996 naisten osuus koko työvoimasta on 48,6 prosenttia ja kaikista palkansaajista puolet. Suomessa sekä naiset että miehet tekevät kokopäivätyötä, mutta naisten työ on useammin määräaikaista tai osa-aikaista kuin miesten työ. Naisista 10 prosenttia tekee osa-aikatyötä ja miehistä 4 prosenttia. Määräaikaisessa työsuhteissa naisia on 19,7 prosenttia ja miehiä 13,8 prosenttia. Työttömyys on kohdistunut eri tavoin nais- ja miestyöntekijöihin. Taloudellisen laman seurauksena miesten työttömyys alkoi kasvaa aikaisemmin ja nopeammin kuin naisten. Naisten ja miesten työttömyysasteiden ero oli suurimmillaan vuonna 1992, jolloin miesten työttömyysaste oli yli 15 prosenttia ja naisten yli 10 prosenttia. Tämän jälkeen ero on jatkuvasti supistunut. Työttömyyden huippuvuonna 1994 miesten työttömyysaste oli 19,9 prosenttia ja naisten 16,7 prosenttia. Vuonna 1995 miesten työttömyys aleni ja naisten jäi edellisen vuoden tasolle. Vuonna 1996 molempien sukupuolten työttömyys on laskenut ja on miltei yhtä suurta, miesten 16,5 prosenttia ja naisten 16,6 prosenttia. Muista ikäryhmistä poiketen ikääntyneiden työttömyys jatkoi kasvuaan koko vuoden 1996 ajan. Yli 50-vuotiaita työttöminä oli 12 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä oli vuoden 1996 lopulla jo yli neljännes. Työllisyystoimenpiteitä tai koulutusta ei kohdenneta kovin suuressa määrin yli 55-vuotiaisiin. Tähän vaikeimpaan työttömien ryhmään kohdennettiin koulutusta vuonna 1996 vain noin 1 prosentti. Yli 55-vuotiaat sekä matalapalkkaiset ja vähän koulutetut naiset ovat suurimman työttömyysriskin alaisia. Miehillä pitkäaikaistyöttömyyden riski on suurempi kuin naisilla. Työvoiman tarjonta supistui lamavuosina suhteellisesti yhtä paljon molemmilla sukupuolilla. Kotitaloustyöhön siirtyvien määrä jäi vähäiseksi. Laman alkuvuosina 1990 - 1992 työvoiman ulkopuolella kotitaloustyössä olevien määrä hienokseltaan nousi. Sen jälkeen kotitaloustyötä tekevien määrä on laskenut siten, että se vuonna 1995 oli jo jonkin verran pienempi kuin ennen lamaa. Vaarana on, että julkisen sektorin säästöt lisäävät kotona tehtävää hoivatyötä. Kunnilla on suuri vastuu järjestettäessä hoivatyötä ja kohdennettaessa hoivatyön voimavaroja. Työelämän keskeistä lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Uusi työaikalaki tuli voimaan 23.11.1996 ja työsopimuslain uudistamistarve on selvitettävänä komiteassa. Työsopimuslain uudistamishanketta ja työaikalain soveltamista on arvioitava myös sukupuolinäkökulmasta. (Vastuuministeriönä TM) (Hanke / TM: Työlainsäädännön uudistukset sukupuolten kannalta) Seuraavissa alaluvuissa käsitellään suomalaista työelämää sukupuolten tasa-arvon kannalta. Ensimmäiseksi selvitetään valtion toimenpiteitä työttömyyden torjumiseksi. Toimenpiteistä saatavan tiedon perusteella hallinto tunnistaa molempien sukupuolten erilaisen työelämän. Toisessa alaluvussa käsitellään epätyypillisiä työsuhteita, erityisesti määräaikaisten työsuhteiden lisääntymistä. Kolmannessa alaluvussa selvitetään valtion vilkastunutta toimintaa naisten yrittäjyyden kannustamiseksi. Naisyrittäjyyshankkeet ovat useiden hallinnonalojen menestyksekkäimpiä projekteja, joita EU:n rakennerahastot usein osittain rahoittavat. Neljäs ja viides alaluku käsittelevät alueellista ja paikallista kehitystä ja kuudes maaseudun yrittäjyyden monipuolistamista sekä maatilojen omistussuhteissa ennakoitavia muutoksia. Seitsemännessä luvussa otetaan esille naisten ja miesten palkkaerot ja samapalkkaperiaate. Viimeisessä, kahdeksannessa alaluvussa esitellään valtiotyönantajan toimia naisten aseman parantamiseksi. 5.1. Työllisyyden edistäminen Työhallinnon työnvälitys-, ohjaus- ja koulutuspalveluilla voidaan edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla. Työnvälitys- ja ohjauspalveluilla vaikutetaan ihmisten valintoihin ja suuntautumiseen sekä työmarkkinoiden toimivuuteen. Palveluilla on laaja kosketuspinta sekä henkilö- että työnantaja-asiakkaisiin. Työnvälityksen tehtävänä on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa tiedottamalla ja esittelemällä työnhakijoille mahdollisimman laajasti työ- ja koulutusvaihtoehtoja sekä tukemalla sellaisia asiakkaita, jotka hakevat perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavia työpaikkoja ja työnteon uusia mahdollisuuksia kuten yrittäjyyttä. Henkilökohtaisessa ammatinvalinnanohjauksessa voidaan laajentaa asiakkaan näkökulmaa ja tukea ei-traditionaalisia ammatinvalinta- ja koulutussuunnitelmia. Työvoimakoulutuksen aloittaneiden naisten osuus on kasvanut ja vastaa nykyisin heidän osuuttaan työttömistä ja koulutukseen hakeneista. Vuonna 1993 oli naisia 39 prosenttia koulutuksen aloittaneista ja vuonna 1996 jo 46 prosenttia. Naisten osuus työttömistä vastaavina aikoina oli 44 ja 47 prosenttia. Työministeriö on asettanut syksyllä 1996 laajapohjaisen naisten työllistymisedellytysten parantamista selvittelevän työryhmän, joka tekee ehdotuksensa vuoden 1997 alussa. Työryhmän tehtävänä on analysoida mahdollisimman monipuolisesti naisten työttömyyden rakenne ja syyt sekä selvittää mitkä rakenteet koulutuksessa ja yrittäjyyden tukemisessa heikentävät naisten työmarkkina-asemaa. Työhallinnossa tasa-arvokysymyksiin paneudutaan myös yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Yhteispohjoismaisen työnantajille suunnatun Job-Profil -hankkeen tuloksia hyödynnetään kehitettäessä työviranomaisten ja yritysten välistä yhteistyötä. Syksyllä 1996 käynnistyi yhteispohjoismainen hanke, jossa eri maiden työviranomaiset vaihtavat kokemuksia työhallinnon asiakaspalveluun liittyvästä tasa-arvotyöstä ja kehittävät siihen liittyviä työmenetelmiä. (Vastuuministeriönä TM) Jos työnhakijan työttömyys uhkaa pitkittyä, työvoimatoimistossa laaditaan työnhakijalle yksilöllinen työllistymissuunnitelma, joka sisältää selvityksen työllistymisen esteenä olevista syistä ja työllistymisedellytyksistä sekä suunnitelman näiden edellytysten parantamisesta. Yksilöllisessä suunnitelmassa voidaan kiinnittää huomiota myös erityisesti naisille tyypillisiin työllistymisesteisiin. Työvoimahallinnon ryhmäohjauspalvelut ovat osoittautuneet varsin hyödyllisiksi työttömien naisten verkostoitumiselle ja yritystoiminnan ohjaamiselle. Tarkoituksena on jatkaa toimintaa ja hyödyntää EU:n Employment-Now-yhteisöaloitteiden kehittämishankkeita, joita käytetään hyväksi naisyrittäjyyttä tuettaessa. (Vastuuministeriönä TM) Kansallisen pk-poliittisen ohjelman tavoitteena on keventää työvoimavaltaisten pk-yritysten välillisiä työvoimakustannuksia. Näillä toimenpiteillä on tarkoitus lisätä pk-yritysten tuotteiden ja palvelusten kysyntää. Tästä hyötyisivät erityisesti työvoimavaltaiset palvelualoilla toimivat yritykset, jotka ovat usein naisten perustamia ja johtamia. Ohjelman tavoitteena on lisäksi sellaisen säännönmukaisen arviointimenettelyn toteuttaminen, jonka avulla uusien säädösten vaikutukset pienyrityksissä voidaan ottaa huomioon. Tämä koskisi olennaisesti naisyrittäjiä. (Vastuuministeriönä KTM) Budjetin työllisyysvaikutusselvityksissä pyritään jatkossa arvioimaan, mille toimialoille pk-yritysten investointi- ja kehittämishankkeisiin myönnettävä rahoitus kohdistuu. Tätä kautta saadaan viitteitä siitä, miten vaikutukset jakautuvat miesten ja naisten kesken. Nämä tiedot voidaan ottaa huomioon myönnettäessä rahoitusta aloittelevien ja toimivien pk-yritysten investointi- ja kehittämishankkeisiin. Samalla otetaan huomioon välillisten työpaikkojen työllisyysvaikutus. (Vastuuministeriönä KTM) 5.2. Epätyypillisten työsuhteiden epäkohtien poistaminen Epätyypillisessä työssä, osa-aika- ja määräaikaistyössä on naisia enemmän kuin miehiä. Naisten osuus osa-aikatyöntekijöistä oli 65 prosenttia vuonna 1995. Miesten osuus osa-aikaisista on kuitenkin ollut nousussa kaikilla toimialoilla. Määräaikaiset tai väliaikaiset työsopimukset olivat hieman yleisempiä naisten kuin miesten keskuudessa. Määräaikaisia työsuhteita on 12 prosentilla miestyöntekijöistä ja 15 prosentilla naistyöntekijöistä. Korkean työttömyyden jatkuessa epätyypillisen työn osuus on lisääntynyt . Hallitus on antanut toukokuussa 1995 eduskunnalle esityksen toimenpiteiksi, muutoksiksi työsopimus-, opintovapaa- ja työturvallisuuslakeihin, joiden tarkoitus on lähentää epätyypillistä työtä tekevien asemaa vakinaisessa työsuhteessa olevien asemaan. Uudistukset tulevat voimaan 1.5.1997. Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien oikeutta eläketurvaan ja vuosilomaetuuksiin selvitetään edelleen. (Vastuuministeriönä STM ja TM) 5.3. Naisyrittäjyyden edistäminen Useimmissa EU-maissa viranomaiset ovat pyrkineet edistämään pienyrittäjyyttä ja muita itsensä työllistämisen muotoja. Ennen taloudellista lamaa pienyrittäjyys oli vähenemässä Keski-Euroopan maissa, mutta laman seurauksena ja työttömyyden jatkuessa pienyrittäjyys ja itsensä työllistäminen ovat alkaneet kasvaa siten, että yrittäjissä ja itsensä työllistäjissä on aiempaa enemmän naisia. Suomessakin pienyrittäjyyden nousua pidetään yhtenä tienä ulos työttömyydestä. Yrittäjäistyminen merkitsee kuitenkin tendenssiä työajan pitenemiseen. Euroopassa ja myös Suomessa vuonna 1993 tehdyn työvoimatutkimuksen mukaan yrittäjät tekevät pitempää päivittäistä työaikaa ja työskentelevät useammin lauantaisin ja sunnuntaisin kuin palkansaajat. EU:n rakennerahastojen varoilla toteutetaan useita naisten työllistymistä edistäviä hankkeita. Osa yrittäjäkoulutuksesta toteutetaan EU:n sosiaalirahaston tuella. Hankekohtaisten tavoitteiden mukaan kunkin hankkeen on työllistettävä naisia ja miehiä samassa suhteessa kuin heitä on työttöminä. EU:n rakennerahastojen ohjelmien tavoitteena on muun muassa naisten yrittäjyyden edistäminen, työelämästä syrjäytymisen estäminen, työelämään paluun helpottaminen ja osaamisen lisääminen. Ohjelmien toimeenpanossa tasa-arvonäkökulman toteutumista seurataan ja vahvistetaan. Tuloksista tiedotetaan ja niitä hyödynnetään hallinnon omassa toiminnassa. (Vastuuministeriöinä TM, SM ja MMM) Euroopan sosiaalirahaston rahoittamissa hankkeissa seurataan erityisesti naisten osuutta pk-yritysten kehittämispalvelujen käyttäjinä. Euroopan neuvoston lopullisesti hyväksymän kolmannen monivuotisen pk-yritysohjelmaehdotuksen mukaisesti ohjelman osana EU:n komissio käynnistää täydentäviä toimia, joilla kannustetaan yrittäjyyttä ja rohkaistaan pien- ja käsiteollisuusyrityksiä sekä suunnataan naisyrittäjille tukitoimia, jotka täydentävät naisille kohdistettuun paikalliseen työllistämisaloitteeseen sisältyviä toimia. EU:n yrityspolitiikan valmistelussa Suomi tukee naisyrittäjyyttä edistäviä toimia. Kauppa- ja teollisuusministeriö on mukana Käsi - ja taideteollisuusliiton käsi- ja taideteollisuuden kehittämisohjelmassa vuosina 1996-1999. Käsiteollisuusalojen yrityksiä, jotka ovat usein naisten perustamia ja johtamia, tuetaan erityistoimin. (Vastuuministeriönä KTM) Suomessa naisyrittäjien määrä on ollut supistumassa. Naisten osuus yrittäjäkunnasta on vain kolmannes ja he ovat 90-luvun aikana entistä enemmän keskittyneet henkilökohtaisiin palveluihin. Viime vuosina naisyrittäjiä on tullut lisää korjauspalveluihin ja liike-elämää tukeviin palveluihin. Naisten yrittäjyyden edistämiseksi tarvitaan paikallista ja alueellista neuvontatyötä. Kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen ja itsensä työllistämiseen on usein korkea. Sitä voidaan madaltaa riittävillä yritystoiminnan tukijärjestelmillä, neuvonta-, koulutus- ja tukipalveluilla sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuuksien takaamisella. Naisyrittäjyyden edistämisellä pyritään parantamaan naisten työllisyyttä erityisesti maaseudulla, jossa väestön ikä- ja sukupuolirakenne on vinoutunut. Naisyrittäjyyden edistämiseksi on jo käynnistynyt erilaisia hankkeita ja uudistuksia. Tällainen on esimerkiksi Kera Oy:tä koskevan lain muuttaminen niin, että yhtiö voi vuoden 1997 alusta alkaen myöntää määrämuotoisia pienehköjä lainoja pienyritystoimintaa ja naisten harjoittamaa yritystoimintaa varten myös palvelualoille. Pienlainan yhtenä sovelluksena myönnettävä naisyrittäjälaina on tarkoitettu uusille tai toimintaansa kehittäville naisyrittäjille investointi- ja kehittämishankkeisiin. Naisyrittäjyyslaina on viiden vuoden määräaikainen kokeilu, jonka aikana lainojen kohdentumista on tarkoitus seurata. Työhallinto on pyrkinyt lisäämään naisten osallistumista yrittäjäkoulutukseen. Vuonna 1995 yrittäjäkoulutuksen aloittaneista olikin naisia jo lähes puolet eli 48 prosenttia, mikä vastaa heidän osuuttaan koulutukseen hakeneista. Naisten osuus yrittäjäkoulutuksen aloittaneista on jatkuvasti kasvanut. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö järjestää muun muassa Ladies Business School-ohjelmien ja Topakat-projektin avulla koulutusta naisyrittäjille. Yrittäjien koulutus-, neuvonta- ja muita kehittämispalveluja kehitetään asiakkaiden tarpeiden mukaisesti siten, että naisyrittäjien erityisongelmat otetaan huomioon. PK-yrityksille suunnattuun koulutukseen sisällytetään edelleen naisyrittäjille suunniteltuja kursseja ja seminaareja. Myös yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat naisvaltaisille aloille yrittäjäkoulutusta. (Vastuuministeriönä KTM ja OPM) Naisyrittäjyyden edistämiskeskus aloitti toimintansa syyskuun alussa 1996. Toiminnan tarkoituksena on edistää ja rohkaista naisten yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä kaupungeissa ja maaseudulla, luoda uutta elinkelpoista yritystoimintaa ja uusia pysyviä työpaikkoja sekä yritysten verkostoja. Naisyrittäjyyden edistämiskeskus pyrkii myös vaikuttamaan siihen, että yrittäjähenkiset, ammattiin opiskelevat tai palkkatyössä olevat naiset näkevät yrittämisen eräänä uravaihtoehtona. Naisyrittäjyyden edistämiskeskus on kahden vuoden pilottiprojekti, josta puolet rahoittaa kauppa- ja teollisuusministeriö ja toisen puolen elinkeinoelämä, yhteistyöjärjestöt ja yrittäjät. Vuonna 1988 aloittaneen Kansainvälisen Naisjohtajainstituutti WoMan ry:n toiminnan tavoitteena on edistää uudenlaisen johtamiskulttuurin kehittämistä lisäämällä naisten vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnan politiikan ja talouden rakenteissa. Instituutin toiminta on sekä valtakunnallista että kansainvälistä. 5.4. Alueellisen kehityksen edistäminen Alueellisesti tasapainoinen kehitys edellyttää tasapainoisen väestörakenteen säilymistä maan eri osissa. Sen ehtona on työllistymismahdollisuus sekä miehille että naisille. On tärkeää, että alueellisten kehittämisohjelmien eräänä periaatteena on naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen, joka otetaan huomioon valtavirtaistamisen periaatteena ohjelmien valmistelussa, toteutuksessa, seurannassa ja arvioinnissa. Kansallisen aluepolitiikan lisäksi maan eri osien kehitystä edistetään Euroopan unionin rakennerahastojen tukemilla tavoiteohjelmilla. Näitä ohjelmia ovat rakennemuutoksesta kärsivien teollisuusalueiden kehittämistä koskeva 2-ohjelma, maaseudun kehittämiseen tähtäävä 5b-ohjelma sekä harvaan asuttujen alueiden kehittämiseksi laadittu 6-ohjelma. Vuodesta 1994 alkaen rakennerahastojen säännöissä on ollut sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva tavoite. Kansallisten aluekehittämisohjelmien ja EU:n rakennerahastojen tukemien alueellisten ohjelmien toteuttamista koskevat päätökset tehdään maakuntatasolla. Toistaiseksi ei ole selvitetty, miten ohjelmat ovat edistäneet naisten yrittäjyyttä tai työllistymistä tai vaikuttaneet heidän toiminta- ja elinmahdollisuuksiinsa maan eri alueilla. Jotta EU:n rakennerahastojen ohjelmatyötä voitaisiin kehittää tasa-arvoisia mahdollisuuksia paremmin edistäväksi, on arvioitava, millaisia vaikutuksia alueiden kehittämiseen liittyvältä ohjelmatyöltä odotetaan naisten kannalta ja miten näitä vaikutuksia voidaan mitata. (Vastuuministeriönä SM) Hallitus pitää tarpeellisena selvittää
rakennerahastojen ohjelmien toteutumista tasa-arvonäkökulmasta. Selvityksen tavoitteena
on määritellä rakennerahasto-ohjelmien tasa-arvovaikutuksia ja menetelmiä. Arviointi
toteutetaan pikaisesti, jotta maakunnat voivat hyödyntää sen tuloksia tarkistaessaan
kansallisia aluekehittämisohjelmiaan ja arvioidessaan nykyisten rakennerahasto-ohjelmien
tuloksia. Maakunnat tarkistavat kansalliset aluekehittämisohjelmansa marraskuun 1997
loppuun mennessä. Ohjelmat hyväksytään maakunnan liittojen luottamuselimissä. Vuoden
1997 alussa valitaan uudet luottamushenkilöt seuraaviksi neljäksi vuodeksi. On
tärkeää, että luottamushenkilöt perehtyvät aluekehittämisen kokonaisuuteen ja
siihen liittyviin periaatteisiin. Osana tätä perehtymistä tulisi kiinnittää huomiota
myös tasa-arvonäkökohtiin. Hallitus pitää tarpeellisena suunnata koulutusta
ohjelmatyöhön osallistuville ja erityisesti maakunna 5.5. Kunnallisen toiminnan seuranta ja arviointi Kuntahallinnossa käynnistetään hankkeita, joissa voidaan arvioida myös tasa-arvon toteutumista. Näitä ovat uuden kuntalain toteutumisen seuranta ja valtionosuusjärjestelmän seuranta. Hallituksen tarkoituksena on antaa eduskunnalle selonteko uuden kuntalain toteutumisesta vuonna 1999. Selonteon vaatimissa selvityksissä sisäasiainministeriötä avustaa Tampereen yliopisto. (Vastuuministeriönä SM) Valtionosuusjärjestelmän uudistamistyön tavoitteina ovat olleet kunnallisten peruspalvelujen saatavuuden turvaaminen maan eri osissa sekä kansalaisten perusoikeuksien toteuttaminen oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Sisäasiainministeriössä valmistellaan uuden järjestelmän seurannasta ehdotusta yhteistyössä Suomen Kuntaliiton ja sektoriministeriöiden kanssa. (Vastuuministeriönä SM) EU-ohjelmia suunniteltaessa ja rahoitusta kohdennettaessa eri ministeriöiden yhteistyönä tulee edistää alueellisten ja paikallisten verkostotalouksien organisoitumista, rahoitusmahdollisuuksia ja tietoverkostojen hyväksikäyttöä. (Vastuuministeriönä YM) 5.6. Paikallinen toiminta Valtioneuvosto on vuoden 1996 lopulla asettanut Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän, joka tulee seuraamaan ja arvioimaan kaupunkiseutujen kehitystä, määrittelemään valtion harjoittaman kaupunkipolitiikan sisältöä ja tekemään sitä koskevia esityksiä (Vastuuministeriö SM). Yhteistyöryhmän työn pohjana on Kaupunkien kehittämistyöryhmän selvitys kaupunkien tilanteesta ja ehdotus harjoitettavaksi kaupunkipolitiikaksi. Yhteistyöryhmä kokoaa valtion sektorihallinnon, kaupunkien, elinkeinoelämän ja korkeakoulujen asiantuntemusta avustamaan keskusseutujen kehittämisen valmistelussa. Selvitysvaiheessa on tullut ilmi, että 1990-luvulla naisten työttömyys on kasvanut enemmän kuin miesten. Eniten naisten työttömyys on kasvanut suurissa kaupungeissa ja uhkaa vielä lisääntyä rahoituslaitosten henkilöstösupistusten vuoksi. Työllisyyden hoidossa tuleekin ottaa huomioon työttömyyden määrällinen kasvu kaupungeissa ja nähdä kaupungit ja kaupunkien pitkäaikaistyöttömät korkean työttömyyden erityiskohteina. Kehittämistoimet, joilla elvytetään palvelualojen työpaikkoja, luovat useille työttömille naisille uusia työtilaisuuksia. Koska keskuksissa naisten koulutustaso on korkea, uusia työpaikkoja tarvitaan monilta aloilta ja tasoilta. Valtioneuvosto on jo aikaisemmin asettanut maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän, jonka tehtävänä on yhteensovittaa maaseudun kehittämistoimia sekä edistää maaseutuun kohdistettavien voimavarojen tehokasta käyttöä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmien tuloksia esitellään tarkemmin alaluvussa 4.6. Maaseutuyrittäjyyden monipuolistaminen.. Suomalaisessa paikallishallinnossa kansalaisuuden toteutumistapa nojautuu pääasiassa perinteiseen edustukselliseen demokratiaan. Tasa-arvon edistäminen ei toteudu pelkästään edustuksellisen demokratian keinoin. Niin tärkeää kuin naisten osuuden kasvattaminen paikallishallinnon päättävissä elimissä onkin, on muistettava, ettei kansalaisuutta voi rajoittaa yhteen toimintatapaan. Mitä harvalukuisempia ovat vaikuttamisen keinot sitä suurempi on passiivisten kuntalaisten joukko. (Vastuuministeriönä SM) Kysymys kansalaisuuden ulottuvuuksista on tärkeä tasa-arvon kannalta. Ruotsalainen valtatutkimus on nostanut esille selviä eroja naisten ja miesten vaikuttamistapojen välillä. Miehet ovat edelleen enemmistönä silloin, kun puhutaan edustuksellisen demokratian vaikuttamistavoista: puolueista, kontakteista, luottamushenkilöpaikoista ja johtavista viranhaltijoista. Tutkimuksen mukaan "Suuren demokratian" puolella protestit ja mielenosoitukset ovat vaikuttamistapoja, joissa naiset ovat aktiivisia. "Pieni demokratia" määritellään tutkimuksessa ihmisten välittömiksi vaikutusmahdollisuuksiksi omaan ympäristöönsä. Tyypillisiä esimerkkejä ovat ne vaikutustavat, joita ihmisille tarjotaan vanhempina kouluissa ja päiväkodeissa, oppilaina oppilaitoksissa, potilaina tai omaisina hoitolaitoksissa tai vaikkapa tietyn huoneiston tai asuinalueen asukkaina. Työelämän pientä demokratiaa edustavat työpaikkakohtaiset toimintamuodot. Työpaikkoja lukuunottamatta kaikki pienen demokratian toimintamuodot ovat naisten toiminta-aluetta. Kunnissa osallisuuskysymykset ovat viime vuosina jääneet muiden asioiden varjoon. Päähuomio demokratiakeskustelussakin on ollut edustuksellisen demokratian kehittämisessä. Pieni demokratia täydentää suurta demokratiaa. Tasa-arvon kannalta on tärkeää nähdä kansalaisuus moniulotteisena asiana. Osallisuus on tasa-arvokysymys naisten ja miesten välillä, mutta myös kuntien eri asuinalueiden ja väestöryhmien välillä. Kansalaisuus voi toteutua uskottavasti vain vuoropuheluna ja moniulotteisina vaikutusväylinä. (Vastuuministeriönä SM) Sisäministeriön käynnistämän Osallisuusprojektin tarkoituksena on luoda ja koota suomalaisia esimerkkejä kansalaisvaikuttamisen paikallisista malleista. Projekti perustuu kuntakohtaisiin kokeiluihin, joita edistetään valtion toimin. On mahdollista, että kokeiluun liitetään myös mahdollisuus poikkeamisoikeuksiin sikäli kuin kokeilut sitä edellyttävät. (Vastuuministeriönä SM) 5.7. Maaseutuyrittäjyyden monipuolistaminen Maatilaelinkeinon rakennemuutos jatkuu edelleen: tilakoko kasvaa, erikoistuotanto ja osa-aikaviljely lisääntyvät, tilojen toiminta monipuolistuu ja tilojen keskinäinen yhteistoiminta kasvaa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on koonnut asiantuntijoita ja toteuttajaorganisaatioiden vastuuhenkilöitä teemaryhmiksi, joista tässä yhteydessä tulee mainita Maaseudun naisteemaryhmä. Maaseudun naisteemaryhmän tavoitteena on maaseudun naisten aseman parantaminen: toimeentulo- ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä vaikuttamaan rohkaiseminen. Teemaryhmä toimii maaseudun naisten hyväksi tukemalla alueellisten ja paikallisten verkostojen syntymistä sekä naisten tarpeisiin ja tavoitteisiin tukeutuvia kehittämishankkeita. Teemaryhmän toiminta on tärkeä osa koko maan alueellista maaseudun kehittämistä ja toiminta kytkeytyy EU:n puitteissa tapahtuvaan maaseudun kehittämiseen. Teemaryhmä on muun muassa käynnistänyt kolmivuotisen naisten työllisyyden edistämiseen tähtäävän projektin yhteistyössä työvoimahallinnon ja toimivien naisverkostojen kanssa. Projekti on käynnistynyt syksyllä 1996. (Vastuuministeriö SM ja MMM) Suomen maatilatalouden rakennelainsäädännön tavoitteena on usean vuosikymmenen ajan ollut tasa-arvoinen suhtautuminen tilanpitoon sukupuolesta riippumatta. Tilanpidon mittavin toimi on ollut maatilan hankkiminen, mikä viime vuosikymmeninä on rahoitettu valtion halpakorkoisin lainoin tai valtion korkotuen avulla. Tukea maatilan hankkimiseen on voinut saada sukupuolesta riippumatta nainen tai mies. Useimmiten puolisot ovat yhdessä ostaneet tilan silloinkin, kun toinen heistä on töissä tilan ulkopuolella. Tällöin puolisot ovat tehneet myös muut investoinnit yhdessä. Avioliiton kestäessä naisen asema on ollut turvattu, kun isäntä ei ole voinut myydä tilaa ilman vaimon suostumusta ja avioerotilanteessa naisen on ollut helpompi perustella jäämistään yksin yrittäjäksi tilalle. Suomen liittyminen EU:n aiheutti muutoksia Suomen maatilatalouden rakennelainsäädäntöön. EY:n rakennelainsäädännössä tuen myöntämisen edellytyksiä tarkastellaan yrittäjähenkilön eikä puolisoiden yhteisyrittäjyyden kannalta. EU:n tukijärjestelmät eivät sallineet kansallisia täydentäviä säädöksiä, joilla olisi paremmin otettu huomioon suomalaisen maatalouden harjoittamistapa ja tilan ulkopuolella työskentelevän puolison, yleensä naisen asema. Euroopan Unionin vaikutus pidempään jatkuessaan saattaa aiheuttaa sen, että tilan ulkopuolella työskentelevä puoliso ei enää yhtä usein ole maatilan ostaja ja omistaja yhdessä tilalla päätoimisesti työskentelevän puolison kanssa. Perheenpääkeskeinen lainsäädäntö on peräisin EU:n vanhojen jäsenmaiden kulttuurista ja sen ajattelun mukaan järjestetystä sosiaaliturvasta. Hallituksen tavoitteena on neuvotella uudelleen EU:n komission kanssa tukijärjestelmän muuttamisesta siten, että se lähenee ehdoiltaan Suomen aikaisempaa kansallista järjestelmää. Myös EY:n maatilatalouden rakennesäädöksiä uudistettaessa Suomi ottaa esille ne ongelmat, joita edellä mainitut EY:n tukisäännökset aiheuttavat erityisesti naisten asemaan maaseudulla. (Vastuuministeriönä MMM) Maatalousyrittäjien eläkejärjestelmää kehitettäessä tulee ottaa huomioon, ettei maaseutuväestön asemaa huononneta suhteessa muuhun väestöön. Nykyinen maatalousyrittäjänaisten itsenäinen eläketurva on merkittävä tekijä maaseudun naisten aseman ja toimintamahdollisuuksien kannalta. 5.8. Työelämän sukupuolijaon purkaminen Vaikka naisten osuus työvoimasta on pitkään ollut lähes puolet, työelämän sukupuoleen perustuva eriytyminen on lisääntynyt 1990-luvulla. Miesten ja naisten enemmistö työskentelee edelleen yksityisellä lohkolla. Kuitenkin lähes puolet naisista taas kunnan tai valtion palveluksessa. 1990-luvun puolivälissä naiset työskentelivät entistä useammin julkisella palvelulohkolla, kun taas naisten osuus teollisuudessa työskentelevistä on vähentynyt. Naisten osuus on vähentynyt miesvaltaisilla aloilla samaan aikaan kun miesten osuus on hieman kasvanut naisvaltaisilla aloilla. Sukupuolten tasa-aloilla, joilla naisten osuus on 59-40 prosenttia, työskentelevien naisten ja miesten osuus on hieman kasvanut, mutta valtaosa miehistä työskentelee edelleen miesvaltaisilla aloilla ja valtaosa naisista naisvaltaisilla aloilla. Eriytymisen purkamisen tavoitteena on naisten ja miesten elämäpiirien lähentäminen toisiinsa sekä yhteisymmärryksen ja kumppanuuden lisääminen yhteiskuntaelämän kaikilla alueilla. Sukupuolten työnjaon purkaminen vaikuttaa työllisyyden tasapuoliseen jakautumiseen, sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän poistamiseen ja palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseen. Työministeriö pyrkii lisäämään naisten osuutta perinteisillä miesten aloilla ja miesten osuutta naisvaltaisilla aloilla ammatinvalinnanohjauksen ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen avulla. Työelämän kehittämishankkeita pyritään käynnistämään tasapuolisesti nais- ja miesvaltaisilla aloilla. Valittaessa tuettavia kehittämishankkeita, vaikutukset tasa-arvoon selvitetään. (Vastuuministeriönä TM) Myös opetusministeriön toimenpiteillä kuten tietoyhteiskuntaa kehittämällä pyritään vähentämään työelämän sukupuolijakoja. (Vastuuministeriönä OPM) Puolustusministeriössä toteutetaan vuonna 1997 hanke, jonka tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi naisten pääseminen ilmavoimien ohjaajakoulutukseen ja ohjaajiksi. Hanke on seuranta- ja arviointitutkimus, jonka tavoitteena on luoda naisille miesten kanssa tasavertainen mahdollisuus päästä ilmavoimien ohjaajakoulutukseen siten, että naiset voivat ensin hakea varusmiehenä lentoreserviupseerikurssille ja sen jälkeen edelleen ilmavoimien ohjaajan virkoihin johtavaan varsinaiseen hävittäjäohjaajakoulutukseen. Hanke alkaa vuonna 1997, jolloin ensimmäiset vapaaehtoiset varusmiespalvelustaan suorittavat voivat osallistua ohjaajakoulutukseen. Vuonna 1998 naisilla on mahdollisuus hakeutua ilmavoimien kadettikurssien ilmasotalinjalle, jonka suorittamisen jälkeen naisia voidaan ottaa ohjaajan tehtäviin. (Vastuuministeriönä PLM) (Hanke / PLM: Ilmavoimien naisohjaajakoulutus) 5.9. Samapalkkaisuuden edistäminen Sukupuolten palkkaerot ovat verotustietojen mukaan kasvaneet viime vuosina. Naisten vuosiansiot kokopäivätyöstä olivat 74.7 prosenttia miesten kokonaisansioista vuonna 1994 (vuonna 1992 vastaava luku oli 76.8 prosenttia). Keskimääräisiä kuukausiansioita tarkasteltaessa palkkaerot näyttävät hieman kaventuneen viime vuosina. Vuonna 1993 naisten keskimääräiset kuukausiansiot olivat 82 prosenttia miesten ansioista, kun vastaava luku vuonna 1988 oli 80 prosenttia. Naisten korkea koulutustaso ei lisää samapalkkaisuutta, sillä kaikilla koulutustasoilla lukuunottamatta tutkijakoulutusta naisten ja miesten palkkaero on noin 25 prosenttia. Työmarkkinoille on syntymässä hyvin matalapalkkaisia työsuhteita, joissa palkka ei riitä toimeentuloon. Matalapalkkaisten työsuhteiden kehitystä on seurattava ja sosiaaliturvan ja verotusjärjestelmän uudistamista on jatkettava työelämän muutosten edellyttämällä tavalla. (Vastuuministeriönä VM ja TM) Hallitusmuodon 5 §:n mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tasa-arvolain samapalkkaisuussäännös koskee sekä yksityistä että julkista työnantajaa. Tasa-arvolain lisäksi suomalaisia työnantajia sitovat samapalkkadirektiivi ja Rooman sopimuksen 119 artikla. Varsinainen palkka määritellään työmarkkinaosapuolten tekemien työehtosopimusten perusteella. Hallitus pyrkii edistämään samapalkkaisuuden toteutumista työelämässä ja vireillä olevissa työnarviointimenetelmien tutkimushankkeissa. Palkkausjärjestelmien kehittämistyössä tulee varmistaa, että käyttöön otettavat työn vaativuuden arviointijärjestelmät täyttävät samapalkkaisuuden osalta Euroopan Unionin normien ja oikeuskäytännön määrittelemät kriteerit. Valtion palkkausjärjestelmien kehittämistä koskevat periaatteet on kirjattu vuoden 1993 virka- ja työehtosopimuksiin. Tavoitteena on oikeudenmukainen, kannustava ja samanarvoinen palkkaus kaikille valtion palkansaajille ja palkansaajaryhmille. Osapuolet ovat sopineet, että palkkausjärjestelmien uudistamiseen varataan tarkoituksenmukainen rahamäärä käytettävissä olevista palkkausmäärärahoista. Periaatteisiin ei ole otettu mainintaa, milloin uudistamistyöhön on ryhdyttävä, koska se riippuu virastojen ja laitosten tilanteista. Periaatteissa on kuitenkin todettu, että palkkausjärjestelmät on uudistettava. Palkkausjärjestelmien uudistamisesta valtiovarainministeriö on virastojen avuksi tuottanut käsikirjan Kannustavaan palkkaukseen. Valtion työmarkkinalaitoksessa selvitetään vuosittain valtion palkkauksen rakennetta ja eri palkanosien vaikutusta samapalkkaisuuteen. Tällaista analyysitietoa tarvitaan palkkauksen kannustavuuden ja oikeudenmukaisuuden selvittämisessä. (Vastuuministeriönä VM) 5.10. Valtiotyönantajan tasa-arvoa edistävä toiminta Ministeriöiden, virastojen, laitosten sekä valtion liikelaitosten tulee olla esimerkkinä tasa-arvolain työnantajalle asettamien velvoitteiden toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa vuosittaisten tasa-arvoa edistävien suunnitelmien laatimista ja suunniteltujen henkilöstöpoliittisten toimenpiteiden toteuttamista. Henkilöstöä koskevat tasa-arvosuunnitelmat on laadittava tai saatettava ajan tasalle kesäkuun loppuun mennessä 1997 ja sen jälkeen esitettävä vuosittain, kuten tasa-arvolaki edellyttää. (Kaikki ministeriön vastuuministeriöinä) (Hanke: Ministeriöiden tasa-arvosuunnitelmat) Valtiovarainministeriö toteuttaa toimistohenkilöstön kehittämisohjelman, jonka tarkoituksena on valtion toimistohenkilöstön ammatillisen osaamisen, uran hallinnan ja työtyytyväisyyden edistäminen. Kehittämisohjelma perustuu valtionhallinnon yksiköiden väliseen henkilökiertoon ja siihen liittyvään koulutukseen. Tavoitteena on myös hankkia kokemuksia henkilökierron käyttömahdollisuuksista ja edistää valtion virastojen yhteistoimintaa henkilöstön kehittämisessä. Hanke suunnataan erityisesti pitkän työuran toimistohenkilöille, joilta muodollinen ammattitutkinto puuttuu. Hanke käynnistyisi virastoissa vuonna 1997 ja kestäisi vuoden. (Vastuuministeriönä VM) (Hanke / VM: Toimistohenkilöstön kehittämisohjelma) Valtiovarainministeriö tukee virastoja mentoroinnin kehittämishankkeissa. Mentorointimenetelmällä on tarkoitus kehittää johtoa ja asiantuntijoita. Virastoille järjestetään asiantuntija-apua ja kokemusten vaihtoa. Tarkoituksena on myös hankkia tietoa menetelmän käyttökelpoisuudesta ja sen mahdollisuuksista laajempaan käyttöön. Hankkeella pyritään myös edistämään naisten hakeutumista vaativiin johtamistehtäviin. Mentorointimenetelmän soveltuvuutta erityisesti naisten ammatilliseen kehittymiseen ja menestymiseen pyritään analysoimaan. Hanke käynnistetään vuonna 1997 ja se kestää 1 - 1,5 vuotta. (Vastuuministeriönä VM) (Hanke / VM: Valtion johtajien mentorointi) Puolustusministeriössä aloitetaan tasa-arvon edistämistoimena työilmapiirin parantamisen seurantatutkimus, jonka tavoitteena on seurata vuonna 1992 toteutettuun tutkimukseen sisältyneiden parannusehdotuksen toteutumista ja niiden vaikutusta työilmapiirin kehittymiseen. Hankesuunnitelma ja pohjatyö tehdään vuonna 1997, kyselytutkimus ja parannusehdotukset vuosina 1998 -1999. (Vastuuministeriönä PLM) (Hanke / PLM: Puolustushallinnon työilmapiirin seurantatutkimus) Puolustusministeriössä aloitettua ministeriön johtamisen kehittämishanketta jatketaan vuonna 1997. Sen tavoitteena on kehittää johtamis- ja yhteistyökäytäntöjä toiminnan tavoitteellisuuden parantamiseksi sekä luoda entistä tasa-arvoisempi työilmapiiri. Vuosittain tehtävillä työilmapiirikartoituksilla selvitetään hankkeen tavoitteiden toteutumista. Tarkoituksena on myös, että henkilöstöllä on kuva omista tehtävistään ja tavoitteistaan osana ministeriön toiminta-ajatusta ja ministeriön tavoitteita. Kehittämisprosessi kestää vuoteen 1999. (Vastuuministeriönä PLM) (Hanke / PLM: Puolustusministeriön johtamisen kehittämishanke)
Tietotekniikan merkitys on lisääntynyt koulutuksessa, työelämässä ja vapaa-ajan toiminnoissa, ja se muokkaa yhä enemmän maailmankuvaamme ja koko yhteiskuntaa. Tietokoneet ja -pelit kiinnostavat poikia ja he saavuttavat jo varhain etumatkan tyttöihin atk-laitteiden käytössä. Tietotekniikkaan liittyvä koulutus ja tehtävät ovat voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneet. Miesten aluetta ovat tietotekniikan osaaminen ja naisten tiedon sisältöön ja jakeluun liittyvä osaaminen. Valtionhallinnossa tämä näkyy siten, että atk-suunnittelijat ja vastaavat ovat suurelta osin miehiä ja tiedotuksen ammattilaiset pääosin naisia. Suomen korkeatasoinen kirjastolaitos on perinteinen naisten ala. Kirjastoverkosto ja niiden ympärille syntyneet tieto-ja ammattilaisverkostot mahdollistavat monipuolisen yhteistyön tiedon hankinnassa, jalostamisessa ja jakelussa kansalaisille. Naisten osaaminen ja korkea ammattitaito mahdollistavat heidän asemansa uudelleen arvioinnin tietosisältöjen tuotanto-, palvelu- ja jakelutehtävissä ja tietopalvelussa valtionhallinnossa sekä alue- ja paikallistasolla. Opetusministeriö käynnistää tutkimushankkeita, joissa selvitetään sukupuolten välisiä eroja tietotekniikan ja uusien viestintävälineiden käytössä. Lisäksi selvitetään niitä tietotekniikan ja opetuksen edellytyksiä, joilla tytöt saadaan kiinnostumaan uudesta teknologiasta ja sen käytöstä. (Vastuuministeriönä OPM) Liikenneministeriössä on käynnissä nelivuotinen tietoverkkojen kehittämisohjelma, Tiveke vuosille 1995-1998. Ohjelman tavoitteena on toisaalta määritellä ja kuvata suomalainen tiedon valtatie sekä toisaalta edistää tietoverkkojen käyttöä edistämällä yleisten niin kutsuttujen geneeristen sekä varsinaisten hyötypalveluiden syntymistä verkkoihin. Yhteiskunnan toimintojen siirtyessä yhä enemmän tietoverkkoihin on varmistettava, että tietoverkot edistävät tasa-arvon toteutumista niin sukupuolten välillä kuin muutenkin. (Vastuuministeriönä LM) Keväällä 1997 toteutetaan selvitys naisista tietoverkkojen käyttäjinä. Selvitys rahoitetaan liikenneministeriön tietoverkkojen kehittämishankkeen budjetista. Selvitys teetetään ulkopuolisella asiantuntijalla. Tulosten perusteella määritellään tarvittavat jatkotoimenpiteet ja yhteistyötahot. (Vastuuministeriönä LM)
7. YMPÄRISTÖ, YHDYSKUNNAT JA LIIKENNE Hallituksen käsityksen mukaan on tärkeää luoda rakenteelliset edellytykset kestävän kehityksen mukaiselle tuotannolle, kulutukselle ja yhdyskuntasuunnittelulle. Tasa-arvonäkökulman esilletuomiseksi ympäristöministeriö on 1990-luvulla tuottanut tietoa naisten, lasten ja nuorten näkemyksistä ympäristöpolitiikassa sekä alue- ja yhdyskuntasuunnittelussa. Kestävän kehityksen toimikunnan valmistelun pohjalta toteutetaan sosiaalisesti kestävän kehityksen tavoitteiden ja toimien määrittely ja arviointi suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä työssä pyritään luomaan mahdollisuuksia naisten pyrkimyksille ja aktiivisuudelle vaikuttaa ympäristöpolitiikan sisältöön. Ympäristöministeriössä käynnistetään paikallista aloitteellisuutta aktivoiva MONITORI- hanke edistämään ympäristönhoitoa ja korjausta, ympäristötiedon, tavaroiden ja palvelusten kierrätystä tasa-arvoa edistävällä tavalla. Ympäristöministeriö käynnistää yhteistyön SM:n, MMM:n STM:n ja TM:n kanssa. Työn aikana järjestetään valtakunnallinen teemaseminaari yhdessä maaseudun naisteemaryhmän kanssa. (Vastuuministeriönä YM) (Hanke / YM: Paikallisen aloitteellisuuden aktivointihanke Monitori) Tasa-arvonäkökulmaa tarvitaan luotaessa edellytyksiä hyvälle, terveelliselle ja turvalliselle asuin-, työ-, palvelu- ja vapaa-ajan ympäristöille. Muun muassa rakennuslakia uudistettaessa vuonna 1997 tulee parantaa molempien sukupuolten ja eri ikäisten vaikutusmahdollisuuksia kaavoitukseen ja rakentamiseen. Kansalaisten tietoutta ympäristönsä muutoksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä parannetaan laaja-alaisella informaatio-ohjauksella. Vuonna 1997 julkaistaan Osallistu ja vaikuta elinympäristöösi - käsikirja. (Vastuuministeriönä YM) (YM:n hanke: Kansalaisten ympäristötietouden kehittäminen) Ympäristöministeriö vastaa ympäristön tilan seurannasta sekä elinympäristöjen laatuindikaattoreiden kehittämisestä. Arkielämän toimivuutta kuvaavien indikaattorien kehittäminen ympäristön laadun arvioimisessa ja seurannassa on tärkeää. Arkielämän toimivuus on tehtävä näkyväksi arvioitaessa ja seurattaessa lähiympäristön laatua. Näkyväksi tekeminen on samalla tasa-arvoa edistävä tekijä. Ympäristöministeriössä kehitettävät laatuindikaattorit voivat osaltaan palvella myös tasa-arvobarometrin toteuttamista. (Vastuuministeriönä YM) Ympäristöministeriö on käynnistänyt EUROFEM- Gender and Human Settlements verkoston vuosiksi 1995-98. Verkostoon kuuluu 60 yhdyskuntien ja elinympäristöjen infrastruktuurin ja asumisen projektia 12 Euroopan maasta. Vuonna 1998 Hämeenlinnassa järjestetään konferenssi, jossa arvioidaan EUROFEM-projektin tuloksia. Arvioinnin pohjalta tuotetaan kannanotto teemasta Naiset EU:n rakennerahastopolitiikassa. Konferenssi valmistellaan yhteistyössä EU:n tasa-arvoyksikön (DG V) ja aluepolitiikasta vastaava pääosaston kanssa(DG XVI). (Vastuuministeriönä YM) Liikennekysymyksissä ympäristöministeriö toimii yhteistyössä liikenneministeriön hallinnonalan kanssa ja edistää eri yhdyskuntatoimintojen sijoittumista siten, että liikenneturvallisuus ja palveluiden saavutettavuuden tasapuolisuus eri väestöryhmien osalta toteutuisi. Joukkoliikenteen palvelutasoa edistetään maankäytön ja yhdyskuntarakenteen ohjauksella. (Vastuuministeriönä YM) Lähikauppojen säilyminen kävelyetäisyydellä ja suurmyymälöiden hyvä saatavuus myös joukkoliikenteen välineillä on terveen yhdyskuntarakenteen ja kestävän kehityksen kannalta tärkeää. Kauppojen läheisyydellä on huomattava merkitys erityisesti autottomille ja vanhusväestölle, jotka molemmat ryhmät ovat pääasiassa naisia. Vuonna 1996 ympäristöministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistynyt tutkimuksen kaupan keskittymisen sosiaalisista seurauksista turkulaisessa lähiössä. Ympäristöministeriön suurmyymälätyöryhmän toimenpide-ehdotukset valmistuvat maaliskuussa 1997. Naiset käyttävät miehiä enemmän joukkoliikennettä. Sen hyvä toimintakyky edistää kestävää kehitystä ja lisää samalla myös tasa-arvoa. Joukkoliikenteen kehittämisellä tai määrärahojen leikkaamisella on siten tasa-arvoulottuvuus. Joukkoliikenteen saatavuuden turvaaminen ja laadun parantaminen toteutetaan rahoituksen turvaamisella ja joukkoliikennejärjestelmän kilpailukyvyn parantamisella. Joukkoliikenteen kehittämisessä otetaan huomioon erityisesti pienten lasten vanhempien tarpeet käyttäjinä ja vähintään peruspalveluluonteisen joukkoliikenneverkon säilyttäminen myös haja-asutusalueilla. (Vastuuministeriönä LM) Työmatkaliikenne ja muut joukkoliikennepalvelut ovat naisille erittäin tärkeitä. Perinteistä joukkoliikenneverkostoa täydentämään kehitetään parhaillaan uudenlaista pikkubusseilla hoidettavaa kutsuohjattua joukkoliikennettä, joka työmatkayhteyksien lisäksi antaa mahdollisuuden järjestää lasten päivähoitokuljetuksia ja koululaiskuljetuksia. (Vastuuministeriönä LM) Liikenneministeriön johdolla kehitetään parhaillaan joukkoliikenteen telematiikkaa, millä parannetaan kutsuohjatun joukkoliikenteen edellyttämää tekniikkaa, liikennepalvelujen saavutettavuutta, laatua ja kustannustehokkuutta. Telematiikan kehittäminen koskee informaatiojärjestelmiä, maksujärjestelmiä ja kutsuohjatun joukkoliikenteen edellyttämää tekniikkaa. Uudet liikenteenhoitotavat antavat entistä parempia mahdollisuuksia muun muassa kauppa-, pankki-, sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuudelle. (Vastuuministeriönä LM) 8. YHTEISKUNNALLINEN OSALLISTUMINEN JA PÄÄTÖKSENTEKO Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa naisilla on edelleen miehiä vähemmän sananvaltaa. Eduskunnassa naisten osuus on pitkään ollut noin kolmannes, kunnanvaltuustoissa naisia on alle kolmasosa. Alueita kehittävinä viranomaisina toimivien maakuntayhtymien liittovaltuustoissa ja -hallituksissa naisia oli ennen vuotta 1997 vain 17 prosenttia. Yksityisellä lohkolla naisten on vielä vaikeampaa edetä johtaviin asemiin. Suomen suurimmista yrityksistä kolmanneksessa ei ollut yhtään naisjohtajaa vuonna 1993, ja naisjohtajia oli näissä yrityksissä kaiken kaikkiaan vain 11 prosenttia. Koko yksityisen sektorin yrityksissä naisjohtajia oli 21 prosenttia vuonna 1990. Ainoa naisvaltainen johtajaryhmä on henkilöstöjohtajat. Yksityisten yritysten johtajavalinnoista päättävät yritykset. Valtionhallinnossa tasa-arvolain kiintiösääntö on lisännyt naisten osallistumista päätöksenteon valmisteluun. Ennen lainmuutoksen voimaantuloa 20 prosentissa valtion komiteoista ja vastaavista toimielimistä naisten osuus oli vähintään 40 prosenttia. Lainmuutoksen jälkeen kiintiösäännön täyttävien toimielinten osuus oli 68 prosenttia. Kunnallishallinnossa kiintiösääntö vaikuttaa laaja-alaisesti vuonna 1996 pidettyjen vaalien jälkeen asetettujen toimielinten kokoonpanoon lisäten naisten osallistumista päätöksentekoon. Kuntien yhteistyöeliminä toimivien maakunnan liittojen liittovaltuustojen ja -hallitusten kokoonpanot muuttuvat myös tasa-arvoiseen suuntaan. Tasa-arvolain mukaan valtioenemmistöisen yhtiön luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelimessä tulee olla tasapuolisesti naisia ja miehiä, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Naisten osuus tasa-arvolain muutoksen jälkeen asetetuissa johtoelimissä on kuitenkin vain 24 prosenttia. Hallitus lisää naisten osuutta 30 prosenttiin vuosina 1997-1999 asetettavissa valtion liikelaitosten ja valtionyhtiöiden johtoelimissä. Naisten osallistumista myös maaseutua, maatiloja sekä metsäasioita koskevaan päätöksentekoon tulee edistää kaikilla tasoilla. Naisten vaikutusmahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääminen on tärkeää toimialan neuvonta- ja järjestötoiminnassa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla ja toimialalla edistetään naisten vaikutusmahdollisuuksia ja lisätään naisten osuutta neuvontajärjestöjen hallintoelimissä. (Vastuuministeriönä MMM) 8.1. Rahoituspalvelujen arviointi kuluttajapolitiikan näkökulmasta Kuluttajien asemaa rahoituspalvelujen käyttäjinä selvitetään. Selvitys kohdistuu kansalaisten toimintamalleihin taloudellisissa vaikeuksissa ja siihen, miten riskit kohdistuvat ja miten kuluttajapolitiikan keinoilla tuetaan miesten ja naisten selviytymistä. Olennaista on selvittää välttämättömyyspalvelujen käyttäjän asemaa. (Vastuuministeriönä KTM) (Hanke / KTM: Rahoituspalvelut kuluttajapolitiikan näkökulmasta) 8.2. Ulkomaalaisten lupahallinnon arviointi Ulkomaalaisten lupahallinnon päätöksenteon pohjaksi tehostetaan eri kulttuureiden ja maiden olojen tuntemusta, jolloin miesten ja naisten asemaan liittyvät erot voidaan tarvittaessa ottaa päätöksenteossa huomioon. Eri kulttuureiden sekä maahanmuuttajien ja pakolaisten lähtöalueiden olojen tuntemusta parannetaan käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. (Vastuuministeriönä SM) Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön, jolla pyritään torjumaan naisten salakuljetusta, ihmiskauppaa ja laitonta maahanmuuton järjestämistä naisten seksuaalista hyväksikäyttöä varten. 8.3. Väestönsuojelun kehittäminen Yleisen väestönsuojelun organisaatioissa naisia on vain noin 30 prosenttia. Naisen asema väestönsuojeluorganisaatioissa riippuu hänen virka-asemastaan kunnassa. Hallitus tähdentää, että väestönsuojelussa, erityisesti omatoimisessa suojelussa sekä alan koulutuksessa edistetään naisten osallistumista. Koulutuksella on yritetty vaikuttaa hienovaraisesti tasa-arvon lisäämiseksi. Esimerkiksi uusimmassa talosuojelua koskeneen kampanjan opetuselokuvassa "Oili opastaa" suojelujohtajana oli nainen. (Vastuuministeriönä SM) 8.4. Naisjärjestöjen valtiontuen vakinaistaminen Naisjärjestöillä on tärkeä merkitys tasa-arvotyössä. Kansainvälistyminen ja Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ovat tuoneet uusia toimintahaasteita naisjärjestöillekin. On koko yhteiskunnan edun mukaista, että suomalaiset naisjärjestöt pystyvät osallistumaan täysipainoisesti ja näkyvästi kansainväliseen ja varsinkin eurooppalaiseen yhteistyöhön. Tästä syystä tulee edistää naisjärjestöjen ja niiden yhteistyön ja vaikutusmahdollisuuksien edellytyksiä Suomessa ja kansainvälisessä toiminnassa ja lisätä niille suunnattua julkista tukea. Mahdollisuudet tuen vakinaistamiseen selvitetään vuoden 1997 aikana. (Vastuuministeriönä OPM , SM) 8.5. Vähemmistöryhmien naisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen Maahanmuuttajanaisilla on yleinen riski jäädä syrjään suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallitus pitää tärkeänä, että eräisiin vähemmistöihin kuuluvien naisryhmien kuten saamelaisnaisten, romaninaisten ja maahanmuuttajanaisten vaikutusmahdollisuuksien parannetaan ja heidän toimintaansa kulttuuriperinteen siirtäjänä ja kehittäjänä tuetaan. Vähemmistöryhmien naisten erityiset tavoitteet uudessa kulttuurissa jäävät helposti kuulematta, kun vähemmistöryhmää edustamaan valitaan usein mies. Molempien sukupuolten erityisiin tavoitteisiin tulee kiinnittää huomiota. (Vastuuministeriönä STM) Työministeriön yhteydessä toimiva pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta (PAKSI) on asettanut työryhmän selvittämään maahanmuuttajanaisten asemaa Suomessa. Työryhmä kiinnittää huomiota maahanmuuttajien työttömyyteen, syrjintään, syrjäytymisuhkaan, oman kulttuurin säilyttämiseen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä naisten laittomaan maahantuontiin. (Vastuuministeriönä TM) 8.6. Vammaisten tasa-arvon edistäminen Pekingin toimintaohjelmassa kiinnitetään huomiota vammaisten naisten ammatilliseen koulutukseen, työhön pääsyyn, työolosuhteisiin ja johtamis- ja itseluottamuskoulutukseen. Hallitus selvittää näiden ohjelmakohtien edellyttämät toimenpiteet molempien sukupuolten kannalta. (Vastuuministeriönä OPM, STM ja TM)
9. TYÖ- JA PERHE-ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN Suomalaisille perheille on tyypillistä molempien vanhempien, myös pienten lasten äitien kokopäiväinen työssäkäynti. Toisaalta naiset tekevät edelleen valtaosan kotitöistä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut suomalaisen tasa-arvo- ja perhepolitiikan keskeisiä alueita. Lainsäädännöllä on luotu aiempaa tasa-arvoisempia mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseksi, mutta käytännöt muuttuvat hitaasti. Esimerkiksi perhepoliittisia vapaita käyttävät edelleen etupäässä naiset, mikä puolestaan huonontaa heidän asemaansa työmarkkinoilla. Tähän mennessä toteutetut perhepoliittiset toimet ovat kohdistuneet siihen perhevaiheeseen, jolloin lapset ovat pieniä. Kuitenkin työn ja perheen yhdistäminen koskettaa ihmisiä heidän elämänsä ja perheen elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Muutokset sosiaali- ja terveydenhuollossa nostavat entistä selvemmin esiin myös muiden huolenpitoa tarvitsevien ryhmien - vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaisesti sairaiden - hoidon, jossa perheillä on aina ollut tärkeä osuus. Työn ja perheen yhteensovittaminen on perinteisesti nähty vain naisten ongelmana tai vain sosiaalipoliittisena kysymyksenä. Kysymys on kuitenkin laajemmasta yhteiskuntapoliittisesta ja yhteiskunnan säätelyyn liittyvästä asiasta. 1990-luvulla työelämässä on meneillään monia muutoksia, jotka yhdessä perhe- ja sosiaalipoliittisten järjestelmien kanssa vaikuttavat myös sukupuolten tasa-arvon kehitykseen. Kotitalouksien työllistämismahdollisuuksia on parannettava. Myöskin yhdyskuntasuunnittelulla vaikutetaan perheiden ja naisten arkielämän sujuvuuteen, asuin- ja työpaikkojen sekä palvelujen sijaintiin ja ajankäyttöön. 9.1. EU rahoittaa tutkimusta Euroopan sosiaalirahaston ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella on käynnissä laaja Stakesin tutkimus- ja kehittämishanke "Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen". Hankkeessa ennakoidaan työelämän ja sosiaalipolitiikan muutosten vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon sekä tutkitaan ja kehitetään työpaikkatason käytäntöjä ja mahdollisuuksia sovittaa yhteen työ ja perhe eri elämänvaiheissa. Hanke tuottaa myös tietoa perhepoliittisten vapaiden, äitiys-, isyys ja vanhempainlomien sekä hoitovapaan käytöstä valtakunnallisesti ja toimialoittain. 9.2. Perhekasvatus- ja neuvontatyön tehostaminen Sosiaali- ja terveysministeriöön perustetaan työryhmä selvittämään mahdollisuuksia laajentaa ja tehostaa perhekasvatus- ja neuvontatyötä eri viranomaisten ja vapaaehtoistahojen toimintana vanhempien ja lasten ja nuorten tukemiseksi. Työryhmän tehtävänä myös tehdä esityksiä tämän päivän tarpeita vastaavan perhekasvatus- ja neuvontatyön sisällöksi. (Vastuuministeriö STM) (STM:n hanke Perheneuvonnan ja -kasvatuksen tehostaminen)
10. MIEHEN ASEMAN VAHVISTAMINEN ISÄNÄ JA ISOISÄNÄ Naisten ja miesten tasa-arvon edistämisessä on syytä tarkastella myös miehen elinoloja ja elämisen laatua. Isän aseman vahvistaminen on tärkeätä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen näkökulmasta, mutta miesten oikeuksia ja mahdollisuuksia isyyden toteuttamiseen tulisi edistää myös kokonaisvaltaisesti eri elämänvaiheissa ja perhetilanteissa. Isien entistä laaja-alaisempi osallistuminen lasten hoitamiseen ja kasvatukseen olisi omiaan myötävaikuttamaan myös lapsen oikeuksien toteutumiseen. Lisäksi sillä voisi olla positiivisia vaikutuksia laajemminkin isän ja miehen aseman kannalta. Tämä voi tulla esiin esimerkiksi parantuneina edellytyksinä kohdata elämän kriisitilanteita. Pyrittäessä vahvistamaan isän asemaa tarvitaan toimenpiteitä useilla elämänalueilla. Työelämän kannalta tarkasteltuna lapset ovat edelleen ensisijaisesti äitien lapsia. Työpaikkakulttuurit ja -käytännöt ovat monella tavalla avainasemassa siinä, kuinka laajasti nuoret isät käyttävät esimerkiksi isyys- ja vanhempainlomaoikeuksiaan tai hoitavat sairaita lapsiaan, vaikka heillä on näissä asioissa lainsäädännöllisesti samat oikeudet kuin äideillä. Toisaalta myös isyys-, äitiys- ja vanhempainlomajärjestelmiä sekä sairaan lapsen hoitojärjestelyjä on edelleen kehitettävissä niin, että ne paremmin tukevat isän osallistumista lapsen hoitoon. Suomalaisista isistä valtaosa on jo nykyisin mukana lastensa synnytyksessä, jolla on suuri merkitys tulevan isyyden kannalta. Isyysvalmennusta on kuitenkin edelleen syytä kehittää sekä kokeilla mahdollisesti vain miehille tarkoitettua valmennusta. Isän asema tulee punnita myös avioeron yhteydessä. Vaikka yhteishuoltajuus onkin yleistynyt, lapset jäävät tässä tilanteessa useimmiten äideille. Lisäksi avioerojen yhteydessä isien kontaktit lapsiin usein vähenevät ja muuttuvat luonteeltaan toissijaisiksi. Myös isoisät voivat kadottaa yhteydet lapsenlapsiin lasten vanhempien erotessa. Isän ja isoisän asemaa on syytä tarkastella myös avoliittojen yleistymisen näkökulmasta. Hallituksen käsityksen mukaan on tärkeätä selvittää ja edistää miesten oikeuksia ja mahdollisuuksia isyyden toteuttamiseen elämän eri vaiheissa. Tätä varten sosiaali-ja terveysministeriö asettaa vuonna 1997 laaja-alaisen toimikunnan selvittämään isän aseman vahvistamiseksi eri elämänalueilla tarvittavia toimenpiteitä. (Vastuuministeriö STM) (Hanke / STM: Miehen aseman vahvistaminen isänä ja isoisänä)
Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluu yksilökohtainen sosiaaliturva ja peruspalvelut, jotka takaavat opiskelu- ja työssäkäyntimahdollisuudet niin naisille kuin miehillekin. Nämä perusteet ovat käytännössä tukeneet sukupuolten välistä tasa-arvoa. Julkisen talouden leikkaukset, jotka kohdistuvat sosiaaliturvaan ja - palveluihin sekä koulutukseen, vaikeuttavat naisten asemaa sekä palveluiden käyttäjinä että työntekijöinä. 11.1. Syrjäytymisen vähentäminen Tutkimuksin on todettu, että tuloköyhyyden riski ei Suomessa eriydy sukupuolen mukaan. Köyhyyden naisistumisesta ei siten voida puhua samassa merkityksessä kuin kansainvälisesti. Suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän sekä perheen ja palkkatyön yhteensovitus ovat monella tapaa vahvistaneet naisten asemaa. Tämä koskee niin työmarkkinoita kuin toimintaa kotitaloudessa. Erityisen selvästi ovat yksinhuoltajat, jotka naisista muodostavat syrjäytymisvaarassa olevan riskiryhmän, voineet hyötyä sosiaalipalveluista ja perhepoliittisista tulonsiirroista. On näyttöä siitä, että syrjäytymistekijöiden kasautumisriski samoin kuin taipumus pitkäaikaisriippuvuuteen hyvinvointivaltion rakenteista on keskimääräistä korkeampi tietyissä miesryhmissä. Siten köyhyyden poistamista koskevissa toiminnoissa tulee erityistä huomiota kiinnittää miesten syrjäytymistä aiheuttaviin tekijöihin ja prosesseihin, jotka saattavat olla erilaisia miehillä ja naisilla. On kuitenkin nähtävissä, että eräät naisten elämäntapaongelmat lisäävät myös naisten syrjäytymistä aiempaa enemmän. (Vastuuministeriönä STM) 11.2. Tulonsiirtojen ja tasa-arvon selvittämien Sosiaalisten tulonsiirtojen ja palvelujen turvaamisessa, niitä koskevien muutosten valmistelussa ja vaikutusten arvioinnissa sukupuolten tasa-arvon edistäminen otetaan selkeästi esille. Seurattaessa muun muassa toimeentulotukeen ja pienten lasten hoitotukeen tehtävien muutosten vaikutuksia, otetaan sukupuolten tasa- arvonäkökulma huomioon. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonnan ja käytön vaikutukset eri sukupuolten asemaan selvitetään. (Vastuuministeriönä STM)
12. SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VAHVISTAMINEN TERVEYSPOLITIIKASSA Valtioneuvosto antaa kahden vuoden välein eduskunnalle kansanterveyden tilaa ja kehitystä kuvaavan kansanterveyskertomuksen, jossa selvitetään myös eri sukupuolten terveydentilaa ja terveyskäyttäytymistä koskevat asiat ja esitetään tarvittavat kehittämistoimet. Kansanterveyskertomus 1996 sisältää terveyspolitiikan lähiajan haasteet ja niitä koskevat etenemislinjat. Lähiajan haasteista korostuu terveyden tasa-arvon edistäminen, jota myös eduskunta korosti kansanterveyskertomuksesta antamassaan lausunnossa. Väestöryhmien terveyserojen kaventamisen kannalta merkittävässä asemassa ovat terveydenhuollon palvelut, jotka tavoittavat kokonaisia ikäryhmiä sukupuoleen asuinpaikkaan ja sosiaaliryhmään katsomatta. Tällaisia ovat perinteinen lastenneuvolajärjestelmä, kouluterveydenhuolto ja varsin kattava työterveyshuolto. Tämän tyyppisten terveydenhuoltoyksiköiden toimintaan on varattava riittävät resurssit, jotta mahdollisimman laajavaikutteinen ja tehokas ennalta ehkäisyn ja terveyden edistäminen onnistuisi. (Vastuuministeriönä STM) Suomalaiset ovat tänään aikaisempaa terveempiä ja pitkäikäisempiä. Keskeisen terveysongelman muodostavat kuitenkin elämäntapoihin liittyvät ja iän mukanaan tuomat pitkäaikaissairaudet ja niiden aiheuttamat ennenaikaiset kuolemat. Sairauden takia joudutaan siirtymään eläkkeelle liian varhain ja etenkin miesten ennenaikainen kuolleisuus on edelleen eurooppalaisittain korkea. Suomalaisnaiset elävät miehiä kauemmin, mutta naiset sairastavat ja oireilevat enemmän. Naisten ja miesten odotettavissa olevan eliniän ero on ollut Suomessa teollistuneiden länsimaiden korkeimpia ja tämä ero on kaventunut hyvin hitaasti. Kuolleisuuden sosioekonomiset erot eivät ole tavoitteen mukaisesti vähentyneet naisten ja miesten keskuudessa, mutta sosioekonomisen taustan vaikutus terveyteen on naisilla ja miehillä samankaltainen. Naisten ja miesten sairauksien kirjo on erilainen. Miehet sairastavat naisia enemmän sydän- ja verisuonitauteja, jotka ovat miesten ylivoimaisesti johtava kuolinsyy, mutta myös naisten yleisin kuolinsyy. Miesten eroa naisiin selittävät tapaturmat, väkivalta ja itsemurhat, alkoholi ja tupakka, joilla on yhteys elämäntapaan. 12.1. Elämäntapaan liittyvien terveysriskien ehkäisy Terveyskäyttäytymisessä suomalaisnaiset ovat edelläkävijöitä, jotka omaksuvat miehiä nopeammin ravitsemukseen, päihteisiin ja liikuntaan liittyviä terveellisiä elämäntapoja. Naisten tupakointi ei ole kuitenkaan vähentynyt. Terveyskasvatusta tupakan ja päihteiden käytön vähentämiseksi tulee kehittää ja kohdentaa niin, että naisten erityistarpeet otetaan paremmin huomioon. Tyttöjen ja naisten tupakoinnin vähentämiseen on kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota niiden hankkeiden ja projektien yhteydessä, joissa tavoitteena on terveyden edistäminen ja perheiden tukeminen. (Vastuuministeriö STM) Elämäntapaan liittyvien terveysriskien torjuntaan ei ole yksinkertaisia keinoja. Miehiin kohdistuvien pärjäämisen ja näyttämisen paineiden vähentäminen sekä itsestä ja toisista huolehtimiseen perustuvan arkikäytännön kehittäminen päivähoidon, koulun, armeijan, urheilun ja työelämän kautta voi pitkällä tähtäyksellä tuottaa tulosta. Miehet ja pojat tavoittavia terveitä elämäntapoja edistäviä hankkeita tulee tukea kaikkien näiden instituutioiden toiminnassa. (Vastuuministeriöinä STM, PLM, OPM ja TM) 12.2. Terveyden edistäminen Valtion talousarviossa on määräraha terveyden edistämiseen. Määrärahalla tuetaan erityisesti tupakoinnin vähentämistä, päihteidenkäytön ehkäisyä ja vähentämistä, terveellisen ravitsemuksen ja liikunnan edistämistä, mielenterveyden, seksuaalisen terveyden, terveyttä tukevien ihmissuhteiden ja mielenterveyden edistämistä, tapaturmien ehkäisyä, syrjäytymisen ehkäisyä sekä alueellisia ja valtakunnallisia terveyden edistämisohjelmia. Määrärahalla rahoitetaan myös terveyskäyttäytymisen seurantaa, joka on vakiintunut Suomessa muutaman suuren terveystutkimuksen ympärille. Tutkimukset kattavat kouluikäiset nuoret, aikuiset ja eläkeikäiset. Terveyden edistämismäärärahalla rahoitettiin vuonna 1996 kaikkiaan noin 150 eri hanketta. (Vastuuministeriönä STM) 12.3. Seksuaalisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Seksuaalisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen painoalueina ovat nuorten ihmissuhde- ja sukupuolikasvatuksen tehostaminen, seksuaalineuvonnan kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, perhesuunnittelupalvelujen kehittäminen, HIV-tartuntojen ja muiden sukupuoliteitse tarttuvien tautien leviämisen ehkäisy sekä kaupallisen seksin aiheuttamien sosiaalisten ja terveydellisten haittavaikutusten ehkäisy. Terveyden edistämiseen tarkoitetulla määrärahalla vahvistetaan perhesuunnittelun osaamiskeskusta Keski-Suomessa. Lisäksi määrärahalla tuetaan edellä mainittuihin painoalueisiin liittyvää tutkimusta, avainryhmien koulutusta ja aineiston tuottamista erityisryhmille. Vuosittain 16-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen lähetettävää nuorten seksuaalisuutta käsittelevän aineiston lähettämistä jatketaan. (Vastuuministeriö STM) 12.4. Syöpäseulontojen jatkaminen Syöpäseulonnalla ja -valistuksella on saatu Suomessa myönteisiä tuloksia pyrittäessä alentamaan naisten sairastuvuutta ja kuolleisuutta rinta- ja kohdunkaulasyöpään. Seulontojen ja valistuksen ylläpitäminen vähintään nykyisellä tasolla on tärkeää samoin kuin kansalaisjärjestöjen kanssa Mama-ohjelmassa tehtävä yhteistyö näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. (Vastuuministeriönä STM) 12.5. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon kehittäminen Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon kehittäminen on tärkeää myös tasa-arvon edistämisen kannalta. Sosiaali- ja terveyshuollon valtakunnallisessa suunnitelmassa korostetaan, että terveydenhuollon säästötoimet eivät saa vaikuttaa terveyskasvatukseen ja perhesuunnitteluun sekä vanhemmuuden tukemiseen liittyvien palvelujen ja neuvonnan kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää vuonna 1997 lasten ja perheiden terveyspalvelujen kehittämisprojektin, jonka eräänä osa-alueena tulee olemaan isyyden ja isän tehtävien tukeminen äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan avulla. Stakes toteuttaa yhdessä eräiden yliopistojen, tutkimuslaitosten, lääninhallitusten, terveydenhuollon organisaatioiden ja järjestöjen kanssa Kouluterveys 2002-projektia, jossa selvitetään laajasti koululaisten ja koulun terveyskysymyksiä. Projektissa tulevat esille myös tyttöjen ja poikien terveyskäyttäytymisen ja - ongelmien erot. (Vastuuministeriö STM) 12.6. Työterveyden ja tasa-arvon yhteydet Työterveyslaitos laatii vuonna 1997 katsauksen tasa-arvon toteuttamisesta työterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Tasa-arvoa tarkastellaan katsauksessa monella ulottuvuudella, muun muassa työoloihin, terveyteen, ikään ja sukupuoleen liittyvinä kysymyksinä. (Vastuuministeriö STM) Työelämässä olevien ikääntyvien naisten terveyttä ja työkykyisyyttä ylläpidetään ja edistetään kaikkiin työntekijöihin, erityisesti ikääntyviin työntekijöihin kohdistuvalla työkykyä ylläpitävällä toiminnalla. Tavoitteena on työpaikan ja työterveyshuollon toimenpiteillä ehkäistä työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Vuoden 1995 alusta voimaantullut työterveyshuollon korvausuudistus ja työeläkelaitoksen vuoden 1996 alusta käynnistämä laajamittainen kaksivuotinen työkykyä ylläpitävää toimintaa koskeva koulutus edistävät toiminnan toteutumista työpaikoilla. (Vastuuministeriö STM) Osa-aika- ja etätyön lisääntyessä työterveyshuollon järjestämisestä on huolehdittava. Samoin työelämässä olevien ikääntyvien naisten varhaiskuntoutukseen on kiinnitettävä huomiota. (Vastuuministeriö STM) 12.7. Mielenterveyspalvelujen tilan selvittäminen Mielenterveysongelmat ovat tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja verenkiertoelinten sairauksien ohella suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Ihmisten itse ilmaisemia mielenterveyshäiriöitä on naisilla enemmän kuin miehillä. Maamme psykiatriset sairaansijat ovat vuodesta 1980 eli viidentoista vuoden aikana vähentyneet noin kolmannekseen ja viimeisen viiden vuoden aikana puolittuneet. Potilaat ovat siirtyneet avohuoltoon, jonka palveluvalmiutta ei kuitenkaan ole riittävästä turvattu. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvitysmiehen vuonna 1996 selvittämään mielenterveyspalvelujen tilaa ja potilaiden hoidon ja kuntoutuksen toteuttamista. Selvityksen Mielekäs elämä -pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistämässä useita jatkotoimia, jotka liittyvät mielenterveyspotilaiden sosioekonomiseen selviytymiseen, asunto-olojen parantamiseen, liikunnan aktivointiin ja hoidon saannin turvaamiseen sekä henkilöstön koulutus- ja jaksamiskysymyksiin. (Vastuuministeriönä STM) 12.8. Asiakkaan aseman parantaminen Sosiaali- ja terveysministeriö on selvittänyt vuonna 1993 voimaan tulleen potilaan asemaa ja oikeuksia koskevan lain toteutumista ja vaikutuksia potilaan asemaan. Monet potilaan tiedonsaantia ja osallistumista koskevat tutkimukset osoittavat, että osa potilaista on tyytymättömiä tiedonsaantiin. Naiset kokevat miehiä useammin saaneensa liian vähän tietoa terveydentilastaan. Synnyttäjiä koskevat tutkimukset osoittavat, etteivät he koe saavansa osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon niin usein kuin haluaisivat. Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa vuoden 1997 alussa työryhmän selvittämään terveydenhuollon asiakkaan asemaan liittyviä kysymyksiä ja tekemään siihen liittyviä toimenpide-ehdotuksia. (Vastuuministeriö STM) 12.9. Ympärileikkausten ehkäiseminen Sosiaali- ja terveysministeriö tehostaa yhdessä työministeriön pakolaistoimiston kanssa tiedottamista YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta sekä tyttöjen ympärileikkauksen terveysriskeistä pakolaisten keskuudessa. Pakolaisasiakkaille tarkoitettu terveydenhuollon tiedote valmistuu vuoden 1997 alussa. Sosiaali- ja terveyshuollon henkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta ympärileikkauksen ennalta ehkäisystä. (Vastuuministeriö STM)
13. NAISIIN KOHDISTUVAN VÄKIVALLAN EHKÄISEMINEN 13.1. Kansainvälinen toiminta YK:n yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymän julistuksen mukaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan sukupuoleen liittyvää väkivaltaa, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa naisille fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista kärsimystä tai haittaa, tai johon kuuluu väkivallan uhkaa, pakottamista tai mielivaltaista vapauden riistämistä joko julkisessa tai yksityiselämässä. Pekingin konferenssissa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liitettiin myös tyttösikiöiden abortointi, pakkosterilisaatio, nuorten tyttöjen myynti prostituutioon ja sotatoimialueilla tapahtuvat systemaattiset naisten joukkoraiskaukset. Erityisen haavoittuvina ryhminä pidettiin siirtolais- ja pakolaisnaisia. Pekingin toimintaohjelman mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiselle. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa ja heikentää naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksista ja perusvapauksista tai mitätöi ne kokonaan. Valtiot ovat pitkään epäonnistuneet näiden oikeuksien ja vapauksien turvaamisessa. Siksi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy on kaikkien valtioiden huolenaihe, johon on tartuttava. Pyrkiessään poistamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kansainvälisten yhteisöjen toimet ja suositukset ovat varsin yhdenmukaisia: väkivalta tuomitaan ja sen poistamiseksi ehdotetaan laaja-alaisia toimenpiteitä, joita ovat 13.2. Väkivaltaongelman laajuus, haitat ja kustannukset Valtakunnallisen toimintastrategian luominen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi sisältää luotettavan tiedon kokoamisen väkivallan laajuudesta, ilmenemismuodoista, sen aiheuttamista haitoista ja kustannuksista sekä tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta ja kehittämistarpeista. Toistaiseksi Suomesta puuttuvat tiedot väkivallan yleisyydestä. Keskimäärin joka toinen viikko yksi nainen menettää henkensä avo- tai aviomiehensä taikka miesystävänsä väkivallan vuoksi. Poliisin tietoon tulee vuosittain 400 raiskausta, mutta niiden todelliseksi määräksi arvioidaan jopa 6000 - 10 000. Tähänastisten tutkimusten mukaan perheväkivallan kohteeksi joutuu vuosittain 40 000 - 60 000 naista. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä tilastokeskuksen kanssa aloittanut rikollisuus- ja perheaineistoihin pohjautuvan, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän perustilaston laatimisen. Tiedot saadaan vuonna 1997. Tietojen säännöllistä tuottamista selvitetään käynnistettävässä väkivallan ehkäisyprojektissa. (VastuuministeriönäSTM) (STM:n Väkivallan ehkäisyprojektin osahanke) Naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta arvioidaan naisten haastatteluihin perustuvan uhritutkimuksen avulla. Tutkimus suoritetaan sosiaali- ja terveysministeriön ja tilastokeskuksen yhteistyönä vuonna 1997. Tiedot ovat käytettävissä vuoden 1998 alkupuolella. (Vastuuministeriönä STM) (Hanke / STM Naisiin kohdistuvan väkivallan haastattelututkimus) Joissakin maissa ja kansainvälisissä järjestöissä on tehty arvioita väkivallan aiheuttamista kustannuksista. Esimerkiksi Australiassa kotiväkivallan aiheuttamien kokonaiskustannusten arvioitiin nousevan yli 100 000 markkaan väkivallan kohteeksi joutunutta naista kohti. Australian New South Walesin osavaltiossa arvioitiin kotona tapahtuvan väkivallan aiheuttamien kustannusten nousevan lähes neljään miljardiin Suomen markkaan vuodessa. Kustannuksiksi laskettiin naisten käyttämät terveydenhoito-, turvakoti- ja oikeusapupalvelut sekä menetetty työtulo. Raportoinnin yhteydessä korostettiin sitä, että kustannukset tulisi nähdä huomattavasti laajemmin ja että arviointiin tulisi sisällyttää myös elämisen laatuun vaikuttavia tekijöitä kuten väkivallan haitallinen vaikutus lapsiin ja uhrien henkisiin voimavaroihin, elämänhallintaan ja terveydentilaan. Maailmanpankin selvityksen mukaan pahoinpitelyn ja raiskauksen uhriksi joutuneen naisen terveydenhoito maksaa vuosittain keskimäärin kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin muiden naisten. Suomessakin on tarpeen arvioida naisiin kohdistuvan väkivallan aiheuttamat taloudelliset menetykset ja muut haitat. Mukaan tulisi ottaa myös välillisiä ja ei- materiaalisia kuluja. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää väkivallan kustannuksia koskevan selvityksen vuonna 1997 ja hyödyntää siinä uhritutkimuksen tuloksia. (Vastuuministeriönä STM) (STM:n Väkivallan ehkäisyprojektin osahanke) 13.3. Lainsäädännön uudistaminen Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys rikosasioiden oikeuden-käyntimenettelyn uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksellä pyritään parantamaan uhrin asemaa. Lakiehdotuksen mukaan siveellisyysrikosten ja tiettyjen väkivaltarikosten asianomistajalle on mahdollisuus määrätä valtion varoista esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten oikeudenkäyntiavustaja tai tukihenkilö. Mahdollisuus rikoksen uhrin kuulemiseen syytetyn olematta läsnä on tärkeää seksuaalirikosasioissa. Oikeusministeriön tarkoitus on valmistella tätä koskeva uudistus, kun Euroopan neuvoston suositus todistajien suojelusta ja puolustuksesta valmistuu. (Vastuuministeriönä OM) Oikeusministeriössä on viimeisteltävänä seksuaalirikoslainsäädännön uudistamista koskeva ehdotus ja niin sanottua lähestymiskieltoa koskeva säädösehdotus. Lähestymiskiellon tarkoituksena on, että henkilö, jonka turvaamiseksi kielto on annettu, voi saada apua jo silloin, kun kiellon saanut henkilö on nähty alueella, jonne häntä on kielletty menemästä. Lähestymiskiellon vaikutusta voidaan tehostaa esimerkiksi turvalaittein ja hälyttimien avulla. (Vastuuministeriönä OM) Lainsäädännön uudistaminen vaatii tuekseen tiedottamista, kouluttamista sekä uudistuksen toteutuksen seurannan ja arvioinnin. Uutta tietoa tarvitsevat ammattiauttajat ja kansalaiset. Koulutuksessa ja tiedotuksessa tulee hyödyntää kriisityössä toimivien poliisien, syyttäjien, oikeusavustajien ja tuomareiden kokemuksia. On myös tarpeen selvittää vuonna 1995 voimaantulleen rikoslain osittaisuudistuksen toteutumista. Uudistuksessa pääosa perheessä tapahtuneesta väkivallasta muuttui asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Tärkeää on seurata uudistuksen toteutumista käytännössä. Näyttää siltä, että valtaosassa tapauksia syyttäjä päättää jättää syyttämättä. Sovittelujärjestelmä ei useinkaan riitä väkivallan lopettamiseen. (Vastuuministeriönä OM) 13.4. Palvelujärjestelmä ja sen kehittäminen Väkivallan kohteiksi joutuneille ei ole tarjolla riittävästi apua eikä tarkoituksenmukaisessa muodossa. Perusterveydenhuollon rinnalle on syntynyt väkivallan uhrien ja tekijöiden auttamiseen erikoistuneita toimintamuotoja. Ensimmäiset turvakodit aloittivat toimintansa vuonna 1979. Tällä hetkellä turvakoteja ja -asuntoja on noin 30 - 40. Seksuaalisen väkivallan uhreille palveluja tarjoava Raiskauskriisikeskus Tukinainen on ainoa laatuaan koko maassa. Muutamissa keskussairaaloissa ja terveysasemilla toimii Ansa-projekti, jonka tehtävänä on tukea terveydenhuollon henkilöstöä väkivallan uhrien auttamisessa. Ikäväki - projekti selvittää vanhuksiin kohdistuvan väkivallan ongelmia. Ammattiauttajien ohjaamista erityisryhmistä väkivallan uhreille ja tekijöille on pulaa. Väkivallasta irti pyrkiviä miehiä auttavat Lyömätön linja, Jussi-projekti sekä Jyväskylän Mobile-projekti. Alueellisesti ja paikallisesti on käynnistynyt myös muita hankkeita. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan väkivaltajaosto on toiminut aloitteentekijänä ja viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöelimenä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy jakautuu usealle ministeriölle: sosiaali- ja terveysministeriölle sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut, sisäasiainministeriölle poliisiasiat, oikeusministeriölle rikoslainsäädännön valmistelu ja oikeudenkäyttö sekä opetusministeriölle kasvatus ja koulutus. Viranomaisten yhteistyön järjestäminen soveltuu parhaiten sosiaali- ja terveysministeriölle. Naisiin, lapsiin ja vanhuksiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy ja uusien työ- ja hoitomuotojen kehittäminen sisältyvät syyskuussa 1996 valtioneuvoston hyväksymään, vuosia 1997 - 2000 koskevaan valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriön ja läänien tulossopimuksiin vuodelle 1997 sisältyy väkivaltatyön organisointi alueellisilla tasolla. Paikallisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja uhrien ja tekijöiden hoito kuuluu kunnan sosiaali- ja terveystoimelle. Ensiavun luonteisen avun tarjoamiseen soveltuvat poliisi, terveyskeskus, sosiaalipäivystys sekä turvakodit. Kuntiin on osoittautunut tarpeelliseksi perustaa kriisiryhmiä väkivallan kohteeksi joutuneille naisille ja väkivallasta irti haluaville miehille. Tukea tarvitaan myös väkivaltaisesta suhteesta irtautumiseen. Tärkeätä on tavoittaa hädässä oleva ihminen ja ohjata hänet tarkoituksenmukaisten palvelujen piiriin. Tähän tarkoitukseen on perustettu rikosuhripäivystysjärjestelmä. Harvemmin tarvittavat erityisosaamista edellyttävät palvelut kuten väkivaltaisessa suhteessa elävien ja seksuaalisen väkivallan uhrien terapia soveltuvat alueellisesti järjestettäväksi. 13.5. Väkivaltateeman sisällyttäminen ammatilliseen koulutukseen Kouluissa käynnistynyt toiminta koulukiusaamisen katkaisemiseksi on tärkeää jo siksi, että kiusaajan tai kiusatun rooli saattaa siirtyä elämänkaaren myötä perheeseen ja työpaikoille. Opettajien, koulupsykologien ja koulukuraattoreiden tulisi kyetä havaitsemaan väkivaltaisten perheiden lasten vaikeudet ja antaa heille tarvittavaa tukea ja apua. Opetusviranomaisten tehtävänä on huolehtia, että poliisin, lääkärin, opettajan, juristin, sosiaalityöntekijän, terveydenhoitajan ja kodinhoitajan opinnoissa käsitellään väkivaltaa, sen ehkäisyä ja uhrien ja tekijöiden hoitamista. Kaikki väkivallan kanssa tekemisiin joutuvat viranomaiset tarvitsevat tiedotusta ja koulutusta sekä viranomaisten yhteistyötä. (Vastuuministeriönä OPM) Kiireellisin koulutustarve koskee ammattiauttajia. Heidän tulisi oppia näkemään väkivalta ja löytämään tilanteisiin tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Poliisihallinnon koulutusohjelmaan sisältyy jo ihmisoikeussopimukset ja tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta koulutuksessa syvennetään ihmisoikeuksiin ja väkivaltaongelmaan liittyviä opintoja. (Vastuuministeriönä SM) 13.6. Poliisin toimet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi poliisin toimintaa tehostetaan koulutuksen ja tiedotuksen avulla. Väkivallan uhrin ohjaaminen tuki- ja korvausjärjestelmien piiriin pyritään vakiinnuttamaan poliisin toimintatavaksi tehostamalla rikosuhripäivystystä, rikosten sovittelua, kertomalla rikosten uhreille valtion varoista maksettavasta korvausjärjestelmästä ja oikeudenkäyntiavustajasta. Vastaavasti väkivallan tekijä pyritään ohjaamaan tuki- ja hoitojärjestelmien piiriin niin, että väkivaltakierre voitaisiin katkaista. Poliisin ja muiden viranomaisten yhteistyö naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi järjestetään läänitasolla perustettavien yhteistyöryhmien avulla. Perheväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja siihen liittyvien poliisitoimenpiteiden tilastointia ja seurantajärjestelmiä kehitetään. Näiden avulla pyritään tehostamaan poliisin toimenpiteitä sekä julkistamaan väkivaltaongelma ja sen yleisyys. (Vastuuministeriönä SM) (Hanke / SM: Perheväkivallan tilastoinnin kehittäminen) 13.7. Tutkimus- ja kokeilutoiminta. Työmenetelmien kehittäminen Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkimusjaosto laati vuonna 1994 sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevän tutkimusohjelman. Tutkimusohjelma saatetaan ajan tasalle vuonna 1997. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta on ehdottanut ohjelmaan hyväksymistä yhdeksi Suomen Akatemian tutkimusohjelmaksi, jonka rahoitukseen osallistuisivat myös viranomaistahot. Perustutkimuksen ohella tarvitaan käytännön toimintaa palvelevaa tutkimusta, johon liittyy kokeilutoimintaa kuten yhteistyömuotojen ja uusien työmenetelmien kehittäminen. Käytäntöä hyödyttäisi myös joidenkin yksittäisten väkivaltatapausten käsittelyn ja etenemisen seuraaminen eri viranomaisportaissa. Tutkimustietoa tarvitaan palvelujen kehittämiseen, ammattiauttajien koulutukseen sekä kansalaisten tietoisuuden kasvattamiseen. 13.8. Tiedotus ja valistuskampanjat Suomalaisessa yhteiskunnassa naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen arka aihe. Siitä ei uskalleta puhua eikä siihen helposti haeta ulkopuolista apua. Väkivallan vastaisista valistuskampanjoista on saatu myönteisiä tuloksia monissa maissa. Ruotsissa järjestettiin muutamia vuosia sitten sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstölle tarkoitettu kampanja Våga se, våga fråga, Hollannissa oli nuorille miehille kohdennettu kampanja ja muutamissa maissa on toteutettu suurelle yleisölle suunnattu kampanja Zero tolerance, jolla pyritään lopettamaan väkivallan suvaitseminen. Hallituksen tarkoituksena on, että Suomessakin järjestetään väkivallan vastaisia valistuskampanjoita yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Valtakunnallista kampanjaa voidaan täydentää paikallisella tai tietylle ryhmälle kohdennetulla kampanjalla. 13.9. Seksuaalisuuden kaupallisuus, prostituutio ja vaimokauppa Seksuaalisuuden kaupallisuus, prostituutio ja naiskaupan luonteinen vaimokauppa ovat Suomessa viime vuosina lisääntyneet, näkyneet julkisuudessa ja aiheuttaneet runsaasti keskustelua. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan seksiteollisuustyöryhmä käynnisti asian selvittelyn Suomessa 1993. Oikeusministeriön 1994 asettaman seksibisnestoimikunnan loppumietintö annettiin vuonna 1995. Oikeusministeriössä on valmisteltu seksuaalirikoslainsäädännön muutoksia, joista hallitus antaa esityksen eduskunnalle vuoden 1997 alussa. Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt lausunnolle Stakesin prostituutio- työryhmän raportin Kun kaikki on kaupan. Ministeriö harkitsee jatkotoimia lausuntojen pohjalta. (Vastuuministeriönä STM) Hallituksen käsityksen mukaan ulkomaalaisten vaimojen välitys ei ole eettisesti hyväksyttävää. Se on ihmisoikeusongelma, johon on syytä puuttua. Ongelmien ja ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamiseksi perustetaan työryhmä, joka tekee ehdotuksen tarvittaviksi lainsäädäntö- tiedotus-ja muiksi toimenpiteiksi. (Vastuuministeriönä OM) (Hanke / OM: Naiskauppaselvitys) Kansainvälistä poliisi- ja viranomaisyhteistyötä sekä tietojen vaihtoa kehitetään naiskaupan ja prostituution sekä siihen liittyvän luvattoman maahantulon torjumiseksi.Sosiaali- ja terveysministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelevat parhaillaan tiedotusohjelmaa seksimatkailun haittojen vähentämiseksi oikeusministeriön seksibisnes-toimikunnan ehdotuksen mukaisesti. (Vastuuministeriöt STM ja KTM) Työministeriö on tasa-arvolain soveltamisohjeessaan ottanut kantaa siihen, ettei työvoimahallinnon tulisi aktiivisesti välittää eroottisia työpaikkoja. Työpaikasta voidaan mainita ainoastaan tällaista työtä nimenomaan hakevalle. Jos vaarana on työntekijän joutuminen alttiiksi prostituutiolle, työpaikkaa ei oteta välitettäväksi. Stripteasetanssijoiden osalta työlupamenettelyssä on korostettu sitä, että esiintyville taiteilijoille myönnetään työlupia ainoastaan ammattitaitoiselle työvoimalle ammattitaitoa vaativaan työhön. Lupaa ei myönnetä yksityisstripteasen esittämiseen. Yksityiseen esiintymispaikkaan annettavien työlupien määrään kiinnitetään myös huomiota. Yhteistyön tehostamisella eri viranomaisten kesken (työvoimatoimisto, työsuojelupiiri ja poliisi) on saatu eroottisten ravintoloiden valvonnan osalta hyviä tuloksia. Työministeriön yhteydessä toimiva pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta on asettanut työryhmän selvittämään maahanmuuttajanaisten asemaa Suomessa. Työryhmä kiinnittää huomiota maahanmuuttajien työttömyyteen, syrjintään, syrjäytymisuhkaan, oman kulttuurin säilyttämiseen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä naisten laittomaan maahantuontiin. (Vastuuministeriönä TM) (Hanke / TM: Maahanmuuttajanaisten asema Suomessa) 13.10. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää valtakunnallisen perheväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojektin. Projektin tehtäviin kuuluu laatia valtakunnallinen strategia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Seksikaupan, prostituution ja vaimokaupan ehkäisy sisällytetään projektin tehtäviin tai organisoidaan erilliseksi hankkeeksi. Suunnitelma laaditaan yhteistyössä kaikkien niiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa, joiden tehtäväalaan väkivallan ehkäisy kuuluu. Tarkoitus on organisoida yhteistyö paitsi keskushallinnossa myös alue- ja paikallistasolla. Projektin tarkoitus on selkeyttää ja määritellä eri viranomaisten ja muiden toimijoiden tehtävät väkivallan ehkäisyssä sekä palvelujärjestelmien kehittämistarpeet ja laatia kehittämissuosituksia ja -ohjelmia. Projekti toimii yhteistyössä käynnissä olevien kokeilujen ja työmuotojen kehittämishankkeiden kanssa ja se voi myös itse käynnistää vastaavia hankkeita. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi ammattiauttajien koulutusta yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Koulutuksen järjestämiseen liittyy myös kouluttajien ja työnohjaajien koulutus sekä opetusmateriaalin tuottaminen. Projektiin on tarkoitus liittää tutkimusohjelma ja sen tulisi tuottaa tietoa naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan laajuudesta, ilmenemismuodoista, haitoista ja kustannuksista. Projektin tehtäviin kuuluisi huolehtia tiedotuksesta muun muassa erityisten kampanjoiden avulla. Projekti kattaa viisivuotiskauden 1997 - 2001. Sille asetetaan valtakunnallinen johtoryhmä. Projektin toteutusta varten nimitetään johtaja ja työntekijöitä. Projektin toimintaa varten sosiaali- ja terveysministeriö varaa tarvittavat resurssit. (Vastuuministeriönä STM) (Hanke / STM: Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti)
14. TASA-ARVO-OHJELMAN SEURANTA JA TARKISTUS Ehdotus ohjelman tarkistamiseksi ja seurantaraportit ohjelman toteuttamisesta esitetään hallitukselle helmikuun loppuun mennessä 1998 ja 1999. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi seurannan ja ohjelman tarkistuksen. Valmistelussa kuullaan kansalaisjärjestöjä. |