STM

Julkaisuja 2002:18

10.09.2002


EUROOPPALAINEN ALKOHOLIPOLITIIKKA. SUOMEN, EU:N JA WHO:N EUROOPAN ALUETOIMISTON KESKEISET ALKOHOLIPOLIITTISET ASIAKIRJAT

LIITE

EUROOPAN ALKOHOLIOHJELMA
TIIVISTELMÄ
LIITE: WHO:N EUROOPAN ALUEKOMITEAN 42. ISTUNNON PÄÄTÖSLAUSELMA EUR/RC42/R8
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN JULKAISUJA

Euroopan I alkoholiohjelma (1992)

Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston ensimmäisessä alkoholiohjelmassa todetaan alkoholin olevan erityishyödyke sen aiheuttamien ongelmien takia. Alkoholin kulutuksen vähentäminen oli ohjelman yksi keskeinen tavoite ja sitä perusteltiin alkoholin aiheuttamilla sairauksilla ja ennenaikaisilla kuolemilla. Vahva yhteys maan keskimääräisen alkoholin kulutuksen ja alkoholin suurkuluttajien määrän välillä tukee suositusta, jonka mukaan alkoholipolitiikan päätavoitteena tulee olla sekä kulutuksen vähentäminen koko väestön keskuudessa että huomion kohdistaminen riskijuomiseen.

EUROOPAN ALKOHOLIOHJELMA

Sisältö

EUROOPAN ALKOHOLIOHJELMA

Johdanto
Kehitys Euroopassa
Toimintaa tarvitaan
Strategia
Toiminta-alueet
WHO:n Euroopan aluetoimiston tehtävät
Tavoitteet, mittarit ja arviointi
Voimavarat
Toimintavaiheet
Alcohol and Public Policy –projekti

EUROOPAN ALKOHOLIOHJELMA

Johdanto

Alkoholi on erityinen huolenaihe Euroopassa sen laajan tuotannon, kaupan ja kulutuksen takia sekä siitä syystä, että sen käyttöön liittyy monia haittoja. Euroopassa on nähtävissä kehitys kohti valtiollisen sääntelyn vähentymistä, ja tällä hetkellä poliittisten ja taloudellisten muutosten vaikutusta Keski- ja Itä-Euroopassa on mahdotonta ennakoida. Monet kehityskulut voivat osaltaan lisätä alkoholinkulutusta. Näistä esimerkkeinä voidaan mainita kaupungistuminen ja teollistuminen, muuttoliike ja muutokset perherakenteessa, lisääntynyt ostovoima ja alkoholin reaalihintojen aleneminen, kansainvälisen matkailun lisääntyminen, viinin ylituotanto ja alkoholijuomien tehokas markkinointi.

Alkoholia tulisi sen käyttöön liittyvien vakavien ongelmien, joista useimmat tai kaikki voidaan ehkäistä, ja sen riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksien vuoksi pitää erityishyödykkeenä. Kulutuksen vähentämiseksi on mahdollista ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin. Samalla voidaan vähentää myös alkoholin aiheuttamia sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. Tästä on merkittävää hyötyä taloudellisesti ja terveydellisesti. Toimintapolitiikalle voidaan asettaa tavoitteita ja kehitystä niiden saavuttamiseksi voidaan seurata.

Monille eurooppalaisille alkoholin juominen on normaali osa sosiaalista elämää. Se voi olla hyvinvoinnin lähde, vaikkakin toiset pitävät parempana olla juomatta ja toiset taas eivät voi juoda terveydellisistä syistä. Merkittävä vähemmistö juo liikaa, ja tämä on melkein aina vahingollista. Terveysvalistus, joka korostaa alkoholiongelmia, tehoaa kuitenkin huonommin kuin valistus, joka korostaa juomisen vähentämisen hyviä seuraamuksia. Tarvitaan myös turvallista ympäristöä, jossa ei ole pelkoa onnettomuuksista tai perhe- ja muusta väkivallasta, joissa alkoholi on osallisena.

Vahva yhteys maan keskimääräisen alkoholinkulutuksen ja alkoholin suurkuluttajien määrän välillä tukee suositusta, jonka mukaan alkoholipolitiikan päätavoitteena tulee olla sekä kulutuksen vähentäminen koko väestön keskuudessa että huomion kohdistaminen riskijuomiseen.

Kaikki ne 20 Euroopan maata, jotka vastasivat WHO:n aluetoimiston tulevaisuuden alkoholipolitiikkaa koskeneeseen kyselykirjeeseen vuonna 1991, toivoivat toimintaohjelman laatimista; 19 maan mielestä tällaisen ohjelman toimeenpano tulisi aloittaa välittömästi. Tämän perusteella on määritelty yhdeksän strategista tavoitetta. Tavoitteiden toteuttaminen voidaan aloittaa heti ja jakaa kahteen vaiheeseen. Alkoholiin liittyvät ongelmat eivät tietenkään rajoitu Eurooppaan vaan alkoholihaittojen ehkäisemiseen tähtäävä toiminta on tärkeää maailmanlaajuisesti.

Kehitys Euroopassa

Vaikkakin tietojen vertailtavuudessa ja täsmällisyydessä on ongelmia, ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että alkoholin kokonaiskulutus henkeä kohti laskettuna nousi nopeasti kaikkialla Euroopassa vuodesta 1950 vuoteen 1980. Sen sijaan 1980-luvun alkupuolella oli vakaa kausi. Alkoholinkulutus nousi 1980-luvun loppupuolella kymmenessä niistä 26:sta jäsenvaltiosta, joista tietoja on helposti saatavissa. Vuoden 1989 jälkeen kulutus on kasvanut nopeasti joissakin Keski- ja Itä-Euroopan maissa.

Maailmanlaajuisesti alkoholin tuotanto, vienti ja kulutus on suurinta Euroopassa. Vuosittainen kulutus henkeä kohti oli vuonna 1990 yli 8 litraa puhdasta alkoholia 15:ssä niistä 26 jäsenvaltioista, joista tietoja on helposti saatavilla.

Kulutustaso henkeä kohti laskettuna on kaikissa maissa vahvassa yhteydessä alkoholin käytöstä johtuviin terveydellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Kulutuksen noustessa monet ongelmat lisääntyvät ja kulutuksen laskiessa ne vastaavasti vähenevät. Yksilöillä terveysongelmien vaara lisääntyy suorassa suhteessa kulutuksen lisääntymiseen.

Vaikkakaan ei ole olemassa koko Eurooppaa kattavia luotettavia arvioita alkoholiongelmista, tiedot yksittäisistä jäsenvaltioista osoittavat, että alkoholi:

  1. aiheuttaa huomattavia kustannuksia tuotannon menetyksinä sekä sosiaali- ja terveydenhuolto-, liikenne- ja rikosoikeusjärjestelmän kuluina. Taloudellisen rasituksen on arvioitu olevan 2 - 3 prosenttia bruttokansantuotteesta;
  2. aiheuttaa huomattavan määrän sairauksia, vaikuttaa osaltaan kuolleisuuteen, erityisesti ennenaikaisiin kuolemiin, ja rasittaa voimakkaasti terveydenhuoltoa. Jopa 8 - 10 prosenttia 16 – 74-vuotiaiden kuolemista ja 6 - 20 prosenttia kaikista kiireellisistä sairaalahoitoa vaativista tapauksista on yhteydessä alkoholin käyttöön. Merkittäviä alkoholin käyttöön liittyviä terveysongelmia ovat kohonnut verenpaine ja aivoverisuonitaudit, syöpäsairaudet, kuten naisten rintasyöpä ja ylempien hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan syövät, maksakirroosi, mielenterveyshäiriöt ja riippuvuus;
  3. liittyy useampaan kuin yhteen kolmesta liikenneonnettomuudesta ja on tärkeä tekijä koti-, vapaa-ajan ja työtapaturmissa;
  4. on osallisena monissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ongelmissa, kuten henkirikoksissa, väkivallassa ja muussa rikollisuudessa;
  5. on usein syynä perheiden hajoamiseen, perheväkivaltaan ja lasten pahoinpitelyyn sekä rasittaa voimakkaasti sosiaalihuoltojärjestelmää;
  6. alentaa tuottavuutta työstä poissaolojen, työtapaturmien ja heikentyneen työkyvyn vuoksi; ja
  7. liittyy tupakointiin ja muiden huumausaineiden käyttöön ja voi yhdessä niiden ja muiden riskitekijöiden kanssa lisätä sairastavuutta ja kuolleisuutta.

On olemassa näyttöä siitä, että alkoholi voi joissakin väestönosissa suojata sydän- ja verisuonitaudeilta. Sen sijaan alkoholin nauttimisella ei voi olla merkittävää suojaavaa vaikutusta alle 35-vuotiaisiin miehiin eikä naisiin ennen vaihdevuosia. Vaikuttaa siltä, että kaikkein suojaavin vaikutus voidaan saavuttaa hyvin vähäisellä juomisella, esimerkiksi juomalla yksi alkoholiannos harvemmin kuin kerran päivässä.

Alkoholin aiheuttamat terveys- ja sosiaaliset ongelmat eivät liity vain liialliseen kulutukseen ja alkoholiriippuvuuteen vaan niitä syntyy myös pienehkön kulutuksen seurauksena. Koska alkoholia vähän kuluttavia henkilöitä on väestöstä suuri osuus, heitä kohtaavilla alkoholiongelmilla on mitä suurin terveydellinen, sosiaalinen ja taloudellinen merkitys yhteiskunnalle.

Toimintaa tarvitaan

Euroopan Terveyttä kaikille -ohjelman tavoitteessa nro 17 todetaan:

"Vuoteen 2000 mennessä terveydelle haitallisten riippuvuutta aiheuttavien aineiden, kuten alkoholin, tupakan ja psykoaktiivisten lääkkeiden, käytön tulisi vähentyä merkittävästi kaikissa jäsenmaissa."

Teksti jatkuu:

"Tämä tavoite voidaan saavuttaa, jos toteutetaan oikein tasapainotettua toimintapolitiikkaa näiden aineiden kulutuksen ja tuotannon suhteen kaikilla tasoilla ja eri aloilla:

  • alkoholinkulutuksen vähentämiseksi 25 %:lla kiinnittäen erityistä huomiota haitallisen käytön vähentämiseen."

Jotta kaikki jäsenvaltiot saavuttaisivat tämän tavoitteen, tarvitaan tehokasta toimintaa kansainvälisellä, kansallisella ja paikallistasolla. Viime vuosikymmenen riittämätön edistyminen on johtunut i) siitä, ettei alkoholia ole riittävästi tunnustettu vakavaksi toimintaa vaativaksi kansanterveysongelmaksi, ii) kokonaisvaltaisen kansanterveyslähtöisen alkoholipolitiikan puutteesta kaikilla tasoilla ja iii) kehityksestä kohti alkoholipolitiikan liberalisointia.

Samalla kun alkoholin reaalihinnat ovat laskeneet ja saatavuuden valvontaa on purettu, myös yleinen suhtautuminen alkoholiin on pehmentynyt ja alkoholin markkinointi on tehostunut. Tämä on johtanut kulutuksen lisääntymiseen. Ilman tehokkaita toimenpiteitä ja kansalaisten laajaa tukea jäsenvaltiot eivät todennäköisesti saavuta tavoitettaan.

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous (suositus 1136/1990), Euroopan yhteisöjen neuvosto (päätöslauselmat 86/C 184/021986; 90/C 329/01 1990) ja Pohjoismaiden neuvosto (päätöslauselma A 1014/s, 1993) ovat vedonneet alkoholipolitiikan ja -ohjelmien puolesta sekä esittäneet tehtäväksi yhteistyötä WHO:n kanssa.

Strategia

Terveydelle haitallista alkoholinkulutusta voidaan merkittävästi vähentää yhdistämällä:

  1. väestöön kohdistuva toimintamalli, jolla vähennetään kokonaiskulutusta, ja
  2. riskiryhmiin kohdistuva toimintamalli, joka kohdistuu riskijuomiseen; ja koska Väestöön kohdistuvaa mallia tarvitaan, koska:
  3. kokonaiskulutuksen väheneminen johtaa ongelmien vähenemiseen kaikilla kulutustasoilla;
  4. tämän toimintamallin mukaiset toimenpiteet vähentävät erityisesti alkoholin suurkulutusta ja siihen liittyviä ongelmia; ja
  5. kulutustason alenemiseen liittyvällä juomatapojen ja alkoholin sosiaalisen merkityksen muutoksilla on tärkeitä kulttuurisia seurauksia pitkällä aikavälillä. Ympäristö, jossa normina on juoda vähän, auttaa suurkuluttajia vähentämään kulutustaan ja täten tukee riskiryhmiin kohdistuvaa toimintamallia.

Riskiryhmiin kohdistuvan toimintamallin tarkoituksena on ensisijaisesti tunnistaa ja auttaa niitä ihmisiä, joilla on erityisiä ongelmia. Nämä kaksi toimintamallia ovat toisiaan täydentäviä. Väestöä hyödyttävät toimenpiteet saattavat ensi vaiheessa motivoida vain vähän vaaravyöhykkeessä olevia ihmisiä, mutta ympäristö, joka suosii alhaista kulutusta, auttaa myös suurkuluttajia vähentämään juomistaan.

Toiminta-alueet

Alkoholiohjelma sisältää yhdeksän strategista toiminta-aluetta, joiden tarkoituksena on sekä ehkäistä että hoitaa alkoholinkulutukseen liittyviä ongelmia.

Jäsenvaltioiden alkoholipolitiikka

Hyvin tasapainotetulla alkoholipolitiikalla on osoitettu olevan selvä ehkäisevä vaikutus.

Vaikka kaikilla jäsenvaltioilla on oma alkoholipolitiikkansa, jossa eri tavoin painotetaan tuotannon, jakelun ja myynninedistämisen valvontaa sekä terveyskasvatusta ja hoitopalveluja, tämä politiikka on harvoin kokonaisvaltaista. Kehitys vapaamielisempään suuntaan luo muutospaineita monen maan kansalliseen politiikkaan. Lisäksi valtion kontrollin poistaminen tuotannolta ja jakelulta osissa Itä-Eurooppaa heikentää alkoholipolitiikan edellytyksiä.

Kaikki jäsenvaltiot tarvitsevat tukea turvatakseen alkoholipolitiikkansa. Ne maat, joissa valvontajärjestelmä on purettu, tarvitsevat erityistä apua.

Tehokkaiden lainsäädäntötoimien tulisi olla osa kokonaisvaltaista politiikkaa, jossa määritellään alkoholinkäyttöikäraja, hinta- ja verotusmekanismit sekä saatavuuden ja markkinoinnin valvonta.

Yhteisymmärrys valtioiden välisten järjestöjen kanssa

Sellaisten organisaatioiden, kuten Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston, politiikalla on merkittävä vaikutus alkoholinkulutukseen. Esimerkiksi Euroopan yhteisön verotusdirektiivit voivat alentaa alkoholin hintoja joissakin jäsenvaltioissa, kuten on käynyt Tanskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Toisaalta ne voivat myös nostaa hintoja, mistä esimerkkinä ovat Portugali ja Espanja. Hintaerot aiheuttavat jo nyt merkittävää ostosmatkailua rajojen yli, esimerkiksi Tanskan ja Saksan välillä, ja tämä luo paineita alentaa hintoja myös yhteisöä lähellä olevissa maissa.

Valtioiden välisen alkoholipolitiikan kehittämisen myötä osapuolten tulisi pystyä sopimaan entistä merkittävämmästä panostuksesta terveyden edistämiseen. Jäsenvaltioille tulisi turvata oikeus harjoittaa politiikkaa, joka on kunnianhimoisempaa tai tiukempaa kuin vähimmäisvaatimus.

Ehkäisevä toiminta alkoholiteollisuudessa sekä hotelli- ja ravintola-alalla

Alkoholiteollisuus ja alkoholin anniskelutoiminta ovat suuria työnantajia sekä kansantulon ja verotulojen lähteitä. Euroopan alkoholiteollisuus on myös merkittävä tekijä ulkomaankaupassa. Pieni joukko yrityksiä hallitsee suurta osaa maailman alkoholikaupasta. Tästä syystä pitäisi olla mahdollista sopia yhteisistä menettelytavoista alkoholijuomien markkinoinnissa ja jakelussa. Alkoholiteollisuudella on kiinnostusta ehkäisevään toimintaan, esimerkiksi turvallisempien juomaympäristöjen edistämiseen ja rattijuoppouden ehkäisemiseen, valistettaessa alkoholin vaaroista raskauden aikana ja kehitettäessä työntekijöille suunnattua alkoholipolitiikkaa.

Eurooppalaisia ja kansainvälisiä alkoholijuomien markkinoinnin itsesääntelykäytäntöjä tulee kehittää. Niitä tulee tukea mainontaa rajoittavalla lainsäädännöllä.

Terveyttä edistävät ympäristöt

Kodit, koulut, työpaikat ja terveydenhuollon laitokset tarjoavat mahdollisuuksia edistää terveitä elämäntapoja, lisätä sosiaalista tukea ja vahvistaa entistä vähäisempää kulutusta suosivia asenteita.

On tarpeen kehittää ja toteuttaa ohjelmia euroopanlaajuisten verkostojen avulla, joista esimerkkejä ovat WHO:n Terve kaupunki, Terveyttä edistävä työpaikka, Terve koulu ja Terveyttä edistävä sairaala -projektit. On myös syytä kiinnittää huomiota perheiden terveyttä ja nuorten juomista koskeviin ohjelmiin.

Yhteisötason toiminta

Yhdyskuntatyön ohjelmat ja paikallinen toiminta ovat tärkeä tapa tukea terveellisiä elämäntapoja sekä turvata kansalaisten tuki alkoholin tarjonnan ja alkoholin käyttötottumusten muuttamiseksi. Paikallisen toiminnan kehittämisen lisäksi paikallinen strategia voi vaikuttaa merkittävästi kansalliseen ja jopa kansainväliseen politiikkaan. Laajojen yhdyskuntaohjelmien on osoitettu vähentäneen sydäntauteja ja tukeneen ehkäisevää alkoholipolitiikkaa.

Jokaisella yhteisöllä on mahdollisuus ehkäisevään toimintaan. Paikallisen toiminnan edistämiseen, vahvistamiseen ja tukemiseen on saatava lisää tehokkuutta.

Turvalliset juomatavat

Tiedotusvälineiden kampanjat alkoholihaittojen vähentämiseksi ovat tärkeitä, ei ainoastaan ajatellen niiden mahdollista vaikutusta alkoholinkuluttajiin vaan myös siksi, että ne muokkaavat ihmisten asenteita entistä myönteisemmiksi alkoholin myynnin ja käytön valvontaa kohtaan.

Valistusohjelmat ja tiedotusvälineiden kampanjat eivät todennäköisesti onnistu, jollei niiden tukena ole alkoholin markkinoinnin entistä tiukempi valvonta. Tällaisten ohjelmien tulisi esitellä kulutuksen vähentämisen etuja pikemminkin kuin suurkulutuksen vaaroja.

Terveydenhuoltojärjestelmä

Terveydenhuollolla, joka perinteisesti on joutunut käsittelemään alkoholiongelmia, tulee olla nykyistä suurempi osuus alkoholihaittojen havaitsemisessa ja ehkäisemisessä. Tämä koskee erityisesti perusterveydenhuoltoa, mutta sen tulisi koskea myös sairaanhoitoa. Perusterveydenhuollolla on tärkeä tehtävä niiden henkilöiden tunnistamisessa, joille juominen on riski, sekä autettaessa heitä vähentämään kulutustaan. Se on myös perheiden ja itseapuryhmien merkittävä tukija ja kansanterveyden puolestapuhuja paikallisyhteisöissä. Perusterveydenhuoltoon perustuvalla riskiryhmiin kohdistuvalla toiminnalla voidaan myös täydentää väestöperusteista toimintaa.

Perusterveydenhuollon toimenpitein voidaan auttaa yksilöitä vähentämään alkoholinkulutustaan 25-35 prosentilla ja suurkuluttajien määrää 45 prosentilla.

Sosiaalihuoltojärjestelmä

Sosiaalihuoltojärjestelmä joutuu usein ensimmäisenä tekemisiin alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien kanssa. Se on tärkeä sekä tunnistettaessa että autettaessa riskiryhmään kuuluvia yksilöitä ja perheitä samoin kuin johtava sosiaalisen hyvinvoinnin asianajaja paikallisyhteisöissä.

On tarpeen antaa sosiaalihuollon työntekijöille koulutusta alkoholikysymyksistä ja asianmukaisesta suhtautumisesta näihin kysymyksiin sekä tukea voimakkaasti heidän tehtäväänsä hyvinvoinnin asianajajana.

Rikosoikeusjärjestelmä

Merkittävä osa rikosoikeusjärjestelmän työtaakasta liittyy alkoholiin huomautuksina, pidätyksinä, tuomioina, vangitsemisina sekä jälkihoitona. Alkoholiongelmia voidaan merkittävästi lieventää valistuksen avulla sekä ja pyrkimällä ehkäisemään rattijuoppoutta, perheväkivaltaa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häirintää, tapaturmia ja rikoksista aiheutuneita vahinkoja.

Rikosoikeusjärjestelmän sisällä on tarpeen järjestää koulutusta alkoholikysymyksistä ja asianmukaisesta suhtautumisesta näihin kysymyksiin sekä tukea voimakkaasti järjestelmän roolia alkoholihaittavalistuksessa.

WHO:n Euroopan aluetoimiston tehtävät

Keskeinen vaatimus Euroopan Terveyttä kaikille -ohjelman tavoitteen numero 17 saavuttamiseksi on, että alkoholinkulutus tunnustetaan vakavaksi terveysongelmaksi ja toimitaan sen mukaisesti. Alkoholiohjelman onnistuminen riippuu jäsenvaltioiden sitoutumisesta ja aktiivisesta osanotosta siihen. Alkoholiohjelmalle tulee antaa tarpeeksi voimavaroja ja aikaa, jotta se saa osakseen mahdollisimman suurta julkisuutta ja jotta voidaan ilmaista tarvittava poliittinen tuki kansainväliselle yhteistyölle. Tämä johtaa kestävään yhteiseurooppalaiseen liikkeeseen sekä varmistaa voimavarojen tehokkaan käytön, koska aineistoja ja kokemuksia voidaan tällöin jakaa. Ohjelman toteuttamisen onnistuminen vaatii yhteistä työtä kansallisten ja paikallisten tahojen, valtioiden välisten elinten ja Euroopan kansallisten ja paikallisten kansalaisjärjestöjen ja muiden osapuolten kesken.

Aluetoimisto tulee koordinoimaan alkoholiohjelman kansainvälistä toteuttamista alkoholinkäytön haittojen ehkäisemistä koskevan toimeksiantonsa mukaisesti. Toimiston tehtäviin kuuluvat jäsenvaltioiden konsultointi ja neuvonta ohjelman kehittämisessä ja toteuttamisessa, yhteistyön luominen kansainvälisellä, kansallisella ja paikallistasolla, yhteistyöverkostojen luominen ja ylläpitäminen jäsenmaiden tutkimuksen, konsultoinnin ja voimavarojen kehittämisen tukemiseksi, ohjelman edistymisen seuranta ja arviointi sekä raportointi toiminnan tuloksista WHO:n aluekomitealle.

Aluetoimistolla on neljä päätehtävää:

Aloitteentekijä ja esilläpitäjä

WHO pyrkii aktiivisesti edistämään ja levittämään alkoholiohjelmaa keinona, jonka avulla saadaan aikaan toimintaa ja luodaan yhteistyötä kansanterveyden hyväksi kaikilla tasoilla. Aluetoimisto pyrkii luomaan yhteydet eri yhteistyöverkostojen ja alkoholiohjelman välille. Se edistää ohjelman toteuttamista niiden yhteistoimintaverkostojen kautta, jotka toimivat terveyden edistämiseksi.

Aluetoimisto on aloitteellinen ja tekee yhteistyötä ammatillisten järjestöjen, kuten lääkärien, sairaanhoitajien, proviisorien ja farmaseuttien yhdistysten sekä opetuslaitosten ja -ryhmien kanssa, mukaan lukien the Association of Schools of Public Health in the European Region (ASPHER), varmistaakseen keskeisen opetussuunnitelman vähimmäisvaatimusten ja koulutustoiminnan kehittämisen sekä malliohjelmien toteuttamisen perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa sekä rikosoikeusjärjestelmässä.

Aluetoimisto pyrkii tiiviiseen yhteistyöhön Euroopan unionin komission, Euroopan neuvoston, Pohjoismaiden neuvoston ja muiden elinten kanssa varmistaakseen, että eri organisaatioiden toiminnot voisivat tukea toisiaan ja olla oikein ajoitettuja. Tämä loisi edellytykset voimien keskittämiseen alkoholihaittojen vähentämiseksi. Aluetoimisto jatkaa yhteistyön edistämistä Euroopan maiden välillä ja työskentelee aktiivisesti kansainvälisten ja kansallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Sovittelija

WHO aloittaa vuoropuhelun kansainvälisen alkoholiteollisuuden kanssa. Yhteistyössä muiden valtioiden välisten järjestöjen kanssa pyritään edistämään alkoholijuomien markkinoinnin itsesääntelykäytäntöä. Tämän käytännön tukena tulee olla alkoholimainontaa kansainvälisissä tiedotusvälineissä rajoittava lainsäädäntö. Yhteistoiminnassa kansainvälisten tiedotusvälineiden kanssa pyritään käynnistämään eurooppalainen alkoholiongelmien ehkäisykampanja.

Tiedon välittäjä ja konsultti

Aluetoimisto on jo julkaissut suuren määrän tutkimuksia ja selvityksiä, jotka käsittelevät alkoholiin liittyviä epidemiologisia, sosiaalisia, poliittisia ja ohjelmakysymyksiä. Myös muista lähteistä eri puolilla Eurooppaa on saatavissa runsaasti tietoa. Aluetoimisto pyrkii pitämään tämän aineiston jatkuvasti ajan tasalla ja varmistamaan, että se tavoittaa ne poliittiset, ammatilliset ja hallinnolliset päätöksentekijät, ohjelmien toteuttajat ja ammatinharjoittajat, joille se on tarkoitettu.

Toimisto lisää alkoholipoliittista konsultointipalveluaan ja esittää että nimettäisiin tietopalvelukeskuksia toimimaan koulutusaineistojen, yhdyskuntatoimintaprojektien tukiaineistojen sekä perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja rikosoikeusjärjestelmien koulutusresurssien tietokeskuksina.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistäjä

Alkoholiohjelmaa kehitettäessä ja toteutettaessa sovelletaan jo saatavilla olevaa laajaa tieteellistä tietoa ja tuetaan tämän tietopohjan laajentamista. Aluetoimisto esittää, että luotaisiin tutkimus- ja kehittämiskeskusten verkosto alkoholiohjelman tukemiseksi. Tavoitteena on saada aikaan alueellisia asiantuntemuksen keskuksia, jotka hallitsevat alansa keskeisen tiedon ja edustavat alueen eri osia. Verkosto kehittäisi seurantatiedon laatua ja tiedon analysointia sekä vahvistaisi tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Tavoitteet, mittarit ja arviointi

Tavoitteet

Euroopan Terveyttä kaikille -ohjelman tavoitteessa 17 esitetään, että alkoholin kokonaiskulutusta vähennettäisiin 25 prosentilla kaikissa jäsenvaltioissa vuosien 1980 ja 2000 välisenä aikana ja että kiinnitettäisiin erityistä huomiota haitallisen käytön vähentämiseen. Toimisto tukee täsmällisten tavoitteiden asettamista alkoholihaittojen vähentämiseksi alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla. Tällaiset tavoitteet voivat koskea vammojen, tapaturmien ja rattijuopumusten määrää sekä tiettyjen tautien, esimerkiksi maksakirroosin, esiintymistä.

Tulosmittarit

Yksi ensisijaisista tehtävistä on sopia paikallisista, kansallisista ja kansainvälisistä tavoitteista, tulosmittareista sekä seuranta- ja raportointijärjestelmistä. Nykyistä tietokantaa vahvistetaan ja päivitetään säännöllisesti. Tietojen mitattavuus ja saatavuus tulee olemaan kriteerinä tavoitteiden asettamiselle ja mittareiden valinnalle.

Vuosittainen kulutus mitattuna litroina puhdasta alkoholia henkeä kohti on edelleen hyödyllinen indikaattori seurattaessa edistymistä ja tehtäessä vertailuja. Lisäksi käynnistetään työ muiden tärkeiden mittareiden kehittämiseksi, joiden avulla voidaan verrata keskenään eri maiden ja alueiden kehitystä.

Arviointi

Alkoholiohjelman toteuttamisen seurannassa käytetään runkona prosessin ja vaikutusten arviointia. Yksittäisten projektien suunnittelun toteuttamisen edistyminen arvioidaan suhteessa kullekin projektille asetettuihin toiminnallisiin ja ajallisiin tavoitteisiin. Määrällisiä ja laadullisia mittareita käytetään niiden tekijöiden tunnistamiseksi, jotka myötävaikuttivat tavoitteiden saavuttamiseen tai estivät sitä.

Voimavarat

Alkoholiohjelman toteuttamisessa tarvitaan jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista, vahvaa kansainvälisen tason tukea, asiantuntemuksen, ajallisten ja rahallisten voimavarojen kohdistamista kansainvälisiin projekteihin sekä yhteistoiminnan luomista kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla.

Aluetoimisto antaa ohjelman käyttöön henkilökuntaa ja varoja talousarviostaan osana vasta perustetun alkoholi-, tupakka- ja huumeyksikön työtä. Lisäksi WHO voi varmistaa ohjelmalle arvokkaan poliittisen julkisuuden ja tarjota sen käyttöön tietokannan ja asiantuntijaverkostot. Kokonaisuudessaan ohjelma voidaan toteuttaa kuitenkin vain lisäresurssein. Eräät jäsenvaltiot ovat jo tarjonneet apuaan ja toisia on tarkoitus pyytää tekemään samoin. Sitä mukaa kun uusia voimavaroja saadaan, työtä voidaan laajentaa myös ohi esitettyjen tavoitteiden.

Toimintavaiheet

Alkoholiohjelma toteutetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäistä, vuoteen 1995 kestävää vaihetta varten on ehdotettu viittä eri tavoitealuetta. Ne on valittu ottaen huomioon eri maiden nykyinen alkoholipolitiikka ja -ohjelmat, niiden vaikutus kansanterveyteen sekä varhainen toteutettavuus. Jokaista aluetta silmällä pitäen on suunniteltu useita toimintoja, joiden toteutus riippuu riittävien voimavarojen saannista. Toinen vaihe alkaa niin pian kuin saadaan lisävoimavaroja. Viisi ensimmäistä tavoitealuetta esitellään lyhyesti seuraavassa.

Jäsenvaltioiden alkoholipolitiikka

Alkoholipolitiikan kehittäminen

Eri maiden kansallinen alkoholipolitiikka on jatkuvassa muutostilassa ja heijastaa uutta tietoa ja käsitystä alkoholinkäytöstä ja alkoholiongelmista, muuttuvaa kansainvälistä ympäristöä sekä kehityssuuntia niissä taloudellisissa, poliittisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa, joissa alkoholipolitiikka muotoillaan ja toteutetaan.

Näiden muutosten myötä saatuja kokemuksia sekä uusia toimintamalleja, joilla alkoholipolitiikkaa sovelletaan muuttuvissa olosuhteissa, tulee arvioida ja vertailla jatkuvasti. Vertailevia tutkimuksia suoritetaan ja kokemuksia vaihdetaan sekä arvioidaan. Tämä voidaan tehdä myös Euroopan osa-aluetasolla.

On tarpeen käynnistää vuoropuhelu alkoholiteollisuuden kanssa kansainvälisten käytäntöjen kehittämiseksi alkoholijuomien markkinoinnin ja myynnin itsesääntelyn tehostamiseksi. Itsesääntelyä tulee täydentää rajoittavalla lainsäädännöllä. Vuoropuhelua tuetaan tutkimuksilla teollisuuden markkinointitavoista ja itsesääntelystä saaduista kokemuksista.

Alcohol and Public Policy -projekti

Alkoholivalvontapolitiikkaa kansanterveyden näkökulmasta tarkasteleva laaja raportti, Alcohol Control Policies in Public Health Perspective, julkaistiin vuonna 1975. Julkaisulla oli huomattava vaikutus alkoholipolitiikan kehittymiseen Euroopassa ja muualla maailmassa. Alcohol and Public Policy -projekti, joka on WHO:n yhteistoimintaprojekti, uudelleenarvioi alkoholipolitiikkaa kansanterveyden näkökulmasta lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta. Projektilla on ollut keskeinen vaikutus Euroopan alkoholiohjelmaan, ja sen tulokset julkaistaan vuonna 1995.

Keski- ja Itä-Euroopan maiden tukeminen

Keski- ja Itä-Euroopan maiden uusi taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys luo tarpeen uudelleenarvioida ja -organisoida maiden alkoholipolitiikkaa. Alkoholinkäyttö ja alkoholiongelmat lisääntyvät monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Erityisesti tärkeänä pidetään tutkimuksia ja kokemuksia, jotka auttavat näitä maita muotoilemaan oman kokonaisvaltaisen alkoholipolitiikkansa.

Baltica-projektia, jonka yhteydessä tutkitaan Itämeren alueen sosiaalisia ongelmia, tuetaan myös jatkossa.

Euroopan alkoholi ja liikenne -kampanja

Tiedotusvälineissä esitetään toteutettavaksi kampanja rattijuoppoudesta. Kampanja voitaisiin järjestää yhdessä WHO:n, Euroopan kansainvälisten valtiollisten järjestöjen, Euroopan tiedotusvälineiden järjestöjen, eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen, yksityisen sektorin ja jäsenvaltioiden kanssa.

Yhteisymmärrys valtioiden välisten järjestöjen kanssa

Neuvottelut yhteistyökumppanuudesta

Valtioiden välisten järjestöjen ja elinten, esimerkiksi Euroopan yhteisöjen komission, kanssa käydään neuvotteluja tuen saamiseksi toimintaan terveyden edistämiseksi alkoholinkulutusta vähentämällä.

Valtioiden välisten elinten alkoholipolitiikan uudelleenarviointi

Suunnitteilla on Euroopan tärkeimpien valtioiden välisten elinten alkoholipolitiikan ottaminen uudelleen tarkasteluun. Tarkastelu voisi luoda perustan neuvotteluille valtioiden välisten elinten kanssa, ja sen avulla voitaisiin tiedottaa jäsenvaltioille mahdollisuuksista kehittää alkoholipolitiikkaa yhdessä näiden organisaatioiden kanssa.

Terveyttä edistävät ympäristö

Esimerkkiprojekti yhteisötason toiminnasta

Laajoilla yhdyskuntaohjelmilla on osoitettu olevan myönteinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn Euroopassa. On suunniteltu, että vastaavanlaisia laajoja ohjelmia alkoholihaittojen vähentämiseksi tuettaisiin osana WHO:n yhteistoimintaprojektia.

Yhteisöjen ja kuntien alkoholitoiminnan opas

Tutkimukset yhteisön suhtautumisesta haitalliseen alkoholinkäyttöön ja muu julkaistu aineisto luovat perustan oppaan ja koulutusaineiston laatimiselle yhteisöjen ja kuntien toimintaprojektien tukemiseksi.

Kaupunkien toiminta alkoholiasioissa

Terve kaupunki -projektiin sisältyy useita kaupunkeja koskevia toimintaohjelmia, joiden avulla WHO:n projektiverkostoon kuuluvat kaupungit yhdessä määrittelevät keskeisiä ongelma-alueita ja kehittävät toimintamalleja ja -ohjelmia ongelmien käsittelyä varten. Alkoholiin kohdistuva monikaupunkitoimintaohjelma on käynnistetty WHO:n tuella.

Terveyttä edistävät työpaikat

Terveyttä edistävä työpaikka -projektin välityksellä kiinnitetään huomiota yhteyksiin ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen ja erikseen valittavien yritysten kanssa tarkoituksena käynnistää Euroopan laajuinen liike alkoholittomien työpaikkojen puolesta.

Perusterveydenhuolto

Terveydenhuollon työntekijöiden konsultointi

Lääkäreiden, sairaanhoitajien, proviisorien, farmaseuttien ja muun perusterveydenhuollon henkilöstön kansallisilla liitoilla ja yhdistyksillä voi olla merkittävä osuus alkoholia koskevan tiedon lisäämisessä näiden ammattiryhmien keskuudessa ja edistettäessä muutoksia koulutuksessa hoidon antamisessa. Näiden liittojen edustajien kanssa on suunnitteilla neuvotteluja liittojen aktiivisen tuen varmistamiseksi. Yhdistettyä alkoholia, tupakkaa ja huumausaineita koskevaa toimintaa harkitaan.

Koulutusaineistot

Lääkärien ja sairaanhoitajien koulutuksessa kiinnitetään yleensä varsin vähän huomiota alkoholi-, tupakka- ja huumausainekysymyksiin.

Tehokkaiden toteamis- ja taudinmääritysmenetelmien ja mini-interventioiden käytön yleistyminen perusterveydenhuollossa edellyttää muutosta ammatillisessa koulutuksessa. Suunnitelmissa on laatia perus- ja jatkokoulutuksen opas. Oppaiden tueksi laaditaan opintoaineistoja ja järjestetään koulutustilaisuuksia.

Perusterveydenhuollon kehittäminen

Perusterveydenhuollossa tarvitaan tukea koulutukseen ja seulonta- ja toimenpideohjelmien toteuttamiseen samoin kuin perusterveydenhuollon aloitteentekijäroolin edistämiseen ja vahvistamiseen. Tukea pyritään saamaan mahdollistamalla ammatillisten yhdistysten osallistuminen toimintaan.

Yhteistyötutkimukset

Kahta WHO:n yhteistyötutkimusta tuetaan. Toinen näistä on kansainvälinen yhteistyöprojekti AA-liikkeestä yhteiskunnallisena liikkeenä ja toinen on vuonna 1993 aloitettu tutkimus strategioista, joilla parannetaan perusterveydenhuollon mahdollisuuksia hoitaa alkoholiongelmaisia henkilöitä.

Tukijärjestelmät

Alkoholiohjelmasta tiedottaminen

Euroopan alkoholiohjelman toteuttamiseen tarvitaan julkaisutoimintaa ja aktiivista tiedon levittämistä. Sen vuoksi julkaistaan ja levitetään sarja julkaisuja, jotka esittävät tieteellisen tutkimuksen tuloksia ohjelman toteuttamisen tueksi.

Euroopan alkoholikonferenssi

Euroopan alkoholikonferenssi on esitetty pidettäväksi vuonna 1995. Siinä on tarkoitus sopia periaatteista ja menettelytavoista alkoholinkäytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Konferenssin ansiosta alkoholiohjelma saa paljon julkisuutta ja sen toteuttaminen vauhdittuu. Osanottajien joukossa tulee olemaan kunkin jäsenvaltion eri ministeriöiden, valtioiden välisten organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen edustajia sekä muita yhteistyökumppaneita julkiselta, yksityiseltä ja vapaaehtoissektorilta. Alcohol and Public Policy -projekti avustaa kokouksen taustamateriaalin valmistelussa.

Seuranta ja arviointi

Euroopan alkoholiohjelman seuranta ja arviointi perustuu ohjelman tueksi laadittavaan julkaisuun.

Tutkimusverkosto

Alkoholiohjelman tueksi luodaan tutkimuskeskusten verkosto. Yhteistyö näiden tutkimuskeskusten kanssa tehostaa tiedon keruuta ja tiedon analysointia, tekee mahdolliseksi kansainvälisesti vertailukelpoisen tutkimuksen ja edistää korkeatasoista alkoholitutkimusta jäsenvaltioissa.

Kansalaisjärjestö- ja aloiteryhmäverkosto

Alkoholi- ja terveysalan aloiteryhmiä tarvitaan tukemaan alkoholiohjelman mukaista kansalaistoimintaa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. WHO auttaa tämän verkoston luomisessa ja tukee sitä aktiivisesti levittämällä julkaisuja ja edistämällä yhteydenpitoa.

Kansallisten yhteyshenkilöiden verkosto

Kokemusten vaihtoa, toimintojen suunnittelua ja toiminnan arviointia varten sekä kansainvälisen tuen antamiseksi kansalliselle ja yhteisötason toiminnalle luodaan alkoholiohjelman kansallisten yhteyshenkilöiden verkosto.

Alkoholiohjelman toinen vaihe

Alkoholiohjelman toinen vaihe kestää vuodesta 1996 vuoden 1999 loppuun. Osa ensimmäisen vaiheen projekteista jatkuu vielä toisessa vaiheessa. Lisäksi toinen vaihe keskittyy joihinkin tai kaikkiin seuraavista projekteista.

Terveyttä edistävät ympäristöt

Terve koulu

Terve koulu -projektin erääksi toimintakohteeksi on esitetty alkoholi, tupakka ja huumeet.

Terveyttä edistävät sairaalat

Kehitteillä on projekti, jolla autetaan sairaaloita kehittämään terveyskeskeisiä tavoitteita ja rakenteita. Tämän projektin avulla on mahdollista vaikuttaa sairaaloiden käytäntöihin ja palveluihin silloin, kun ne koskevat alkoholia.

Yhteisötason kontrolli

Perhe ja naapurit ovat tärkeitä kanavia pyrittäessä saamaan aikaan muutoksia elintavoissa koko yhteisössä. Tarkoituksena on toteuttaa projekti siitä, miten tällaista yhteisön kontrollia voitaisiin vahvistaa.

Henkilökohtaisten taitojen kehittäminen

Valistusta koskeva yhteistyö

Juomatapoja koskeva valistus on erilaista eri jäsenvaltioissa, ja vaikuttaa siltä, että valistukselta puuttuu yhteinen tieteellinen perusta. On tarpeen kehittää jäsenvaltioille sopivaa valistusta. Tarvitaan kansainvälistä asiantuntijavaihtoa kampanjoiden suunnittelemiseksi, aineiston kehittämiseksi ja julkisuuden saamiseksi tiedotusvälineissä samoin kuin itse aineiston vaihtoa.

Nuorten alkoholinkäyttöön koko Euroopan alueella kohdistuvaa valistuskampanjaa voitaisiin käyttää käytännön yhteistyön testaamiseen.

Monikansallinen tiedotus- ja valistusohjelma

Euroopan yhteisöjen ministerineuvosto on tehnyt alkoholitiedotukseen liittyvän aloitteen. Aluetoimisto esittää yhteistä projektia yleisen tietoisuuden lisäämiseksi alkoholiasioista ja alkoholiohjelman tukemiseksi. Tämä voisi käsittää tiedotus- ja valistusaineistoa useiden eri maiden käyttöön sekä televisio-ohjelmia satelliittikanavilla esitettäväksi.

Koulutus- ja tiedotusmateriaalikeskus

Alkoholiohjelman yhtenä tavoitteena on myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltiot kiinnittävät enemmän huomiota erilaisiin kulttuureihin ja ympäristöihin sopivaan tiedotukseen ja valistukseen. Lisäksi kaikkialla Euroopan alueella on kehitetty runsaasti yhteisötason toimintaa tukevaa aineistoa, kuten tiedotusaineistoja, itseapuoppaita, koulutusaineistoja, paikallisia mahdollisuuksia koskevia tutkimuksia ja kirjallisuusluetteloita. On tutkittava mahdollisuudet perustaa koulutus- ja tiedotusmateriaalikeskus, jonka kautta voitaisiin jakaa erilaisia toiminta- ja koulutusaineistoja, tiedotusmateriaalia ja asiantuntemusta.

Terveyspalveluiden uudelleensuuntaaminen

Hoitotutkimukset

Tällä hetkellä jäsenvaltioissa on olemassa runsaasti erilaisia hoitomalleja alkoholin ongelmakäyttäjille ja alkoholiriippuvuudesta kärsiville. Järjestelmää, jonka avulla asiantuntemusta voitaisiin vaihtaa, ei kuitenkaan ole. Tästä syystä voitaisiin valita tiettyjä alansa huippua edustavia keskuksia toimimaan kehityksen keskipisteinä ja edistää niiden välistä yhteydenpitoa, jotta voitaisiin arvioida eri hoitomallien tehokkuutta ja varmistaa, että vain kaikkein tehokkaimpia hoitovaihtoehtojen käytetään.

Sosiaalihuolto- ja rikosoikeusjärjestelmän merkityksen vahvistaminen alkoholihaittojen ehkäisemisessä ja hallinnassa

Sosiaalihuolto- ja rikosoikeusjärjestelmille sopivia kommunikaatiomuotoja tulisi kehittää. WHO pyrkii yhteistyöhön kansainvälisten ja kansallisten keskusten kanssa tällaisen toiminnan aloittamiseksi.

Alcohol and public policy -projekti

Tämä projekti kokoaa joukon kansainvälisiä tiedemiehiä yhteistoimintaan WHO:n Euroopan aluetoimiston kanssa tavoitteena arvioida uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa alkoholipoliittisten toimenpiteiden vaikutusta kulutustasoon ja alkoholihaittoihin. Projektin ensimmäinen vaihe valmistuu vuonna 1994. Projektia varten valmistetut alustavat raportit ovat antaneet vahvan tieteellisen perustan Euroopan alkoholiohjelman valmistelulle.

TIIVISTELMÄ

Alkoholin kulutus on Euroopassa korkeammalla tasolla kuin missään muussa maanosassa. Vuonna 1990 kulutus ylitti 8 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti viidessätoista niistä 26:sta YK:n eurooppalaisesta jäsenvaltiosta, joissa on julkaistu kulutustietoja. Vuosien 1950 ja 1980 välisen kulutuksen nopean kasvun jälkeen 1980-luvun alussa oli vakaa jakso. Alkoholin kulutus kasvoi jälleen 1980-luvun loppupuolella kymmenessä niistä 26:sta jäsenvaltiosta, joista tiedot on helposti saatavissa. Vuoden 1989 jälkeen kulutus on kasvanut nopeasti joissakin Keski- ja Itä-Euroopan maissa.

Terveys- ja sosiaalipalvelut, liikenne, työpaikat, poliisi ja oikeuslaitos vastaavat suurimmasta osasta alkoholihaittojen kustannuksia. Joissakin Euroopan maissa taloudellisten menetysten on arvioitu olevan 2-3 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Alkoholi saattaa olla osallisena 8-10 prosentissa kuolemantapauksista 16-74-vuotiaiden ikäryhmässä.

Euroopan alkoholiohjelman (the European Alcohol Action Plan) tavoitteena on auttaa jäsenvaltioita ehkäisemään alkoholinkäyttöön liittyviä sosiaalisia ja terveyshaittoja. Tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen toisaalta vähentää alkoholin kokonaiskulutusta ja toisaalta ehkäistä alkoholin ongelmakäyttöä.

Jotta voitaisiin varmistaa, että ohjelmalla on nopea vaikutus, suositellaan välittömiä toimenpiteitä seuraavalla viidellä alueella:

  1. Alkoholipolitiikan tehostaminen jäsenvaltioissa
  2. Yhteistoiminnan aikaansaaminen muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa
  3. Terveyttä edistävien elinympäristöjen kehittäminen ja tukeminen
  4. Perusterveydenhuollon roolin kehittäminen
  5. Tukijärjestelmien luominen ohjelman toimeenpanolle.

WHO:n Euroopan aluetoimiston tehtävänä on

  1. koordinoida ohjelman toteuttamista, ii) kehittää toimiva yhteistyökumppanien verkosto ja
  2. taata ohjelman toteutus varaamalla siihen henkilökuntaa ja rahallista tukea talous arviossa.

Ohjelma on voimassa vuoteen 2000 asti, jotta voitaisiin varmistaa, että sen vaikutus on kestävä. Ohjelman onnistuminen edellyttää kansainvälisten järjestöjen, jäsenvaltioiden ja kansalaisjärjestöjen panosta sekä aktiivista osallistumista kansallisella ja paikallisella tasolla.

LIITE

WHO:N EUROOPAN ALUEKOMITEAN 42. ISTUNNON PÄÄTÖSLAUSELMA EUR/RC42/R8

Kööpenhamina 14.-19.9.1992

Euroopan aluekomitea,

muistuttaen Maailman terveysjärjestön yleiskokouksen päätöslauselmista WHA36.12 ja WHA42.20 sekä asiakirjasta EUIVRC38/11, Terveyttä kaikille 2000 -ohjelman seuranta;

muistuttaen myös päätöslauselmasta EUEVRC41/R5, joka koskee Terveyttä kaikille -ohjelman alueellisten tavoitteiden, erityisesti tavoitteen 17, saattamista ajan tasalle; ja

ottaen huomioon asiakirjan EUVRC42/8, joka sisältää esityksen Euroopan alkoholiohjelmaksi,

  1. TUKEE VOIMAKKAASTI Euroopan alkoholiohjelmaa, sellaisena kuin se on asiakirjassa EUIVRC42/8, myönteisenä ohjeistona Euroopan jäsenvaltioille noudatettavaksi;
  1. KEHOTTAA jäsenvaltioita
  • arvioimaan ja tarvittaessa muotoilemaan uudelleen alkoholipolitiikkansa varmistaakseen, että se on kokonaisvaltainen ja suuntaviivoiltaan asiakirjassa EUIVRC42/8 esitettyjen periaatteiden mukainen;
  • varmistamaan tällaisen politiikan tehokkaan toteuttamisen tarkoituksena ehkäistä alkoholinkulutukseen usein liittyviä terveysvaaroja ja sosiaalistaloudellisia ongelmia samalla tunnustaen eri hallintosektorirajat ylittävän yhteistoiminnan tärkeyden sekä paikallisten yhteisöjen tärkeän osuuden;
  • kehittämään kattavaa toimintaa ja kokonaisvaltaisia ohjelmia alkoholiongelmien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi perusterveydenhuollon puitteissa;
  • tukemaan Euroopan alkoholiohjelman periaatteiden hyväksymistä muissa eurooppalaisissa järjestöissä, jotka voivat osaltaan tehostaa ohjelman toteuttamista;
  1. KEHOTTAA Euroopan valtioiden välisiä elimiä ja kansalaisjärjestöjä yhteistoimintaan aluetoimiston kanssa, jotta voidaan maksimoida niiden panos koko Euroopan kattavassa pyrkimyksessä vähentää alkoholinkulutusta ja siihen liittyviä terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia maanosassamme;
  1. PYYTÄÄ Euroopan aluetoimiston johtajaa
  • varmistamaan voimakkaan tuen alkoholiohjelmalle aluetoimistossa ja sen yhteistyöverkostoissa käyttäen WHO:n talousarvioon sisältyvää rahoitusta ja lisäämällä ponnisteluja vapaaehtoisen avustusten saamiseksi;
  • toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä valtioiden välisten elinten ja kansalaisjärjestöjen kanssa niiden pyrkiessä vähentämään alkoholiin liittyviä ongelmia Euroopassa;
  • raportoimaan aluetoimistolle joka toinen vuosi Euroopan alkoholiohjelman toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä ja vahvistamaan Euroopan alkoholinkulutuksen seurantaa ja sen vaikutusten analysointia suoritettaessa kansallisia ja alueellisia Terveyttä kaikille arviointeja.

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN JULKAISUJA
SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSMINISTERIETS PUBLIKATIONER
PUBLICATIONS OF THE MINISTRY OF SOCIAL AFFAIRS AND HEALTH ISSN 1236-2050

2002:

1

Juhani Iivari, Keijo Piirainen, Aki Siltaniemi. Sosiaalinen luototus - vaikuttavuus- ja kokonaisuusarviointi. Sosiaalisen luototuksen evaluaatiotutkimuksen raportti II.
ISBN 952-00-1079-3

2

Sosiaaliturvan suunta 2002.
ISBN 952-00-1093-9

3

Ikäohjelman monet kasvot. Kansallisen ikäohjelman 1998-2002 loppuraportti.
ISBN 952-00-1101-3

4

Valtakunnallinen uniapneaohjelma 2002-2012.
ISBN 952-00-1103-X

5

Kuntoutuksen kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Tausta-aineisto valtioneuvoston kuntoutusselontekoon.
ISBN 952-00-1104-8

6

Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle.
ISBN 952-00-1105-6

7

Rehabiliteringsredogörelse 2002. Statsrådets redogörelse till riksdagen.
ISBN 952-00-1106-4

8

Ilkka Haapola. Toimeentulotukiasiakkaiden syrjäytymisriskit 1990-luvun Suomessa. Paneelitutkimus vuosien 1990-1992 uusista tuensaajista.
ISBN 952-00-1109-9

9

Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista.
ISBN 952-00-1117-X

10

Statsrådets principbeslut om riksomfattande riktlinjer för förskoleverksamheten.
ISBN 952-00-1118-8

11

Sosiaali- ja terveyskertomus 2002.
ISBN 952-00-1120-X

12

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista.
ISBN 952-00-1127-7

13

Statsrådets redogörelse till riksdagen om barns och ungas välfärd.
ISBN 952-00-1128-5

14

The Many Faces of the National Programme on Ageing Workers. The Concluding Report on the Programme.
ISBN 952-00-1150-1

15

Satu Nivalainen, Raija Volk. Väestö ja hyvinvointipalvelut vuonna 2030. Alueellinen tarkastelu.
ISBN 952-00-1173-0

16

Trends in Social Protection in Finland 2002.
ISBN 952-00-1172-2

17

Social and health policy-oriented research and development activities in Finland.
ISBN 952-00-1186-2

18

Eurooppalainen alkoholipolitiikka. Suomen, EU:n ja WHO:n Euroopan aluetoimiston keskeiset alkoholipoliittiset asiakirjat.
ISBN 952-00-1196-X