28.7.1999

vaikeasti liikuntavammaiset sekä vaikeasta sairaudesta kärsivät lapset. Näillä lapsilla on oikeus käydä kunnan peruskoulua tai saada muulla tavoin opetusta.

Vammaisella oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetus- ja oppilashuoltopalvelut, apuvälineet sekä erityisopetuksen tukipalvelut, kuten opetuksen yhteydessä annettava kuntoutus. Myös ammatillisessa oppilaitoksessa tai lukiossa opiskeleva voi saada itselleen avustajan. Vaikeavammaisten lasten koulukuljetukset ovat maksuttomia.

Yliopistossa opiskeleva vammainen voi saada palveluja ja taloudellista tukea omasta koitikunnasta ja kansaneläkelaitokselta. Kansaneläkelaitos myöntää yliopistossa opiskelevalle myös kuntoutuksena apuvälineet ja kuntoutusrahaa. Kunnan sosiaaliviranomaiset myöntävät yliopistossa opiskelevalle avustaja- ja kuljetuspalvelut.

7 Vammainen työssä

Vammais- ja työvoimapolitiikan tavoitteena on integroida vammaisia työntekijöitä avoimille työnmarkkinoille. Vuonna 1997 hyväksytty työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä vammaisten henkilöiden työhön pääsyn edistämiseksi. Työhallinnolla, sosiaali- ja terveydenhuollolla, Kansaneläkelaitoksella ja vakuutuslaitoksilla on omat tehtävänsä. Haasteena on yhdistää kuntoutus-, koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä työllistämistoimenpiteet tukemaan paremmin vammaisen työllistymistä. Se vaatii eri viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä sekä vammaisen henkilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Myös asenteet vammaisia työntekijöitä kohtaan tulisi saada nykyistä myönteisemmiksi. Työntekijän tai -hakijan syrjiminen on mm. terveydentilan perusteella kielletty työpaikkailmoituksessa, työntekijää valittaessa tai työnteossa.

Työhallinto järjestää ammatillisen kuntoutuksen palveluja 120 työvoimatoimistossa ympäri maata. Vajaakuntoisilla asiakkailla on mahdollisuus saada ammatinvalinnanohjausta, työhönsijoittumiseen ja koulutukseen liittyvää ohjausta, työvoimakoulutusta sekä osallistua työ- ja koulutuskokeiluihin työpaikoilla ja ammattioppilaitoksissa. Vajaakuntoiselle henkilöille voidaan ammatillisena kuntoutuksena järjestää erilaisia terveydentilaa ja soveltuvuutta koskevia tutkimuksia.

Työnantajalle voidaan maksaa korvausta vajaakuntoisen henkilön työhönsijoituksen tai työssä pysymisen turvaamiseksi. Työolosuhteiden järjestelytukea maksetaan työnantajalle, jotta työpaikan ympäristö voitaisiin muuttaa vammaiselle ihmiselle soveltuvaksi. Jos kyseessä on vaikeavammainen työntekijä, hänen työssä selviytymisensä tukemiseksi voidaan korvat toisen työntekijän antama apu työpaikalla enintään kahden vuoden ajan (enimmäismäärä 1500 mk/kk, 252 euroa/kk). Työolosuhteiden järjestelytuella vammainen työntekijä voi myös ostaa työtovereiltaan avustuspalveluita.

Työvoimatoimisto laatii yhteistyössä työttömän työnhakijan kanssa työnhakusuunnitelmaan. Työnhakusuunnitelmassa sovitaan työllistymistä edistävistä toimenpiteistä. Työmarkkinoiden ulkopuolella, esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva vammainen voi ilmoittautua työvoimapalvelujen asiakkaaksi. Tällöin hän voi käyttää tarvitsemiaan työvoimapalveluja ammatillisen kehityksen ja työhönsijoittumisen tueksi. Sen sijaan työvoimapalvelulaissa erikseen säädetty oikeus työhakusuunnitelmaan koskee vain työtöntä työnhakijaa. Vajaakuntoisen asiakkaan työnhakusuunnitelmassa voidaan sopia työnhakua ja työllistymistä edistävistä ammatillisen kuntoutuksen palveluista ja tarpeen mukaan työnsaantia edistävistä muista tukitoimenpiteistä.

Työkokeilun tarkoituksena on kuuden kuukauden aikana tutustuttaa vammainen ihminen työelämään. Kokeilussa työnantaja ei maksa vammaiselle työnhakijalle palkkaa, vaan työssäkäyvä saa joko työvoimahallinnolta tai Kansaneläkelaitokselta korvauksen. Samalla työpaikalla voidaan järjestää työkokeiluja enintään kuuden kuukauden ajan. Vammainen voi myös päästä työnhakukoulutukseen, työvoimakoulutukseen tai ammattikoulutukseen esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen tuella. Työhallinnon hankkima työvoimakoulutus on pääasiallisesti aikuisväestölle tarkoitettua ammatillista koulutusta, jonka ajalta opiskelijalla on oikeus toimentulon turvaamiseksi koulutustukeen ja muihin opintososiaalisiin etuuksiin.

Työttömän vajaakuntoisen työnhakijan työllistymisen tukemiseksi voidaan työnantajalle maksaa työllistämistukea (palkkatuki) enintään kahden vuoden ajalta (enimmäismäärä 4500 mk/kk tai 757 euroa/kk). Pääosa vajaakuntoisista sijoittuu tällaisen tuen avulla valtion tai kunnan palvelussuhteisiin. Työllistämistukea maksetaan myös yritykselle, joka parantaa työttömän puuttuvia ammatillisia valmiuksia sekä työllistää työttömän vajaakuntoisen toistaiseksi solmittuun työsuhteeseen. Työllistämistukea myönnetään yritykselle määräajaksi tehdyn työsopimuksen perusteella, jos yritys järjestää tukityöllistämisen yhteydessä työvoimakoulutusta tai työllistymistä edistävää kuntoutusta. Tällaisen tukityön, koulutuksen ja kuntoutuksen yhdistelmä on voimassa korkeintaan kaksi vuotta. Tässä tapauksessa työllistämistukea maksetaan yritykselle enintään 10 kuukauden ajan.

Vajaakuntoisten ammatilliseen kuntoutukseen ja työllistämiseen mukaan lukien suojatyö käytettiin vuonna 1997 yhteensä yli 2 miljardia mk tai yli 336 miljoonaa euroa ( yli 0.3%BKT:sta).

8 Harrastukset ja vapaa-aika

Vammaiset henkilöt osallistuvat osittain kaikille tarkoitettuihin vapaa-ajan toimintoihin ja harrastuksiin, osittain erityisesti vammaisille henkilöille suunnattuun toimintaan. Vammaisille henkilöille suunnattua vapaa-ajan toimintaa järjestävät sekä julkiset viranomaiset että vammaisjärjestöt. Opetusministeriö tukee kulttuuri- ja liikuntatoimintaa taloudellisesti. Vammaisjärjestöt saavat merkittävän tuen Raha-automaattiyhdistykseltä.

Suomessa on tällä hetkellä n. 200 000 eri tavalla vammaista, pitkäaikaissairasta tai ikääntynyttä henkilöä mukana ohjatussa liikuntatoiminnassa. Keskeiset liikunnan järjestäjät ovat kuntien liikuntatoimi, vammais- ja erityisliikuntajärjestöt sekä sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat laitokset. Näiden lisäksi kouluissa järjestetään soveltavaa liikunnanopetusta vammaisille ja pitkäaikaissairaille oppilaille. Erityisryhmien liikuntatoiminnassa työskentelee noin 300 päätoimista liikunnanohjaajaa. Kuntien järjestämään erityisryhmien liikuntaan osallistuu noin 50 000 liikunnanharrastajaa. Tämän lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa, esim. kuntoutuslaitoksissa, psykiatrisissa sairaaloissa, kehitysvammahuollossa ja päihdehuollossa liikuntatoimintaan osallistuu laitoksissa vuosittain noin 40 000 vammaista tai pitkäaikaissairasta kansalaista.

Liikuntatoimen valtionavun piirissä on 12 valtakunnallista vammais- ja erityisliikuntajärjestöä sekä kaksi niiden muodostamaa yhteistyöorganisaatioita. Vammaisjärjestöillä on paikallisyhdistyksiä ympäri maata. Vammaisten liikuntatoimintaan osallistuu noin 60 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Suurimpia erityisliikuntatoimintaan osallistuvia ryhmiä ovat liikunta-, aisti- ja kehitysvammaiset sekä keuhko- ja hengityselinsairaat. Vammaisten kilpa- ja huippu-urheilutoiminnasta vastaa Suomen Paralympiayhdistys.

Koulujen erityisliikuntakasvatus tapahtuu pääosin integraatioperiaatteen mukaisesti, mutta Suomessa on myös noin 20 erityiskoulua liikunta- ja aistivammaisille lapsille ja nuorille. Koulujen erityisliikunnanopetuksen ohella noin 4 000 vammaista lasta tai nuorta osallistuu vammaisliikuntajärjestöjen nuorisoliikuntaan.

Opetusministeriössä toimii valtion liikuntaneuvoston alaisuudessa erityisliikunnan jaosto, joka koordinoi ja kehittää erityisryhmien liikuntatoimintaa. Erityisliikunnan jaosto (sub-committee for adapted physical activity) organisoi myös yhteistyötä liikuntahallinnon sekä sosiaali- ja terveyshallinnon kesken. Kuntoutusta kehitetään yhteistyönä siten, että fysioterapian avulla on mahdollista harrastaa kuntouttavaa liikuntaa.

Vammaiset osallistuvat myös erilaiseen luovaan toimintaan joko integroidusti tai osallistumalla vammaisjärjestöjen tarjoamaan kulttuuritoimintaan.

9 Liikkumismahdollisuudet ja tiedonsaanti

Viime vuosina rakennusten ja liikenteen suunnittelussa on edetty kohti rakennettua ympäristöä, jossa kaikki ihmiset voisivat selviytyä omatoimisesti. Yhä useammat arkkitehdit, liikennesuunnittelijat ja rakennuttajat ymmärtävät, että hissittömät talot, ahtaat autot ja junat sekä saavuttamattomat palvelut, kuuluvat menneisyyteen. Nykyaikainen tekniikka antaa tähän myös hyvät mahdollisuudet. Myönteisen kehityksen turvaamiseen tarvitaan vammaisjärjestöjen ja viranomaisten jatkuvaa valppautta, sillä suomalainen yhteiskunta ei vieläkään ole avoin kaikille ihmisille.

Rakennettu ympäristö

Liikkumista estävät portaat tai liian pienet hissit tai hissien puuttuminen, hygieniatilojen ahtaus, korkeat kynnykset ja kapeat ovet. Rakennuksen tulee soveltua myös lapsille, vanhuksille ja vammaisille. Rakennetun ympäristön muotoutumista ohjataan lainsäädännöllä ja normeilla. Rakentamismääräykset koskevat uudisrakentamista sekä muutos- ja korjaustoimenpiteitä. Hyvästä suunnitelmasta on monta vaihetta toimivaan valmiiseen rakennukseen. Tietämättömyys ja lisäkustannusten pelko ovat usein syynä huonoille ja toimimattomille ratkaisuille. Rakennusalan ammattilaisten koulutuksessa kiinnitetään jatkuvasti huomiota näiden asioiden ymmärtämiseen.

Julkinen liikenne

Liikennepolitiikan tavoitteena on kaikille soveltuva julkinen liikenne. Liikennevälineiden esteettömyyttä ei yhteiskunnan toimesta ohjailla lainsäädännöllä. Liikenneministeriö pyrkii ohjaamaan liikenteen saavutettavuutta tutkimuksen, tiedottamisen ja eri toimijoiden yhteistyön kautta.

Valtionrautateiden tietoisuus vammaisten matkustajien tarpeista on lisääntynyt. Uudessa kalustossa vammaisten matkustajien tarpeet on otettu huomioon. Mutta suuri osa käytössä olevista junavaunuista on edelleen korkeaa ja ahdasta. Osa vanhoista vaunuista on korjattu toimivammaksi. Junakalusto on käytössä kauan, joten ongelmatkin ovat olemassa vuosia.

Linja-autot ovat ainoa kulkuväline suurimmassa osassa harvaan asuttua maata ja autoja käytetään pitkään. Pitkän matkan linja-autoista vain pieni osa sellaisia, että vanhukset ja vammaiset voivat niitä käyttää. Saavutettavuuden kehittäminen on suuri haaste linja-autoliikenteessä. Paikallisliikenteessä on viime vuosina otettu käyttöön matalalattiakalustoa. Pääkaupunkiseudulla on päätetty, että uudet autot ja raitiovanut ovat sellaisia, että myös liikuntaesteiset voivat niitä käyttää.

Ns. tilatakseja on varsinkin maaseudulla ja ne hoitavat osin julkista liikennettä. Osa autoista on varustettu nostolaittein. Lisäksi käytössä on ns. invataksikalusto, joka on asianmukaisesti varustettu pyörätuolilla liikkuvien matkustajien kuljettamiseen. Invataksit ovat vaikeavammaisten ihmisten tärkeä liikkumismuoto Suomessa. Kuljetuspäätöksen saaneiden matkustajien kotikunta osallistuu taksimatkan kustannukseen siten, että asiakas maksaa julkisen liikenteen maksun.

Pitkien etäisyyksien vuoksi oma auto on monille tärkein liikkumisväline. Vaikeavammaiset henkilöt voivat saada avustusta auton hankintakustannuksiin sekä vamman vuoksi autoon tarvittaviin muutostöihin.

Lentoliikenne on yleisesti ottaen toiminut vammaisten matkustajien kannalta hyvin. Kilpailun vapautuminen on tuonut kotimaan reiteille entistä pienempiä koneita, joihin pyörätuoli ei mahdu. Kotimaan lentoliikenteen palvelukyky onkin viime aikoina heikentynyt.

Vapaa-aikanaan suomalaisten matkustavat mielellään naapurimaihin laivalla. Laivat ovat yleiseensä nykyaikaisia ja vanhukset ja vammaiset pääsevät niihin melko hyvin. Terminaalit ja matkustajapalvelut ovat matkustamisen tärkeitä osatekijöitä. Monet terminaalirakennukset ovat vanhoja ja etäällä toisistaan, joten matkustaminen on hankalaa. Informaation saatavuuden ja henkilökohtaisen palvelun epävarmuus ovat vammaisten henkilöiden matkustamiseen liittyviä pulmakohtia.

Tiedonsaanti

Viestintään liittyvät esteiden poistaminen on erityisesti aistivammaisten kansalaisten kannalta tärkeää. Suomessa vammaisjärjestöt ovat tehneet tärkeää pioneerityötä toimivien tiedonsaantimallien kehittämiseksi. Myös julkinen hallinto on mukana ratkaisujen käyttöönottamisessa ja rahoittamisessa.

Kuulovammaiset ja kuurot voivat seurata uutisia joka päivä tekstitelevisiosta ja viittomakielisistä uutisista. Ajankohtaistiedon tarvetta palvelee myös Kuurojen Liiton valmistama kuukausittain ilmestyvä videotiedote, joka jaetaan kuuroille maksutta. Vammaispalveluna on lisäksi mahdollisuus yksilölliseen tulkkipalveluun.

Tietotekniikan käyttö on lisännyt näkövammaisten tiedonsaantimahdollisuuksia: mm. maan suurin sanomalehti on saatavissa tuoreena tietokoneelta, josta sen voi lukea henkilökohtaisesti soveltuvalla tekniikalla. Näkövammaisten kirjasto tuottaa sekä kaunokirjallisuutta että opiskelumateriaalia näkövammaisille. Vammaisjärjestöjen yhteistyötä julkaistaan vuosittain selkokielisiä kirjoja. Ajankohtaisen tiedon tarvetta palvelee säännöllisesti ilmestyvä selkosanomalehti.

10 Tutkimustoiminta

Vammaisuuteen liittyvää tutkimusta tehdään mm. Jyväskylän ja Kuopion yliopistoissa. Jyväskylän yliopistossa toimii Vammaistutkimuksen tukisäätiön (The Foundation for Research on Disability) ylläpitämä Vammaistutkimuksen keskus (Center for Disability Research). Vammaistutkimuksen painopiste Jyväskylässä on vammaisuuden sosiologian ja sosiaalitieteiden, erityispedagokiikan, neuropsykologian sekä kuntoutuksen ja vammaisliikunnan tutkimuksessa. Vammaistutkimuskeskus pitää yllä

VAMNET-tietopalvelua

(Information and Advisory Services, http://www.jyu.fi/~vamtutk), Suomen vammaistutkimusverkostoa (Finnish Network for Disability Research) sekä osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön pohjoismaiden vammaistutkimusverkoston (The Nordic Network for Disability Research) sekä EU:n ohjelmien ja kansainvälisten organisaatioiden kautta. Vammaistutkimuskeskus järjestää vammaistyön koulutusta ja tutkijoiden jatkokoulutusta, konferensseja ja seminaareja. Kuopiossa yliopiston vammaistutkimusyksikkö on suuntautunut yhteiskunnalliseen tutkimukseen sekä sen käytännön sovellutuksiin. Se tekee myös yhteistyötä ja projekteja eri järjestöjen kanssa. Vammaistutkimusyksikkö suunnittelee ja koordinoi tieteiden välisenä yhteistyönä Kuopion yliopiston ja yliopistosairaalan asiantuntemusta hyväkseen käyttäen mm. tilaajan toimeksiannosta tutkimusprojekteja.

Stakesissa eli sosiaali- ja terveydenalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa on Itsenäisen suoriutumisen tutkimusyksikkö. Se keskittyy muun muassa apuvälineiden laatu- ja tietopalveluihin ja kehittää tavallisia asuntoja niin, että vanhukset, vammaiset voisivat mahdollisimman pitkään asua kotonaan. Myös järjestöillä on tutkimustoimintaa. Kehitysvammaliitto selvittää kehitysvammaisten palveluitten laatuun, kuntoutusmenetelmiin, kuntien palveluihin sekä elämänkaaren muotoutumiseen kuuluvia asioita.

11 Vammaisjärjestöt

Vammaisjärjestöt saivat alkunsa vammaisten hyväksi toimivista hyväntekeväisyysjärjestöistä. Järjestöt ovat kehittyneet etujärjestöiksi, jotka nostavat esille vammaisten ihmisten tarpeita sekä puolustavat ja kehittävät vammaisten oikeuksia yhteiskunnassa. Vammaisjärjestöt ovat merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Niillä on suorat yhteydet eduskuntaan ja ne vaikuttavat aktiivisesti poliittisiin päättäjiin. Ne toimivat yhdessä ja erikseen aloitteen tekijöinä ja lausunnon antajina eri hallinnon tasoilla vammaisten kansalaisten olosuhteiden parantamiseksi. Järjestöjen edustajia on julkisen hallinnon työryhmissä ja toimikunnissa. Vammaisjärjestöt lisäävät jäsentensä tietoisuutta vammaan liittyvistä asioista ja vammaisten kansalaisten yhteiskunnallisista oikeuksista. Vammaisjärjestöt vahvistavat vammaisten ihmisten identiteettiä ja valmiuksia toimia ja vaikuttaa elinolojensa kehittämiseen. Omien jäsentensä tietoisuuden lisäämisen ohella järjestöt tekevät työtä koko väestön vammaisuutta koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämiseksi.

Suurin osa vammaisista on järjestäytynyt diagnoosipohjalta eli kullakin vammaryhmällä on oma järjestönsä. Vammaisjärjestöt ovat yleensä varsin suuria, hyvin organisoituneita järjestöjä, joilla on palkattuja työntekijöitä ja paikallisyhdistyksissä runsaasti jäseniä, jotka tekevät vapaaehtoista työtä. Lisäksi on pieniä koko maan kattavia järjestöjä, joissa toimitaan pelkästään vapaaehtoispohjalta. Järjestöjä on noin 80. Vammaisjärjestöillä on yhteistyöelin Vammaisfoorumi, joka on kiinteyttämässä yhteistyötään.

Vammaisjärjestöt tuottavat ja kehittävät myös vammaisten tarvitsemia erityispalveluja kuten kuntoutus-, koulutus- ja asumispalveluja. Tämä toiminta edellyttää vuorovaikutusta ja jatkuvaa yhteistyötä viranomaisten kanssa. Valtion ja kuntien viranomaiset ostavat järjestöiltä palveluja oman palvelutuotantonsa lisäksi. Järjestötoiminnan rahoituksen vammaisjärjestöt hankkivat osin omien kampanjoidensa ja jäsenmaksujensa kautta. Suomalainen erikoisuus on Raha-automaattiyhdistys, joka hankkii yksinoikeuden turvin raha-automaattitoiminnalla varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja antaa huomattavaa taloudellista tukea vammaisjärjestöille.

Yhteystietoja

Yhteystietoja:

Sosiaali- ja terveysministeriö - Kuntoutusasiain neuvottelukunta - Valtakunnallinen vammaisneuvosto PL 267, 00171 Helsinki puhelin, vaihde (09)1601 Stakes/ Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus - Itsenäisen suoriutumisen tutkimusyksikkö - Quality Assuarance Project/FINNSOC PL 220, 00531 Helsinki, puhelin, vaihde (09) 39671

Liikenneministeriö PL 235, 00131 Helsinki puh. (09) 1601

Opetusministeriö PL 293, 00171 Helsinki puh. (09) 134171

Työministeriö PL 524, 00101 Helsinki puh. (09) 18561

Kansaneläkelaitos PL 450, 00101 Helsinki puh. (09) 434 11

Kuopion yliopisto Research Unit on Disability PL 1627, 70211 Kuopio puh (017) 162671 sähköposti: pirkko.koivula@uku.fi

Jyväskylän yliopisto The Foundation for Research on Disability PL 35 (MAB), 40351 Jyväskylä sähköposti: vaatain@dodo.jyu.fi

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry Ilkantie 4, 00400 Helsinki puh. (09) 580 3360 fax (09) 580 3770

Vammaisfoorumi c/o Invalidiliitto Kumpulantie 1 00520 Helsinki

Raha-automaattiyhdistys PL 30, 02151 Espoo puh. (09) 43 701 www.ray.fi