STM

Julkaisuja 2002:1

01.02.2002


SOSIAALINEN LUOTOTUS VAIKUTTAVUUS- JA KOKONAISARVIOINTI

4. SOSIAALISEN LUOTOTUKSEN YKSILÖTASON VAIKUTUKSIA

4.1 Talouden ja velkojen hallinta
4.2. Luottojen muita vaikutuksia ja käyttökohteita
4.3 Luottokelpoisuus ja yhdenvertaisuus luottoyhteiskunnassa
4.4. Psykososiaaliset vaikutukset

4.1 TALOUDEN JA VELKOJEN HALLINTA

4.1.1 Sosiaalisen luoton vaikutukset taloudelliseen tilanteeseen
4.1.2 Ylivelkaantumisen ehkäisy, velkakierteen katkaisu ja uudelleen velkaantuminen
4.1.3 Talousneuvonnan mahdollisuus
4.1.4 Kokonaisvelkatilanne ja luoton riittävyys
4.1.5 Taloudellisten vaikutusten kokonaisuus

Velkaongelmatyöryhmä (1998) asetti luototuskokeilun erääksi tavoitteeksi velkakierteen katkaisemisen ja ylivelkaantumisesta aiheutuneiden ongelmien lievittämisen. Laajemmin kyse oli mm. ratkaisukeinon hakemisesta ylivelkaantumisongelmaan.

Tässä luvussa tarkastellaan sosiaalisen luototuksen vaikutusta luoton saaneiden taloudenhallintaan empiiristen haastattelutapausten avulla. Tarkastelun keskipisteenä on se, miten sosiaalinen luotto vaikuttaa luoton saaneen henkilön päivittäiseen taloudenhallintaan sekä lyhyemmällä että pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Tutkimuksessa käytetyn paneeliasetelman (ks. tarkemmin aineistot ja menetelmät -luku) puitteissa on mahdollista verrata henkilöiden tilannetta kahdessa kohtaa luoton saamisen jälkeen sekä osittain myös luottoa ennen henkilöiden omaan retrospektioon perustuen.

Keskeinen kysymys sosiaalisen luototuksen vaikutusten arvioinnin kannalta on se, miten sosiaalinen luotto ja erityisesti velkojen saneeraus on vaikuttanut yksilöiden taloudelliseen tilanteeseen ja taloudenhallintaan. Aluksi tarkastelun keskiössä onkin mm. se onko vanhojen velkojen järjestelyyn käytetyillä sosiaalisilla luotoilla pystytty puuttumaan mm. velkaongelmaan ja mitä taloudellisia seurauksia interventiolla on ollut.

Henkilön kulloisetkin taloudenhallintamahdollisuudet riippuvat useista tekijöistä. Taloudenhallintamahdollisuuksiin vaikuttavat henkilön tulotaso, varallisuus, velat, kulutustottumukset ja kulutuskäyttäytyminen. Aiemmassa tutkimuksessa havaittiin, että taloudenhallintaan vaikuttavat myös äkilliset elämänmuutokset tai kriisit (ks. Iivari et.al. 2000). Sosiaalisen luoton avulla voidaan vaikuttaa ensisijaisesti henkilön velkoihin (saneeraustilanteet) ja kulutuskäyttäytymiseen (luotto hankintoihin). Tätä kautta luoton vaikutukset heijastuvat henkilön varallisuuteen ja käytettävissä oleviin tuloihin.

4.1.1 Sosiaalisen luoton vaikutukset taloudelliseen tilanteeseen

Tutkimuksessa mukana olleilta haastateltavilta kysyttiin haastattelun yhteydessä strukturoidun lomakkeen avulla onko sosiaalinen luotto parantanut heidän taloudellista tilannettaan. Kysymys toistettiin 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta eli noin 1-2 vuotta luoton saamisen jälkeen. Kuviossa 17 on kuvattu mielipiteen muutosta ensimmäisestä haastattelukerrasta toiseen haastattelukertaan.

Ensimmäisellä kysymyskerralla lähes kaikki kokivat luoton parantaneen heidän taloudellista tilannettaan. Tulos on sikäli ristiriitainen, että joukossa on myös sellaisia, jotka saivat luottoa pelkästään muuhun kuin saneeraukseen, jolloin heidän taloudellinen liikkumavaransa olisi pitänyt pienentyä. Pääosa erilaisiin hankintoihin luottoa saaneista katsoi myös toisella kysymyskerralla luoton parantaneen heidän taloudellista tilannettaan. Tämä selittyy osittain sillä, että sosiaalisen luoton avulla voitiin välttää kalliin kulutusluoton ottaminen. Pelkkään saneeraukseen sosiaalista luottoa saaneista haastatelluista 8/9:stä katsoi luoton parantaneen taloudellista tilannettaan.

kuva17.gif (12721 bytes)

 Kuvio 17. Sosiaalisen luoton vaikutus omaan taloudelliseen tilanteeseen haastateltavien arvioiden mukaan. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Yhteensä 2/3 (18 henkilöä) haastatelluista katsoi sosiaalisen luoton parantaneen taloudellista tilannettaan sekä ensimmäisen että toisen haastattelun perusteella. Haastateltujen joukosta löytyi kuusi henkilöä, joiden taloudellinen kokonaistilanne oli heikentynyt verrattaessa sitä välittömästi luoton jälkeiseen tilanteeseen. Sosiaalinen luotto kuitenkin paransi heidänkin taloudellista tilannettaan ainakin lyhytaikaisesti, vaikka muut tilannetekijät heikensivät sitä myöhemmässä vaiheessa. Taloudellista kokonaistilannetta heikensivät pääasiassa uudet velat.

Neljä haastatelluista vaihtoi mielipiteensä päinvastaiseksi eli ei enää uskonut sosiaalisen luoton parantaneen taloudellista tilannettaan vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselykerrasta. (ks. kuvio 17.) Taloudellinen tilanne koettiin vain lyhytaikaisesti parantuneeksi, koska luoton ansiosta rahaa oli hetkellisesti käytettävissä tarpeelliseksi koettuihin hankintoihin tai luotolla oli saatu hoidettua pois suuria kuukausieriä aiheuttaneet tai ulosotossa olleet laskut. Ensimmäisen haastatteluajankohdan lähettyvillä myöskään luoton lyhennyksissä ei oltu vielä päästy kunnolla vauhtiin, joten luoton vaikutusta omaan taloudelliseen tilanteeseen ei vielä osattu arvioida. Mielipidettään kielteiseksi vaihtaneiden joukossa oli yksi saneerausluoton saanut henkilö. Sosiaalisella luotolla tehdystä saneerauksesta oli kuitenkin selkeää hyötyä hänellekin, mutta luoton jälkeen tulleista suurista jälkiveroista aiheutunut velkaantuminen ja maksuvaikeuksiin joutuminen häivytti sosiaalisen luoton saneerausvaikutusta taka-alalle.

Kahden haastatellun kotitalouden osalta sosiaalinen luotto ei heidän oman arvionsa mukaan alunperinkään parantanut heidän taloudellista tilannettaan. Toisessa tapauksessa perheen ongelmat eivät rajoittuneet taloudenhallinnan ongelmiin, vaan taustalla oli laajempia psykososiaalisia ongelmia. Kyse oli myös epävirallisista velka- ja riippuvuussuhteista, joihin pelkällä virallisten velkojen saneerauksella ei päästy käsiksi. Muun muassa lapsien joutuminen takausvastuuseen sosiaalisen luoton saaneiden vanhempien aiemmista veloista on synnyttänyt tilanteen, jossa vanhemmat pyrkivät oman taloutensa vaarantaen maksamaan takausvelkaa takaisin lapsilleen (ks. tapaus tarkemmin: Iivari ym. 2000, 88). Toisessa tapauksessa luotolla autettiin rikkoutuneen hammasproteesin uusinnassa, joten taloudelliseen tilanteeseen luotolla ei periaatteessa voinutkaan olla positiivista vaikutusta. (ks. kuvio 17)

Kolme henkilöä ei osannut enää toisella kysymyskerralla arvioida sitä, oliko luotto parantanut omaa taloudellista tilannetta. Haastattelujen perusteella kuitenkin havaittiin kaikkien tilanteen heikentyneen. Pääasiallinen syy tähän oli uudelleen velkaantuminen ja sitä seurannut kuukausittain käytettävissä olevien tulojen pieneneminen.

Yhteensä seitsemästä haastatteluajankohtien välillä mielipidettään muuttaneista henkilöistä kuusi olikin ottanut lisää velkaa viimeisen vuoden aikana ja kolmella oli ollut vaikeuksia suoriutua pakollisista menoista. Syitä taloudellisen tilanteen heikentymiseen pidemmällä aikavälillä ja mielipidemuutokseen olivat:

  1. Sairastuminen.
  2. Alkuperäisten velkojen lyhennystä suurempi lyhennys. Sosiaalisen luoton käyttäminen sekä saneeraukseen että hankintaan aiheutti sen, että sosiaalisen luoton lyhennys muodostui alkuperäisiä velkoja suuremmaksi. Sosiaalisella luotolla hankittiin välttämättömät silmälasit ja uusi hammasproteesi.
  3. Saneerausluotto, jonka lyhennys luoton loppuvaiheessa oli liian suuri. Luottoa myönnettäessä oli sovittu, että henkilö lyhentää loppuvaiheessa luottoa nopeammin.
  4. Lisävelkaantuminen. Sosiaalisen luoton saamisen jälkeen oli otettu uutta velkaa. Uutta velkaa oli otettu pääasiassa kestokulutustavaroiden hankintaan tai uusimiseen.
  5. Yllättävät pakolliset menot. (esim. jälkivero)

Sosiaalinen luotto sinällään joko lisää, vähentää tai säilyttää ennallaan henkilön kuukausittaiseen elämiseen käytettävissä olevaa rahan määrää. Luoton jälkeen käytettävissä olevan rahan määrä riippuu mm. sosiaalisen luoton ja sen lyhennyksen suuruudesta. Erityisesti sillä, mihin luottoa käytetään, on ratkaiseva merkitys sosiaalisen luoton myöntämisen jälkeen käytettävissä oleviin tuloihin ja sitä kautta taloudenhallintamahdollisuuksiin. Tältä osin kokonaan tai osittain vanhojen velkojen järjestelyyn (saneeraukseen) käytetyt luotot ja muihin käyttökohteisiin myönnetyt luotot vaikuttavat taloudenhallintaan eri tavoin. Kuitenkin henkilön taloudellinen ja muu kokonaistilanne vaikuttaa käyttökohteen ohella vähintään yhtä paljon hänen taloudenhallintamahdollisuuksiinsa. Taulukossa 16 onkin tarkasteltu miten luoton käyttökohde on vaikuttanut siihen, onko henkilöllä enemmän rahaa käytössään muihin menoihin.

Taulukko 16. Ristiintaulukointi sosiaalisen luoton käyttökohteesta ja väittämästä "Minulla on enemmän rahaa käytössä muihin menoihin".

  "---enemmän rahaa käytössä muihin menoihin"
Kyllä Ei Eos Yhteensä
Sosiaalisen luoton käyttökohde Pelkkä saneeraus 3
(11%)
2
(7%)
3
(11%)
8
(31%)
Pelkkä hankinta 0
6
(22%)
1
(4%)
7
(27%)
Hankinta & saneeraus 4
(15%)
5
(19%)
2
(7%)
11
(42%)
Yhteensä 7
(27%)
13
(48%)
6
(23%)
27
(100%)

Sosiaalisen luoton jälkeen enemmän rahaa oli käytössä seitsemällä henkilöllä. Pelkkään hankintaan luoton saaneista kukaan ei katsonut käytössään olevan rahan lisääntyneen.

Haastatelluilla henkilöillä sosiaalisen luoton kuukausittainen lyhennys velkojen järjestelytilanteissa (saneerauksessa) on ollut yleensä pienempi kuin henkilön aiemmin velkoihinsa tai ulosottoon käyttämänsä raha kuukaudessa. Tämä mahdollistuu yleensä sosiaalisen luoton pidemmän maksuajan ja kalliita kulutusluottoja halvemman koron avulla. Tätä voidaankin pitää sosiaalisen luoton eräänä keskeisimpänä innovaationa. Joissakin tilanteissa, kun saneeratut velat on haluttu hoitaa nopeasti pois ja hakijan maksuvara on antanut periksi, on käytetty myös alkuperäistä suurempia lyhennyksiä.

Ero ns. saneeraus tai järjestelyluotoiksi kutsuttujen lainojen ja muihin käyttökohteisiin käytettyjen luottojen välillä on käsitteellinen. Kyse on osittain vain velan syntyhetkestä ja siitä millaiset edellytykset asiakkaalla on selviytyä velasta. Järjestelyluotolla usein rahoitetaan aiempaa kulutusta ja lievennetään taloudenhallinnan vaikeuksia (maksuongelmat, perintä, ulosotto), kun taas muihin käyttökohteisiin käytetyllä luotolla maksetaan sen hetkistä tai tulevaa kulutusta (ks. kuvio 18.). Käytännössä kuitenkin saneeraus- ja hankintaluottojen ero on vielä suhteellisempi. Velkojen järjestelyn yhteydessä luottoa on myönnetty muihinkin tarpeisiin tai muihin käyttökohteisiin myönnettävän luoton yhteydessä aiempia velkoja on saneerattu, jos se on katsottu tarkoituksenmukaiseksi.

kuva18.gif (7610 bytes)

Kuvio 18. Saneerausluoton ja hankintoihin käytetyn luoton mahdolliset käyttötilanteet ja interventioajankohdat aikajanalla tarkasteltuna.

Sosiaalisella luototuksella tehdyllä intervention ajankohdalla on merkitystä ongelmien vaikeusasteen kannalta. Mitä myöhemmässä vaiheessa (ks. kuvio 18 edellä) interventio on tehty, sitä vaikeampia ongelmat yleensä ovat (Tutkimuksen arviointiseminaari 27.9.2001). Tätä vasten tarkasteltuna sosiaalisen luoton preventiiviset vaikutukset voivat olla varsin monipuolisia. Sosiaalisella luotolla – riippuen myöntämishetkestä - voidaan periaatteessa ehkäistä syntymässä olevan velkakierteen, maksuongelmien, perinnän, maksuhäiriömerkinnän tai ulosoton aiheuttamia seuraamuksia.

Taloudenhallintaan liittyvät vaikutukset muissa kuin saneerausluotoissa ovat parhaimmillaan ehkäiseviä, jos sosiaalisen luoton avulla vältetään tai vähennetään kalliiden kulutusluottojen käyttöä. Tällaisissa tilanteissa asiakkaan saavuttama taloudellinen säästö voi olla huomattava, kuten seuraavasta esimerkistä ilmenee.

ESIMERKKILASKELMA. 10 000 markan luoton kuukausi- ja kokonais-hintojen erotukset markkinoiden kalleimpiin kuuluvalla kulutusluoton korolla ja sosiaalisessa luotossa käytetyn Euribor-korolla54.


54 Esimerkissä on käytetty vuoden 2001 lähes korkeinta hintaa.

A) laina-aika 2 vuotta

Korko

Lyhennys/kk

Lainan
kokonaishinta

4,50%

436,47

10 475,47

27,60%

546,84

13 124,37

EROTUS

23,10%

-yks

-110,37

-2 648,90

B) laina-aika 4 vuotta

Korko

Lyhennys/kk

Lainan
kokonaishinta

4,50%

228,03

10 945,67

27,60%

346,23

16 619,35

EROTUS

23,10%

-yks

-118,20

-5 673,68

Edellä olevasta esimerkistä on varsin helposti nähtävissä lainan koron merkitys lainan kokonaishintaan, ja kuinka lainan kokonaishinta kasvaa laina-ajan pidentyessä. Pientuloiset ja vähävaraiset henkilöt – ollessaan luottokelpoisia – joutuvat maksamaan luotostaan huomattavasti kalliimman kokonaishinnan. Pienen maksuvaran vuoksi pienituloiset henkilöt joutuvat kalliiden maksuerien lisäksi käyttämään pitkiä maksuaikoja, jolloin laina voi olla kokonaishinnaltaan esimerkiksi jopa 1½-kertaa kalliimpi kuin sosiaalinen luotto, kuten esimerkki B) osoittaa. Tällöin edullisemmalla hankintoihin käytetyllä sosiaalisella luotolla voidaan huomattavasti helpottaa päivittäistä selviytymistä. Vaikka kuukausittaisen lyhennyksen erotus ei em. esimerkeissä ole kuin hieman yli 100 markkaa, edustaa jo luottojen erotus sinällään yli viittä prosenttia työmarkkinatuella elävän nettotuloista (kun asumiskulut on vähennetty). Lisäksi markkinaehtoisten kulutusluottojen pitkä takaisinmaksuaika yhdistyneenä kalliiseen luottoon edesauttaa todennäköisestikin takaisinmaksuongelmien syntymistä.

Nykypäivän luotto- ja velkayhteiskunnassa köyhät tukevatkin rikkaita. Mitä vähävaraisempi henkilö on, sitä korkeamman hinnan hän joutuu maksamaan luotostaan. Köyhät maksavat enemmän ja saavat vähemmän. (Reifner ja Ford 1992, 28.) Sosiaalinen luototus eräänä eettisen ja sosiaalisen pankkitoiminnan ilmentymänä voi olla osaltaan korjaamassa tätä vääristymää.

Tutkimuksessa mukana olleilta haastateltavilta kysyttiin strukturoidulla lomakkeella heidän käsitystään siitä, miten sosiaalinen luotto on vaikuttanut heidän mahdollisuuksiinsa hoitaa raha-asioitaan55 (ks. kuvio 19). Kysymys toistettiin noin vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta eli noin 1-2 vuotta luoton saamisen jälkeen. Vastausten tulos oli samankaltainen kuin kysymyksessä taloudellisen tilanteen parantumisesta (vrt. kuvio 17). Pian luoton saamisen jälkeen lähes kaikki vastaajat (kahta vastaajaa lukuun ottamatta) katsoivat luoton parantaneen heidän mahdollisuuksiaan hoitaa raha-asioitaan. Vuoden kuluttua vastaajista yhteensä viisi oli eri mieltä. Samoin kuin taloudellisen tilanteen paranemisen osalta, muuttivat samat neljä henkilöä mielipiteensä päinvastaisiksi.


55 Kysymyksellä tavoiteltiin sitä, miten luotto on vaikuttanut henkilöiden taloudenhallintamahdollisuuksiin. Haastattelujen yhteydessä kuitenkin selvisi että pari vastaajaa oli ymmärtänyt kysymyksen konkreettisemmin eli katsoi luotolla hankitun tietokoneen helpottavan laskujen maksua pankkiyhteyden avulla. Todellisuudessa molemmat olivat eri asteisissa maksuvaikeuksissa.

 kuva19.gif (8543 bytes)

Kuvio 19. Haastateltujen arviot luoton vaikutuksista mahdollisuuksiin hoitaa raha-asioita. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Sosiaalinen luotto paransi siis vähintäänkin lyhytaikaisesti lähestulkoon kaikkien haastateltujen taloudellista tilannetta ja mahdollisuuksia raha-asioiden hoitamiseen. Poikkeuksen tähän muodostavat pelkästään hankintoihin käytetyt luotot, joissa korostuivat useammin muut kuin taloudenhallintaa parantavat välittömät vaikutukset (ks. tarkemmin luku 4.2) Joidenkin luottoa saaneiden kohdalla lisä- tai uudelleen velkaantuminen tai sairastuminen heikensi heidän tilannettaan pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Sosiaalisella luotolla saavutettu hyöty jäi heidän osaltaan varsin lyhytaikaiseksi.

4.1.2 Ylivelkaantumisen ehkäisy, velkakierteen katkaisu ja uudelleen velkaantuminen

Varallisuus ja velat vaikuttavat oleellisesti henkilön mahdollisuuksiin hallita talouttaan. Saneerausluoton saaneet sosiaaliluottoasiakkaat ovat usein olleet ennen luoton saamista tuloihinsa nähden ylivelkaantuneita. Joissakin tilanteissa velanhoitomenojen jälkeen henkilölle ei ole jäänyt käytettäväksi edes toimeentulotukinormin mukaista toimeentulominiminä pidettyä rahamäärää (alle 2000 mk/kk). Kehittämistiimissä tehtyjen huomioiden perusteella näyttää myös siltä, että toimeentulotukityössä asiakkaan velkaantuneisuuteen ei juurikaan kiinnitetä huomiota, koska virallinen normi ei velanhoitomenoja huomioi, riippumatta siitä mihin ja miksi velkaa olisi jouduttu ottamaan.

Ideaalitilanteissa velkakierteen katkaisuun ja sen seurannaisvaikutuksiin on päästy puuttumaan jo ennen syvempien vaikeuksien syntymistä. Tällaisissa tilanteissa on voitu ehkäistä myös maksuhäiriömerkinnän syntyminen. Maksuhäiriömerkinnän yksilölle aiheuttamat vaikeudet56 ovat siinä määrin mittavia, arkielämää hankaloittavia ja jopa syrjäyttäviäkin, että merkinnän synnyn ehkäisemistä voidaan pitää tehokkaana ehkäisevän sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan välineenä. Maksuhäiriömerkinnän syntymisen ehkäisyllä voidaan katkaista erilaisia syrjäytymiseen tai syrjäytymisvaaraan johtavia kehityskulkuja. Maksuhäiriömerkintää käsitellään tarkemmin luvussa 4.3.


56 Maksuhäiriömerkintä voi estää kokonaan (tai vähintään tehdä huomattavan hankalaksi) vuokra-asunnon, työpaikan, kotivakuutuksen, opintolainan, asuntolainan, kulutusluoton, pankkikortin, matkapuhelinliittymän saamisen ja yrityksen perustamista. (Kuluttaja 2/2001, 20-24)

Liian suuret velanhoitomenot ovat rasittaneet useiden tutkimuksessa haastateltujen henkilöiden taloutta ja aiheuttaneet taloudenhallinnan vaikeuksia. Useissa tapauksissa sosiaalinen luotto on ollut ainoa ratkaisu henkilön pitkäänkin jatkuneeseen ylivelkaantumiseen ja niukkuudessa elämiseen.

"Kaikin puolin se on hieno juttu, että ne keksi tän. Mähän yritin päästä velkasaneeraukseen, mutta kun mulla oli liian vähän velkaa. Se velka oli mulle hirveä taakka." (asiakas#14)

Myös muuhun kuin saneeraukseen luottoa saaneilla haastatelluilla on aiemmin ollut ongelmia taloutensa ja erityisesti velkojensa hallitsemisessa, jonka seurauksena heidän luottokelpoisuutensa tavanomaisilla markkinoilla on heikentynyt. Heikentynyt luottokelpoisuus voi olla yleisestikin ottaen indisio siitä, ettei henkilö välttämättä kykene tai osaa hallita talouttaan ja maksaa velkojaan – siis myöskään sosiaalista luottoa – niin kuin on sovittu. Aiemman ongelmavelkaantumisen syistä olisikin päästävä selville ja niihin olisi päästävä puuttumaan ennen luoton myöntämistä, jotta luototuksesta olisi pidempiaikaista apua. Nimenomaan tämä erottaa sosiaaliset luotot pankkien ja rahoitusyhtiöiden tarjoamista luotoista ja tekee osaltaan sosiaalisista luotoista "sosiaalisia".

Yhdistämällä velat yhdeksi helpommin hallittavaksi ja matalakorkoiseksi sosiaaliseksi luotoksi on saavutettu huomattavia lainanhoitokuluihin liittyviä säästöjä asiakkaalle. Samalla on ennalta ehkäisty velkakierteen syntymistä tai katkaistu jo käynnistynyt velkakierre ainakin hetkellisesti, jolloin henkilö on pyrkinyt suoriutumaan veloistaan hankkimalla lisää velkaa. Vanhojen velkojen saneerauksen vuoksi syntynyt käyttövara voi ehkäistä uuden velkakierteen syntymistä, ei tosin kaikissa tapauksissa.

Yksinasuva 25-vuotias henkilö on oppisopimuskoulutuksessa ja hänen tulonsa ovat 4500 mk/kk ja vuokrakulut 1178 mk/kk. Hänellä on opintolainoja yhteensä 8000 markkaa, kulutusluottoa 5000 mk sekä vähitellen 5000 markkaan noussut vekseli. Lisäksi henkilöllä on luotollinen tili, johon hän on velkaantunut 5000 markkaa. Velkojen lyhennyskustannukset ovat 1650 markkaa kuukaudessa. Lisäksi vekselin uusinta rasittaa taloutta säännöllisin väliajoin noin 500 markalla. Sosiaalisella luotolla saneerataan kaikki velat, jolloin velkaa jää maksettavaksi noin 470 markkaa kuukaudessa 5 vuoden maksuajalla. Henkilö kuitenkin lisävelkaantuu jonkin verran vuoden kuluessa ottaessaan kulutusluottoa lomamatkan rahoittamiseen. Sosiaalisen luoton takaisinmaksussa ei kuitenkaan ole ollut ongelmia. (asiakas#28)

Sosiaalisella luotolla järjestellyt velat voivat olla maksuvaikeuksien vuoksi syntyneitä jo ulosottoon tai perintään ehtineitä velkoja, jolloin luoton avulla on maksettu ulosotossa olleet velat pois. Tällaisessa tilanteessa ulosottoon liittyvien kustannusten poisjääminen aiheuttaa välitöntä taloudellista säästöä ja hyötyä asiakkaalle, kun ulosottoon ja sen kuluihin käytettävä rahasumma voidaan käyttää suoraan velan lyhentämiseen. Periaatteessa sama koskee myös perintätoimistojen kautta perittäviä velkoja.

Haastateltava on 47-vuotias osa-aikaisessa työssä käyvä yksinhuoltaja (1 lapsi). Perheen nettotulot ovat noin 5000 markkaa kuussa. Ulosottoa hän lyhensi noin 200 markkaa kuussa, josta suuri osa perintäkuluja, jolloin ulosotossa oleva velkapääoma ei lyhentynyt juurikaan. Haastateltava hakee sosiaalisen luoton vuoden maksuajalla, jolloin kuukausieräksi tulee noin 600 markkaa kuussa. Vuoden kuluttua luotto oli maksettu moitteettomasti takaisin ja luottohäiriömerkintä oli uusintahaastattelun aikoihin poistumassa.(asiakas#19)

Sosiaalisella luotolla tehtävä ulosottovelkojen saneeraus voi joissain tilanteissa parantaa työmotivaatiota ja kannustaa velkaantuneita työttömiä hakemaan työtä. Tämä saattaa vähentää myös toimeentulotuen hakemista ja sen tarvetta. Varsinkin pienituloisilla eläkeläisillä tämä vaikutus saattaa olla hyvinkin merkittävä. (Kuntakysely #4; Tutkimuksen arviointiseminaari 27.9.2001). Haastatteluaineistoon tällaisia tapauksia ei aineiston pienuuden vuoksi kuitenkaan valikoitunut.

Haastatelluille ulosottovelallisille oli suuri taloudellinen helpotus saada maksettua ulosotossa olleet velat pois. Haastateltujen puheissa korostui erittäin kriittinen suhtautuminen ulosotto- ja perintäkuluihin. Katkeruutta herätti ulosoton epätoivoisen hidas lyheneminen suhteessa maksettuihin kuluihin. Ilman sosiaalista luottoa eräiden ulosotto ja sitä kautta taloudellinen niukkuus olisi saattanut jatkua vuosikausia tuskallisen hitaasti.

Haastateltava 70-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Hänen nettotulonsa ovat 5600 markkaa. Haastateltava ehti olla ulosotossa yli kymmenen vuotta. Ulosottoa maksoi 800 markan verran kuussa eli saman verran kuin nyt maksaa sosiaalista luottoa. "Siinähän se justiinsa onkin, kun se ei paljon lyhentynyt. Siinä on niin monenlaisia kuluja. Siinähän tuli kuukausia jolloin se ei lyhentynyt ollenkaan. Sillä se olikin niin toivotonta maksaa niitä.- - - Minä oon näppituntumalla itse laskenut sen, että minä olen ainakin toistasataatuhatta maksanut. Se oli veloista joita jäi alun perin muutamia kymmeniätuhansia. - - - Se oli toivotonta, ihan toivotonta. - - - Tuli sellaisia maksukuitteja ettei pääoma ole ollenkaan lyhentynyt muuta kuin tuli vaan niitä korkoja, jonkun maksun viivästyskorkoja. Sitten kun oli vielä nykimässä perintätoimisto. Sehän oli ihan toivotonta." (asiakas#2)

Ylivelkaantuneisuutta voidaan karkeasti ottaen tutkia sekä markkamääräisin mittarein että subjektiiviseen mielipiteisiin perustuvilla mittareilla. Tutkimuksessa mukana olleilta haastateltavilta kysyttiin haastattelun yhteydessä strukturoidun lomakkeen avulla heidän kokemaansa ylivelkaantumista. (ks. kuvio 20) Melko pian luoton saamisen jälkeen 2/3 haastatelluista ei kokenut ylivelkaantuneisuutta.

kuva20.gif (5280 bytes)

Kuvio 20. Haastateltavien arvio ylivelkaantuneisuudestaan. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Noin kolmanneksella haastatelluista (7 henkilöä) sosiaalisella luotolla tehdyn saneerauksen jälkeinenkin velkataakka oli vielä tuloihin nähden huomattava, vaikka helpotusta jonkin verran oli tullutkin. He kokivatkin itsensä ylivelkaantuneeksi siis vielä luoton saamisen jälkeenkin. Tällaisissa tilanteissa onkin mietittävä, onko sosiaalinen luotto kaikissa tilanteissa kestävin vaihtoehto. Välittömästi sosiaalisen luoton jälkeen itsensä ylivelkaantuneiksi kokeneiden kohdalla luoton takaisinmaksuerät saattavat olla niin suuria, että tästä näkökulmasta tarkasteltuna luottoaikojen pituutta voisi olla perusteltua lisätä, jotta kuukausittaisia maksuja voitaisiin alentaa. Toisaalta voidaan kysyä, onko parempi elää lyhyempi aika todella niukasti vai pidempi aika "tavanomaisen" niukasti. Näyttää siltä, että perusturvan varassa elävällä pienikin velka aiheuttaa herkästi sekä ylivelkaantumisen tunnetta että konkreettisia taloudenhallintavaikeuksia. Tällöin vain tulojen lisääminen tai veloista kokonaan eroon pääseminen tarjoaa paremman ratkaisun ylivelkaantumiseen.

Vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta lähes puolet koki itsensä ylivelkaantuneeksi. Kun mielipiteitä tarkasteltiin tarkemmin likert-asteikollisina57, havaittiin yhdentoista henkilön mielipiteen (27:stä) muuttuneen lähemmäs ylivelkaantumisen kokemista. Yhtä lukuun ottamatta kaikki näistä 11:sta henkilöistä olivatkin alkaneet lisävelkaantua luoton saamisen jälkeen. Kuitenkin varsinaisesti vain neljä henkilöä oli toisen vastauskerran vastauksensa perusteella ylivelkaantunut viimeisen vuoden aikana. Ylivelkaantumisen syitä näillä neljällä henkilöllä/perheellä olivat:


57 Haastattelun yhteydessä tehdyssä kyselyssä käytettiin ns. 5-portaista likert-asteikkoa, jossa vastaaja valitsee väitteeseen sopivan vastauksen viidestä vaihtoehdosta (täysin samaa mieltä, samaa mieltä ei osaa sanoa, eri mieltä, täysin eri mieltä).

  1. Suuren perheen liian pienet tulot, jotka eivät riitä elämiseen.
  2. Saneerauksen ulkopuolelle jääneet epäviralliset velat.
  3. Turvautuminen kulutusluottoihin osin pakollisten kulutustavaroiden hankinnassa.
  4. Psyykkinen sairastuminen/sairaus, jonka vuoksi asiat jäivät hoitamatta
  5. Uudet yllättävät ja pakolliset menot (esim. huomattavat jälkiverot)
  6. Täysi-ikäisen lapsen taloudellisista ongelmista huolehtiminen.

Kun otetaan huomioon ylivelkaantumisen ja velkaantumisen lisääntyminen noin vuoden aikana, on pelättävissä, että luoton taloudenhallintaa parantaneet vaikutukset häviävät vielä useammankin henkilön kohdalta ennen kuin luotto on maksettu loppuun. Muutossuunta on niin selkeä, että se todennäköisesti pätee myös haastateltuja luotonsaajia laajempaan joukkoon. Osalle sosiaalisesta luotosta oli siis enemmänkin vain väliaikaista hyötyä. Velkakierteen tai velkaantumisalttiuden pysyvämmäksi pysäyttämiseksi olisi tarvittu luoton lisäksi myös muita keinoja.

Haastatelluilta kysyttiin maksuvaikeuksista ennen ja jälkeen sosiaalisen luoton. Luottoa edeltäviä vaikeuksia pyydettiin arvioimaan retrospektiivisesti ensimmäisellä haastattelukerralla. (ks. kuvio 21.) Yli 70 prosenttia ilmoitti ensimmäisellä kyselykerralla aiemmista (luottoa edeltäneistä) vaikeuksistaan suoriutua veloista. Vuoden kuluttua enää noin kolmannes ilmoitti kyselyhetkellä (luoton jälkeisistä) olevista vaikeuksista veloista suoriutumisessa. Tässä suhteessa luoton positiivinen vaikutus on varsin selkeä. Kuitenkin puolella haastatelluista oli ollut vaikeuksia suoriutua pakollisista päivittäisistä maksuista tai menoista viimeisen puolen vuoden aikana (n. ½ v. — 1 v. luoton saamisen jälkeen). Sosiaalinen luotto ei poista joillakin ihmisillä olevaa taloudenhallintaan vaikuttavaa perusongelmaa, joka usein on pienituloisuus.

kuva21.gif (8170 bytes)

Kuvio 21. Veloista suoriutumista koskevista väittämistä esitettyjen mielipiteiden jakautuminen ensimmäisellä (t1) ja toisella (t2a ja t2b) kysymyskerralla. (N=27)

Päivittäisiin menoihin liittyvät maksuvaikeudet aiheutuivat pienituloisuudesta ja samanaikaisesti mm. korkeista sairauskuluista, joihin luotolla ei voida vaikuttaa. Taustalla oli usein myös lisävelkaantumista, joka kietoutui yhteen pienituloisuuden kanssa. Huolimatta laajasta sairasvakuutusjärjestelmästä, on sairastaminen ollut selkeä taloudellinen riski ja rasite haastatelluille henkilöille58.


58 Tutkimuksen arviointiseminaarissa (27.9.2001) käytyjen keskustelujen perusteella tähän löytyi useita syitä. Taustalla on palkan pienentyminen, pieni sairaspäiväraha, sairaalahoitopäivämaksut, Kelan "lyhyet" päivärahapäätökset, lääkkeiden kalliit hankintaerät ja ylipäätään etuuksien saamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvät viiveet. Lisäksi arveltiin, etteivät kaikki sairauskulujen vuoksi vaikeuksiin joutuneet tiedä mahdollisuudestaan hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea.

Joidenkin harvojen osalta myös tiedolliset ja taidolliset valmiudet rahankäytön hallintaan olivat heikot, mutta kuitenkin aina ne yhdistyivät pieniin tuloihin. Pienituloisella ei ole varaa rahankäytössään pieniinkään "virheisiin".

Maksuvaikeuksien syitä voidaan etsiä myös sekä olemassa olevasta että uudesta velkarasituksesta. Luotto saattaa - varsinkin muissa kuin velkojen järjestelytilanteissa - entisestään heikentää selviytymismahdollisuuksia lisääntyneen velkarasituksen vuoksi. Mahdollista kuitenkin on, että tilanne heikkenisi vielä enemmän mikäli henkilöt turvautuvat kalliskorkoisiin kulutusluottoihin. Parasta taloudenhallinnan kannalta saattaisi olla joissain tapauksissa se, ettei asiakas joutuisi käyttämään minkäänlaisia luottoja mihinkään hankintoihin, vaan tarpeellisimmat ja välttämättömimmät tarpeet hoidettaisiin ehkäisevällä/harkinnanvaraisella toimeentulotuella. Tämä edellyttäisi myös tarpeen ja tarpeellisuuden nykyistä laajempaa tulkintaa ja nykypäivän uusia vaatimuksia huomioivaa ehkäisevää toimeentulotukipolitiikkaa.

Taloudenhallintaan vaikuttaa myös oleellisesti henkilön kulutuskäyttäytyminen. Osalla asiakkaista aiempi kulutuskäyttäytyminen on ollut haastattelujen kertomustasolla tarkasteltuna lähinnä "normaalia" elämistä ja kuluttamista, joka on mitoitettu tietyllä hetkellä oleviin optimituloihin. Elämänmuutokset ja –kriisit, kuten työttömäksi jääminen tai sairastuminen, laskevat tulotasoa niin, etteivät tulot tai varallisuus riitä enää entisen kulutus- ja elintason ylläpitämiseen. Joidenkin asiakkaiden kohdalla oli kyse usein siitä, etteivät tulot riitä päivittäisen elämisen rahoittamisen lisäksi juuri mihinkään yllättävään.

Henkilön kyky ja joissain tapauksissa myös halu ennakoida ja varautua tuleviin yllättäviin kuluihin, kriisitilanteisiin ja elämänmuutoksiin, vaikuttaa taloudenhallinnan pitkäjänteiseen onnistumiseen. Useilla sosiaaliluottoasiakkailla kyky ennakoida ja varautua tuleviin menoihin on ennen luoton saamista ollut heikentynyt esimerkiksi pitkään jatkuneen työttömyyden aiheuttaman matalan tulotason vuoksi (syistä tarkemmin, evaluaatiotutkimuksen raportti I, Iivari ym. 2000). Erityisesti ylivelkaantumistilanteessa käytettävän sosiaalisen (saneeraus)luoton mahdollisuudet vaikuttaa taloudenhallintaan ovat varsin rajalliset mikäli henkilön luottoa edeltänyt kulutuskäyttäytyminen ei muutu tai tulotaso ei muuten parane esimerkiksi työllistymisen seurauksena. Olisi siis päästävä puuttumaan velkaantumisen syyhyn sen lisäksi että puututaan sen "oireeseen" eli syntyneisiin velkoihin sosiaalisen luoton avulla. Tähän voidaan eräiden osalta päästä vain perusturvan tasoa parantamalla.

Luoton saamisen jälkeinen kulutuskäyttäytyminen vaikuttaa myös sosiaalisella luotolla saavutettaviin hyötyihin. Sosiaalisen luoton jälkeen luottoa saaneista tai osamaksulla tavaroita ostaneista muutamat haastatellut olivat joutuneet taloudellisesti melko tiukoille. (ks. taulukko 17.) Vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta oli maksuvaikeuksia tai ylivelkaantuneisuutta kokenut 12 haastateltua. Näistä puolet oli hankkinut uutta markkinaehtoista luottoa tai tehnyt osamaksukauppoja. Vaikka luottoa oli pääsääntöisesti otettu varsin maltillisesti, pieniä summia ja yleensä vain itselle todella tärkeisiin hankintoihin, aiheuttivat ne silti ongelmia henkilöiden pienituloisuudesta johtuen. Tiukalle mitoitettu talous ei salli yllättäviä ja äkillisiä menoja ilman taloudenhallintaongelmia. Taloudenhallintaongelmia saatetaan pyrkiä paikkaamaan uudella luotolla ja tällöin vähintäänkin riski velkakierteen uudelleen syntymiseen on olemassa. Joissain tapauksissa velkaantumisen taustalla ovat tällöin opitut kulutus- ja käyttäytymismallit. Osalla ylivelkaantumisen ja velkakierteeseen joutumisen osalta kyse ei ollut enää riskistä vaan todellisuudesta.

Taulukko 17. Ristiintaulukointi sosiaalisen luoton jälkeisen uuden velkaantumisen ja koetun ylivelkaantumisen sekä maksuvaikeuksien suhteen. Tilanne uusinta-haastattelun jälkeen.

  Uutta luottoa tai osamaksukauppoja sosiaalisen luoton saamisen jälkeen
Kyllä Ei Yhteensä
Ylivelkaantunut tai vaikeuksia suoriutua maksuista Kyllä 6
(22%)
6
(22%)
12
(44%)
Ei 10
(37%)
5
(19%)
15
(56%)
Yhteensä 16
(59%)
11
(41%)
27
(100%)

Uutta tavanomaista luottoa (sosiaalisen luoton jälkeen) saaneista tai osamaksulla kauppoja tehneistä haastatelluista lähes kaksi kolmesta ei kuitenkaan kokenut itseään ylivelkaiseksi eikä myöskään ilmoittanut kyselylomakkeessa maksuvaikeuksista. Näin ollen sekä asiakkaiden oma että luotonantajien harkintakyky on toiminut ja velkaongelmatyöryhmän (1998) luototuksen tavoitteeksi asettama paluu tavanomaisille luottomarkkinoille oli onnistunut joidenkin asiakkaiden kohdalla ainakin haastatteluhetkellä tarkasteltuna. Haastatteluissa kuitenkin ilmeni, että useilla henkilöillä talous oli varsin tiukoilla ja varsin pienet ja äkilliset menot horjuttivat taloutta, vaikka kyselylomakkeen perusteella ylivelkaantuneisuutta ei koettu eikä vaikeuksia maksuista suoriutumisessa toistaiseksi ollut.

Haastateltavien sosiaalisen luoton jälkeisen velkaantumiskehityksen ja taloudenhallintaongelmien perusteella luotonsaajat voidaan ryhmitellä neljään taloudenhallintaa kuvaavaan ryhmään: velkaantujiin, ongelmavelkaantujiin, taloudellisissa vaikeuksissa oleviin sekä tasapainossa oleviin (ks. kuvio 22.). Sosiaalisen luoton kannalta ongelmallisimpia ja haastavimpia ryhmiä ovat ongelmavelkaantujat ja taloudellisissa vaikeuksissa olevat.

kuva22.gif (6915 bytes)

 Kuvio 22. Nelikenttä sosiaalisen luoton saaneiden henkilöiden talouden- ja velkojenhallinnasta. Lisävelkaantuminen suhteessa taloudenhallinnan ongelmiin.

Kaikki ongelmavelkaantujat olivat pienituloisia henkilöitä. Ainostaan yksi ongelmavelkaantujista oli työssäkäyvä henkilö, mutta hänenkin työtulonsa olivat varsin vaatimattomat työsuhteen luonteesta johtuen.

Ongelmavelkaantujissa oli sekä järjestelyluoton että hankintoihin luoton saaneita asiakkaita. Erityisesti luoton hankintoihin saaneet ja ongelmiin joutuneet olivat pienituloisia. Pienituloisuus ja sosiaalisen luoton jälkeen otettu uusi velka aiheuttaa ongelmia. Sosiaalista luottoa velkojen järjestelyyn saaneista ja sen jälkeen uutta tavanomaista luottoa saaneista kolmannes (4/12) oli joutunut ongelmiin. Näiden (neljän) henkilön kohdalla oli osittain kyse opituista velkaantumistavoista/malleista, jotka eivät välttämättä poistu pelkän luoton avulla. Aiemmat velkaongelmat ennustavat siis joidenkin sosiaaliluottoasiakkaiden kohdalla myös tulevia. Kuitenkin järjestelyluoton saaneista haastatelluista suurimmalle osalle uusi luotto tai osamaksukauppa ei ollut ainakaan toistaiseksi vielä tuottanut ongelmia. Sen sijaan pelkkiin hankintoihin sosiaalista luottoa saaneiden ja sen jälkeen uutta velkaa ottaneiden kohdalla 2/4:stä oli joutunut vaikeuksiin.

Toimeentulotuen hakemista viimeisen puolen vuoden aikana harkinneista 6/9 oli joutunut ongelmiin. Pienituloisuus ja sitä indikoiva toimeentulotukiasiakkuus tai ainakin koettu toimeentulotuen tarve näyttäisi ainakin jossain määrin liittyvän sosiaaliluottoasiakkaiden ongelmavelkaantumiseen. Pienituloisuutta indikoi myös se, että henkilöillä oli ollut vaikeuksia suoriutua pakollisista menoistaan. Sosiaalisen luoton takaisinmaksuun nämä tekijät eivät välttämättä liity yhtä vahvasti.

Ongelmavelkaantujat yhtä lukuun ottamatta olivat ainakin haastatteluhetkeen asti selviytyneet sosiaalisen luoton takaisinmaksusta (lyhennyksistä), vaikka ongelmia muiden velkojen kanssa olikin. Pääasiallisimmaksi syyksi tähän he arvelivat sen, että sosiaalinen luotto lyhennetään ensimmäisenä ennen muita menoja ja sen, että useimmiten lyhennys hoidetaan suoraveloituksella tai maksupalvelusopimuksella, jolloin sitä "ei tarvitse edes ajatella". Haastatteluaineiston ainoalla sosiaalisen luoton osalta maksuongelmiin joutuneella ongelmavelkaantujalla ei ollut sosiaalisen luoton osalta suoraveloitussopimusta. Tältä osin suoraveloitussopimuksen tekemistä sosiaalisen luoton lyhennyksistä voikin pitää jossain määrin järkevänä. Toisaalta, mikäli halutaan ennakoida ja havaita henkilön maksuvaikeuksia ja velkaantumiskehitystä, voi sen tekemättä jättämiselle olla myös perusteita. Tällöin maksuvaikeuksien ilmetessä asiakkaaseen voidaan ottaa välittömästi yhteyttä ja pyrkiä korjaamaan tilannetta.

Riski ajautua uudelleen ongelmiin on Takuu-Säätiön asiakkailla hieman suurempi kuin kuntien asiakkailla, koska Takuu-Säätiön toimintaan ei kytkeydy suoranaista sosiaalityötä ja suhde sosiaalityöhön ja talousneuvontaan on korkeintaan välillinen. Suhde sosiaalityöhön ja talousneuvontaan muodostuu pääsääntöisesti vain Takuu-Säätiön ulkopuolella hakemuksia valmistelevien työntekijöiden kautta, mikäli näillä henkilöillä on yhteys sosiaalityöhön. Toisaalta kuitenkin pankkien nopea perintäpolitiikka pienentää riskiä Takuu-Säätiön myöntämien luottotakausten pidempiaikaiseen rästiytymiseen. Riski koskee myös kuntien luottoasiakkaita, mikäli suhde asiakkaisiin jää etäiseksi ja luoton takaisinmaksuongelmiin ei puututa tarpeeksi nopeasti. Asiakkaiden ongelmatilanne ei tule esille pelkän luoton takaisinmaksun (teknisen) seurannan avulla. Asiakkaalla voi olla mittaviakin taloudenhallinnan ongelmia ilman että ne ilmenevät luoton takaisinmaksussa.

Päivittäistä elämistään luottokorttiluotoilla ja luotollisilla tileillä rahoittanut perhe oli joutunut uudelleen velkaantumiskierteeseen, jossa alun perin saneerattujen velkojen päälle oli alkanut syntyä uutta luottokorttivelkaa. Velkaa oli syntynyt jo aiemman saneerauksen arvosta (yli 30 000 markkaa), mutta sosiaalisen luoton takaisinmaksua hoidettiin silti moitteettomasti. (asiakas #31))

Yhtä henkilöä lukuun ottamatta muissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien -luokkaan (ks. kuvio 22; ks. myös taulukko 17) kuuluvien vaikeudet liittyivät pieniin tuloihin ja samanaikaisesti heikkoon tai heikentyneeseen terveyteen. Lisääntyneet sairaus- ja lääkekulut aiheuttivat toimeentulon tiukkuutta.

Haastateltava 66-vuotias yksinasuva eläkeläinen. Nettotulot asumismenojen jälkeen 2300 markkaa kuussa ja sosiaalisen luoton lyhennyksen jälkeen 1800 markkaa. Asumismenot koostuvat asumisoikeusmaksua varten otetun velan lyhennyksestä ja käyttövastikkeesta. Sosiaalisella luotolla saneerattiin noin 26 000 markkaa kalliita kulutusluottoja. Luottoa lyhentänyt viimeisimpään haastatteluun mennessä moitteettomasti. Bruttotulot siinä määrin suuret, ettei toimeentulotukeen ole mahdollisuuksia vaikka nettotulot velkojen hoidon jälkeen jäävät noin 300 markkaa alle normin. Muun muassa uusi verenkiertolääke on lisännyt kuluja niin paljon, etteivät haastateltavan mukaan nykyiset tulot "riitä millään". (asiakas#16)

Joillakin itse sairauskin saattoi aiheutti sen, ettei taloudellisiin seikkoihin jaksettu kiinnittää paljon huomiota.

Noin 55-vuotiaat vaimo ja mies molemmat työttöminä, yksi kotona asuva lapsi. Perheen nettotulot noin 6100 mk. Olivat velkajärjestelyssä vuoteen 1998 asti, jonka jälkeen ryhtyivät hakemaan luottoa. Luotto (8000 mk) haettiin rästivuokriin (joita 6000 mk) ja pesukoneen hankintaan. Vuokrarästit maksettiin, loppu käytettiin pesukoneen korjaukseen ja muuhun kulutukseen. Vuoden kuluttua haastateltavilla oli jälleen vuokrarästejä noin 5000 markalla. Sosiaalista luottoa ovat lyhentäneet moitteettomasti 260 mk/kk. Haastateltavat eivät ole uskaltaneet ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon, vuokrantajaan tai Takuu-Säätiöön. Sosiaalitoimistossa oli painotettu vuokrien hoitamisen tärkeyttä vuosi sitten. Perhettä rasittavat talousongelmien lisäksi vaimon mielenterveys- ja muut psykososiaaliset ongelmat. (asiakas#4)

Muun muassa tutkimuksen arviointiseminaarissa (27.9.2001) käytyjen keskustelujen perusteella sosiaalisen luoton jälkeen tapahtuvan uusi ylivelkaantuminen perustuu osaksi myös asiakkaiden taipumukseen asettaa itselleen epärealistinen kuukausittainen velanhoitokustannusraja. Kun velkoja saneerataan sosiaalisella luotolla, syntyy yleensä jonkin verran uutta maksuvaraa ja väljyyttä taloudenhoitoon. Tätä syntynyttä maksuvaraa ei välttämättä pystytä ohjaamaan talouden tasapainottamiseen pitkällä aikavälillä esimerkiksi säästäen, vaan se saatetaan ohjata uusiin luottoihin tai osamaksueriin.

4.1.3 Talousneuvonnan mahdollisuus

Tässä luvussa tarkastellaan talousneuvonnan mahdollisuuksia haastatteluaineiston valossa. Aiemmin luvussa 3.3 käsiteltiin talousneuvonnan lähtökohtia ja toimintamuotoja sekä kehittämiskysymyksiä.

Haastattelujen yhteydessä havaittiin joissakin tapauksissa sosiaalisen luoton jälkeisen ongelmavelkaantumisen perustuvan vanhoihin opittuihin toimintatapoihin, rahankäytön malleihin, joissa velan käyttö ja oman velanhoitokyvyn arviointi ei ole aina ollut rationaalista tai realistista. Joillakin asiakkailla riski uuteen ylivelkaantumiseen on huomattava. Sosiaalinen luotto ei yksistään näytä riittävän tällaisissa tilanteissa, vaan tällaisessa tilanteessa tarvitaan muita(kin) auttamiskeinoja. Tällaisessa tilanteessa talousneuvonta ja -ohjaus, joka sisältää kulutustottumusten tarkastelua ja tukea siinä, ettei henkilö retkahda uudestaan velkakierteeseen, voi olla yksi mahdollisuus.

Haastatelluista noin neljäsosa (seitsemän henkilöä) katsoi pian luoton saamisen jälkeen, ettei ollut saanut sosiaalista luottoa hakiessaan riittävästi taloudellista ohjausta ja neuvontaa. Näistä henkilöistä kuitenkin ainoastaan kahdella oli ollut vaikeuksia suoriutua pakollisista maksuista ja menoista viimeisen puolen vuoden aikana.

Viimeisen puolen vuoden aikana vaikeuksissa olleista suurin osa (10/12) kuitenkin katsoi, että talousneuvontaa oli ollut riittävästi. Vaikeuksiin joutumisen syynä ei alkuvaiheessa siis kovinkaan monella ollut (oman käsityksensä mukaan) varsinainen talousneuvonnan puute. (ks. taulukko 18) Joidenkin henkilöiden taustalta löytyikin laajempia elämänhallinnan ongelmia. Oletettavasti joidenkin kohdalla laajasti ymmärretty talousneuvonta olisi ollut hyödyllistä. Tällöin kuitenkin voi olla mielekkäämpää puhua talousneuvonnan sijaan sosiaalityöstä, joka sisältäisi myös talousneuvontaa.

Taulukko 18. Ristiintaulukointi taloudellisen neuvonnan ja ohjauksen riittävyydestä suhteessa taloudenhallintavaikeuksiin.

  Riittävästi taloudellista ohjausta ja neuvontaa
Kyllä Ei Yhteensä
Vaikeuksia suoriutua pakollisista menoista ja laskuista viimeisen puolen vuoden aikana Kyllä 10
(40%)
2
(8%)
12
(48%)
Ei 7
(28%)
4
(16%)
11
(44%)
Eos 1
(4%)
1
(4%)
2
(8%)
Yhteensä 18
(72%)
7
(28%)
2559
(100%)

59 Kaksi vastaajaa ei vastannut strukturoidun kyselyn tähän kysymykseen.

Edellä olevan taulukon perusteella luottoasiakkaat voidaan jaotella kuvion 23 mukaisesti sen mukaan olisivatko he hyötyneet talousneuvonnasta.

kuva23.gif (11839 bytes)

Kuvio 23. Nelikenttä taloudellisen neuvonnan tarpeesta. Neuvonnan riittävyys suhteessa taloudellisiin vaikeuksiin.

Luototustoimintaan tulisi siis sisältyä myös sosiaalipedagoginen tehtävä rahan käytön ja taloudenhallinnan ohjaamisessa. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia asiakkaita kuten edellä olevasta jaottelusta voidaan nähdä. Useat asiakkaat ovat vähävaraisia ja pienituloisia ja ovat oppineet tulemaan toimeen varoillaan. Joitakin heitä voi luonnehtia taloudenhallinnan mestareiksi. Talousneuvonnan puute on siis ongelma vain osalle haastateltuja. Kaikilla ei ole ongelmia taloudenhallinnan tiedollisissa edellytyksissä, vaan kuten jo aiemmin todettiin, heidän tulonsa ovat yksinkertaisesti riittämättömät pitkäjänteistä selviytymistä silmällä pitäen tai taustalla on laajempia ongelmia. Taloutta voi tällöin rasittaa esimerkiksi pitkäaikainen sairaus tai työttömyys (ks. myös Iivari ym. 2000). Tällaisissa tilanteissa onkin mietittävä varsin tarkkaan onko sosiaalinen luotto välttämättä oikea tai ainoa ratkaisu asiakkaan kokonaistilanne huomioiden, vaan olisiko taloudellisiin ongelmiin puututtava esimerkiksi ehkäisevän tai harkinnanvaraisen toimeentulotuen keinoin. Tämä edellyttää sosiaaliselta luototukselta melko kiinteää yhteyttä ja yhteistyötä sosiaalityöhön.

Eräänä ratkaisukeinona uuden velkakierteen ehkäisyssä sosiaalisen luoton takaisinmaksuaikana voi toimia vapaaehtoinen maksuhäiriömerkintä (vapaaehtoinen velkojen järjestelymerkintä Asiakastieto Oy:n rekisteriin). Vapaaehtoiseen maksuhäiriömerkinnän käyttöön liittyy kuitenkin sellaisia ongelmia, ettei sitä tulisi ryhtyä soveltamaan ainakaan kaavamaisesti ja ilman tapauskohtaista harkintaa. Maksuhäiriömerkintää tarkastellaan mm. tältä osin tarkemmin luvussa 4.3.

4.1.4 Kokonaisvelkatilanne ja luoton riittävyys

Kokeilun alkuvaiheessa joidenkin kuntien saneeraukseen käytetyissä sosiaalisissa luotoissa keskeisenä ongelmakohtana oli asiakkaiden kokonaisvelkatilanteen puutteellinen selvittäminen ja velkavastuiden vain osittainen järjestely. Tällöin luototetuille henkilöille saattoi jäädä edelleen velkoja ja pahimmillaan niitä jäi ulosottoonkin. Edelleenkin kyseenalaista on se, voidaanko ulosottovelkaisille myöntää uutta velkaa, jos velalla ei saneerata. Velkojen osittainen saneeraus on periaatteessa ollut perusteltua tilanteissa, joissa saneerauksen ulkopuolelle jäävä velka on ollut hoidossa tai velkasumma niin suuri, ettei sen hoitaminen sosiaalisen luoton avulla olisi ollut mahdollista.

Haastateltava 38-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva mies. Haastateltavalle myönnettiin luottoa pääasiassa pesukoneen hankintaa varten 5000 markkaa noin 500 markan kuukausilyhennyksellä. Pesukone ei aivan välttämätön koska taloyhtiössä käytettävissä kone, mutta haastateltava halusi kuitenkin oman koneen. Haasteltavalla on ulosotossa huomattavia velkamääriä. "Mulla on koko elämän ollu nää tulot 1800 markkaa kuussa, niin ne ei oo ollu ulosottokelposta." Haastateltava sai maksettua luoton moitteettomasti takaisin alle vuodessa. (asiakas#21)

Haastateltava 50-vuotias pitkäaikaistyötön. Nettotulot yhteensä noin 1300 mk/kk vuokranmaksun jälkeen. Saa säännöllisesti toimeentulotukea. Ulosotossa vanhoja velkoja noin 130 000 mk. Saa sosiaalista luottoa 1500 markkaa käytetyn tietokoneen hankintaan. Hankki luotolla sekä tietokoneen että käytetyn pesukoneen. Tietokoneella on tärkeä merkitys pääasiallisena harrastuksena, itsensä kouluttamisen välineenä ja atk-kurssien harjoitus-töiden tekemisessä. Maksaa sosiaalista luottoa 150 mk/kk. Takaisinmaksuun tuli muutaman kuukauden katkos yllättävistä lisämenojen vuoksi. Luottoa haastatteluhetkellä maksamatta takaisin 700 mk, jonka aikoo kuitenkin maksaa takaisin. (asiakas#20)

Yleisesti ottaen pyrkimys vain velkojen osittaiseen saneeraukseen selittyi osittain alkuvaiheen luottomäärärahojen pienuudella ja toisaalta luoton tarvitsijoiden suurella määrällä. Tällöin eräissä tapauksissa haluttiin auttaa mahdollisimman useita käytettävissä olleiden määrärahojen puitteissa. Joissain tapauksissa kyse oli myös velkaneuvonnan taitojen ja menetelmien puutteellisesta tuntemuksesta. Kokeilun loppuvaiheessa tilanne näyttää ainakin osittain korjaantuneen. Luottoja pystytään antamaan useammille ja hoitamaan tilanne kerralla kuntoon. Lisäksi työntekijöiden velkaneuvontataitojen lisäännyttyä on pystytty käyttämään myös muitakin velkojen järjestelyn keinoja, kuten Takuu-Säätiön Vera-takauksen hakemista ja akordeja.

Haastatelluilta luottoasiakkailta kysyttiin heidän mielipidettään luoton suuruudesta suhteessa raha-asioiden järjestymiseen. Luoton riittävyyttä suhteessa nykyiseen taloudenhallintaan voidaan tarkastella ristiintaulukoinnilla. (ks. taulukko 19.) Lähes puolelle luotto oli selvästikin ollut riittävän suuruinen. Haastatelluista yksitoista henkilöä olisi tarvinnut suuremman luoton, jotta raha-asiat olisivat järjestyneet kohtuullisesti. Heistä yhdeksällä oli ollut vaikeuksia suoriutua veloistaan. Heidän kohdalla voidaan myös perustellusti kysyä olisiko suurempi luotto saattanut muodostua ongelmaksi, jos kerran nykyinenkin luotto tuottaa maksuvaikeuksia?

Taulukko 19. Ristiintaulukointi ylivelkaantumisen ja väittämän "olisin tarvinnut suuremman luoton, jotta raha-asiani olisivat järjestyneet kohtuullisesti" välillä.

  "Olisin tarvinnut suuremman luoton, jotta raha-asiani olisivat järjestyneet kohtuullisesti"
Kyllä Ei Eos Yhteensä
Mielestään ylivelkaantunut tai maksuvaikeuksia nyt tai viimeisen puolen vuoden aikana Kyllä 9
(33%)
4
(15%)
1
(4%)
14
(52%)
Ei 2
(7%)
9
(33%)
2
(7%)
13
(48%)
Eos 0
0 0 0
Yhteensä 11
(41%)
13
(48%)
3
(11%)
27
(100%)

Haastattelujen perusteella oli erittäin selkeästi nähtävissä ainakin yhden perheen kohdalla se, että uudelleen alkaneet maksuvaikeudet olisi todennäköisemmin pystytty estämään suuremmalla luotolla.

"Luotosta oli hyötyä silloiseen tilanteeseen, joskin olisi ollut parempi saada niin iso luotto että kaikki olisi hoitunut. Koska olemme viimeisen vuoden ajan olleet yhtä pienituloisia ja tiukilla kuin ennenkin, on uutta velkaa jouduttu säännöllisesti tekemään. Kaikki poikkeamat (esim.jälkiverot) vaikuttavat kuukausittaiseen pärjäämiseen aina radikaalisti." (avovastaus, asiakas#31)

Yhden henkilön kohdalla olisi tarvittu asumisoikeusmaksuun käytetyn velan saneerausta. Erään hankintoihin luottoa saaneelta henkilöltä puolestaan olisi ollut saneerattava ulosotossa olleita velkoja, mutta hänen varansa eivät riittäneet sen suuruisen maksun lyhennyksiin. Useilla henkilöillä oli välttämättöminä pidettäviin perustarpeisiin liittyviä hankintoja, joita he rahoittavat luoton saamisen jälkeen osamaksulla, koska eivät saaneet luottoa niihin. Tämän vuoksi saneerauksen yhteydessä muihin hankintoihin myönnettävä luotto voi olla varsin perusteltu, mikäli halutaan estää välitön lisävelkaantuminen ja varmistaa talouden tasapaino pidemmällä aikavälillä.

Velkojen järjestelyyn luoton saaneista (haastatelluista) noin puolet katsoi luoton olleen riittävän suuri. Toisaalta useiden asiakkaiden kohdalla on muistettava takaisinmaksukyvyn rajallisuus. Luottoa ei luonnollisestikaan voida eikä pidä myöntää niin paljon että se ylittäisi luoton saajan maksukyvyn. Nykyisen viiden vuoden takaisinmaksuajassa olevan katon korottaminen ei välttämättä ole kaikissa tilanteissa järkevää niin maksumotivaation kuin pidemmän aikavälin taloudellisen tilanteen muutoksiin sisältyvien riskien vuoksi.

Sosiaalinen luototus on toiminut erinomaisesti eräänlaisena "etsivän velkaneuvontatyön" välineenä tilanteissa, joissa ylivelkaantuneet tai ylivelkaantumisriskissä olevat henkilöt hakevat luottoa erilaisiin välttämättömyyshankintoihin. Asiakkaaksi on hakeutunut tällaisissa tilanteissa henkilöitä, jotka eivät muuten olisi kääntyneet sosiaalityöntekijän/sosiaalitoimiston puoleen. Näissä tilanteissa asiakkailta on löytynyt sellaisia hoitamattomia velkoja, joiden olemassaolosta pahimmillaan he eivät edes itse tienneet. Tällöin luottoa hakeneen asiakkaan velat on yhdistetty samalla kertaa yhdeksi hallittavaksi luotoksi, asiakas on saanut tarvitsemansa hyödykkeen sekä saa paremmat mahdollisuudet selviytyä sosiaalisen luoton lyhennyksistä. Näin voidaan parantaa myös asiakkaiden luottokelpoisuutta normaaleille luottomarkkinoille.

4.1.5 Taloudellisten vaikutusten kokonaisuus

Saneerausluottojen taloudenhallintaan liittyviä vaikutuksia tiivistetysti voidaan hahmottaa kuvion 24. mukaisesti. Kuviossa on esitetty haastattelujen pohjalta havaitut luoton vaikutukset eri asiakkaille. Ideaalitapauksessa luoton avulla voidaan saavuttaa yksittäisen asiakkaan kohdalla kaikki kuviossa eritellyt vaikutukset. Kaikkien osalta näitä vaikutuksia ei pystytty saavuttamaan varsinkin, kun mukaan otetaan ajallinen pitkittäistarkastelu.

kuva24.gif (14968 bytes)

 Kuvio 24. Velkojen järjestelyyn käytetyn sosiaalisen luoton vaikutukset taloudenhallintaan sekä luoton jälkeinen velkaantuminen haastatelluilla asiakkailla.

Lähes kaikkien velkaongelmissa olleiden haastateltujen asiakkaiden osalta luotolla pystyttiin välittömästi ja ainakin hetkellisesti katkaisemaan tai helpottamaan velkakierrettä, lisäämään käyttövaraa ja auttamaan henkilö pois ulosotosta mikäli hän sinne oli joutunut. Tätä kautta myös ylivelkaisuus pystyttiin poistamaan vähintään hetkellisesti suurimmalta osalta velkaongelmissa olleilta haastatelluilta. Samoin suurimmalle osalle luotiin taloudelliset mahdollisuudet oman taloudenhallinnan saamiseksi kuntoon. Ylivelkaantumisen ehkäisy ja poistaminen auttaa todennäköisesti vähentämään myös laajemmin taloudellisista tekijöistä aiheutuvaa muuta syrjäytymistä. Kuitenkin merkittävälle osalle haastateltuja asiakkaita vaikutukset olivat vain lyhytaikaisia. Käyttövaran lisääntyminen ja tätä kautta tapahtuva taloudenhallinnan edellytysten paraneminen ei kaikkien saneerausluottoasiakkaiden kohdalla toteutunut ainakaan välittömästi, mikä ei välttämättä ole ollut edes tarkoituksenmukaista. Velkakierteiden uudelleen syntymisen katkaisu pidemmällä aikavälillä on myös osalla haastatelluista asiakkaista osoittautunut hankalaksi.

Hankintoihin käytetyillä luotoilla voidaan puolestaan joissain tilanteissa vähentää materiaalisista puutteista aiheutuvaa syrjäytymistä lyhytaikaisesti, mutta pidemmällä aikavälillä hankintoihin käytetyt luotot lisäävät taloudellisen syrjäytymisen riskiä, mikäli luoton takaisinmaksu rasittaa taloutta liiaksi. Luoton lyhennykseen käytetty raha on varsinkin pienituloisessa taloudessa pois muista välttämättömistä perusmenoista. Hankintoihin käytetyt luotot voivat toisaalta kuitenkin ehkäistä kalliiden kulutusluottojen ottamista, jotka saattavat aiheuttaa taloudenhallinnan ongelmia tai ainakin tekevät esimerkiksi kodin perushankintojen rahoituksesta suhteettoman kallista jo ennestään pientuloiselle taloudelle. Erityyppisten hankintojen rahoitukseen käytettyjen sosiaalisten luottojen vaikutukset eivät ole ensisijaisesti taloudenhallintaa parantavia, vaan niihin kytkeytyy muita vaikutuksia, joita tarkastellaankin seuraavassa luvussa tarkemmin.

4.2. LUOTTOJEN MUITA VAIKUTUKSIA JA KÄYTTÖKOHTEITA

4.2.1 Hankintojen ja terveydenhoitomenojen rahoitus
4.2.2 Asuminen ja sen turvaaminen

4.2.1 Hankintojen ja terveydenhoitomenojen rahoitus

Kuten edellisessä luvussa todettiin, ovat sosiaalisen luoton erilaisiin hankintoihin liittyvät vaikutukset varsin erilaisia henkilön taloudenhallinnan kannalta tarkasteltuna kuin ns. saneerauksen vaikutukset. Hankintoihin käytetyissä sosiaalisissa luotoissa velan määrä ja näin ollen myös kuukausimenot lisääntyvät tai velan maksuaika pitenee Taloudenhallintamahdollisuudet tällaisissa tilanteissa saattavatkin heikentyä, vaikkakin heikentyminen on toki vähäisempää kuin kalliita kulutusluottoja käytettäessä. Erilaisiin hankintoihin käytetyillä luotoilla on muita merkityksiä, joita on syytä eritellä lähemmin. Tässä luvussa tarkastellaan tarkemmin sosiaalisen luototuksen merkitystä erilaisten hankintojen rahoittamisessa ja näiden hankintojen merkitystä henkilöiden elämässä.

Kun yhteiskunta käyttää rahaa johonkin, joudutaan yleensä arvokeskusteluun siitä, mihin "yhteistä" rahaa voidaan käyttää ja miten yhteisten varojen käyttö olisi oikeudenmukaista. Keskustelussa joudutaan myös kysymään mihin pienituloisella ja vähävaraisella henkilöllä on oikeus. Onko hänellä oikeus mihinkään ylellisyyteen? Erityisesti joihinkin hankintoihin kohdistetut luotot herättävät näitä kysymyksiä. Yleensä harkinnanvaraisella tai ehkäisevällä toimeentulotuella ei ole rahoitettu muuta kuin halvin mahdollinen hankinta. Entä jos henkilö haluaakin hieman paremmat silmälasit? Tai pesukoneen vaikka esim. taloyhtiössä sellainen olisi? Tai ylipäätään kalliimman ja tätä kautta mahdollisesti myös kestävämmän tuotteen? Onko vähävaraisella oikeutta - tai tässä tapauksessa annetaanko hänelle mahdollisuus - osallistua kulutusyhteiskuntaan?

Kuluttamista ja kulutusyhteiskuntaa on kritisoitu välillä ankarasti. Tosiasia kuitenkin on, että elämme kulutusyhteiskunnassa, jonka ulkopuolelle jättäytyminen saattaisi useimmille tarkoittaa myös yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä. Toisaalta voidaan myös kysyä, tuleeko sosiaalisella luotolla edistää ylipäätään kuluttamista ja pitäisikö tämän kulutuksen olla esimerkiksi ekologisesti kestävää? Toistaiseksi kuitenkaan ei ole ollut merkkejä siitä, että luotolla olisi rahoitettu muuta kuin luon saajan kannalta välttämättömiä tai yhteiskunnassamme vakiintuneisiin perustarvikkeisiin kuuluviksi katsottuja menoja. Joissain tapauksissa jonkin muun tyyppisen esineen hankinnat ovat olleet perusteltavissa erilaisin luoton saajan aktivointiin liittyvin argumentein (esim. tietokone opiskeluun, työkalujen hankinta).

Sosiaalisen luoton osalta ei välttämättä ole tarpeen miettiä mihin luotto käytetään, jos henkilö itse kokee sen käyttökohteen merkitykselliseksi ja pystyy ilman ongelmia suoriutumaan luoton maksusta. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun luotto voidaan myöntää kaikille sitä tarvitseville ja sen ehdot täyttäville. On muistettava, että sosiaalinen luotto on viimekädessä velkaa, josta velallinen maksaa korkoa. Sosiaalisen luoton osalta kyse ei siis ole varsinaisesta sosiaalietuudesta, vaan aivan oikeasta velkasuhteesta velallisen ja velkojan välillä. Koska tähän velkasuhteeseen liittyy velallisen velvollisuudet tulisi siihen myös ehkä nykyistä laajemmin liittyä myös velallisen oikeudet. Mikäli luototusta kehitetään enemmän tavanomaisia kulutusluottoja muistuttavaan suuntaan esimerkiksi käyttökohteiden valinnan vapauden suhteen, ovat todennäköisesti vastassa luototuksen yleiseen hyväksyttävyyteen liittyvät ongelmat.

Erityyppisten hankintojen rahoittamiseen sosiaalisella luotolla sisältyy yleinen kulutuskulttuurinen ajattelutapa, joka koskee muunkin kulutuksen rahoittamista luotolla. Kyse on säästämisen ja luoton käyttämisen suhteesta. Nykyiseen kulutuskulttuuriin kuuluu vahvasti se, että hankinnat on pystyttävä tekemään välittömästi kun impulssi niiden hankkimiseen on syntynyt. Pitkäjänteisen säästämisen sijaan käytetään mieluummin kallista kulutusluottoa.

Luottokaupan voi tietenkin ajatella olevan eräänlaista jälkikäteistä "pakkosäästämistä". Pakkosäästämisen epäonnistuminen johtaa kuitenkin yksilön kannalta haitallisempiin vaikutuksiin (luottohäiriömerkinnät ym) kuin (tavallisen etukäteen) säästämisen epäonnistuminen, jossa haitaksi jää vain tavoitellun hyödykkeen hankinnan lykkääntyminen.

Pienistä tuloista suureen käyttökohteeseen säästäminen on hidasta. Kaikissa tilanteissa aikaa vievään säästämiseen ei ole mahdollisuutta. On hankintoja, joita ei voi lykätä. Tällaisia luoton käyttökohteita ovat usein erilaiset akuutit terveydenhoitoon liittyvät menot, kuten esimerkiksi rikkoontuneen hammasproteesin uusiminen, sairaalalaskut ym. Samoin säästämistä ei voida pitää kohtuullisena vaatimuksena tilanteessa, jossa henkilö uhkaa joutua asunnottomaksi, mikäli hän ei pysty saamaan rahoitusta takuuvuokriin ja muuttokustannuksiin. Samoin on useiden elämisen perustarvikkeiden ja kulttuurisesti sellaisiksi vakiintuneiden hyödykkeiden (esim. tv) laita. Erilaiset onnettomuudet (vesivahingot, tulipalot) aiheuttavat niinikään välittömiä kuluja, joihin varsinkaan pitkään pienillä tuloilla eläneen henkilön ei voida olettaa kyenneen varautumaan.

Tutkimuksessa mukana olleilta haastatelluilta kysyttiin mahdollistiko sosiaalinen luotto heidän omasta mielestään sellaisen tärkeän hankinnan, jota he eivät muuten olisi voineet tehdä. Lähes 2/3 vastaajista katsoi luoton mahdollistaneen tällaisen hankinnan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että muita rahoitusmuotoja (kuten kulutusluottoa tai toimeentulotukea) ei ollut eri syistä käytettävissä. Muilla näitä rahoitusmuotoja olisi todennäköisesti ollut käytettävissä.

Haastatelluista seitsemälle (27:stä) oli myönnetty sosiaalinen luotto pelkkään hankintaan ja yhdelletoista henkilölle oli järjestelty hankinnan ohella myös muita velkoja. Kolmea henkilöä lukuun ottamatta kaikki hankintaan luottoa saaneet henkilöt katsoivat luoton mahdollistaneen hankinnan, jota he muuten eivät olisi voineet tehdä. Yksi pelkkään saneeraukseen luoton saanut katsoi saneeraukseen mahdollistaneen sellaisen hankinnan tekemisen, jota muuten ei olisi voinut tehdä. Saneeraukseen käytetty luotto oli tässä tapauksessa vapauttanut henkilön rahavaroja käytettäväksi joihinkin tarvehankintoihin. Suuri osa luotolla tehdyistä hankinnoista olikin sellaisia, että ne olisivat todennäköisesti jääneet toteutumatta ellei niihin olisi myönnetty sosiaalista luottoa.

Erilaisten hankintojen rahoittaminen sosiaalisella luotolla liittyy myös kysymykseen kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Sosiaalisella luotolla on pienituloisille ja vähävaraisille henkilöille pystytty tarjoamaan perustarvikkeita, joita ilman he muuten todennäköisesti olisivat jääneet. Luoton voikin tämän kaltaisissa tilanteissa katsoa parantaneen mahdollisuuksia (kulutus)yhteiskuntaan osallistumiseen.

Terveydenhuoltomenojen osalta sosiaalisella luotolla on rahoitettu hampaiden korjauksia ja muita sairaalalaskuja, joihin henkilöt eivät saaneet toimeentulotukea tai muuta rahoitusta. Luotto on tällöin edistänyt henkilöiden mahdollisuutta huolehtia terveydestään. Julkisten terveydenhuoltomenojen rahoituksen osalta voidaan kuitenkin kysyä, voitaisiinko näitä rahoittaa myös esimerkiksi osamaksun tyyppisin järjestelyin vai onko luotto sittenkin kätevämpi tapa hallinnoida tämän tyyppistä maksuliikennettä?

Haastateltujen tekemistä hankinnoista osa on ollut sellaisia, joihin heidän tilanteessa olisi periaatteessa voitu myöntää ehkäisevää tai harkinnanvaraista toimeentulotukea, mutta osa taas sellaisia, joiden rahoittaminen toimeentulotuella olisi ollut mahdotonta tai muuten yhdenvertaisuutta loukkaavaa. Yleensä aina kyse on ollut tilanteista, joissa henkilöiden tulot ovat olleet virallista toimeentulotukinormia suuremmat - joissakin tapauksissa tosin vain hyvin niukasti suuremmat.

Pitkään jatkuneen ulosoton, velkajärjestelyn tai työttömyyden seurauksena useille henkilöille on syntynyt puutteita elämiseen liittyvistä perustavaroista. Sosiaalisella luotolla on voitu mahdollistaa tällaisessa tilanteessa tavaroiden uusimisia ja uusia hankintojakin. Tällaisissa tilanteissa olisi myös mahdollista harkita kertaluonteisen harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämistä, varsinkin mikäli kyse on aivan elementaarisista perushyödykkeistä.

"Mullahan ei mittään ollu, kun ne hävis siinä (konkurssissa)… olin melko tyhjän päällä. - - - Ei mulla ollu oikeestaan paljon mitään, korkeintaan sänky ja sänkyvaatteet ja televisio, ja joku pöydän remppana oli. - - - Kun jouduin lopettamaan yritystoiminnan niin se meni niin tiukaksi ettei ollu rahaa edes kaupassa käymiseen, ei ollu ees millä ostaa ruokaa." (asiakas#2)

Sosiaalisen luoton avulla on hankittu kotiin mm. huonekaluja. Tällaisilla hankinnoilla on henkilölle usein myös sosiaalista itsearvostusta nostavaa merkitystä. Ehjät ja siistit kodin perushuonekalut ovat auttaneet sosiaalista kanssakäymistä, kun esimerkiksi tuttavia ja ystäviä on kehdattu pyytää käymään.

Hankinnoilla voi olla myös muuta elämänhallintaa parantavaa merkitystä. Esimerkiksi mikroaaltouunin hankkiminen auttoi diabeteksestä kärsivää henkilöä huolehtimaan paremmin ruokavaliostaan. Eräässä tapauksessa sosiaalisen luoton avulla tuetulla auton hankinnalla voitiin edistää liikuntarajoitteisen pariskunnan omaehtoista selviytymistä.

Perheessä molemmat puolisot ovat liikuntarajoitteisia ja vaimolla on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen auton hankintaan. Perhe on ollut velkajärjestelyssä. Velkajärjestelyn loppumisen jälkeen he anovat rahaa käytetyn auton ostamiseen. Kunta tulee mukaan auton rahoitukseen 20 000 markalla ja Takuu-Säätiö myöntää 20 000 markkaa lisää pitkän harkinnan jälkeen. Haastateltavat saavat hankittua hyväkuntoisen käytetyn auton tuttavan kautta. Auto on parantanut haastateltavien sosiaalista elämää ja helpottanut päivittäistä selviytymistä. "Nykyään käydään lasten tykönäkin paljon enemmän. Ei se taksilla meneminen oikein onnistu. Eihän me päästäis mihinkään. Me oltas täällä ihan jumissa ilman autoa - - - pääsee menemään kauppaan silloin kun tarttee. - - - kun huomataan hyviä tarjouksia niin ostetaan aina pakastin täyteen ruokaa. Siinä taas säästää ruokarahassa paljon." (asiakas#11)

Vastaavanalaisia omaehtoista selviytymistä tukevia hankintoja ovat esimerkiksi uudet silmälasit ja hampaat. Terveydenhoitomenojen ja niihin rinnasteisten menojen, kuten silmälasien tai hammasproteesien rahoittaminen luotolla poikkeaa esimerkiksi huonekalujen rahoittamisesta siinä, että niiden välttämättömyydestä ei yleensä tarvitse kiistellä. Lähtökohtahan pitäisi olla, että jokainen saa tarvitsemansa perusterveydenhuollon viimekädessä toimeentulotukena ellei hän sitä muuten pysty rahoittamaan. Kuitenkaan toimeentulotukea ei tällaisissa tilanteissa yleensä ole myönnetty, mikäli henkilölle on kertynyt normin ylittävää rahaa sen verran, että hänen on katsottu pystyneen säästämään ko. tarpeen verran. Tosiasia kuitenkin näytti useimpien haasteltujen kohdalla olleen se, ettei niukasti toimeentulotukinormin ylittävistä tuloista säästöjä ollut kertynyt. Joillakin hankintaa edellyttävä tilanne oli niin akuutti, ettei säästäminen tullut kyseeseen, mutta toisaalta toimeentulotukeakaan ei ole katsottu voitavan myöntää. Akuutissa tilanteessa sosiaalinen luotto ei aina ole tarpeeksi nopea avustamiskeino.

Eräällä haastatellulla rikkoutunut hammasproteesi teki mahdottomaksi kiinteän ruoan syömisen. Haastateltava koki, että ilman hampaita ihmisten joukossa liikkuminen oli nöyryyttävää eikä hän juuri halunnutkaan liikkua "ihmisten ilmoilla". Haastateltava yritti saada hammasproteesin uusimiseen toimeentulotukea, jota kuitenkaan ei myönnetty. Myöskään osamaksulla proteesia ei voinut saada. Haastateltava haki uuteen proteesiin sosiaalista luottoa, mutta sen saaminen kesti kuinenkin niin kauan, että lainasi rahaa ystävältään. Saatuaan sosiaalisen luoton hän pystyi maksamaan velkansa ystävälleen. (asiakas#13)

Yllämainitussa tapauksessa henkilöllä oli siis mahdollisuus lainata lyhytaikaisesti rahaa ystävältään. Kaikkien tilanteessa rahan lainaaminen ystäviltä tai tuttavilta ei kuitenkaan ole mahdollista.

Haastattelujen yhteydessä selvitettiin systemaattisesti henkilöiden sosiaalisen verkostojen laajuutta ja tiiviyttä. Noin neljäsosalla haastatelluista verkostot olivat kapeat. Eräiden haastateltujen yhteyden muihin ihmisiin muodostivat lähinnä vain omat - useimmiten aikuiset - lapset. Pahimmillaan verkosto muodostui vain 1-2 ihmisestä. Yhteydenpito näihin vähiin ystäviin oli joillakin vähäistä (esimerkiksi korkeintaan kerran kuukaudessa).

Joidenkin haastateltujen verkosto oli siinä määrin kapea, että ystävillä ja tuttavilla ei olisi ollut mahdollisuutta lainata rahaa vaarantamatta omaa talouttaan. Lisäksi joidenkin ystävät ja sukulaiset olivat auttaneet jo aiemminkin ja lisärahan pyytäminen ei tuntunut helpolta. Joskus kyse oli myös siitä, että haluttiin tulla toimeen omillaan ja rahan lainaaminen ylipäätänkin sukulaisilta tai ystäviltä koettiin hävettävänä.

Terveydenhoitomenoihin voidaan laskea myös erilaiset lähinnä kosmeettiset toimenpiteet, jotka eivät ole välttämättä fysiologisesti välttämättömiä hankintoja, mutta niiden psykososiaalinen merkitys on henkilölle äärimmäisen tärkeä. Tällöin voi kyseessä olla esimerkiksi korjausleikkaus (ei kuitenkaan varsinainen "kauneusleikkaus"). Toimeentulotuen saaminen tällaisiin kohteisiin ei yleensä ole mahdollista.

Erityyppisiin hankintoihin myönnetyllä luotolla voi olla myös työllistymistä tukevia vaikutuksia. Kehittämistiimistä saatujen havaintojen perusteella luotolla on voitu vaikuttaa työpaikan saantiin. Tällaisissa tilanteissa luotolla on rahoitettu työssä tarvittavia työkaluja tai muita työvälineitä. Luotolla on voitu myös rahoittaa työssä tai työmatkojen kulkemisessa tarvittava auto.

38-vuotiaalle mieshenkilölle myönnettiin lainaa 8000 markkaa työmatkaan tarvittavan auton hankintaa varten. Laina-ajaksi hän itse halusi lyhyen ajan 1,5 vuotta (444,44/kk + korot). Hän oli työsuhteensa säilymisen takia vaihdettava työpaikkansa noin 50 kilometrin päässä sijaitsevalle toiselle paikkakunnalle. Poikkeavien työaikojen vuoksi yleisillä kulkuneuvoilla työmatkoja ei ollut mahdollista tehdä. Vuoden kuluessa mies sai vakituisen työpaikan ja on maksanut luottonsa moitteettomasti takaisin. Saman aikaisesti luoton kanssa hän on lyhentänyt ulosottoaan kuukausittain noin 1000-2000 markkaa. Maksettuaan sosiaalisen luoton hän on hakeutumassa velkajärjestelyyn aiempien vanhojen velkojensa vuoksi. (kehittämistiimin kokous/tutkimusmuistiinpanot 11.10.2001)

Hankinnoista saatu hyöty voi olla joissain tapauksissa varsin lyhytaikainen suhteessa sosiaalisen luoton pitkään maksuaikaan, mikäli luoton käyttökohde ei paranna henkilön päivittäistä selviytymistä tai elämänhallintamahdollisuuksia. Usein luotto rasittaa vielä siinäkin vaiheessa, kun hankinnan tuoma hyöty on saattanut jo kadota. Tällöin myös motivaatio luoton takaisinmaksuun saattaa heikentyä. Tässä tutkimuksessa haastateltujen henkiöiden osalta tällaista ei kuitenkaan seuranta-aikana havaittu. Maksumotivaation katoaminen voi koskea periaatteessa myös saneerausluottoja, mutta niiden avulla varsinkin vaikeimmissa tapauksissa saavutettu hyöty voi näkyä vielä vuosienkin päästä (luottohäiriömerkinnän poistuminen, talouden tasapainottuminen).

4.2.2 Asuminen ja sen turvaaminen

Sosiaalista luottoa on käytetty joissain tapauksissa välittömästi asumiseen ja sen jatkuvuuden varmistamiseen liittyvien menojen rahoitukseen. Tällöin kyseessä ovat olleet lähinnä takuuvuokrat, välityspalkkiot ja muuttokustannusten maksaminen. Joissain tapauksissa sosiaalisella luotolla on myös maksettu vuokravelkoja pois, esimerkiksi mikäli vuokranantaja ei ole suostunut vuokravelan lyhentämiseen osissa (tällöin kyseessä on tietenkin vanhojen velkojen saneeraus).

Vuokrien rästiinnyttyä uhkana on asunnon menettäminen ja syrjäytyminen. Tilanne on ongelmallinen toimeentulotuen myöntämisen kannalta. Asumistuen jälkeen asiakkaalle maksettavaksi jäävä omavastuuosuus olisi asiakkaan pystyttävä hoitamaan itse. Rästivuokratilanteessa asumistukikin on usein käytetty elämiseen, jolloin rästiintyneet vuokrat muodostavat helposti useiden tuhansien markkojen velkoja ja niiden takaisinmaksaminen suurissa erissä on lähes mahdotonta pienituloiselle henkilölle, mikäli vuokranantaja ei suostu sopimuksiin. Toimeentulotuen myöntäminen toistuvasti syntyviin rästivuokriin on myös ongelmallista. Sosiaalisen luoton osalta vastaavaa ongelmaa ei ole, koska asiakas maksaa tällöin itse asumisesta syntyneet rästinsä.

Periaatteessa luoton avulla voidaan kuitenkin ehkäistä häätöjen syntymistä ja sitä kautta mahdollisesti myös vakavampaa syrjäytymistä, mikäli muita keinoja (kuten toimeentulotukea tai sopimista vuokranantajan kanssa) ei ole käytettävissä. Selvää kuitenkin on, ettei vuokravelkaantumisen varsinainen taustalla oleva syy – niin kuin yleensä minkään muunkaan velkaantumisen syy - tule hoidetuksi pelkällä sosiaalisella luotolla tai toimeentulotuellakaan, ellei kyse ole aivan tilapäisistä vaikeuksista.

Sosiaalisella luotolla on tuettu myös muuttamista toiselle paikkakunnalle. Tällä on joissain tapauksissa yksilön elämäntilanteen kannalta positiivisia vaikutuksia. Joissain tilanteissa se voi mahdollistaa esimerkiksi työllistymisen. Muuttamisen taustalla onkin yleensä jokin koko elämäntilanteen muuttamiseen tähtäävä tavoite, jota luotolla on mahdollista tukea. Muuttamisen mahdollistaminen voi olla myös tehokasta syrjäytymisen ehkäisemistä. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, eikö tällä samalla perusteella voitaisi myöntää myös ehkäisevää toimeentulotukea?

60-vuotias kuulovammainen eläkeläinen asuu syrjässä maaseudulla, jossa hänen sosiaalinen verkostonsa on olematon ja mahdollisuudet kommunikoida vammastaan johtuen vähäiset. Hän on alkanut vähitellen erakoitua ja unohtaa viittomakieltä. Hänen nettotulonsa ennen menoja ovat 4700 mk/kk. Hänellä on taloudenhallinnan vaikeuksia ja raha-asiat hoidetaan sosiaalitoimiston kautta. Takuu-Säätiön takaamalla sosiaalisella luotolla (7000 mk) maksetaan muuttokustannukset, välityspalkkio, vuokraennakko ja vuokravakuus. Nyt osallistuu aktiivisesti järjestö-toimintaan, pystyy tapaamaan muita kuuroja päivittäin ja näin ylläpitämään viittomakielen taitoaan. (asiakas#3)

Sosiaalisen luoton avulla on mahdollistettu myös hieman tavanomaisesta poikkeavimpia asumisjärjestelyjä ja tuettu näin yksiöiden valinnanvapautta elämiseen ja asumiseen liittyvien ratkaisujen osalta.

38-vuotias yksinhuoltajanainen saa Takuu-Säätiöstä 20 000 markkaa asunnon kunnostamiseen. Hän kunnostaa asuntoa vuokran vastineena. Kunta ei myönnä toimeentulotukea tähän tarkoitukseen eikä myöskään asumistukea voi saada tällaiseen järjestelyyn. Luotto voitiin myöntää, koska hänelle syntyy pienistä tuloista huolimatta maksuvaraa, kun varsinaista vuokraa ei tarvitse maksaa. (asiakas#15)

61-vuotias mies menettää tulipalossa rakentamansa uuden mökin, jota hän on käyttänyt asuntonaan. Hänellä ei ollut vakuutusta. "Ensiksi vei pankki 100 000, sitten verottaja 100 000 ja tulipalo loput. Siitä oli helppo lähteä, märät vaatteet jäi päälle." Miehen eläketulot ovat 4240 mk/kk. Ei halua muuttaa kaupunkiin kerrostaloon asumaan. Hän saa sosiaalista luottoa vanhan mökin ostamiseen omalle tontilleen ja mökin kunnostamiseen yhteensä 28 000 markkaa, jota maksaa takaisin noin 1000 markkaa kuussa. "Se on kulkumiehelle paras ratkaisu, lämmin petipaikka. - - - Se on ihanteellinen, ei ole riippuvainen kenestäkään. Mulla on oma sähkö ja kaasuvalo. Jos mä haluan katsoa televisiota niin se onnistuu omalla aggregaatilla." Mies asuu paljon ulkomailla naisystävänsä luona eikä katso tarvitsevansa muunlaista asuntoa Suomesta. Näin hänelle jää pienistä tuloistaan rahaa myös hänelle henkilökohtaisesti tärkeään matkusteluun. Luoton poismaksun jälkeen hänen asumisensa Suomessa on hyvin edullista. (asiakas#5)

Asumiseen liittyviä äkillisiä ja yllättäviä, joskus kriisiavun luonteisia menoja on voitu siis rahoittaa sosiaalisella luotolla. Näissäkin tilanteissa luoton avulla on voitu varmistaa asumisen jatkuvuus.

Haastateltava 66 vuotias eläkkeellä oleva nainen. Nettotulot noin 3500 mk/kk asumismenojen jälkeen. Sosiaalista luottoa myönnetään yhteensä 11 000 markkaa sairaalalaskuihin (8000 mk) ja omistusasunnon vesivahingon korjaukseen (3000 mk). (asiakas#17)

Sosiaaliseen saneerausluottoonkin on saattanut liittyä velkojen maksun lisäksi asumiseen sisältyviä järjestelyjä, joilla on pyritty parantamaan asiakkaiden taloudenhallintaa. Henkilön asumistilanne on pyritty järjestelemään niin, etteivät esimerkiksi korkeat asumismenot aiheuta vaikeuksia taloudenhallintaan. Tällöin on vaihdettu yleensä halvempi asunto ja luotolla on maksettu joissain tapauksissa takuu-vuokria tai välityspalkkioita.

4.3 LUOTTOKELPOISUUS JA YHDENVERTAISUUS LUOTTOYHTEISKUNNASSA

Sosiaalisella luotolla pyritään kansalaisten yhdenvertaisuuteen luottoyhteiskuntaan osallistumisessa. Kyse on siis siitä, että auttaako sosiaalinen luotto asiakkaita palaamaan yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen ja tavanomaisille luottomarkkinoille. Tällä voi olla Hollannin mallin mukaisesti tavanomaistakin pankkitoimintaa hyödyttäviä vaikutuksia. (Velkaongelmatyöryhmä 1998, 50-51) Yhdenvertaisuuden voi nähdä toteutuvan toisaalta myös siinä, että normaalien luottomarkkinoiden syrjimillä henkilöillä on tietyin ehdoin ja tietyissä tilanteissa mahdollisuus luottoon, jota tässä tapauksessa myönnetään sosiaalisen luoton nimellä.

Luottokelpoisuus on keskeinen osa sosiaalisen luototuksen problematiikkaa. Luottokelpoisuus ja sen menettäminen liittyy osaltaan siihen, että sosiaalisen luoton myöntäminen on tullut tarpeelliseksi. Pääsääntöisesti lähes kaikilla haastatelluilla sosiaalisen luoton saaneilla henkilöillä on ollut vähintään lieviä luottokelpoisuutta heikentäviä ongelmia.

Kysymystä henkilön luottokelpoisuudesta voidaan tarkastella sekä luoton saamisen edellytysten että edellytysten puuttumista seuraavien vaikutusten kautta. Tavanomaisilla luottomarkkinoilla luoton hakijalta edellytetään yleensä maksuhäiriömerkintöjen puuttumista, säännöllisiä ja toisaalta riittäviä tuloja. Lisäksi varsinkin suuremmissa luotoissa vaaditaan vakuuksia, joko henkilö- tai esinevakuuksia. Myös olemassa olevien velkavastuiden määrä saattaa estää uuden luoton saannin. Luottokelpoisuuden voidaan siis ymmärtää koostuvan useista eri tekijöistä, joiden konkreettisin ja objektiivisin ilmentymä on maksuhäiriömerkintä. Luottokelpoisuuden puuttumisen vaikutukset eivät rajoitu pelkkiin luottoihin ja luottomarkkinoihin, vaan sillä on yleisempiäkin ja laajempia vaikutuksia henkilöiden toimintaan ja toimintamahdollisuuksiin.

Tutkimuksessa haastatelluilta henkilöiltä kysyttiin strukturoidun kyselyn avulla heidän omaa arviotaan omasta luottokelpoisuudestaan. (ks. kuvio 25.) Melko pian luoton saannin jälkeen noin puolet haastatelluista arveli, ettei saisi pankkiluottoa sen hetkisten tulojensa perusteella. Viisi henkilöä sen sijaan arveli saavansa luottoa. Sosiaalisella luotolla kuntoon hoidettu velkatilanne auttoi kahden työssäkäyvän henkilön kohdalla uuden luoton saantia. He olivat myös saaneet uutta luottoa. Kolmen henkilön kohdalla tulot olisivat heidän arvionsa mukaan riittäneet, mutta maksuhäiriömerkintä esti uuden luoton saamisen. (Maksuhäiriömerkinnät olivat kuitenkin poistumassa.)

Tilanne muuttui jonkin verran vuoden kuluessa. Niiden osuus, jotka eivät osanneet vastata ensimmäisellä kerralla kysymykseen tipahti kahdeksasta kahteen. Näistä viisi katsoi, ettei voi saada luottoa tulojensa perusteella. Omaa luottokelpoisuutta luottomarkkinoilla olikin testattu todellisuudessa useissa tapauksissa. Halu uuden tavanomaisen luoton ottamiseen oli joillakin varsin suuri, vaikka taloudellisia edellytyksiä siihen ei ollutkaan.

kuva25.gif (7021 bytes)

Kuvio 25. Haastateltavien arvio mahdollisuudestaan saada pankista normaalia luottoa tulojensa perusteella. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Luottokelpoisuus (tulojen osalta) parani kahdella henkilöllä, jotka aiemmin eivät uskoneet saavansa luottoa tavanomaisilta markkinoilta. Toisen taloudellinen tilanne oli parantunut uuden perheen perustamisen (yhteen muuttaminen, puolison tulot) vuoksi ja toisessa tilanteessa sosiaalisella luotolla oli välillistä vaikutusta uuden luoton saamiseen, sillä vanhat velat oli saneerattu sosiaalisen luoton avulla. Yksi haastatelluista oli käytännössä saanut pankista luottoa luottokorttiluoton muodossa, vaikka taloudellinen tai muu tilanne ei ollut parantunut vaan heikentynyt.

45-vuotias työssäkäyvä nainen saa sosiaalista luottoa 22 000 markkaa tarpeelliseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Pankista haastateltava ei saanut luottoa takaajan puuttumisen vuoksi ja ilmeisesti tulotkaan eivät olleet suhteessa olemassa oleviin vastuisiin riittävät. Ensimmäisen haastattelun jälkeen hän on jäänyt vuorotteluvapaalle ja tulot ovat pienentyneet. Haastateltava on joutunut keskeyttämään asuntolainansa lyhennykset ja pienentämään sosiaalisen luoton lyhennystä huomattavasti. Lisäksi joutunut käyttämään luottokorttiaan päivittäisen elämisen rahoittamiseen.(asiakas#8)

Yllä olevassa tapaus osoittaa luottokelpoisuuden arvioinnin ja mittaamisen olevan hankalaa joissain tapauksissa. Asiakkaan luottokelpoisuus voi vaihdella elämäntilannemuutosten vuoksi hyvinkin paljon. Luottokelpoisuutta asiakkaalla oli alun perin ja edelleenkin luottokorttiluoton muodossa. Luottokelpoisuus oli tässä tapauksessa myös riippuvainen anottavasta rahasummasta ja ylipäätäänkin pankin luototuspolitiikasta. Lisäksi tapaus osoittaa myös sosiaalisen luoton asiakaskunnan erilaisia tarpeita. Työssäkäyvät ja pienituloisetkin henkilöt voivat saada pieniä luottokortti- ja muita kulutusluottoja pankeista, kun taas suurempien luottojen saaminen voi olla vaikeaa todellisesta ja perustellusta tarpeesta huolimatta. Joillakin pienituloisilla tai maksuhäiriömerkintäisillä henkilöillä ei pienenkään ja varsinkaan kohtuuehtoisen luoton saaminen onnistu.

Kolme haastatelluista osasi arvioida saavansa luottoa pankista, kun ensimmäisellä kyselykerralla ei osannut arvioida sitä. Näistä kahden henkilön kohdalla sosiaalisella luotolla tehty saneeraus oli vaikuttamassa luottokelpoisuuden parantumiseen. Erään haastatellun kohdalla luottokelpoisuus parani, kun oikeudellisesta velkajärjestelystä oli kulunut riittävästi aikaa.

Tavallisen pankkiluoton saamisen esteenä varsin monilla näyttää siis olevan pienituloisuus. Sosiaalisella luotolla ei voida vaikuttaa henkilön bruttotuloihin, mutta sillä voidaan saneeraustilanteissa kuitenkin vaikuttaa käytettävissä olevan rahan määrään sekä luoton maksun aikana että sen jälkeen. Kun vanhat velat on hoidettu vapautuu käytettävissä olevaa rahaa muuhun kulutukseen ja mahdollisesti normaaliin luottoon tarpeen vaatiessa. Muissa kuin saneeraustilanteissa ei luonnollisestikaan rahaa vapaudu muuhun kulutukseen ellei luotolla ole pystytty ehkäisemään kalliin kulutusluoton ottamista.

On myös muistettava, että sosiaalinen luotto itsessään tarjoaa pienituloiselle henkilölle yhdenvertaisuutta luottomarkkinoilla, jos sosiaalinen luotto luetaan osaksi niitä. Pienituloinenkin on tuolloin luottokelpoinen, tosin hieman segregoituneilla luottomarkkinoilla.

Luottokelpoisuutta lähestyttiin myös toisesta näkökulmasta kysymällä haastateltujen mahdollisuuksista saada takaaja normaalille pankkiluotolle. Jo edellä olleesta esimerkistä havaittiin (45-vuotias nainen, 22 000 mk:n luotto), ettei luottokelpoisuuteen vaikuta ainoastaan käytettävissä olevat tulot tai maksuhäiriöttömyys. Noin kaksi kolmannesta haastatelluista uskoi luoton saannin kariutuvan takaajan puuttumisen vuoksi. (ks. kuvio 26).

Vuoden kuluessa tilanne muuttui jonkin verran. Yksi henkilö oli saanut uutta luottoa takaajan puuttumisesta huolimatta ja näin ollen ei katsonut takaajan puuttumisen vaikuttaneen lainansaantiinsa. Hän oli myös maksanut sosiaalisen luoton kokonaan pois ja oli säännöllisessä työssä. Joillakin luotonsaantimahdollisuudet heikkenivät takausvakuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Kaksi henkilöä katsoi, ettei heillä enää ole takaajaa käytettävissään. Kuitenkin eniten kasvoi ja vaihtui niiden henkilöiden määrä, jotka eivät osanneet sanoa mikä merkitys takaajalla olisi lainansaannin kannalta. Tällaisia henkilöitä oli yhteensä seitsemän.

kuva26.gif (7098 bytes)

 Kuvio 26. Haastateltavien arvio mahdollisuudestaan saada pankista normaalia luottoa takaajan puuttuessa. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Nykyään takaajan puuttuminen on harvemmin esteenä luoton saannille, mikäli hakija on muuten luottokelpoinen. Varsinainen takaajan puuttuminen on ollut tavanomaisen luoton saamisen esteenä joillakin haastatelluista ja sitä voi luonnehtia toissijaiseksi syyksi. Ensisijainen syy on kuitenkin yleensä aina pienituloisuus.

Joidenkin henkilöiden sosiaalinen verkko on siinä määrin ohut ja kapea ettei takaajia heille löydy. Ongelmana on myös se, ettei kukaan lähipiiristä uskalla ottaa takausriskiä, jos tiedossa ovat aiemmat maksuongelmat tai tulot ovat pienet. Osalla vaikeutena on myös se, etteivät he kehtaa pyytää takaajaksi ystäviään. Osa ei myöskään halua pyytää takaajaksi ketään.

"Sitte jos ois tarvinnu jotain niin ei kehdannu mennä pyytään pankista lainaa ja rukoilla niitä sukulaisia, että lähdettekös te takaan, ja kaikki kattoo että ’jaa, sulle vai?’" (asiakas#14)

Sosiaalinen luotto on edellä olevan tapauksen kaltaisissa tilanteissa täyttänyt tehtävänsä yhdenvertaisuuden edistäjänä. Tämä pätee sekä saneerausluottoihin että muihin tärkeisiin käyttökohteisiin myönnettyjen sosiaalisten luottojen osalta. Yleisemmän ongelman yhdenvertaisuuden osalta muodostaa enää vain luottojen rajallinen saatavuus. Kaikilla sosiaalista luottoa tarvitsevilla ei nykyisten resurssien puitteissa ole siihen mahdollisuuksia.

Luottokelpoisuutta voidaan tarkastella vielä tarkemmin ristiintaulukoimalla sekä takaajan että tulojen puuttuminen. (ks. taulukko 20) Taulukossa ei ole huomioitu luottohäiriömerkinnän vaikutusta. Suurimman ryhmän muodostavat ne, joilla luoton saamisesta puuttuvat molemmat edellytykset. Luottokelpoisuuden puute näytti pääasiallisesti olevan melko totaalista, silloin kun sitä oli olemassa. Ainoastaan kolme haastateltua katsoi, etteivät he voi saada luottoa vain takaajan puuttumisen vuoksi. Yksi haastatelluista katsoi, että tavanomaisen luoton saanti kariutuu pelkästään tulojen puuttumiseen.

Taulukko 20. Ristiintaulukointi takaajan puuttumisesta ja tulojen pienuudesta pankkiluoton saannin esteinä .

  "Takaajan puuttumisen vuoksi en voi saada pankista normaalia luottoa"
Samaa mieltä Eri mieltä Eos Yhteensä
"Tämän hetkisten tulojeni perusteella en voi saada pankista normaalia luottoa" Samaa mieltä 12
(44%)
1
(4%)
3
(11%)
16
(59%)
Eri mieltä 3
(11%)
4
(15%)
2
(7%)
9
(33%)
Eos 0 0 2
(7%)
2
(7%)
Yhteensä 15
(56%)
5
(19%)
7
(26%)
27
(100%)

Edellä olevan taulukon perusteella voidaan muodostaa tyypittely sosiaalisen luoton saaneiden luottokelpoisuudesta. (ks. kuvio 27.). Tyypittely kertoo osittain myös sosiaalisen luoton perusteesta eli siitä miksi luottoa ylipäätään saadaan. Tyypittelyssä ei ole huomioitu luottohäiriömerkinnän vaikutusta.

kuva27.gif (9761 bytes)

Kuvio 27. Nelikenttä sosiaalista luottoa saaneiden haastateltujen luottomarkkinakelpoisuudesta.

Sosiaalisen luoton saaneet haastatellut henkilöt kuuluivat suurimmaksi osaksi muihin ryhmiin kuin luottomarkkinakelpoisiin. Ainoastaan yhdellä haastatellulla sosiaalisen luoton saaneella henkilöllä olisi todennäköisesti ollut riittäviä reaalivakuuksia (omana asuntona oleva maksettu osakehuoneisto), mutta hänen aiempi kokonaisvelkansa oli jo tuloihin nähden huomattava. Muutama uskoi saavansa tarvittaessa takaajan, mutta ei jo edellä aiemmin kerrotuista syistä voinut tai halunnut turvautua takaajaan. Osittain luottomarkkinoiden ulkopuolella olevat vakuuksien puutteessa olevat henkilöt näyttivät palautuneen parhaiten normaaleille luottomarkkinoille.

Alkuvaiheessa ei selvitetty riittävästi hakijoiden kelpoisuutta normaaleilla luottomarkkinoilla tai muita sovittelumahdollisuuksia (esim. rästiintyneen velan maksaminen osissa takaisin tai akordit). Joissakin tapauksissa selvittämättä oli jäänyt olisiko hakijalla ollut mahdollisuus hoitaa velkansa normaalilla suhteellisen kohtuukorkoisella pankkiluotolla. Tällöin sosiaalinen luotto ja siihen varattu luottopääoma olisi jäänyt käytettäväksi nimenomaan tilanteisiin, joissa henkilön muut mahdollisuudet olisi käytetty. Lähtökohtaisesti on kai lähdettävä siitä ettei sosiaalinen luotto ole vaihtoehto pankkiluotolle.

Sosiaalisen luoton alihinnoiteltu korko voi muodostaa sekä yhdenvertaisuusongelman että ongelmia myös järjestelmätasolla. Liian edullinen korko voi ohjata sosiaalisen luoton käyttäjiksi myös sellaisia henkilöitä, joilla voisi olla edellytykset saada kohtuuehtoista luottoa normaaleilta markkinoilta. Haastatelluista 17 (27:stä) arvioi mieluummin tulevaisuudessa käyttävänsä sosiaalista luottoa vaikka mahdollisuus normaalin pankkiluoton saamiseen olisikin. Eräänä syynä tähän ilmoitettiin muun muassa sosiaalisen luoton edullisempi korko. Tilanne voi olla ongelmallinen kilpailulainsäädännön näkökulmasta. Tätä voitaisiin ehkäistä esimerkiksi kunnissa myönnettävän sosiaalisen luoton korkotason nostamisella esimerkiksi Takuu-Säätiön luottoa vastaavalle tasolle. Korkotason nosto ei nimittäin lisää kovinkaan merkittävästi pienten sosiaalisten luottojen hoitokustannuksia, mutta lisää yhdenvertaisuutta ja vähentää luottojen epätarkoituksenmukaisen käytön houkuttelevuutta.

Paras luottokelpoisuuden mittari on tietenkin luoton saanti, vaikka eri luottotyypit ja luotonantajien luotonantopolitiikat saattaa olla hyvinkin erilaisia. Tutkimuksessa mukana olleilta 27:ltä haastatellulta henkilöltä kysyttiin ovatko he saaneet luottoa pankista tai muusta luottoyhtiöstä sosiaalisen luoton saamisen jälkeen. (ks. kuvio 28) Pian luoton saamisen jälkeen kolme henkilöä oli saanut muuta luottoa. Vuoden kuluttua heitä oli jo yhdeksän. Ainoastaan yksi henkilö oli tätä ennen ehtinyt maksamaan sosiaalisen luoton kokonaan pois ennen uuden luoton hankkimista. Uutta luottoa saaneet olivat pääasiassa sellaisia, joiden maksuhäiriömerkintä oli poistunut ja sellaisia, joiden maksuvara aiempien luottojen saneerauksen vuoksi oli kasvanut.

kuva28.gif (8054 bytes)

 Kuvio 28. Haastateltujen luotonsaanti pankista tai luottoyhtiöstä sosiaalisen luoton saamisen jälkeen. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Tarkasteltaessa haasteltavien palautumista luottomarkkinoille, on huomattava, etteivät kaikki halua käyttää mahdollisuuttaan uuden luoton saantiin. Osa pahoihin velkaongelmiin joutuneista kertoikin pidättäytyvänsä jatkossa kokonaan kaikista luotoista. Joillekin velkaongelmat ja niiden seuraukset jättivät niin syviä arpia, ettei enää haluta ottaa pienintäkään riskiä uudesta velkakierteestä.

Luotonannon eräs muoto on osamaksukauppa. Haastelluilta kysyttiinkin toisen haastattelukerran yhteydessä sosiaalisen luoton jälkeisestä osamaksukaupasta. Osamaksukaupassa luottokelpoisuusvaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja kuin esimerkiksi pankkiluotoissa ja tämän vuoksi huomattava määrä haastatelluista oli ostanut tavaroita osamaksulla. Reilusti yli puolet, yhteensä 15 haastateltua, oli ostanut luoton saamisen jälkeen tavaroita osamaksulla. Näiden osamaksukauppojen taloudenhallintaa heikentävä vaikutus pienituloisissa talouksissa on joissakin tilanteissa varsin huomattava.

Tietyissä tilanteissa luoton hakeminen ja sen saanti kertoo hakijoiden luottokelpoisuuden ja taloudenhallintamahdollisuuksien parantumisesta. Lisäksi sen voi katsoa kertovan myös kuluttamiseen ja kulutustavaroihin liittyvän deprivaation pienentymisestä. Sosiaalisen luoton saamisen jälkeen saatua luottoa olikin käytetty useimmissa tapauksissa elintason parantamiseen. Oli ostettu esimerkiksi huonekaluja, kodin tekstiilejä, kodinkoneita ja sekä maksettu lomamatkoja. Yksi perhe rahoitti luotoilla päivittäistä elämistään. Ainoastaan lomamatkansa luotolla rahoittaneet olivat säännöllisesti työssäkäyviä henkilöitä ja toinen heistä oli maksanut sosiaalisen luottonsa pois. Luottojen ja osamaksukaupan käyttö kertoo useimpien kohdalla pienituloisuudesta ja vähävaraisuudesta. Se kertoo myös kuluttamistavasta, joka suosii luottojen käyttämistä pitkäjänteisen säästämisen sijaan.

Kuten aiemmin velkoja ja taloudenhallintaa käsitelleessä luvussa todettiin, ei luottokelpoisuuden paraneminen ja sitä seuraava uusi velkaantuminen ole välttämättä kaikille positiivinen asia. Haastatelluista osa oli joutunut uudestaan vaikeuksiin muiden velkojensa kanssa huolimatta siitä, että pääosin suoriutuivat sosiaalisen luoton takaisinmaksusta moitteettomasti.

Maksuhäiriömerkinnät

Tärkeänä luottokelpoisuutta määrittävänä tekijänä toimivat maksuhäiriömerkinnät. Tutkimuksessa mukana olleista yhdellätoista henkilöillä oli haastattelujen ensimmäisessä vaiheessa oman ilmoituksensa mukaan maksuhäiriömerkintä. Osa merkinnöistä oli ns. vapaaehtoisia luottohäiriömerkintöjä, joita Takuu-Säätiöstä oli vaadittu eräille henkilöille sosiaalisen luoton myöntämisen ehtona. Vuoden kuluttua toistetussa haastattelussa maksuhäiriömerkintä oli kahdeksalla henkilöllä. Kaksi henkilöä ei osannut sanoa onko heillä vielä maksuhäiriömerkintä.

Maksuhäiriömerkinnällä voidaan nähdä olevan eri tasoisia vaikutuksia yksilöön. Erolan (2000) maksuhäiriömerkintäisille tekemien haastattelujen (1997) mukaan merkinnän vaikutukset voidaan jakaa kolmelle tasolle. Ensimmäisenä ovat suorat vaikutukset maksuhäiriöisiin henkilöihin. Nämä voidaan jakaa legitiimeihin taloudellisiin vaikutuksiin, maksuhäiriöisiin kohdistuvaan yleiseen epäluottamukseen sekä ns. absurdeihin seurauksiin. Legitiimit taloudelliset vaikutukset tarkoittavat ensisijaisesti luottojen käytön estymistä. Tämä tarkoittaa käytännössä pankkiluottojen muuttumista mahdottomaksi, luottokorttien peruuttamista tai uusimatta jättämistä. Luottohäiriöinen ei pääse myöskään hyötymään luottojen käytön eduista. Kyseessä on siis laajemmin tarkasteltuna taloudellinen rangaistus. Absurdit seuraukset liittyvät puolestaan muihin kuin maksuhäiriömerkinnällä alun perin tarkoitettuihin seurauksiin eli esimerkiksi työpaikan menettämiseen, vuokra-asunnon saannin estymiseen, matkapuhelinliittymän avaamisen vaikeutumiseen. Maksuhäiriömerkinnällä on myös muita vaikutuksia, kuten yhteiskunnasta ulossulkemisen kokemuksia, nöyryyttämisen ja syyllistämisen kokemuksia, joita käsitellään tarkemmin luoton psykososiaalisten vaikutusten yhteydessä (luku 4.4).

Pystyykö sosiaalinen luotto poistamaan maksuhäiriömerkinnän ja edellä mainittuja maksuhäiriömerkinnän mukanaan tuomia ongelmia? Sosiaalisella saneerausluotolla on ollut mahdollista saneerata eri syistä hoitamatta jääneitä taloudellisia vastuita. Osa näistä hoitamattomista vastuista on voinut kirjautua maksuhäiriömerkinnäksi. Maksuhäiriömerkintä poistuu luottotietorekisteristä 2-4 vuodessa riippuen maksuhäiriön syystä (ks. tarkemmin henkilötietolaki). Näiden vastuiden hoitaminen mahdollistaa sen, että rekisteriin voidaan tehdä merkintä suoritetusta maksusta ja maksuhäiriömerkintä poistuu aikanaan. Maksuhäiriömerkinnän poistumista aikanaan edesauttaa myös saneerausluotolla tasapainoon saatettu talous ja parantuneet taloudenhallintamahdollisuudet. Tämä on parantanut joidenkin sosiaalista luottoa saaneiden mahdollisuuksia saada luottoa normaaleilta luottomarkkinoilta.

Sosiaalisen luoton saaneilla haastatelluilla maksuhäiriömerkinnän vaikutukset tai yleisemmin luottokelpoisuuden puuttumisen vaikutukset eivät olleet aivan yhtä totaalisia kuin Erolan (1997) havaitsemat vaikutukset. Tähän voi olla useitakin syitä. Osaa haastattelussa mukana olleista henkilöistä on pystytty auttamaan ennen maksuhäiriömerkinnän syntymistä. Henkilöt ovat myöskin saaneet sosiaalista luottoa maksuhäiriömerkinnästä huolimatta, jolloin yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemisen kokemus on hävinnyt tai ainakin lieventynyt. Tutkimuksessa mukana olleiden haastateltujen maksuhäiriömerkintä oli joissain tapauksissa syntynyt sosiaalista luottoa myönnettäessä ja kyseessä oli niin sanottu vapaaehtoinen luottohäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkintöjen seuraukset näyttivätkin rajoittuvan suurimmalla osalla asiakkaista legitiimeihin taloudellisiin vaikutuksiin sekä osin muihin psyykkisiin vaikutuksiin (ks. tarkemmin luku 4.4).

Yksikään haastatelluista maksuhäiriömerkintäisistä asiakkaista ei ollut saanut uutta tavanomaista luottoa sosiaalisen luoton saamisen jälkeen. (ks. taulukko 21) Heistä kuitenkin neljä oli hakenut tai ainakin harkinnut hakevansa uutta luottoa jostain. Osamaksukauppaa oli sen sijaan pystynyt tekemään neljä maksuhäiriömerkintäistä.

Taulukko 21. Sosiaalista luottoa saaneiden haastateltujen maksuhäiriömerkintä ja osamaksukauppa.

 

Ostanut tavaroita osamaksulla

Kyllä Ei Yhteensä
Maksuhäiriömerkintä Kyllä 4
(15%)
4
(15%)
8
(30%)
Ei 11
(41%)
4
(15%)
15
(56%)
Yhteensä 15
(56%)
8
(30%)
27
(100%)

Sosiaalisen järjestelyluoton vuoksi tehtävä maksuhäiriömerkintä ei välttämättä ole täysin ongelmaton. Maksuhäiriömerkintä voi aiheuttaa ns. absurdeja vaikutuksia ja muita kohtuuttomia lisävaikeuksia60 luottonsa takaisin maksamaan pyrkiville asiakkaille. Tästä ei kuitenkaan sosiaalisen luoton saaneiden asiakkaiden osalta ole empiiristä näyttöä. Sen sijaan lisävelkaantumisen aiheuttamista ongelmista on (ks. luku 4.1.2). Merkintää käytettäessä olisikin arvioitava legitiimien vaikutusten mukanaan tuomien etujen suhdetta ns. absurdeihin vaikutuksiin. Joidenkin asiakkaiden kohdalla olevat talouden- ja muun elämänhallinnan ongelmat aiheuttavat kuitenkin velkakierteen nopean uusiutumisen. Tällöin hallitsematonta kulutusta voidaan yrittää rajoittaa maksuhäiriömerkinnän avulla niin kauan kunnes entiset vastuut on hoidettu ja talous on saatu tasapainoon. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla, että taloudenhallintaan vaikuttaviin elämänhallinnan ongelmiin pyrittäisiin puuttumaan ennen kuin luotto myönnetään. On muistettava, ettei maksuhäiriömerkintäkään välttämättä estä kokonaan uutta velkaantumista, koska kaikki velanantajat eivät tarkista maksuhäiriömerkintöjä. Varsinkin epäviralliset vipit ovat tällaisia.


60 Maksuhäiriömerkintä voi estää esimerkiksi ammatinharjoittamista. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin todennäköistä, että henkilöllä on suuri motivaatio maksaa sosiaalinen luotto takaisin, jottei maksuhäiriömerkintää pääse syntymään.

Välimuotona maksuhäiriömerkinnän tekemiselle tai sen tekemättä jättämiselle saattaisi riittää vapaaehtoisen merkinnän ehdollistaminen sikäli, että henkilö esimerkiksi allekirjoittaa vapaaehtoisen maksuhäiriömerkintäpyynnön luoton myöntämisen yhteydessä, mutta se lähetetään Asiakastietoon siinä vaiheessa mikäli havaitaan, ettei henkilöllä ole edellytyksiä hallita talouttaan sosiaalisen luoton tavoitteiden mukaisesti. Myös velkakirjaan olisi periaatteessa mahdollista kirjata ehto, jossa asiakas sitoutuu olemaan käyttämättä muita luottoja sosiaalisen (velkojen järjestelyyn käytetyn) luoton takaisinmaksuaikana.

Joidenkin kohdalla sosiaalinen luotto on siis auttanut heitä pääsemään takaisin normaalin luottoyhteiskunnan piiriin ja lisännyt näin yhdenvertaisuutta. Sosiaalisen luoton keinoin ei kuitenkaan ole mahdollista ratkaista kaikkia luottokelpoisuuteen liittyviä tekijöitä. Luottokelpoisuuden ehdot kytkeytyvät niin tulotasoon, varallisuuteen, muiden vakuuksien saamiseen sekä maksuhäiriöhistoriaan. Sosiaalisen luototuksen piirissä olleet henkilöt eivät useinkaan täytä kaikkia näistä ehdoista - eivät ennen luoton saamista eivätkä aina sen jälkeenkään. Näyttää siltä, että osa tarvitsee pysyvästi sosiaalisen luoton kaltaista järjestelmää. Myös sosiaalisen luoton ulkopuolelle jää henkilöitä, joiden auttaminen ei luoton avulla tule kyseeseen.

Normaaleille luottomarkkinoille takaisinpääsy on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se lisää yhdenvertaisuutta kuluttamisessa ja kulutusmahdollisuuksissa, mutta joidenkin kohdalla se aiheuttaa ongelmia taloudenhallintaan, ylivelkaisuutta ja maksuhäiriömerkintöjä. Sosiaalisella luotolla voidaan jossain määrin auttaa henkiöitä palautumaan takaisin normaaleille luottomarkkinoille, mutta yksistään sen avulla heitä ei kuitenkaan voida siellä pitää. Tämänkin vuoksi luoton rinnalle tarvitaan muita taloudenhallintaa tukevia keinoja, kuten esimerkiksi talous- ja velkaneuvontaa tai parhaassa tapauksessa esimerkiksi tulojen lisäämistä vaikkapa työllistymisen kautta.

4.4 PSYKOSOSIAALISET VAIKUTUKSET

Tässä luvussa tarkastellaan sosiaalisen luoton sekä sen kautta muuttuneen henkilöiden taloudellisen tilanteen mukanaan tuomia psyykkisiä ja psykososiaalisia vaikutuksia luottoa saaneisiin henkilöihin.

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään velkaongelmien vaikuttavan henkilön psykososiaaliseen hyvinvointiin kielteisesti. (Iivari ym. 1999, 52-57; Nykänen ym. 2000, 34-36; Erola 1997, 53-61.) Vantaan velkaneuvonnan asiakkaille tehdyn kyselyn (1994/1996) ja tutkimuksen (Nykänen ym. 2000, 34-36) perusteella havaittiin jopa 78 prosentilla velkajärjestelyä odottavista lieviä mielenterveysongelmia ja velkajärjestelyssä olevista 50 prosentilla (koko väestö 18 %). Itsemurhaa oli ajatellut 21 prosenttia ja yrittänyt 1 prosentti velkajärjestelyssä olevista (koko väestössä n. 2,5 prosenttia). Unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä oli käyttänyt 33 prosenttia velkajärjestelyssä olevista (koko väestössä 9,5 prosenttia). Velkojen järjestelyyn sosiaalista luottoa hakevan asiakaskunnan voidaan olettaa olevan jossain määrin samankaltaista velkaneuvonnan (muun) asiakaskunnan kanssa. Sosiaalista luottoa saneeraukseen hakeneiden ja saaneiden (ja siis myös tähän tutkimukseen valikoituneiden) lähtötaso61 mielenterveysongelmien suhteen on normaalia väestöä korkeampi.


61 Tämän tutkimuksen puitteissa ei ollut mahdollista mitata suoraan luottoa edeltänyttä tilannetta, vaan arvio jouduttiin tekemään asiakkaan oman retrospektion avulla.

Ylipäätäänkin terveyden ja ylivelkaantuneisuuden välisestä suhteesta on tehty melko laajasti tutkimusta ja sitä on melko kattavasti eritellyt ja koonnut yhteen Richard Ahlström (Ahlström 2001). Aiemmassa tutkimuksessa ylipäätäänkin sosioekonomisten ongelmien on selkeästi todistettu olevan psyykkisiä ongelmia synnyttävä riskitekijä (Bruce, Takeuchi & Leaf, 1991; Viinamäki ym. 1995; Weich ym. 1997). Yhteyksiä on havaittu velkaantuneisuuden ja itseä vahingoittavan käyttäytymisen – kuten itsemurhien - välillä (Morgan ym. 1975; Bancroft ym. 1976; Hatcher 1994; Taylor 1994). Tutkimuksia on tehty myös epidemiologisella tasolla ja tulokset kertovat myöskin mielenterveyden häiriöiden ja velkaantuneisuuden välisestä yhteydestä. Erityisesti Hintikan ym. (1998) tutkimuksessa havaittiin velkojen takaisinmaksuongelmien selittävän itsenäisesti itsemurha-ajatuksia. Erityisesti jo tämän valossa sosiaalisilla luotoilla tehtävät ongelmavelkojen saneeraukset näyttävät hyvinkin perustellulta. Ahlströmin itsensä (1998) tekemän tutkimuksen mukaan ylivelkaantuneilla (N=260) esiintyi uupumusta, ns. kyynistä hostiliteettia ja kykenemättömyyttä purkaa vihantunteita. Niinikään Ahlströmin (1998) tutkimuksen mukaan ylivelkaisilla esiintyi huomattavan paljon psykosomaattisia oireita. (ks. tarkemmin Ahlström 2001, bilaga 1, s. 4-6)

Tähän tutkimukseen haastateltujen luoton saajien elämänhistoriasta löytyi niinikään runsaasti psykosomaattisia oireita ja sairauksien puhkeamisia. Tällaisia olivat mm. diabeteksen puhkeaminen, sienitaudit, selkäkivut ja vakavat masennustilat/burn outit. Näitä oireita esiintyi noin kuudesosalla haastatelluista. Nämä oireet esiintyivät usein yhtäaikaisesti taloudellisten ja muiden elämänongelmien kanssa. Voimakas taloudelliseen tilanteeseen kytkeytyvä stressi on saattanut laukaista joillakin näitä oireita ja sairauksia. Stressi voi olla myös välillisesti taloudellisesta tilanteesta johtuvaa. Kovalla ja ankaralla työnteolla, tekemällä kahta työtä tai ylipitkiä päiviä on pyritty tällöin korjaamaan taloudellista tilannetta.

Näyttää siltä, että haastateltujen sairaudet ja toimeentulo-ongelmat kytkeytyvät yhteen molemmin suuntaisesti, ehkä toinen toistaan vahvistaen. Sairauden synnyttämät toimeentulo-ongelmat saattavat vaikuttaa sairauden tilaan ja sairaudentila pahentuessaan vaikuttaa taas jälleen toimeentuloon. Toimeentulo-ongelmien ja niihin kytkeytyneen stressin synnyttämät vakavat psykosomaattiset oireet saattavat synnyttää esimerkiksi työkyvyttömyyttä ja sitä kautta taloudellisia vaikeuksia. Kyse voi olla kehämäisistä vaikutuksista, joihin puuttuminen hoitamalla vain joko sairautta tai taloudellista tilannetta ei tuota pysyviä ratkaisuja. Tällaisten tilanteiden ratkaisuissa tarvitaan vahvaa moniammatillista verkostotyötä.

Taloudellisella kokonaistilanteella itsessään on siis merkittäviä vaikutuksia henkilöiden psyykkiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Sosiaaliluottoasiakkailla on usein rasitteena myös maksuhäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkinnän vaikutuksia ovat Erolan (1997, 53-61; 2000, 3) tekemän haastattelututkimuksen mukaan itsesyytökset ja syyllistäminen. Itsesyytöksiin liittyvät tunteet saatetaan kokea usein ahdistavampana kuin taloudelliset ongelmat. Muiden ihmisten syyllistämisen tunne on ollut voimakas silloin, kun se on liittynyt absurdeihin rangaistuksiin (kuten työpaikan menettämiseen merkinnän vuoksi) tai silloin, jos henkilöllä oli luottohäiriömerkinnän lisäksi muita ongelmia.

Maksuhäiriömerkinnän vaikutukset voivat liittyä yksilön sisäisiin tuntemuksiin, nöyrtymiseen ja häpeään. Nöyrtymiskokemuksia oli ollut erityisesti niillä, joiden maksuhäiriömerkintä on aiheutunut henkilökohtaisesta kulutuskäyttäytymisestä. Häpeä puolestaan syntyi "sormella osoittamisen" ja ulossulkemisen seurauksena. Epäonnistuminen Erolan mukaan tuntui merkitsevän haastatelluille epäonnistumista koko elämässä. Häpeä oli tuonutkin mukanaan joillekin jopa suisidaalisia ajatuksia. Maksuhäiriömerkintä voi loppujen lopuksi johtaa totaaliseen ulossulkemisen kokemukseen, joidenkin kohdalla jopa totaalisempaan kuin vankeusrangaistus. (Erola 1997, 56 ja 61-68.) Maksuhäiriömerkinnän poistamisessa auttava sosiaalinen luotto voi oletettavasti auttaa vähentämään merkinnän synnyttämiä itsesyytöksiä ja siitä syntyvää ulossulkemisen kokemusta.

Sosiaaliseen luototukseen kuuluu erityisesti luottojen saneerauksen osalta vahva talous- ja velkaneuvonnallinen ote. Mirjami Sunila ja Katja Järvelä arvioivat talous- ja velkaneuvontatyöhön kuuluvan asiakastyön tuloksellisuutta Espoon talous- ja velkaneuvontaprojektissa 1990-luvun alussa. Tutkimuksessaan (1994, 90-91) he havaitsivat erityyppisiä muutoksia asiakkaissa, joista useimmat ovat samankaltaisia kuin sosiaalisen luototuksen asiakkailla havaitut muutokset. Näitä muutoksia havaittiin sekä asiakashaastatteluissa että sosiaalista luototusta hoitaneiden työntekijöiden haastatteluissa ja kehittämistiimissä käydyissä keskusteluissa. Tällaisia välittömiä muutoksia olivat asiakkaan rauhoittuminen kaaoksen ja paniikin tunteen helpottaessa, kokonaistilanteen hahmottuminen, motivoituminen muutokseen, aktivoituminen, onnistumisen kokeminen, itsetunnon ja itsekunnioituksen parantuminen.

"Tietysti on niinku vapautunu, parempi ihmisten kanssa keskustella, kun ei tarvi miettiä miten mä selviin. Että on niinku rentoutunu." (asiakas#27)

Aktivoituminen ja motivoituminen muutokseen ilmeni omien asioiden aktiivisempana hoitamisena aiemman lamautuneisuuden sijaan. Luoton onnistunut takaisinmaksu on tuonut myös onnistumisen kokemuksia. Itse velkaongelman ratkeaminen ja se, että taloudelliset asiat ovat järjestyksessä on kohottanut itsetuntoa ja itsekunnioitusta. Vaikutukset eivät kuitenkaan kaikkien osalta olleet yhtä pysyviä ja pitkäaikaisia, sillä esimerkiksi uuden velkakierteen syntyminen aiheutti epäonnistumisen tunteita, masentuneisuutta, passivoitumista ja muutosmotivaation romahtamista. Sosiaalisen luoton ansioksi jäi näissä tilanteissa lähinnä hetkellinen helpotus.

Osalla haastatelluista luottoasiakkaista henkisen pahoinvoinnin voi katsoa kytkeytyvän pääasiallisesta vain heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. Tällaisilla ihmisillä tehokasta terapiaa on talouden kuntoon saattaminen. Toisilla masentuneisuuden taustalla oli selvästi muita laajempia tekijöitä ja vakavia mielenterveysongelmia. Huomattavaa myös on, että masennus itsessäänkin lamauttaa helposti ja asioita ei enää yksinkertaisesti jakseta hoitaa.

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva 44-vuotias miehen ja hänen työssäolevan vaimonsa tulot noin 10 000 mk/kk. Sosiaalisen luoton saamisen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva mies saa jälkiveroja noin 5000 markkaa. Mies on kärsinyt myös masennuksesta eikä kertomansa mukaan ole masentuneena jaksanut hoitaa raha-asioitaan. Nyt taloutta rasittavat jo ennestään kalliiden kipulääkkeiden lisäksi myös masennukseen hoitoon käytettävät lääkkeet. jälkiverot menivät ulosottoon, mutta sosiaalista luottoa hän on maksanut takaisin moitteettomasti. (asiakas#10)

Haastateltujen ihmisten reagointitavoissa omaan huonoon taloudelliseen tilanteeseen oli kuitenkin huomattavia eroja. Osa ihmisistä reagoi taloudelliseen epävarmuuteen ja tilanteensa heikkouteen masentumalla. Tutkimuksessa mukana olleilta haastatelluilta kysyttiin myös strukturoidun lomakkeen avulla heidän omaa subjektiivista arviotaan masentuneisuudestaan. (ks. kuviot 29 ja 30) Kysymyksenasettelulla vastaajilta pyrittiin saamaan arvio nimenomaan taloudellisen tilanteen vaikutuksesta masennukseen. Kysymyksillä pyrittiin myös selvittämään sitä, onko henkilö ollut toistuvasti masentunut.

Kysymyksin pyrittiin selvittämään masentuneisuutta sekä pidemmällä että lyhyemmällä aikavälillä. Ensimmäisen kyselyn yhteydessä viimeisen vuoden aikana taloudellisen tilanteensa vuoksi masentuneiksi itsensä ilmoitti 18 henkilöä (27:stä). (ks. kuvio 29) Tämä kuvaa tilannetta ennen sosiaalisen luoton myöntämistä. Vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta oli usein masentuneeksi itsensä ilmoittaneiden määrä tipahtanut 18:sta 12:en henkilöön. Väitteen kanssa eri mieltä olleiden määrä oli ennallaan (9), mutta ei osaa sanoa -ryhmä kasvanut nollasta kuuteen henkilöön. Sosiaalisen luoton saamisen jälkeen ja sen takaisinmaksuaikana masennus taloudellisen tilanteen vuoksi näyttää siis määrällisellä tasolla tarkasteltuna vähentyneen. Tarkasteltaessa tilannetta yksilötasolla kuva muuttuu jonkin verran.

kuva29.gif (7078 bytes)

 Kuvio 29. Haastateltavien arviot masentuneisuudestaan taloudellisen tilanteen vuoksi viimeisen vuoden aikana kyselyajankohdista. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Neljä henkilöä oli luoton saamisen jälkeen päässyt luottoa edeltäneestä taloudellisiin seikkoihin liittyneestä toistuvasta masennuksesta eroon. Näistä kaksi henkilöä oli saanut luoton hankintaan ja kaksi vanhojen velkojen saneeraukseen/velkakierteen katkaisuun. Saneerauksella hoidettiin toisessa tapauksessa kaupan luotollisesta "ruokatilistä" alkanut velkakierre pois ja toisessa tapauksessa sukulaisille lainatun rahan vuoksi syntynyt velka.

Haastateltava eläkkeellä oleva 67-vuotias nainen. Haastateltava lainaa ulkomailla asuville ja siellä vaikeuksiin joutuneille sukulaisilleen yhteensä noin 25 000 markkaa ottamalla omissa nimissään kalliita rahoitusyhtiöluottoja. Erinäisten epäselvyyksien jälkeen sukulaiset eivät pystykään maksamaan luottoa takaisin nopeasti ja todennäköisesti ollenkaan, vaan kalliskorkoiset luotot jäävätkin nyt haastateltavan kontolle. Haastateltava ei pysty selviytymään luottojen lyhennyksistä, sillä asumiskulujen jälkeen hänelle jää rahaa käyttöön noin 2300 markkaa kuussa. Yritti alussa selvityä luottojen lyhennyksistä, mutta käytännössä ruokaan ja elämiseen jäi lääke- ja muiden kulujen jälkeen muutaman sata markkaa. Sosiaalisella luotolla saneerattiin ko. velat, ja haastateltava on lyhentänyt luottoa moitteettomasti 500 markalla kuussa. "Silloin mä itkin helposti. Kyllä mä varmasti olin masentunut. Silloin se ilo ei tullut niin helposti pintaan" (asiakas#16)

Toinen hankintaan luoton saaneista ja masennuksen poistumisesta ilmoittanut henkilö sai luoton pääasiallisesti rikkoutuneen hammasproteesin uusimiseen ja toinen pesukoneeseen.

Haastateltava 38-vuotias pitkäaikaistyöttömänä ollut ja muutama vuosi lopulta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle päässyt perheetön mies. Työkyvyttömyyseläkkeen suuruus noin 2200 mk/kk. "Kun on koko ikänsä saanut tätä kahtatuhatta markkaa kuussa, niin vois olla ihmeissään jos sais tavallisen palkan, 4000-5000 markkaa." Haastateltavalla ulosotossa ilmeisesti yli 100 000 markan arvosta velkaa, jota ei todennäköisesti pysty ikinä maksamaan pois. Saa sosiaalista luottoa pesukoneen hankintaan, vaikka taloyhtiössä on periaatteessa mahdollista käyttää yhteistä pesukonetta pientä korvausta vastaan. Haastateltava kertoo saaneensa luoton kautta itsetuntoa ja -luottamusta. Haastateltava maksoi luoton pois moitteettomasti kymmenessä kuukaudessa. "Kun sosiaalisen luoton on maksanut pois, niin se on hienoo, pystyy näyttämään muillekin, että osaa hoitaa asioitaan." (asiakas#20)

Kahden henkilön (perheen) kohdalla tilanne muuttui masentuneisuuden osalta huonompaan suuntaan. Molemmilla taloudellinen kokonaistilanne heikentyi. Toisen tulot olivat tipahtaneet vuorotteluvapaalle siirtymisen vuoksi. Toinen perhe oli alkanut lisävelkaantua. Lisävelkaantumiseen syinä oli riittämätön saneeraus, jonka vuoksi perheelle jäi epävirallisia velkoja. Kyseisen perheen kohdalla 30 000 markan lainakatto oli liian matala. Lisäksi kyseinen perhe laski kulutustottumuksensa perheen äidin tulevien tulojen mukaiseksi, sillä äitiysloman ja virkavapaan päättymisen jälkeen perhe pystyisi arvionsa mukaan suoriutumaan suuremmasta velkarasituksesta. Perheessä oli ehkä laskettu myös isän työkyvyttömyyseläkkeen saamisen varaan, jota hänelle ei kuitenkaan myönnetty. Molemmissa tapauksissa on huomattava, ettei sosiaalinen luotto ole sinällään tai yksistään heikentänyt heidän tilannettaan, vaan tilanteen heikkeneminen johtui muista tilannetekijöistä. Jälkimmäisessä tapauksessa velkakierteen uudelleen syntymistä olisi kuitenkin voitu hidastaa suuremmalla luotolla. Molemmille perheille tehtyjen haastattelujen pohjalta arvioituna taloudellisesta tilanteesta johtuvaan masennukseen luotolla ei kuitenkaan olisi voitu puuttua, sillä kyseistä masennusta aiheuttavat tekijät eivät johtuneet yksinomaan velkaantumisesta.

Luoton pitkät maksuajat ja muuten hankala taloudellinen tilanne saattavat kuitenkin joidenkin kohdalla viedä kehitystä taaksepäin. Tästä antaa viitteitä myös maksuongelmien ja ylivelkaantuneisuuden lisääntyminen/palautuminen, kun luoton saamisesta on kulunut noin 1-2 vuotta (ks. tarkemmin edellä luku taloudenhallinnasta). Luottojen pitkien maksuaikojen vaikutusta on kuitenkin mahdollista selvittää aikaisintaan vasta 1-2 vuoden kuluttua.

Masentuneisuutta taloudellisten kysymysten vuoksi selvitettiin myös kysymällä henkilöiden arvioita tilanteestaan viimeisen kahden kuukauden aikana. Tässä yhteydessä ei kysytty sitä, oliko henkilö ollut usein masentunut. Tältä osin ei välttämättä ole kyse niin merkittävästä tai jatkuvasti toistuvasta masennuksesta kuin edellä olleessa kysymyksessä. Kysymykseen saattavat tällöin vaikuttaa hetkelliset ja ohimenevätkin taloudelliset tilannetekijät. Kysymys toistettiin myös paneeliasetelman mukaisesti vuoden kuluttua.

Viimeisen kahden kuukauden aikana masentuneita oli ensimmäisellä kerralla 10 ja toisella 11. Niitä, jotka eivät kokeneet masennusta viimeisen kahden kuukauden aikana tipahti 15:stä 11:een toisella kyselykerralla. Tällä mittarilla arvioituna masentuneisuus ei siis vähentynyt. Tulokset selittyivät haastattelujen pohjalta sillä, että välittömästi luoton saamisen jälkeen joidenkin tilanne tuntui helpottuneen tilapäisesti. Välittömästi luoton saamisen jälkeen koettiin eräänlaista "alkuihastusta" kun asiat oli saatu kuntoon tai tarpeellinen hankinta oli saatu tehtyä. Vuoden kuluttua, kun asioihin oli muodostunut enemmän perspektiiviä, huomattiin, että taloudellinen tilanne oli edelleen tiukka.

kuva30.gif (8725 bytes)

 Kuvio 30. Haastateltavien arviot taloudellisesta tilanteestaan johtuvasta masennuksesta viimeisen kahden kuukauden aikana kyselyajankohdista. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Masennusta tarkasteltaessa huomattavaa kuitenkin on, että reilusti yli kolmannes haastatelluista on ollut masentunut taloudellisen tilanteensa vuoksi sekä ennen luottoa että luoton jälkeisenä aikana (ks. kuviot 29 ja 30 edellä). Luotollahan ei useinkaan voida vaikuttaa henkilöiden heikon taloudellisen tilanteen taustalla oleviin syihin, vaan yleensä ainoastaan akuuttiin ylivelkaantuneisuuteen. Ihmiset ovat useimmiten luoton jälkeenkin pienituloisia ja vähävaraisia, kärsivät työttömyydestä tai erilaisista sairauksista huolimatta siitä, että esimerkiksi velkojen saneerauksella on tilapäisesti saavutettu helpotusta.

Joidenkin kohdalla luoton ja parantuneen taloudellisen tilanteen vaikutukset psykososiaaliseen tilanteeseen olivat varsin huomattavia. Eräs haastateltava kuvaa luoton vaikutuksia henkiseen hyvinvointiinsa seuraavasti:

"Yöunetkin tuli ihan normaaleiksi ja uskalsi taas kävellä ihan kadullakin [naurahtaa]. - - - Sinä iltana, kun se rouva (luoton myöntäjä) soitti, että mä saan sen lainan, niin sinä iltana mä en enää ottanu Oxipameja (rauhoittava lääke). Sitten kun mä tulin tänne (allekirjoittamaan velkakirjaa) niin mä en voinut olla itkemättä. Et se purkautui sitten siinä." (asiakas#27)

Taloudellisten ongelmien pyörittely kulutti joidenkin haastateltujen energiaa siinä määrin että se haittasi heidän muuta elämäänsä.

"Se paino mua se ulosotto hirveesti. Mä meinaisin tulla hulluksi. - - - Meni yöunet. Kävin lääkärissäkin, otti sen verran hermoon." (asiakas#27)

Sosiaalisen luoton ehkä selkein psykososiaalinen vaikutus oli, että sosiaalinen luotto auttoi lyhyellä aikavälillä suurinta osaa haastatelluista suuntaamaan energiaansa ainakin joksikin aikaa muuhunkin kuin taloudellisen tilanteensa miettimiseen. Melko pian luoton saamisen jälkeen 24 henkilöä (27:stä) koki sosiaalisen luoton auttaneen heitä keskittymään muihin arkielämän ongelmiin paremmin. Vuoden kuluttua tähän uskoi vielä 15 henkilöä ja kahdeksan henkilöä ei osannut enää arvioida luoton vaikutusta tältä osin. Ainoastaan kaksi haastatelluista katsoi, ettei sosiaalinen luotto ollut avuksi tältä osin lyhyemmällä eikä pidemmälläkään aikavälillä. (ks. kuvio 31)

kuva31.gif (8057 bytes)

 Kuvio 31. Sosiaalisen luoton vaikutus muihin arkielämän kysymyksiin keskittymiseen haastateltavien arvioiden mukaan. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Sillä, että sosiaalinen luotto antaa ihmisille ainakin hetkellisen levähdys- tai hengähdystauon, saattaa olla suuri merkitys ihmisten oman elämänhallinnan vahvistumisen kannalta.

"Mulla on aikaa tavata ystäviä ja kavereita." Haastattelija: Oliko sitä aikaa vähemmän silloin? "Oli, kun aina piti vaan miettiä (raha-asioita) ja eikä ollu aina mahdollisuuttakaan lähteä, kun ois pitäny lähteä johonkin pitsalle tai elokuviin tai johonkin, niin piti aina sanoa että ’sori vaan, en mä nyt pääse’, piti aina keksiä jokin veruke kun ei ollut rahaa lähteä." "Musta on nyt tullut tän sosiaalisen luoton jälkeen aktiivinen ihminen (mm. puheenjohtajana erilaisissa yhdistyksissä." Haastateltava kertoo yleisesti ottaen itseluottamuksensa kasvaneen. (asiakas#14))

Sosiaalinen luoton vuoksi parantunut taloudellinen tilanne on auttanut joitakin haastateltuja keskittymään erityisesti ihmissuhteidensa hoitamiseen paremmin. (ks. kuvio 32). Useilla haastatelluilla ennen luottoa pitkään jatkunut heikko taloudellinen tai muu tilanne rajoitti heidän osallistumis- ja harrastusmahdollisuutensa olemattomiksi.

Kaikkien kohdalla sosiaalisella luotolla tehdyllä saneerauksella aikaansaatu maksuvaran lisäys ei kuitenkaan mahdollistanut juurikaan sosiaalisesti aktiivisempaa elämää niiltä osin, kun harrastuksiin tai ajanviettämiseen tarvittiin rahaa. Useimmissa tapauksissa luoton avulla päästiin lähemmäksi toimeentulon laskennallisia minimirajoja ja saatiin pientä väljyyttä päivittäiseen toimeentuloon.

kuva32.gif (9091 bytes)

   N=26

Kuvio 32. Haastateltavien arvio siitä, onko sosiaalinen luotto mahdollistanut paremman keskittymisen ihmissuhteiden hoitamiseen. Mielipiteen muutos ensimmäisen ja toisen kysymyskerran välillä.

Joidenkin haastateltujen kohdalla luotolla rahoitettu hankinta vaikutti konkreettisesti ihmissuhteiden hoitamiseen. Auton hankinta liikuntarajoitteisille henkilöille lisäsi mahdollisuuksia pitää yhteyksiä lapsiin ja sukulaisiin (ks. tapaus luvussa 4.2.1). Tällä oli selkeitä vaikutuksia myös heidän henkiseen hyvinvointiinsa. Joillekin kodin perushuonekalujen saaminen mahdollisti sen, että itsekunnioitus kasvoi, rohkaistuttiin pyytämään ystäviä kylään ja näin voitiin pitää yllä selviytymisenkin kannalta tärkeitä sosiaalisia verkostoja.

Sosiaalisen luoton saamisella oli vaikutusta myös perheen sisäiseen hyvinvointiin ja parisuhteeseen. Jatkuva raha-asioiden miettiminen ja tiukilla oleminen heijastui aviopuolisoon ja/tai lapsiin. Kun vanhoja velkoja saatiin saneerattua ja talous saatiin jonkinlaiseen tasapainoon, heijastui se ensimmäisenä lähimpiin ihmissuhteisiin. Kärjistäen ajateltuna saneerausluotolla voi olla osavaikutuksia siihen, että viime kädessä jopa vältytään "turhilta" avioeroilta ja mahdollisesti myös esimerkiksi lastensuojelullisilta ongelmilta.

Sosiaalisen luoton psykososiaalisia vaikutuksia arvioitaessa on muistettava, että vaikutukset ovat sekundaarisesti sosiaalisesta luotosta johtuvia ja ensisijaisesti taloudellisen tilanteen järjestelystä tai joissain tapauksissa hankinnan toteutumisesta johtuvia. Sosiaalinen luotto on näissä tilanteissa ollut vain eräs keino järjestellä taloudellista tilannetta. Aivan yhtä hyvin joissain tapauksissa taloudellista tilannetta olisi voitu järjestellä vaikkapa ehkäisevällä toimeentulotuella. Haastateltujen henkilöiden tilanteista oli kuitenkin havaittavissa, että käytännössä mahdollisuudet puuttua asiakkaiden taloudelliseen tilanteeseen muiden tukijärjestelmien avulla ovat olleet vallitsevan lainsäädännön ja myöntämiskäytäntöjen pohjalta vaatimattomat ja joissain tapauksissa jopa olemattomat.

Sosiaaliseen luoton keskeinen vaikutus kytkeytyykin siihen, että sillä on voitu ratkaista sellaisia taloudenhallinnan ongelmia, jotka heijastuvat mm. ihmisten psykososiaaliseen hyvinvointiin, ja joihin olemassa olevan järjestelmän keinoin ei ole muuten pystytty puuttumaan.