STM

12.12.2001


VAMMAISPOLIITTINEN OHJELMA 2

    I. Johdanto

    Tämä Vammaispoliittinen toimintaohjelma on tarkoitettu poliitikoille, valtion, kuntien ja muiden instituutioiden viranomaisille, vammaisten omille ja kansalaisjärjestöille, vammaisille ihmisille itselleen sekä kaikille Suomen kansalaisille. Ohjelma perustuu YK:n vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskeviin yleisohjeisiin, jotka hyväksyttiin vuonna 1993. Myös Suomi on sitoutunut näiden ohjeiden toteuttamiseen. Suomen sitoutumisen perusteella vammaisilla henkilöillä on oikeus edellyttää, että maan hallitus ryhtyy aktiivisiin ja konkreettisiin toimiin yleisoh- jeissa määriteltyjen suuntaviivojen toteuttamiseksi.

    1. Päämäärät ja tavoitteet

    Ohjelman päämääränä on luoda edellytykset vammaisten ihmisten täysivaltaistumiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Täysivaltaistumisella (empowerment) tarkoitetaan sitä, että vammaiset itse täysivaltaistavat itsensä. Tällöin mitkään muut tahot eivät mielivaltaisesti ohjaile heidän elämäänsä. Täysivaltaistumisen tavoitteen saavuttamiseksi tämä ohjelma asettaa päämääräksi vammaisten ihmisten mahdollisuuksien yhdenvertaistamisen siten kuin YK:n yleisohjeissa edellyte- tään.

    Täysivaltaistumisen kautta jokaisella vammaisella ihmisellä on mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään hänen omista kyvyistään ja tavoitteistaan lähtien. Hyvä ja mielekäs elämä sisältää valinnanvapauden ja itsemää- räämisoikeuden toteutumisen. Tämän lisäksi se sisältää mahdollisuuden itsenäiseen elämään, tasaver- taisuuteen ihmissuhteissa ja täyteen osallistumiseen. Se edellyttää myös kohtuullisten elämän perusedellytysten olemassaoloa. Vammaisen ihmisen kohdalla tasavertaiset mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään toteutuvat vain, jos vammaisten ihmisoikeudet tunnistetaan ja tunnuste- taan.

    Täysivaltaistamalla ja aktivoimalla vammaiset ja heidän järjestönsä mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan, nostetaan vammaisten tarpeet ja intressit näkyviin. Tällöin asianomaiset voivat myös itse vaikuttaa niiden toteutumiseen. Vammaiset ihmiset itse tietävät mikä on heidän kannal- taan parasta. Oman elämänsä parhaina asiantuntijoina he voivat määritellä tarpeensa ja sen, mikä kulloinkin on hyvää ja mielekästä elämää. Niiden vammaisten kohdalla, jotka eivät itse kykene ilmaisemaan tarpeitaan, voivat omaiset tai muu lähiyhteisö toimia edustajina.

    Yhteiskunta kaikille

    Vammaisten täysivaltaistuminen ja tasavertaisuus muiden kanssa edellyttää yhteiskunnan ja ympäristön muokkaamista mahdollisimman esteettö- mäksi. Tämä tarkoittaa sekä fyysisten, asenteellisten että kommunikaatioon liittyvien esteiden poistamista. Kun nämä esteet on poistettu, häviää niiden mukana vammaisuuden vaikutus olennaisena ihmistä määrittelevänä tekijänä.

    Tämän ohjelman tavoitteena on edistää yhteiskunta kaikille -ajattelutavan käytännön toteutusta Suomessa. Päämääränä on yhteiskunta, joka ottaa kaikkien jäsentensä tarpeet huomioon tasavertaisesti. Se pyrkii joustamaan ja sopeuttamaan toimintojaan, rakenteitaan ja järjestelmiään näiden tarpeiden mukaisesti. Yhteiskunnan mukautumista edellyttävät tekijät voivat olla ihmisten iästä, sukupuolesta, kulttuuritaustasta, vammasta tai vammattomuudesta johtuvia. Vain ne täysimittaisesti huomioon ottamalla yhteiskunta voi matkata kohti kestä- vää sosiaalista kehitystä.

    Elokuun alussa 1995 tuli voimaan hallitusmuodon muutoksen (969/95) myötä perustuslakiuudistus. Uuteen perustuslakiin on otettu yleistä yhdenvertaisuus- säännöstä täydentävä yleinen syrjinnän kieltoa koskeva uusi 5 pykälän 2 momentti. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. terveydentilan tai vam- maisuuden perusteella. Kielto koskee perusteluiden mukaan sekä välitöntä että välillistä syrjintää.

    Tämän lisäksi syyskuussa 1995 voimaan tulleen rikoslain (578/95) 11 luvun 9 ¤:n rangaistussäännöksen mukaan tuomitaan syrjinnästä se, joka elinkeinotoiminnassa, ammatinharjoittamisessa, yleisöpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä tai julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla. Rangaistavaa on myöskin se, jos edellä mainituissa tehtävissä oleva henkilö kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä tai asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan, esimerkiksi terveydentilan perusteella. Näiden kansallisten lakien ohella Suomi on liittynyt n. 40 :een, pääosin YK:ssa, EN:ssa ja ILO:ssa laadittuun kansainväliseen ihmisoikeussopimukseen. Niitä noudattaen Suomi voi turvata vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumisen yhteiskunnassamme. Niukkenevien resurssien aikakautena ei vammaisten oikeudet turvaavaa kestävää kehitystä voida varmistaa vammaiskohdisteisin erityis- järjestelyin. Siksi päämäärään on pyrittävä integroimalla vammaiskysymykset osaksi yleistä yhteiskunnallista suunnittelua ja toimintatapaa. Tässä työssä vammaispoliittinen ohjelma on apuna.

    2 YK:n määritelmät

    Toiminnanvajavuus ja haitta

    Käsite "toiminnanvajavuus" tarkoittaa useita eri toiminnallisia rajoituksia, joita esiintyy kaikissa väestönosissa kaikissa maailman maissa. Ihmisellä voi olla toimin- nanvajavuus fyysisen, älyllisen tai aistivamman, lääketieteellisten olosuhteiden tai mielisairauden vuoksi. Tällaiset vammat, olosuhteet tai sairaudet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai ohimeneviä.

    Käsite "haitta" merkitsee, että henkilö on menettänyt mahdollisuuden ottaa osaa yhteisön elämään yhdenvertaisesti muiden rinnalla tai että tämä mahdollisuus on rajoitettu. Se kuvaa vammaisen henkilön ja ympäristön välistä kohtaamista. Käsitteen tarkoituksena on korostaa, miten suuri merkitys on ympäristössä ja yhteiskunnan monissa järjestetyissä toiminnoissa - esim. tiedotuksessa ja koulutuksessa -esiintyvillä puutteilla, jotka estävät vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen osallistumisen.

    Ehkäisevä toiminta

    Käsite "ehkäisy" tarkoittaa fyysisten, älyllisten, mielenterveydellisten ja aisti- vammojen ennalta ehkäisyyn kohdistuvaa toimintaa (ensisijainen ehkäisy) tai sitä, että ehkäistään vammojen aiheuttamaa pysyvää fyysistä toiminnallista rajoitusta tai toiminnanvajavuutta (toissijainen ehkäisy). Ehkäisyyn voi sisältyä hyvin monentyyppisiä asioita, kuten peruster- veydenhuolto, äitiyshuolto, ravitsemusvalistus, tarttuvien tautien rokotuskampanjat, endeemisten tautien vastustamistoimet, turvallisuusmääräykset, onnetto- muuksien ehkäisyohjelmat eri ympäristöissä, mukaan lukien työ- paikkojen sopeuttaminen niin, että vältytään työperäisiltä toiminnanvajavuuksilta ja ammattitaudeilta, sekä ympäristön saastumisen ja sotilaallisten yhteenottojen aiheuttaman vammaisuuden eh- käiseminen.

    Kuntoutus

    Käsite "kuntoutus" tarkoittaa prosessia, jonka avulla vammaisille pyritään teke- mään mahdolliseksi saavuttaa ja ylläpitää mahdollisimman hyvä fyysisen, aistimuksellisen, älyllisen, mielenterveydellisen ja/tai sosiaalisen toiminnan taso, jolloin he voivat muuttaa elämäänsä itsenäisem- pään suuntaan. Kuntoutus voi sisältää toimenpiteitä toimin- tojen mahdollistamiseksi ja/tai palauttamiseksi tai sen avulla voidaan korvata jonkun toiminnon menetys tai puuttuminen tai toiminnallinen rajoitus. Kuntoutusprosessi ei sisällä alkuvaiheen lääketieteellistä hoitoa. Se käsittää suuren joukon toimenpiteitä ja toimintaa perus- ja yleiskuntouksesta aina tavoitteelliseen toimintaan, esim. ammatillinen kuntoutus.

    Mahdollisuuksien yhdenvertaistaminen

    Käsite "mahdollisuuksien yhdenvertaistaminen" tarkoittaa kehitysprosessia, jonka avulla yhteiskunnan ja ympäristön erilaiset järjestelmät, esim. palvelut, toi- minnot, tiedotus ja asiakirjat, saatetaan kaikkien ja erityisesti vammaisten henkilöiden ulottu- ville.

    Yhdenvertaisten oikeuksien periaate merkitsee, että jokaisen yksilön tarpeet ovat yhtä tärkeitä, että nämä tarpeet tulee ottaa yhteiskunnan suunnittelun perustaksi ja että kaikki voimavarat täytyy käyttää sen varmistamiseksi, että jokaisella yksilöllä on samat osallistumismahdollisuudet.

    3. Uudistava ihmiskuva

    Ihminen - aktiivinen toimija

    Ihmiskuvan mukaan ihmisen perusolemukselle on ominaista aktiivinen henkinen toiminta. Ihminen pyrkii tekemään ainutkertaisesta elämästään mielekkään sillä tavoin kuin hän itse sen määrittelee. Ihminen haluaa hallita ja ohjata elämäänsä itse valitsemiensa päämäärien suuntaisesti.

    Itsemääräämisoikeus, vapaus ja siihen liittyvä vastuu sekä omien valintojen sisältämät riskit ovat olennainen osa ihmiselämää ja ihmisen kasvua. Jos yksilön elämästä poistetaan riskit ja vastuu, ei hänellä myöskään voi olla vapautta. Vammaiset ihmiset kohtaavat usein liikaa huolehtivan tai välinpitämättömän ympäristön, joka samalla rajoittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Toisaalta taas vammaisten ihmisten riippumattomuuden turvaavat tekniset välineet ja henkilökohtainen apu, eivät läheskään aina ole heidän ulottuvillaan.

    Ihminen - fyysisine tarpeineen

    Ihminen on fyysinen olento, jonka hengissä säilyminen edellyttää fysiologisten tarpeiden tyydyttämistä. Voidakseen täyttää fysiolo- giset tarpeensa, moni vammainen tarvitsee elinympäristönsä mukauttamista, apuvälineitä tai henkilökohtaista apua. Ihmisen perustarve on kuitenkin elää mielekästä elämää eikä vain pysyä hengissä.

    Ihminen - sosiaalisesti suuntautunut

    Ihmisen olemukseen kuuluu sosiaalisuus, jonka vuoksi hän haluaa osallistua tasavertaisena jäsenenä yhteisönsä ja yhteiskunnan toimintoihin. Vammaisilla ihmisillä on hyvin erilaisia voimavaroja, jotka he voisivat antaa yhteiskunnan käytettäviksi. Monenlaiset elinympäristön pystyttämät esteet vain rajoittavat niiden hyödyntämistä. "Ei kaikille avoimessa yhteiskunnassa" suuri osa vammaisten ihmisten voimavaroista kuluu arkirutiineista suoriutumiseen. Kun poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, fyysiset, kulttuuriset ja kommunikaatioon liittyvät esteet poistetaan, voidaan vammaisten ihmisten voimavarat ottaa täysipainoisesti käyttöön. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja oikeus mielekkääseen elämään. Hyvinvointia ja mielekästä elämää ei voi ulkoapäin määritellä tai antaa kenellekään ihmiselle. Ihminen luo ne panostamalla omat ainutkertaiset kykynsä ja ominaisuutensa vuorovaikutuk- seen kulttuurisen, sosiaalisen ja fyysisen ympäristön kanssa.

    Hyvinvointi

    Itsemäärääminen, riippumattomuus, tasavertaisuus ja täysi osallis- tuminen ovat ihmisen hyvinvoinnin, hyvän ja mielekkään elämän edellytyksiä. Niiden tulee koitua yhteiskunnassa kaikkien osaksi.

    Suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä kunnat ovat velvollisia turvaamaan näiden hyvinvoinnin vähimmäisedellytysten saavutettavuuden kaikille asukkailleen, itsestään selvänä osana ihmisoikeuksien toteuttamista. Valtiovallan on kuitenkin vastattava viime kädessä siitä, että eriarvoisuutta ei ole ihmisten välillä ja että jokainen voi toteuttaa ihmisoikeuk- siaan tasavertaisesti muiden kanssa, asuinkunnastaan riippumatta. Vammaisten ihmisoikeuksien toteutumisen seuranta käy parhaiten vammaisten itsensä ja heidän järjestöjensä toimesta. Nykyaikaisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa valtion oikeutus perustuu lisääntyvässä määrin sen kykyyn taata inhimillinen turvallisuus (human security) valtion sisällä kaikille kansalaisille.

    4. Itsenäisen elämän perusedellytykset

    Jokainen ihminen pyrkii "hallitsemaan" omaa elämäänsä saavuttaakseen tavoitteita, jotka ovat juuri hänelle tärkeitä. Jotta vammaiselle ihmiselle olisi mahdollista hallita elämäänsä ja siten luoda hyvinvointiaan yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa, on hänen erityisominaisuutensa ja tarpeensa otettava huomioon. Vammaan potentiaalisesti liittyvän haitan ehkäisyn tai minimoinnin vähimmäisedellytykset ovat seuraavat:

    • Vammaisten itsensä ja yhteiskunnan tulee tiedostaa ja tunnustaa vammaisten yhdenvertaiset oikeudet.
    • Yhteiskunnan on oltava asenteellisesti avoin kaikille, fyysisen ympäristön, tiedon saannin ja sen välittämisen on oltava esteettömiä.
    • Tarjolla on oltava täydentäviä palveluja ja yksilöityjä apuvälineitä, jotka mahdollistavat henkilökohtaisten tarpeiden tyydyt- tämisen ja siten täydentävät tai korvaavat toimintoja, joista suoriutuminen ei ilman apua tai apuvälineitä olisi mahdollista.
    • Käytettävissä on oltava kuntoutumispalveluja, jotka ehkäisevät vamman aiheuttaman haitan pahenemista ja ylläpitävät palauttavaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä; sekä asiantuntevia terveydenhoitopalveluja, jotka mahdollisuuksien mukaan estä- vät vammaa pahenemasta tai ehkäisevät terveydellisiä seurannaisriskejä.