Oppaita 2002:3

10.09.2002

I   JOHDANTO

1.1 Työryhmän asettaminen ja toimeksianto
1.2 Tehtävän täsmennys

1.1 Työryhmän asettaminen ja toimeksianto

Työryhmän toimeksianto perustuu Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman 2000 – 2003 kohtaan 53, jossa todetaan:

"Kuntien laadunhallinnan tueksi valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin, kuntien, Suomen Kuntaliiton ja palvelunkäyttäjien yhteistyönä laatusuositukset, jotka sisältävät tarvittaessa suositukset myös henkilöstön mitoitusperusteista. Hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisen toteutumisen seuraamiseksi tulee luoda toimiva kriteeri- ja laatumittaristo, jossa asiakaslähtöisyys on yksi johtava periaate."

Vanhustenhuollon, mielenterveystyön, kouluterveydenhuollon, vammaisten asumispalvelujen ja apuvälinepalvelujen lisäksi päihdetyö valittiin TATOssa yhdeksi alueeksi, jolle tullaan luomaan omat laatusuositukset. Laatusuositusta laadittaessa tuli erityisesti ottaa huomioon kuntien ja palvelujen käyttäjien näkökulma.

Edellisen pohjalta Stakes asetti 23.5.2001 asiantuntijaryhmän, jonka tehtäväksi annettiin valmistella päihdehuollon palvelujen laatusuositukset. Työryhmän tuli saada laatusuositukset valmiiksi 30.6.2002 mennessä.

Asiantuntijaryhmän jäseninä olivat:
Tutkimusprofessori Jussi Simpura, Stakes (puheenjohtaja 30.9.2001 saakka)
Tutkimusprofessori Marja Holmila, Stakes (puheenjohtaja 1.10.2001 lähtien)
Tutkija Yrjö Nuorvala, Stakes (varapuheenjohtaja)
Suunnittelija Anneli Pienimäki, Stakes (sihteeri)
Toiminnanjohtaja Raimo Hilonen, A-kiltojen liitto ry
Ylilääkäri Ulla Idänpään-Heikkilä, Stakes
Ylitarkastaja Olavi Kaukonen, STM
Vastaava sosiaaliterapeutti Juha Leistola, Vantaan päihdehuollon yhteispalvelut
Hallintoylilääkäri Matti Liukko, Suomen Kuntaliitto
Päihdehuollon johtaja Reijo Malila, Päihdekuntoutuksen keskusliitto ry
Johtava ylilääkäri Rauno Mäkelä, A-klinikkasäätiö
Toiminnanjohtaja Jukka Mäki, Kriminaalihuollon tukisäätiö
Toiminnanjohtaja Jorma Niemelä, Sininauhaliitto
Toimistopäällikkö Roger Nordman, Päihdehuollon valtakunnallinen yhteistyöryhmä
Erikoissuunnittelija Airi Partanen, Stakes
Päihdeasiamies Marjo Tervo, A-Kiltojen Liitto ry

Työryhmä kokoontui 11 kertaa ja sen lisäksi järjestettiin useita tapaamisia pienemmissä ryhmissä. Tapaamisten välillä työryhmän jäsenet kommentoivat laadittuja tekstejä myös kirjallisesti. Työryhmä pyysi myös usealta taholta, kuten lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoilta sekä palvelujen tuottajilta ja niiden järjestämisestä vastaavilta tahoilta, lausunnot laatusuositusluonnoksesta.

1.2 Tehtävän täsmennys

Työryhmä rajasi laatusuositukset koskemaan ainoastaan päihdepalveluita.

Päihdepalvelut määriteltiin seuraavasti:

"Päihdepalveluilla tarkoitetaan niitä sosiaali- ja terveydenhuollon yleisiä ja erityisiä palveluita, joissa päihteiden ongelmakäyttäjä ja hänen läheisensä saavat tukea, apua, hoitoa tai kuntoutusta."

Laatusuositukset on valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä yleisten (esim. sosiaalitoimistot, mielenterveystoimistot, terveyskeskukset ja sairaalat) että erityisten (esim. A-klinikat, kuntoutuslaitokset) päihdepalvelujen asiakastyölle. Suositukset koskevat sekä valtion, kuntien että yksityisten yritysten tai järjestöjen tuottamia palveluita. Niihin voi sisältyä varsinaisen hoidon lisäksi myös asiakaskohtaista ehkäisevää työtä eli ns. sekundaaripreventiota. Sen sijaan muu ehkäisevä päihdetyö jää tarkastelun ulkopuolelle. Ehkäisevällä päihdetyöllä on yhtymäkohtia päihdepalveluihin, mutta sillä on lisäksi erityispiirteitä, jotka vaativat omat laatusuosituksensa.

Vaikka tämä suositus keskittyy sosiaali- ja terveyspalveluihin, ehkäisevää päihdetyötä toteutetaan hyvinkin laajasti ja monipuolisesti sekä valtakunnallisesti, alueellisesti että paikallisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman kautta rahoitettavissa hankkeissa pääpaino on juuri ehkäisevässä työssä, samoin Stakesin ehkäisevän päihdetyön yksikön ja Terveyden edistämisen keskuksen työohjelmissa. Näihin ohjelmiin ja hankkeisiin liittyy säännön mukaan myös seuranta ja arviointi.

II LAADUKKAAT PÄIHDEPALVELUT

2.1  Päihdepalvelujen laatusuositukset
2.2  Laatu sosiaali- ja terveydenhuollossa

2.1 Päihdepalvelujen laatusuositukset

2.1.1 Päihdepalvelujen lähtökohdat
2.1.2 Päihdestrategia
2.1.3 Palvelujärjestelmä
2.1.4 Henkilöstön osaaminen ja työssä jaksaminen
2.1.5 Asiakastyön toteutus
2.1.6 Seuranta ja arviointi

Päihdepalvelujen laatusuositukset on valmisteltu tukemaan kuntien päihdepalvelujen suunnittelua, järjestämistä ja kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteinen suositus luo pohjaa laadukkaille päihdepalveluille. Suositukset antavat yleiset suuntaviivat, joita voidaan soveltaa paikallisesti kunkin kunnan ja kuntalaisten tarpeista lähtien.

Tässä luvussa esitellään tiivistetysti päihdepalvelujen laatua ohjaavat periaatteet ja suositukset lähtien yleisemmistä palvelujen tuottamisen periaatteista ja pitkäjännitteisen työn tarpeista edeten kohti konkreettisempia laadukkaan päihdepalvelun toteutumisen edellytyksiä. Osa suosituksista pohjautuu sisällölliseen, sosiaalioikeudelliseen ja eettiseen punnintaan, kun taas osalle löytyy laskennallisempia perusteluja, joita on sisällytetty myöhempiin lukuihin.

2.1.1 Päihdepalvelujen lähtökohdat

• Kuntalaisilla on oikeus tarpeenmukaiseen ja tasokkaaseen, oikeaan aikaan toteutettuun päihdehoitoon ja -kuntoutukseen asuinpaikasta riippumatta.

• Päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin ongelmiin vastataan kaikilla palvelujen tasoilla mahdollisimman varhain ja tarjotaan aktiivisesti tietoa, tukea ja apua. Näin menetellään erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon yleisissä palveluissa, kuten sosiaalityössä, työ-, opiskelija-, koulu- ja muussa perusterveydenhuollossa sekä äitiysneuvoloissa.

• Palvelut järjestetään siten, että asiakkaan perus- ja ihmisoikeudet ja oikeusturva toteutuvat.

• Päihdehoidon ja -palveluiden lähtökohtana on asiakkaan ja hänen läheistensä avun, tuen ja hoidon tarve.

• Periaatteina ovat itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, omatoimisuuden tukeminen ja luottamuksellisuus.

• Asiakkaan osallistuminen hoitoaan koskevaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja sisältöön turvataan.

• Päihdekuntoutuksessa otetaan huomioon asiakkaan fyysinen ja psyykkinen terveydentila sekä sosiaalinen tilanne ja tuen tarve.

• Päihdepalveluyksiköt kehittävät päihdepalveluja yhteistyössä asiakkaiden ja heitä edustavien järjestöjen ja vertaistukiryhmien kanssa.

2.1.2 Päihdestrategia

Jokaisella kunnalla on päihdestrategia osana kunnan terveys- ja hyvinvointistrategiaa. Strategiassa määritellään, miten kunnassa ehkäistään päihdehaittojen syntymistä ja miten päihdepalvelut on järjestetty sekä selvitetään sosiaali- ja terveydenhuollon työnjako päihdepalveluissa. Päihdestrategia voidaan laatia yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Päihdepalvelujen osalta strategiassa tulee olla määriteltyinä ainakin seuraavat seikat²

2 Ohjeita päihdestrategian laatimiseen löytyy: www.stakes.fi/neuvoa-antavat

• Mitä lainsäädäntö ja valtakunnalliset päihdeohjelmat edellyttävät päihdepalveluilta?

• Miten kunnan päihdetilannetta ja päihdepalvelujen tarpeita arvioidaan, ja millä tavoin niiden kehittymistä seurataan?

• Mitkä ovat kunnan päihdepalvelujen tavoitteet?

• Millainen on kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon eri palveluiden yhteistyö, vastuut ja työnjako päihdepalveluissa?

• Millä tavoin päihdepalvelujen saatavuus on kunnassa järjestetty, millaisia palveluita kuntalaisilla on saatavilla ja miten kuntalaiset voivat hakeutua niihin?

• Millä tavoin hoidon ja kuntoutuksen rahoituskäytännöt on järjestetty?

• Miten kuntalaisilta ja päihdepalvelujen asiakkailta sekä heidän läheisiltään saadaan palautetta heidän käyttämistään palveluista?

• Millä tavoin kuntalaisille tiedotetaan päihdepalveluista?

• Miten palvelujen toteutumista ja laatua seurataan ja arvioidaan?

2.1.3 Palvelujärjestelmä

• Kunta järjestää asukkailleen heidän tarvettaan vastaavia monipuolisia päihdepalveluja varhaisvaiheen toteamisesta ja akuuteista päivystyspalveluista alkaen pitkäaikaiskuntoutukseen.

• Palveluja on saatavilla suomeksi ja ruotsiksi sekä tarvittaessa myös muilla kielillä. Asiakkaan äidinkieleen, muuhun kulttuuritaustaan ja edellytyksiin käyttää palveluja tulee kiinnittää erityistä huomiota

• Päihdehuollon erityispalveluja järjestetään seudullisesti silloin, kun se kuntakoosta tai muista syistä johtuen on tarkoituksenmukaista. Tällöin suositellaan, että kunnat sopivat kustannusten jaosta väestöpohjaisesti.

• Päihdepalvelujen resurssoinnissa otetaan huomioon päihteiden käytössä tapahtuneet laadulliset ja määrälliset muutokset.

• Sosiaali- ja terveydenhuollon yleiset palvelut (mukaan lukien sairaalat sekä työ-, opiskelija- ja kouluterveydenhuolto) vastaavat omalta osaltaan päihdeongelman varhaisesta toteamisesta ja hoidosta.

• Kunta järjestää päivystyspalveluja, joihin voi hakeutua myös virka-ajan ulkopuolella ja viikonloppuisin ja saada kiireellisissä tapauksissa välitöntä hoitoa.

• Kriisitilanteissa hoitoon pääsee ilman ajanvarausta myös päihdehuollon erityispalveluissa tai muissa psykososiaalisissa palveluissa.

• Kunta järjestää toimivat katkaisu- ja vieroitushoitopalvelut. Katkaisu- tai vieroitushoitoa tarvitseva asiakas pääsee hoitoon välittömästi.

• Kunta järjestää päihdepalveluja, joihin voi hakeutua myös päihtyneenä.

• Kunnassa taataan palvelut päihteiden käytön vuoksi poliisisäilöön otetuille.

• Päihdehuollon avomuotoisiin erityispalveluihin on mahdollista hakeutua myös nimettömänä.

• Erityisesti avomuotoiset palvelut toteutetaan mahdollisimman lähellä asiakkaan asuinpaikkaa.

• Kunnassa on selkeästi sovittu päihdepalveluiden työnjako. Erityisesti mielenterveysongelmista kärsivien päihdeongelmaisten pääasiallinen hoitovastuu on määritelty.

• Päihdeongelmaisten läheisillä on mahdollisuus asioida myös yksinään päihdehuollon erityispalveluissa.

Toimitilat ja palveluasuminen

• Kunta järjestää tarpeenmukaisen asunnottomien ja puutteellisesti asuvien päihdeongelmaisten ensihuollon ja asumisen.

• Toimitilat ovat päihdepalvelujen antamiseen soveltuvia. Hoitoon tuleville ja hoidossa oleville turvataan riittävä yksityisyyden suoja. Katkaisuhoitoa ja päihtyneiden tarkkailua varten on oltava asianmukaiset tilat. Perhekuntoutuksen antaminen edellyttää myös siihen soveltuvia tiloja.

• Toimitiloissa huomioidaan työsuojeluun ja -turvallisuuteen liittyvät tekijät.

• Laitos-, ryhmä- tai asuntolamuotoisessa palveluasumisessa tavoitteena on yhden hengen huone, jonka vähimmäispinta-ala on 15 m². Kahden asukkaan huoneen vähimmäispinta-ala on 20 m². Lyhytaikaisessa laitoshoidossa, kuten katkaisuhoidossa huonetila voi olla pienempi. Palveluasumisessa noudatetaan aina yleisiä asuinhuoneelle asetettuja vaatimuksia.

• Hoitolaitosta suunniteltaessa ja rakennettaessa huomioidaan erityisesti asiakkaan oikeus yksityisyyden suojaan.

• Tukiasumisessa noudatetaan pääsääntöisesti asunnon hallinnan osalta lakia asuinhuoneiston vuokraamisesta. Kuntoutus- ja muista tukipalveluista laaditaan erillinen sopimus.

• Päivystävissä palveluissa, kuten ensisuojissa kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaiden terveyteen sekä palveluiden tarpeeseen ja järjestetään heille mahdollisuudet joustavaan sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Tilojen käytössä on kiinnitettävä erityistä huomiota myös terveysseikkoihin (ilmanvaihto, materiaalit, tila ja sen käyttö).

• Kaikissa toimitilakysymyksissä on huomioitava myös vammaisten henkilöiden tarpeet, erityisesti esteettömyys.

• Tilojen palo- ja asumisturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota kaikissa palveluissa.

• Kunta varaa toimitilat asiakasjärjestöjen ja vertaistukiryhmien toiminnalle.

Päihdehuollon erityispalveluiden henkilöstömitoitus

Henkilöstömitoituksissa on kyse suosituksista, jotka kunnat voivat ottaa huomioon omien voimavarojensa ja tarpeittensa mukaan. Työryhmän henkilöstömitoituksen arvioinnin lähtökohtina ovat olleet a) laskelmat päihteiden kulutuksen ja palvelukysynnän välisestä suhteesta; b) seurantatiedot palvelujärjestelmän työnjaon (palvelurakenteen) muutoksista (keskeisenä tavoitteena kääntää kehitys nykyistä enemmän kohti avohoitopainotteista päihdetyötä); c) vertailu muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta esitettyihin laskennallisiin tarpeisiin (esimerkiksi perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen, mielenterveystyön ja ikäihmisten hoidon erilaisissa palveluyksiköissä) ja näiden lukujen suhteuttaminen päihdehaittojen yleisyyteen; d) työryhmän jäsenten omat tiedot ja arviot, joita on tehty sekä koko ryhmän kesken että erillisessä pienryhmässä.

• Polikliinisen päihdetyön henkilöstömitoituksen tavoitteena on 3 henkilötyövuotta 10 000 asukasta kohti. Suurimmissa kunnissa tarve voi olla tätäkin suurempi. Henkilöstötarve on sidoksissa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden toimivuuteen.

• Ympärivuorokautisessa katkaisu- ja vieroitushoidossa henkilöstön mitoitus edellyttää 0,8 sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen saanutta työntekijää asiakasta kohti. Joidenkin asiakasryhmien, kuten alaikäisten, huumeiden käyttäjien ja sekakäyttäjien, psyykkisistä ongelmista kärsivien tai päihtyneiden hoidossa ammattikoulutetun henkilöstön tarve saattaa olla 1,5 työntekijää asiakasta kohti.

• Kuntoutuslaitoksen henkilöstömitoitus edellyttää 0,5 sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen saanutta työntekijää kuntoutettavaa asiakasta kohti.

• Laitosmuotoisessa (huoltosuhteisessa) palveluasumisessa kohtuullisena henkilöstön mitoituksena voidaan pitää 0,3 sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen saanutta työntekijää asiakasta kohti.

• Muuta kuin varsinaiseen asiakastyöhön osallistuvaa henkilöstöä (hallinto, siivous, ruokahuolto jne.) on oltava tarvittava määrä.

• Polikliinisissa palveluissa sekä akuutissa laitoshoidossa (katkaisu- ja vieroitushoito sekä päivystys- ja päihtyneiden palveluissa) työvuorot ja henkilöstömitoitus järjestetään siten, että toimintayksikössä on aina vähintään kaksi työntekijää. Samoin muissa yksiköissä, joissa toiminta ja turvallisuus sitä edellyttävät.

2.1.4 Henkilöstön osaaminen ja työssä jaksaminen

• Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisissä palveluissa ja päihdehuollon erityispalveluissa varmistetaan, että yksiköissä työskentelevällä henkilöstöllä on perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen kautta muodostunut riittävä ammattitaito päihdeongelman varhaiseen toteamiseen, hoidon tarpeen arviointiin sekä päihdeasiakkaiden korkeatasoiseen ammatilliseen hoitoon ja kuntoutukseen.

• Työntekijöiden työssä jaksamisesta huolehditaan. Työntekijöille järjestetään mahdollisuus säännölliseen työnohjaukseen ja tarvittaessa konsultaatioon.

• Henkilöstön kelpoisuusehdoissa noudatetaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annettua asetusta³ sekä terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaa lakia.⁴

3 Asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuudesta (804/1992)
⁴ Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994)

• Työntekijöillä on valmiudet ottaa puheeksi asiakkaan päihteiden käyttö. He tuntevat erilaisia hoito- ja interventiovaihtoehtoja ja kykenevät ohjaamaan kutakin asiakasta tämän tarpeiden mukaisesti.

• Jokaisen toimintayksikön oppimisohjelmassa on huomioitu päihdehoidon ja -kuntoutuksen koulutustarpeet. Kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa asiakastyötä tekeville työntekijöille (kuten lääkäreille, sairaanhoitajille ja sosiaalityöntekijöille) järjestetään päihdetyön täydennyskoulutusta vähintään kaksi työpäivää viiden vuoden jaksolla. Päihdehuollon erityispalveluissa täydennyskoulutusta järjestetään vähintään viisi työpäivää vuodessa.

• Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on vähintään yksi päihdetyöhön erikoistunut työntekijä, jonka tehtävänä on asiakastyön lisäksi kouluttaa muita oman yksikkönsä työntekijöitä ja tehdä yhteistyötä muiden päihdetyötä tekevien ja eri viranomaistahojen kanssa. Henkilön tulee olla tehtävään koulutettu ja sitoutunut. Tehtävien on oltava selkeästi määriteltyjä ja työntekijälle on taattava tarvittavat resurssit tehtävän hoitamiseen.

• Päihdetyöntekijöille taataan turvalliset työskentelyolosuhteet riittävän henkilöstömitoituksen, tarvittavan tilasuunnittelun ja teknisten järjestelyjen avulla.

2.1.5 Asiakastyön toteutus

• Päihdepalveluja toteutetaan asiakaslähtöisesti, asiakkaan omia ja hänen läheistensä voimavaroja vahvistaen ja tukien.

• Vuorovaikutus asiakkaan kanssa perustuu kunnioittavaan, empaattiseen ja asiakasta motivoivaan lähestymistapaan.

• Asiakassuhde perustuu luottamuksellisuuteen. Luottamuksellisia tietoja on mahdollista luovuttaa vain asiakkaan nimenomaisella suostumuksella myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskohtaisessa yhteistyössä.⁵

• Yksikössä oleva henkilötietolain mukainen rekisteriseloste on oltava jokaisen asiakkaan saatavilla.⁶

• Päihdetestin (alkoholi- ja huumetestit) tulos on luottamuksellinen tieto. Testauksia tulee tehdä ainoastaan henkilön itsensä suostumuksella ja vain hoidon tukena, eikä testauksesta saa aiheutua asiakkaalle kohtuutonta haittaa. Positiivinen testitulos varmennetaan tarvittaessa.

• Päihdehoidossa ja -kuntoutuksessa käytetään laajaan käytännön kokemukseen tai tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitomenetelmiä, jotka täyttävät myös eettiset kriteerit.

• Päihdeongelman hoito toteutetaan moniammatillisesti ja verkostotyön mahdollisuudet hyödyntäen.

• Asiakkaan ilmaisemat eksistentiaaliset ja uskonnolliset tarpeet otetaan huomioon palveluiden kokonaisuudessa.

• Naisten hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät erityistarpeet huomioidaan.
• Kaikissa palveluissa huomioidaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet.

• Asiakkaan läheisten tarvitsema tuen tarve otetaan huomioon.

• Asiakkaille, joilla on perhe tai muita lähiomaisia, järjestetään tarvittaessa perhetapaamisia.

• Päihdeperheen lasten hoidon ja tuen tarve kartoitetaan poikkeuksetta.

• Palvelujen toimintaperiaatteissa ja käytännöissä huomioidaan myös perheettömien ja vailla sosiaalisia suhteita olevien asiakkaiden sosiaalisen tuen tarve.

• Asiakkailta kerätään palautetta siitä, millaisena he ovat saamansa palvelun kokeneet.

⁵ Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) sekä Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1996). Sosiaalihuollon osalta tarkemmin teoksessa Sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001: 11 sekä yleisemmin Parkkari ym. (2001). Julkisuus ja salassapito moniammatillisessa työssä. Stakes (nähtävissä myös internetissä: www.stakes.fi/neuvoa-antavat).
⁶ Henkilötietolaki (523/1999). Lisätietoja löytyy internet-sivuilta: www.tietosuoja.fi

Asiakkaan palvelun tarpeen arviointi ja ohjaus

• Asiakasta pyritään auttamaan ensisijaisesti siinä sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikössä, mihin hän hakeutuu. Häntä autetaan myös tarvittavissa palveluun liittyvien maksujen järjestelyssä. Ensikontaktipaikka vastaa asiakkaan hoidosta siihen asti, kun hän mahdollisesti siirtyy jatkohoitopaikkaan.

• Asiakkaalle annetaan tietoa eri hoito- ja kuntoutusvaihtoehdoista sekä tarjotaan monipuolisia palveluvaihtoehtoja.

• Myös päihtyneenä hoitoon hakeutuneen asiakkaan palvelujen tarve selvitetään ja siihen vastataan.

Hoito- ja kuntoutussuunnitelma sekä hoidon toteutus

• Hoidossa noudatetaan asiakkaan hoidon tarpeen arvion pohjalta laadittua, tarpeen mukaan päivitettyä kirjallista kuntoutussuunnitelmaa, jonka laadintaan asiakas on itse osallistunut.

• Palvelupäätökset tehdään aina kirjallisina, kun laki tai asiakkaan oikeusturva sitä edellyttää.

• Asiakkaalle annetaan selkeä kuva hoidon sisällöstä ja kulusta. Hoitoon liittyvien sopimusten ehtojen on oltava eettisesti hyväksyttäviä.

Hoidon ja kuntoutuksen jatkuvuus

• Asiakkaan kanssa laadittua hoitosuunnitelmaa arvioidaan ja tarkistetaan tarvittaessa hoitojakson kuluessa ja sen päättyessä sekä sovitaan tarkoituksenmukaisista jatkohoito- ja tukitoimista.

• Pitempiaikaista hoitoa tai kuntoutusta tarvitsevalle päihdeasiakkaalle nimetään sosiaali- tai terveydenhuollon palveluissa vastuuhenkilö, joka ottaa kokonaisvastuun asiakkaan hoidosta ja kuntoutuksesta. Tässä voidaan soveltaa palveluohjauksen periaatteita. Vastuutahon tulee olla selkeästi määritelty ja asiakkaan itsensä hyväksymä.

• Hoitopaikan vaihtuessa hoitovastuun siirtymisestä sovitaan selkeästi kaikkien osapuolten kesken ja se kirjataan tarvittaessa myös hoitosuunnitelmaan tai lähetteeseen.

• Asiakkaan sosiaalisten tukiverkostojen kartoittaminen ja vahvistaminen on olennaisen tärkeää hoitotulosten pysyvyyden kannalta.

• Asiakkaille tarjotaan tarvittaessa mahdollisuus verkostopalaveriin, johon voidaan kutsua jatkohoitopaikan ja muiden hoitoon liittyvien tahojen edustajat, omaisia sekä asiakkaan muuta tukiverkostoa.

• Asiakkaan hoitoa jatketaan hoitosuunnitelmaa tarkistaen mahdollisesta päihteiden käytöstä huolimatta.

• Asiakkaiden hoidon jälkeisestä elämäntilanteesta, palvelutarpeista ja niiden toteutumisesta tehdään seurantaa.

2.1.6 Seuranta ja arviointi

Kunta laatii määrävuosina päihdepalvelujen tilinpäätöksen osana kunnan terveys- ja hyvinvointitilinpäätöstä tai vastaavaa asiakirjaa. Päihdepalvelujen osalta sen sisältö koostuu esimerkiksi seuraavanlaisista tiedoista ja indikaattoreista, joiden on hyvä olla mahdollisimman konkreettisia ja käytännöllisiä

• Kunnan päihdestrategia: miten päihteiden käyttö on kehittynyt, miten päihdehaittoja ehkäistään, millaisia palveluita on käytettävissä?

• Kunnan käyttämien päihdepalveluiden kuvaukset ja niiden arvio omasta toiminnastaan.

• Päihdepalvelujen kustannukset suhteessa toteutuneisiin palveluihin. Alueellinen ja valtakunnallinen vertailu.

• Päihdepalveluista tiedottaminen, määrä ja laatu.

• Kuvaus päihdepalvelujen toimintakäytännöistä ja työnjaosta (hoidon tarpeen arviointi ja erilaiset palveluketjut).

• Henkilöstön määrä ja koulutustaso.

• Henkilöstölle järjestetty täydennyskoulutus ja työnohjaus.

• Palvelusuunnitelmien laatu ja kattavuus.

• Jonotusajat eri palveluihin.

• Asiakastyytyväisyyskyselyjen tulokset.

• Valitusten, asiakas- tai potilaslain mukaisten muistutusten, kanteluiden sekä sosiaali- ja terveysministeriön perusturvalautakunnan käsittelemien tapausten määrät ja ratkaisut.

• Mahdolliset päihdetapauslaskentojen tulokset, muut tilastotiedot päihdepalvelujen asiakkaista, tieto asiakasvirroista.

• Muut mahdolliset päihdehaittoihin tai –palveluihin liittyvien selvitysten ja tutkimusten tulokset

2.2 Laatu sosiaali- ja terveydenhuollossa

Sosiaali- ja terveydenhuollossa laadun voi määritellä kyvyksi tunnistaa, määrittää ja täyttää asiakkaiden palvelujen tarve ammattitaitoisesti ja eettisesti kestävällä tavalla, edullisin kustannuksin sekä lakien, asetusten ja määräysten mukaan. Laatuun kuuluu myös kyky kohdentaa voimavarat ensisijaisesti eniten tarvitseville.

Laatua voidaan arvioida kolmesta eri näkökulmasta:

• asiakkaan kokemana,
• ammatillisesta ja
• johtamisen (palvelujärjestelmän) näkökulmista.

Asiakas on aina keskeinen palvelujen laadun arvioija. Asiakkaan kokema laatu kertoo, tuottaako palvelu asiakkaalle sitä, mitä hän tuntee tarvitsevansa. Asiakkaat painottavat laatua arvioidessaan sekä palvelujen saatavuutta, sujuvuutta, saamaansa kohtelua että ammatillista laatua. Ammatillinen laatu kertoo, täyttääkö palvelu asiakkaan tai potilaan tarpeet ja onko tulos hyvä ammattilaisen näkökulman mukaan. Johtamisen laatu taas kertoo, toteutetaanko palvelu sujuvasti ilman hukkakäyttöä ja virheitä, taloudellisesti sekä lakeja ja määräyksiä noudattaen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ketjussa osallistujat painottavat laadussa eri asioita ja ovat vastuussa eri ulottuvuuksista toimintojen suunnittelussa ja laadunhallinnassa. Vaikka laatu on vaikea määritellä, on tärkeää sopia, mitä kyseisessä toiminnassa ja organisaatiossa tarkoitetaan sillä laadulla, jota tavoitellaan. Tämä yhteinen käsitys ilmaistaan laatupolitiikassa ja se tulee välittää sekä väestölle, asiakkaille että palvelujen parissa työskenteleville. Laatusuositukset ja -kriteerit ovat apuna laadun sisällön konkretisoinnissa ja täsmentämisessä ja ne ovat palvelujen laadun arvioinnin apuvälineitä sekä toimivat myös suunnittelun apuna.

Toiminnan välittömien tulosten seuranta, asiakkaiden hoidon tuloksellisuuden ja pitkäaikaisemman vaikuttavuuden seuranta ja seurannan tulosten käyttäminen toimintojen kehittämisen pohjana on oleellista. Siksi laatusuosituksiin on tärkeä sopia myös seurannan ja arvioinnin pohjaksi laatua kuvaavat indikaattorit.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinnan kehittämiseksi annettu valtakunnallinen suositus⁷ korostaa

• asiakkaan osallistumista laadunhallintaan,
• johdon tehtävää laadun luotsaajana,
• henkilöstöä hyvän laadun edellytyksenä,
• laadunhallinnan ulottamista myös ehkäisevään toimintaan,
• laatutyön perustumista prosessien hallintaan,
• tiedon merkitystä pyrittäessä parempaan laatuun ja
• laatutyön tekemistä järjestelmälliseksi.

7 Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle. Valtakunnallinen suositus. STM, Stakes, Suomen Kuntaliitto 1999.

Päihdepalvelujen laatua tulisi tarkastella sekä teknisesti (esimerkiksi tilakysymyksinä) että prosessuaalisesti (esimerkiksi toimintakäytäntöinä). Tämän lisäksi niitä on tarkasteltava sisällöllisesti yleisinä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluina ja erityisesti päihteiden käyttäjille tarkoitettujen palvelujen erityisehtojen ja sisällöllisten vaatimusten näkökulmasta. Palvelun olisi oltava laadukasta sekä palveluja käyttävän asiakkaan, niistä järjestämisvastuussa olevan kunnan että koko yhteiskunnan näkökulmasta. Laadun kriteerit tulisi määritellä siten, että niitä on mahdollista tavalla tai toisella mitata. Seuraavassa on käytetty Wildingin (1994) esittämiä palvelujen laadun kriteerejä sovitettuna suomalaisen palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan rakenteisiin ja tarpeisiin.⁸ Keskeisin palvelujen asiakas on kuntalainen – mikäli laadun kriteerit eivät toteudu henkilöasiakkaan tasolla, niitä ei voida mitata myöskään yhteisön tai yhteiskunnan tasolla.

8 Kaukonen 1998

ASIAKAS	LAADUN KRITEEREJÄ
Kuntalainen	Saavutettavuus, hyväksyttävyys, avoimuus ja vaikuttavuus
Kunta	Edellisten lisäksi Yhteensopivuus muiden kunnan tai sen kustantamien palveluiden sekä muiden sosiaali- ja terveyspoliittisten toimien kanssa Koko palvelujärjestelmän riittävyys Oikea kohdentuminen ja tasa-arvo Kustannuskehityksen ennustettavuus Työntekijöiden työkyvystä huolehtiminen Yleinen viihtyvyys
Yhteiskunta	Edellisten lisäksi Yleiset sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet Poliittinen hyväksyttävyys Sosiaalisen turvallisuuden ylläpito

Palvelun saavutettavuus on keskeinen ehto muiden kriteerien täyttymiselle. Palveluiden saavutettavuus ei tarkoita vain fyysistä vaan myös psykologista esteettömyyttä. Konkreettisia esteitä ovat jonotusajat ja hoitopäätösten käsittelyajat, hankalat aukioloajat sekä palvelumaksut. Hyväksyttävyyteen kuuluu se, että palveluiden toimintaperiaatteet ovat sopusoinnussa yleisten lakien ja muiden säädösten kanssa, esimerkiksi eri asiakasryhmien tasa-arvoinen kohtelu. Avoimuutta on organisaation tavoitteiden ja toimintaprosessien julkisuus ja läpinäkyvyys erityisesti asiakkaan näkökulmasta. Vaikuttavuudella tarkoitetaan toiminnan tavoitteiden mukaisten tulosten saavuttamista. Tavoitteet voivat olla sekä yksilö- että yhteisötasoisia.