TIIVISTELMÄ
Päihdepalvelujen laatusuositukset. Helsinki, 2002, 61 s. (Sosiaali- ja
terveysministeriön oppaita, ISSN 1236-116X; 2002:3)
ISBN 952-00-1198-6
Alkoholin kulutus Suomessa on viime vuosina kasvanut poikkeuksellisen nopeasti, ja
kasvu jatkuu käytettävissä olevien ennusteiden mukaan myös tulevina vuosina. Sen
myötä lisääntyvät myös erilaiset päihdehaitat, suhteessa vieläpä nopeammin. Myös
huumeiden käyttö lisääntyi Suomessa koko 1990-luvun ajan. Muut päihdehaitat, kuten
rauhoittavien ja kipulääkkeiden ongelmallisesta käytöstä sekä päihteiden
sekakäytöstä johtuvat sosiaali- ja terveysongelmat ovat nekin jo valitettavan yleisiä.
Päihdepalvelujen ohjaus on myös paikallisella tasolla osoittautunut vaikeaksi, ja
päihdehaittojen aiheuttamat kokonaiskustannukset nousevat varsin korkeiksi, jos
päihdeasiakkaiden ja -potilaiden hoito siirtyy enenevästi erikoissairaanhoidon
tehtäväksi, kuten 1990-luvulla on käynyt. Hyvin toimivat perustason sosiaali- ja
terveyspalvelut sekä päihdehuollon erityispalvelut ovat järkevä ja tärkeä
investointi sekä päihdeasiakkaiden, kunnan että koko yhteiskunnan näkökulmasta.
Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteinen päihdepalveluiden
laatusuositus luo pohjaa laadukkaille päihdepalveluille. Suositukset on valmisteltu
Stakesin asettamassa laajapohjaisessa asiantuntijatyöryhmässä, jossa on ollut
edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Stakes, kunnallisia ja
yksityisiä palvelujen tuottajia sekä asiakastahon edustajia.
Valtakunnallinen suositus päihdepalvelujen laadun kehittämiseksi on osa
valtioneuvoston hyväksymää tavoite- ja toimintaohjelmaa vuosille 2000 - 2003.
Suositusten tavoitteena on tukea päihdepalveluja koskevaa suunnittelua,
päätöksentekoa, järjestämistä, tuottamista ja kehittämistä. Niiden laatimisessa on
lähdetty ajatuksesta, että päihdehaittojen ehkäisy tulisi huomioida kaikessa kunnan
päätöksenteossa. Edelleen, palvelujärjestelmää koskevat suositukset on tarkoitettu
ohjaamaan ja tukemaan kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällä tehtävää
päihdetyötä, ei vain päihdehuollon erityispalveluja. Ne koskevat sekä valtion,
kuntien että yksityisten yritysten tai järjestöjen tuottamia palveluita.
Etenkin päihdehuollon erityispalvelujen järjestäminen edellyttää jo nykyisellään
ylikunnallisia rakenteita, mikä voidaan nähdä tärkeänä mahdollisuutena palvelujen
laadun ja saatavuuden turvaamisessa. Varsinaisen asiakastyön yksityiskohtaisissa
suosituksissa on otettu kantaa päihdetyön lähtökohtiin ja strategisen suunnittelun
välttämättömyyteen, koko palvelujärjestelmän suunnitelmalliseen käyttöön,
asiakkaan tahtoon, oikeuksiin ja erityistarpeisiin, toimitilojen tasoon, henkilöstön
mitoitukseen, osaamiseen ja työssä jaksamiseen, varsinaiseen asiakastyön prosessiin
sekä seurannan ja arvioinnin tarpeeseen.
Erikseen on kiinnitetty huomiota kasvavien erityisryhmien, kuten alaikäisten tai
päihteitä käyttävien naisten ja varsinkin päihdeongelmaisten äitien ja perheiden
tarpeisiin. Myös maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöjen sekä huono-osaisimpien
päihteiden käyttäjien palvelukysyntä on lisääntymässä. Suositusten ohella
oppaaseen on sisällytetty taustatietoa palvelujärjestelmästä, päihdetyön
erityispiirteistä sekä esitettyjen suositusten arviointiperusteista. Suositusten
toteutumista edistetään osana sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja
toimintaohjelmaa.
Asiasanat: alkoholi, hoito, huumeet, kuntoutus, laatu, päihdehuolto, päihteet,
sosiaali- ja terveyspalvelut, suositukset