Täydentävä lausuma toimikunnan esitykseen koskien vieraan lapsen
adoptiota ja eräitä muita seikkoja
1. Täydentävät ehdotukset
Olemme yhtä mieltä kaikesta toimikunnan ehdottamasta, mutta katsomme, että ehdotetun
lisäksi rekisteröidyille pareille tulisi antaa mahdollisuus myös yhteiseen
lapseksiottamiseen Suomesta sekä niistä maista, joissa rekisteröidyt parit
hyväksytään ottovanhemmiksi.
Lisäksi tulisi mahdollistaa synnyttäjän puolison vanhemmuuden toteaminen
rekisteröidyn parisuhteen perusteella silloin, kun lapsi syntyy parisuhteensa
rekisteröineen naisparin perheeseen saatuaan alkunsa lapsettomuusklinikalla anonyymin
luovuttajan sukusolujen avulla (vrt. isyysolettama).
Yllä mainitut esitykset voidaan toteuttaa yksinkertaisilla muutoksilla lakiin
rekisteröidystä parisuhteesta ja lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sekä
lapsen etu että eri perhemuotojen välinen yhdenvertaisuus voitaisiin toteuttaa
kokonaisvaltaisena ratkaisuna muuttamalla avioliittolakia koskemaan myös samaa sukupuolta
olevia ja kohtelemalla sitten kaikkia aviopareja tasavertaisesti, niin kuin Alankomaissa
on tehty.
Lisäksi on tarpeen jatkossa selvittää, miten lapsen etu toteutuu (1) niissä
perheissä, joissa samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät ole rekisteröineet
parisuhdettaan. Perheen sisäisen adoption mahdollisuuden rajautuminen vain avioliittoon
ja rekisteröityyn parisuhteeseen jättää samaa sukupuolta olevien
rekisteröimättömään parisuhteeseen syntyvät lapset eriarvoiseen asemaan suhteessa
eri sukupuolta olevien avoliittoon syntyviin lapsiin. Samoin kuin avoliitossa syntyneen
lapsen isän isyys voidaan todeta isyyden tunnustamisen kautta, voisi olla tarpeen
mahdollistaa isyyden tunnustamista vastaava käytäntö myös biologisen äidin samaa
sukupuolta olevalle rekisteröimättömälle elämänkumppanille.
Selvitystä tarvitaan myös lapsen edun toteutumisesta (2) niissä perheissä, joissa
lapsella on alusta asti useampia kuin kaksi vanhempaa (esimerkiksi kun naispari ja
miespari yhdessä yhteistuumin suunnitellusti saavat lapsen). Lapselle voi muodostua
kaikkiin neljään aikuiseen suhde, joka on luonteeltaan lapsen ja vanhemman välinen
suhde.
Lopuksi toteamme, että laissa rekisteröidystä parisuhteessa asetettu este yhteisen
sukunimen ottamiselle tulisi poistaa. Se, että nimilautakunta on todennut rekisteröidyn
parisuhteen olevan riittävä syy sukunimen vaihtamiseen hakemuksesta, ei muuta tilanteen
perustavanlaatuista syrjivyyttä. Rekisteröidyn parin perheessä tulisi olla mahdollisuus
yhteiseen sukunimeen samoilla ehdoilla kuin avioparin perheessä.
2. Perustelut
2.1. Vieraan lapsen adoptio
Toimikunta toteaa luvussa 6.2.1, että miltei kaikki vieraan lapsen adoptiot ovat
nykyisin kansainvälisiä adoptioita ja pohtii, että adoptiolapsen siirtäminen vieraasta
kulttuurista vielä samaa sukupuolta olevien vanhempien perheeseen saattaisi olla lapselle
"ylimääräinen rasite", jolta lasta voisi olla tarpeen säästää. Ei
kuitenkaan ole olemassa selvää näyttöä siitä, onko vanhempien homoseksuaalisuus
adoptiolapsen kannalta suurempi rasite kuin esimerkiksi vanhempien kuuluminen etniseen tai
kielivähemmistöön, tai vanhempien vammaisuus.
Lasten kehitys samaa sukupuolta olevien perheissä ei eroa lasten kehityksestä
yleensä. Katsomme, että pelko adoptiolapselle koituvasta ylimääräisestä rasitteesta
kertoo enemmän yhteiskunnassa elävistä ennakkoluuloista suhteessa homo- ja
biseksuaalisuuteen kuin rekisteröityjen parien kyvystä toimia adoptiovanhempina.
Jokaisen lapseksiottamisen yhteydessä selvitetään tapauskohtaisesti, toteutuuko lapsen
etu. Tämän tulisi riittää myös rekisteröityjen parien kohdalla.
Myös vieraan adoptiolapsen kohdalla voidaan kysyä, onko lapsen edun mukaista rajata
lainsäädännöllä kategorisesti joukko mahdollisesti hyviä adoptioperheitä ulos,
samalla kun lukuisten lasten tiedetään elävän lastenkodeissa usein kurjissakin
oloissa.
2.2. Vanhemmuusolettama
Perheen sisäisen adoption prosessi kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen. Kun lapsi
syntyy naisparin perheeseen saatuaan alkunsa luovutussoluilla, on lapsen edun
näkökulmasta ehdotonta, että synnyttävän äidin puoliso voi jäädä isyysvapaata
vastaavalle vapaalle ja osallistua synnytykseen ja pienen vauvan hoivaan toisena lapsen
vanhemmista. Naisen ja miehen avioliittoon syntyvän lapsen isä on ns. isyysolettaman
perusteella automaattisesti lapsen äidin aviomies. Samalla tavalla rekisteröityyn
parisuhteeseen syntyvän lapsen vanhemmuussuhteet tulisi voida todeta automaattisesti
rekisteröidyn parisuhteen perusteella. Tämä on yksiselitteistä naisparien kohdalla.
2.3. Jatkoselvityksen tarve
Toimikunnan työ rajautui alusta asti kysymykseen parisuhteensa rekisteröineiden
perheissä elävien lasten asemasta ja edusta. Perhemuotojen moninaisuus laajemmin
jätettiin tarkoituksella käsittelemättä. Lapsen edun tulisi kuitenkin toteutua
riippumatta perhemuodosta tai vanhempien siviilisäädystä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi
niiden samaa sukupuolta olevien lapsiperheitä, jotka eivät ole rekisteröineet
parisuhdettaan, sekä lapsiperheitä, joissa tosiasiallisina vanhempina toimii useampia
kuin kaksi aikuista.
Tiia Aarnipuu
Juha Jämsä