STM

Selvitys 2001:6

17.08.2001


VAMMAISTEN JA VAJAAKUNTOISTEN TYÖLLISTÄMISEN KOKONAISKARTOITUS

OSA II, luvut 3-5

3. KEHITYSVAMMAISTEN TYÖTOIMINTAYKSIKÖT

3.1. Taustatiedot

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiksi identifioituneilta yksiköiltä saapui kaikkiaan 99 tutkimuksessa huomioitua vastausta (n=99), joista 18 nimettömänä. Vastaukset edustivat hyvin alan kenttää, sillä kaikkiaan pääasiassa kehitysvammaisille suunnattua työtoimintaa harjoittavia yksiköitä voidaan maassamme arvioida olevan 150 - 200. Lisäksi on olemassa lukuisia pääasiassa kehitysvammaisten päivätoimintaa harjoittavia yksiköitä, joilla voi olla myös työtoimintaa. Koko kentän tilaa arvioitaessa on oletettu yksiköiden kokonaismääräksi N=175.

Kunkin kysymyksen kohdalla huomioitiin vain ne vastaukset, joissa ei ollut selkeästi havaittavia väärinymmärryksiä tai epäjohdonmukaisuuksia. Kaikkiin kysymyskohtiin saatiin kohtuullinen määrä vastauksia, heikoitenkin vastattuun useita kymmeniä. Kehitysvammaisten työtoimintayksiköt ovat homogeenisia ja niiden toiminta on luonteeltaan varsin staattista. Tuloksia voidaan näin pitää riittävän luotettavina, vaikka tutkimusresurssit eivät riittäneet vastausten yksilölliseen täydentämiseen yhteistyössä yksiköiden kanssa.

Tuloksen oheen on aina merkitty vastanneiden yksiköiden määrä: kuinka moni vastasi juuri tähän kysymykseen (esimerkiksi n=99). Jos kyse on koko sektorin tason arviosta (N=175), perustelut on myös kirjattu taustatiedoksi. Tarkemmat tiedot löytyvät liitteen 3 taulukoista 3 - 1 – 3 - 14. Käytetyt määritelmät löytyvät kappaleesta 1.2.

Tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa, että yksiköiden joukossa on myös muutama työsuhteista vajaakuntoisten työllistämistoimintaa harjoittava yksikkö (yhdistetty työkeskus). Kehitysvammaisten työtoiminta on kuitenkin toiminnan tärkein osa-alue. Valtaosa yhdistetyistä työkeskuksista määrittäytyi IHL:n mukaiseksi työkeskukseksi.

Yksiköiden ylläpitäjätahoista merkittävin oli kunta 61,6 %:n osuudella. Kuntayhtymien yksiköitä oli 31,3 % ja järjestöjen / yhdistysten 4,1 % kaikista. Yksiköiden perustamisvuodet vaihtelivat välillä 1956 - 1999 keskiarvon ollessa 1983 ja mediaanivuoden 1981. (taulukot 3 - 1 ja 3 - 2)

Tuettu työllistyminen (ks. kpl 1.2.) oli eräs harjoitettu toimintamuoto 24:ssä (24 %) vastanneista yksiköistä (n=99). Tuloksen kohdalla voi tosin pohtia sitä, onko tuetun työllistymisen käsite ymmärretty kyselyssä tarkoitetulla tavalla. Toinen mahdollisuus on, että kentällä on lukuisa joukko suunnitteilla tai aivan alkuvaiheessa olevia tuetun työllistymisen hankkeita.

3.2. Henkilöstö ja työpäivät

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköissä (N=175) oli arviolta 6 000 vajaakuntoista työntekijää (31.12.1999). Keskimääräinen yksikkökoko oli siten 34 vajaakuntoista työntekijää. Vaihteluväli otoksessa oli huomattava, aina parin vajaakuntoisen "yksiköistä" 100 - 150 vajaakuntoisen yksiköihin. (taulukko 3 - 3)

STAKES:n Sotka -tietokannan mukaan kehitysvammaisten työ- ja toimintakeskuksissa oli 31.12.1999 kaikkiaan 10 525 vajaakuntoista työntekijää. Henkilömäärien eroaminen 4 500 henkilöllä johtunee siitä, että kokonaiskartoituksessa tarkasteltiin vain yksiköitä, joiden pääasiallinen toiminnan muoto oli kehitysvammaisten työtoiminta. Sotka –tietokannasta löytyvään lukuun sisältyy myös pääasiassa kehitysvammaisten päivätoimintaa harjoittavat yksiköt.

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköissä (N=175) oli 31.12.1999 arviolta 890 ei-vajaakuntoista työntekijää (toimihenkilöä ja tukityöntekijää) eli keskimäärin 5 yksikköä kohti. Heistä lähes kaikki (94,5 %) olivat toimihenkilöitä. Muutamat tukityöntekijät työskentelivät käytännössä yhdistetyissä työkeskuksissa, joissa harjoitettiin myös työsuhteista työllistämistoimintaa. (taulukko 3 - 4)

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden (N=175) kokonaishenkilöstö (vajaakuntoiset, ei-vajaakuntoiset) oli 6 890 henkilöä (31.12.1999), josta toimihenkilöiden (ja tukityöntekijöiden) osuus oli 13 %.

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden (N=175) harjoittaman vajaakuntoisten työllistämistoiminnan kokonaisvolyymiksi (1999) voidaan arvioida 92 - 95 yksikön vastausten perusteella 1 073 000 työpäivää, mikä jakaantui seuraavasti (tarkemmin taulukoissa 3 - 5  –  3 - 7):

  • ilman työsuhdetta 1 042 000 päivää (97,1 %)
  • työsuhteessa 31 000 päivää (2,9 %).

Ilman työsuhdetta toteutunut toiminta (arvio 1 042 000 päivää) jakaantui seuraavalla tavalla:

  • työtoiminta (työosuusraha) 97,7 %
  • muu kuntouttava toiminta 2,3 %.

Kokonaistoiminnan kannalta vähämerkityksinen työsuhteinen työllistämistoiminta (arvio 31 000 päivää) jakaantui seuraavasti:

  • suojatyö (ilman työllistämistukia) 79,0 %
  • työllistämistukien avulla 21,0 %.

Vastanneista yksiköistä (n=95) työsuhteista vajaakuntoisten työllistämistoimintaa harjoitti vuonna 1999 kaikkiaan 17 yksikköä, joten yli 80 % kehitysvammaisten työtoimintayksiköistä ei harjoittanut lainkaan työsuhteista työllistämistoimintaa.

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden keskikoko vajaakuntoisten työpäivinä mitaten oli 6 132 työpäivää (1999) mediaaniyksikön toiminnan volyymin ollessa 4 962 päivää. Kokojakauma painottui selvästi pieniin yksiköihin tiettyjen suurten nostaessa keskiarvoa. (taulukko 3 -5)

Yksiköiden ulkopuolisen työllistämistoiminnan volyymi oli kaikkien yksiköiden (N=175) tasolla arviolta 169 000 työpäivää (1999) eli 16 % koko työllistämistoiminnan volyymistä (1 073 000 päivää). Ulkopuolella toteutunut työllistämistoiminta sisältyy edellä mainittuihin ilman työsuhdetta ja työsuhteessa toteutuneen työllistämistoiminnan työpäivien määriin. Keskimääräisen yksikön kohdalla ulkopuolisen toiminnan volyymi oli 967 päivää vaihtelun ollessa huomattavaa (mediaaniyksiköllä 384 päivää). Kysymykseen vastanneista n=91 yksiköstä 69 % harjoitti tarkasteluvuonna avosuojatyötä, avotyötoimintaa tai muuta yksikön ulkopuolista vajaakuntoisten työllistämistoimintaa. Ilman työsuhdetta tapahtuvan avotyötoiminnan osuus kaikesta ulkopuolisesta toiminnasta oli 80,8 %. (taulukko 3 - 8)

3.3. Vajaakuntoisten ikä- ja sukupuolijakauma, sekä vajaakuntoisuustausta

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden vajaakuntoisten työntekijöiden ikäjakauma (taulukko 18) perustuu n=80 yksikön tietoihin (tarkemmin taulukossa 3 - 9). Vajaakuntoisista työntekijöistä oli miehiä 54,5 %, joten sukupuolijakauma oli hieman miespainotteinen. Vajaakuntoisista työntekijöistä vain 10 % oli alle 25 -vuotiaita. Miesten ja naisten kesken ei ollut havaittavissa mainittavia ikäryhmäeroja.

  

Naisista (%)

Miehistä (%)

Kaikista (%)

Alle 25 -vuotiaita

11,1

9,1

10,0

25-45 -vuotiaita

54,5

54,8

54,7

Yli 45 -vuotiaita

34,4

36,1

35,3

Taulukko 18: Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden vajaakuntoisten työntekijöiden ikäjakauma (31.12.1999).

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden työntekijöiden vajaakuntoisuuden syiden jakauma (kuvio 4) perustuu n=93 yksikön vastauksiin (tilanne 31.12.1999, tarkemmin taulukossa 3 - 10). Kunkin henkilön kohdalla on huomioitu vain yksi (pääasiallinen) vajaakuntoisuuden syy, todellisuudessa syitä voi olla useita. Jakauma perustuu yksiköiden toimihenkilöiden tietoihin ja arvioihin. Muu syy tarkoittaa pitkäaikaistyöttömyyttä, päihdeongelmaa ja sosiaalista syytä. Merkittävin (pääasiallinen) vajaakuntoisuuden syy oli luonnollisesti kehitysvamma (86 %), mutta myös muihin vajaakuntoisuuden syy –kategorioihin luokiteltavia henkilöitä löytyi, esimerkiksi mielenterveyssyistä vajaakuntoisia oli 9 %.

kuva4.jpg (26008 bytes)

Kuvio 4: Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden vajaakuntoisten pääasialliset vajaakuntoisuuden syyt (31.12.1999) – yksi syy / henkilö.

3.4. Toiminnan rahoitus

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden rahoitustiedot (1999) perustuvat n=46 yksikön tietoihin, joiden perusteella on arvioitu koko sektorin (N=175) tilanne (tarkemmin taulukoissa 3 -11 ja 3 - 12). Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksia varten saamia valtionosuuksia ei ole huomioitu (ks. kpl 1.3.), vaan rahoitusosuuksien jako kunta- ja valtiosektorin välillä on suoritettu lopullisen (työllistämisyksikölle) maksajan perusteella.

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden (N=175) kokonaisrahoitus (tulovirta) oli vuonna 1999 arviolta 275,6 mmk, joka jakaantui seuraavasti (taulukko 19).

  

Mmk (1999)

%-osuus

Kuntasektorin rahoitus (tuki ja / tai työllistämispalveluiden osto)

237,4

86,1

Liiketoiminnan tulot (muu kuin työllistämispalveluiden myynti)

36,3

13,2

Valtiosektorin rahoitus20 (tuki ja / työllistämispalveluiden osto)

1,9

0,7

Yhteensä

275,6

100

Taulukko 19: Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden (N=175) toiminnan rahoitus (1999).


20 Määritelty kappaleessa 1.2.


Liiketoiminnan tulot toivat yli 13 % kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden tuloista vuonna 1999. Kuntasektorin rahoitus tarkoittaa kunnan oman yksikön (joita 60 % kaikista) kohdalla kunnalle yksikön toiminnasta aiheutuvia kustannuksia ja mahdollisesti muilta kunnilta yksikön työllistämispalveluiden myynnistä saatuja tuloja. Valtiosektorilta saatu vähäinen rahoitusosuus oli käytännössä kokonaan työhallinnon työllistämistukia.

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden toiminnan kokonaisrahoitus (julkinen rahoitus ja liiketoiminnan tulot) oli keskimäärin 1,6 mmk ja mediaaniyksiköllä 1,4 mmk (1999). Vastanneista yksiköistä (n=46) vain 11 (24 %) sai toimintaansa rahoitusta valtiosektorilta, käytännössä työllistämistukia. (taulukko 3 - 11)

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden kokonaisrahoitus vajaakuntoisen työpäivää kohti laskettuna oli 223 mk (1999), josta 192 mk (86,1 %) oli kuntasektorin rahoitusta, 29 mk (13,2 %) liiketoiminnan tuloja ja marginaaliset 2 mk (0,7 %) valtiosektorin rahoitusta. Oletuksella vajaakuntoisen työvuoden keskimäärin 190 työpäivästä, yksiköiden tulovirta oli keskimäärin 42 300 mk / vajaakuntoisen työvuosi, josta 36 400 mk (86,1 %) oli kuntasektorin rahoitusta. (taulukko 3 - 12)

 3.5. Työn lopettaneiden vajaakuntoisten elämäntilanne

Työn kehitysvammaisten työtoimintayksiköissä lopettaneiden vajaakuntoisten elämäntilanne "välittömästi" (1kk) kuluttua lopettamisesta kuvastaa toiminnan vaikuttavuutta – positiivinen kehitys on mahdollistanut myös muita vaihtoehtoja. Toisaalta luvuissa näkyvät myös he, joille yksikkö ei jostain syystä ollut oikea vaihtoehto. Yhden kuukauden väli ennen tarkasteluhetkeä poistaa "kitkan" siirtymisistä esimerkiksi avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen. Tutkimuksessa on huomioitu ainoastaan ne yksiköt, joiden seuranta mahdollisti kaikkien työn lopettaneiden vajaakuntoisten elämäntilanteen luotettavan identifioinnin. Elämäntilanteen jatkuvuus on tietysti aivan oma kysymyksensä.

Vastanneissa yksiköissä (n=37) lopetti vuoden 1999 aikana työn kaikkiaan 196 vajaakuntoista. Heistä tarkasteluhetkellä (1kk lopettamisesta) 29 prosentilla elämäntilanne oli selkeästi kehittynyt parempaan suuntaan (työ avoimilla työmarkkinoilla, koulutus), mikä on enemmän tai vähemmän seurausta työtoimintayksiköiden toiminnasta (taulukko 20, tarkemmin taulukossa 3 -13).

   

Henkilöä

%-osuus

Työssä avoimilla työmarkkinoilla

13

7

Koulutuksessa

43

22

Muun erityistyöllistämisjärjestelyn piirissä

96

49

Ei aktiivisten toimenpiteiden piirissä

44

22

Yhteensä

196

100

Taulukko 20: Kehitysvammaisten työtoimintayksiköissä työn vuonna 1999 lopettaneiden vajaakuntoisten elämäntilanne 1 kk lopettamisen jälkeen.

 3.6. Vajaakuntoisten työntekijöiden ansiotaso

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden vajaakuntoisten työntekijöiden bruttomääräinen ansio- / palkkajakauma perustuu n=94 yksikön tietoihin (31.12.1999). Oleellista on, että tarkastelussa ovat yksiköiden kaikki vajaakuntoiset työntekijät: työtoiminnassa olleiden lisäksi mahdolliset työsuhteiset työntekijät ja muun kuntouttavan toiminnan piirissä olleet. Ansio- / palkka tarkoittaa työllistämisyksiköltä saatuja tuloja: työosuusraha tai palkka. Esimerkiksi työharjoittelijan kohdalla tuloja ei tällöin ole lainkaan.

Ansio- / palkkajakaumasta havaitaan, että 96,1 % yksiköiden vajaakuntoisista työntekijöistä sai alle 1 500 markan bruttokuukausiansiota (31.12.1999). Heistä lähes kaikki olivat työtoiminnassa saaden verotonta työosuusrahaa. Ylempiin tuloluokkiin kuuluvia (työsuhteisia) vajaakuntoisia yksiköissä oli hyvin vähän. Alle 1 500 markan bruttomääräinen lisäys kokonaistuloihin ei merkittävästi vähennä sosiaaliturvaetuuksien tarvetta, vaikka työosuusraha onkin verovapaata tuloa. Kehitysvammaisten työtoiminnan / työtoimintayksiköiden ensisijaiset tavoitteet ovat kuntouttavalla puolella - toimintakyvyn ylläpidossa ja parantamisessa. (taulukko 3 - 14)

 3.7. Yhteenveto

Taulukossa 21 on yhteenveto kappaleissa 3.1. - 3.6. käsitellyistä kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden tärkeimmistä tuloksista. Keskimmäisessä sarakkeessa on vastausten kautta saatu informaatio ja oikeanpuoleisessa siihen perustuva arvio koko kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden kentän tilanteesta.

Kehitysvammaisten työtoimintayksiköt Vastanneet työtoimintayksiköt Arvio yksiköt N=175   

Yhteensä

%-osuus

n

Vajaakuntoisten työpäiviä yhteensä (1999)

564 640

 

n=92-95

1 073 000

Ilman työsuhdetta

547 658

  

n=92

1 042 000

Yksikön ulkopuolella

87 960

  

n=91

169 000

Vajaakuntoisia työntekijöitä 31.12.1999

3 269

 

n=95

6 000

Kokonaisrahoitus (mmk/1999)

72,4

100

n=46

275,6

Kuntasektorin rahoitus

62,4

86,1

n=46

237,4

Liiketoiminnan tulot

9,5

13,2

n=46

36,3

Valtiosektorin rahoitus

0,5

0,7

n=46

1,9

Kokonaisrahoitus vajaakuntoisen työpäivää kohti (mk/1999)

223

100

n=46

223

Kuntasektorin rahoitus

192

86,1

n=46

192

Liiketoiminnan tulot

29

13,2

n=46

29

Valtiosektorin rahoitus

2

0,7

n=46

2

Taulukko 21: Kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden tulosten yhteenveto.

4. TUETUN TYÖLLISTYMISEN YKSIKÖT JA PROJEKTIT

4.1. Taustatiedot

Tuetun työllistymisen hankkeiksi identifioituneilta työllistämisyksiköiltä saapui kaikkiaan n=17 tutkimuksessa huomioitua vastausta. Vastanneet yksiköt edustivat yli puolta kaikista vuonna 1999 toiminnassa olleista yksiköistä, joita - kuten kappaleessa 1.4. todettiin - oli 31 (N=31). Vastanneet yksiköt painottuivat kooltaan jonkin verran perusjoukon pienempiin yksiköihin, joten tulokset ovat tässä mielessä hieman harhaisia (tähän palataan myöhemmin).

Vastaukset on käyty tarkasti läpi pyytäen tarvittaessa lisätietoja ja tarkennuksia yksiköiltä. Aivan kaikkiin kysymyksiin vastausta ei kuitenkaan ollut saatavissa. Osa tuetun työllistymisen yksiköistä toimi kiinteässä yhteistyössä työkeskuksen tai muun yhteisön kanssa – ei täysin erillisinä tulosyksikköinä. Tämä tuotti ongelmia mm. julkisen rahoituksen selvittämisessä: yksiköiden saama julkinen rahoitus ja sen jakautuminen kunta- ja valtiosektorin rahoitukseen ei kaikkien yksiköiden kohdalla ollut yksiselitteinen. Esimerkki: tuetun työllistymisen yksikön saama julkinen rahoitus saattoi todellisuudessa olla kyselyssä vastattua tasoa pienempi, sillä työvalmentajan työpanoksesta osa kului muihin kuin tuetun työllistymisen prosessiin liittyviin tehtäviin. Rahoitustietoja ei voida pitää aivan yhtä luotettavina kuin esimerkiksi IHL:n mukaisissa työkeskuksissa.

Tuetun työllistymisen prosessi jaettiin tutkimuksessa kolmeen vaiheeseen Sariola ym. (2000) mukaillen (ks. kpl 1.2.)

  • suunnitteluvaihe
  • valmisteluvaihe
  • varsinainen tuetun työllistymisen vaihe.

Jaottelu kuvaa hyvin tuetun työllistymisen prosessin kulun, mutta oli siinä mielessä epäonnistunut, että vaiheiden (erityisesti suunnitteluvaiheen) tilastointi oli usein puutteellista.

Tuloksen oheen on aina merkitty vastanneiden yksiköiden määrä: kuinka moni vastasi juuri tähän kysymykseen (esimerkiksi n=17). Kyse on koko ajan vastanneiden yksiköiden määrästä, ei toiminnan piirissä olleiden henkilöiden määrästä. Koko sektorin (N=31) tilannetta arvioitaessa vastanneiden yksiköiden tietojen perusteella suoraviivaisesti saatua arviota on korotettu 30 -50 % edellä mainitun vastausten pieniin yksiköihin painottumisen ja yksiköiden heterogeenisen toiminnan takia. Tarkemmat tiedot löytyvät liitteen 4 taulukoista 4 - 1 – 4 - 14 ja käytetyt määritelmät kappaleesta 1.2.

Tuetun työllistymisen hankkeiden (n=17) ylläpitäjätahoista merkittävin oli kunta 41,2 %:n osuudella. Yksityisten ylläpitäjien (järjestö, yhdistys, säätiö) hankkeita oli 35,3 % ja kuntayhtymien hankkeita 17,6 % kaikista. Lisäksi kyselyyn vastasi tuettua työllistymistä harjoittava erityiskoulu. Tuetun työllistymisen hankkeiden perustamisvuodet vaihtelivat välillä 1995 - 1999 keskiarvo- ja mediaanivuoden ollessa 1997. Tuetun työllistymisen hankkeet ovat maassamme edelleen käynnistämis- tai (korkeintaan) vakiinnuttamisvaiheessa. Työllistymistulosten voidaan odottaa jatkossa entisestään paranevan. (taulukot 4 - 1 ja 4 - 2)

 4.2. Asiakkaat, työpäivät ja toimihenkilöt

Tuetun työllistymisen yksiköissä ja projekteissa (N=31) oli mukana arviolta 670 - 740 vajaakuntoista, joista tuetusti työllistyneitä oli 250 - 260 (31.12.1999). Yksiköiden palveluksessa oli 60 - 70 toimihenkilöä (taulukot 4 - 3 ja 4 - 4).

Tuetusti työllistyneistä 56 % oli osa-aikatyössä21. Toistaiseksi voimassaoleva työsopimus oli 46 %:lla tuetusti työllistyneistä. (n=16, tilanne 31.12.1999)


21 Korkeintaan 75% alan työntekijöiden säännöllisestä työajasta.


Keskimääräisellä tuetun työllistymisen yksiköllä oli 15 asiakasta (31.12.1999). Asiakasmäärien vaihteluväli oli huomattava, 1 - 48. Toimihenkilöitä yksiköissä oli keskimäärin 1,5. Mediaaniyksikössä oli 1 toimihenkilö (työvalmentaja). Toimihenkilöistä 83,7 % oli työvalmentajia tai työnetsijöitä. Tyypillinen tuetun työllistymisen yksikkö oli yhden työvalmentajan yksikkö, joskin useamman työvalmentajan yksiköitä lienee todellisuudessa saatujen vastausten antamaa kuvaa enemmän. (n=16 - 17, taulukot 4 - 3 ja 4 - 4)

Tuetusti työllistyneistä asiakkaista (n=17 yksikköä) 17 kohdalla työvalmentajan tuen tarve päättyi vuoden 1999 aikana. Työvalmentaja oli tukenut asiakkaiden työnsaantia ja työssä pysymistä tarpeen vaatiman ajan, eikä jokaiseen työtehtävään liittyvää luonnollista (työyhteisön sisäistä) tukea suurempaa tuen tarvetta enää ollut. Kaikkien työllistyneiden kohdalla työvalmentajan tuen päättyminen ainakaan ilman muita erityisjärjestelyitä ei tule kysymykseen, eikä tähän erityisesti edes pyritä. Joka tapauksessa 17 henkilöä suhteutettuna tuetusti työllistyneiden määrään (kyseisissä yksiköissä 90 henkilöä 31.12.1999) on paljon. Tuen tarve voi toki nousta myöhemmin uudelleen esiin. Olisi mielenkiintoista selvittää prosessin läpikäyneiden ja lopullisen tavoitteen (työllistyminen, työvalmentajan tuki päättyminen) saavuttaneiden tilannetta: työsuhteen jatkuvuus, läpikäydyn prosessin kesto, vajaakuntoisuustausta jne. (taulukko 4 - 5)

Tuetun työllistymisen yksiköiden toiminnan (N=31) volyymiksi (1999) voidaan arvioida 80 000 -  93 000 vajaakuntoisen työpäivää, mikä jakaantui seuraavasti (taulukot 4 - 6 ja 4 - 7):

  • valmisteluvaihe 48 000 – 55 000 päivää
  • tuetun työllistymisen vaihe 32 000 – 38 000 päivää.

Tuetun työllistymisen valmisteluvaiheen työpäivät jakaantuivat n=15 yksikön vastausten perusteella taulukon 22 osoittamalla tavalla. Avotyötoiminta oli selvästi yleisin tuetun työllistymisen valmisteluvaiheen toimintatapa. Luonnollisesti asiakas voi olla ennen varsinaista tuettua työllistymistä useammankin valmisteluvaiheen toimenpiteen piirissä tai jättää valmisteluvaiheen kokonaan väliin.

   

%-osuus

Avotyötoiminta

69,8

Työharjoittelu (työhallinto)

14,8

Avosuojatyö

6,7

Työkokeilu

3,5

Muu toiminta

5,2

Taulukko 22: Tuetun työllistymisen valmisteluvaiheen työpäivien jakauma (1999).

Tuetun työllistymisen vaiheen työpäivistä toteutui ilman työllistämistukia 65,3 % ja työllistämistukien avulla loput 34,7 % (n=13, taulukko 4 - 7). Tuetusti työllistyneistä 2/3 työllistyi ilman työllistämistukiavastanneista 13 yksiköstä kuudella jopa kaikki työllistyneet. Julkinen panostus heidän työllistymisekseen oli ainoastaan tuetun työllistymisen yksiköihin allokoitu rahoitus, mikä on syytä muistaa kappaleen 4.4. rahoitustietoja tarkasteltaessa.

4.3. Asiakkaiden ikä- ja sukupuolijakauma sekä vajaakuntoisuustausta

Tuetun työllistymisen yksiköiden asiakkaiden ikäjakauma (taulukko 23) perustuu n=17 yksikön vastauksiin (31.12.1999, tarkemmin taulukossa 4-8).

   

Naisista (%)

Miehistä (%)

Kaikista (%)

Alle 25 –vuotiaita

20,5

15,3

17,6

25-45 –vuotiaita

58,1

67,4

63,3

Yli 45 –vuotiaita

21,4

17,3

19,1

Taulukko 23: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien asiakkaiden ikäjakauma (31.12.1999).

 Asiakkaista liki 3/5 oli miehiä, eli tilanne on jokseenkin sama kuin IHL:n mukaisissa työkeskuksissa ja kehitysvammaisten työtoimintayksiköissä. Eroja kuitenkin löytyy: alle 25-vuotiaiden ja 25 - 45 -vuotiaiden osuudet olivat tuetun työllistymisen yksiköissä huomattavasti suurempia kuin tuotannollisissa (IHL) työkeskuksissa ja kehitysvammaisten työtoimintayksiköissä, kuten taulukon 24 vertailu osoittaa. Tuetun työllistymisen prosessissa olleet asiakkaat olivat selvästi nuorempia…

   Tuetun työllistymisen yksiköt (%) IHL:n mukaiset työkeskukset (%) ks. kpl 2.3. Kehitysvammaisten työtoimintayksiköt (%) ks. kpl 3.3.
Alle 25 -vuotiaita

17,6

7,1

10,0

25-45 -vuotiaita

63,3

54,0

54,7

Yli 45 -vuotiaita

19,1

38,9

35,3

 Taulukko 24: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien asiakkaiden ikäjakauma verrattuna muihin työllistämisyksiköihin (31.12.1999).

Mielenkiintoinen piirre tuetun työllistymisen yksiköiden asiakaskunnan ikäjakaumassa on naisten suhteellinen painottuminen vanhimpaan ikäryhmään (yli 45 –vuotiaita naisista oli 21,4 % - miehistä vain 17,3 %) ja miehillä ikäryhmään 25 - 45 vuotta (johon kuului miehistä 67,4 % ja naisista vain 58,1 %). Tilanne on täsmälleen sama kuin IHL:n mukaisten työkeskusten kohdalla (ks. kpl 2.3.).

Tuetun työllistymisen yksiköiden asiakkaiden vajaakuntoisuuden syiden jakauma kuviossa 5 perustuu n=17 yksikön tietoihin (tilanne 31.12.1999, tarkemmin taulukossa 4 - 9). Kunkin henkilön kohdalla on huomioitu vain yksi (pääasiallinen) vajaakuntoisuuden syy, todellisuudessa syitä voi olla useita. Muu syy sisältää pitkäaikaistyöttömyyden, päihdeongelmat ja yleensä ns. sosiaaliset syyt. Arviot perustuvat yksiköiden toimihenkilöiden arvioihin – joidenkin kohdalla vajaakuntoisuuden syy lienee diagnosoitu.

kuva5.jpg (34660 bytes)

Kuvio 5: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien asiakkaiden pääasialliset vajaakuntoisuuden syyt (31.12.1999) – yksi syy / henkilö.

Tuetun työllistymisen menetelmä on aikaisemmin mielletty lähinnä kehitysvammaisille suunnatuksi toiminnaksi. Kehitysvammaiset muodostivat edelleenkin suurimman asiakasryhmän (42,6 %), mutta myös muiden ryhmien, lähinnä "muu syy" ja mielenterveysongelma, osuudet olivat jo huomattavia ja kasvanevat edelleen.

4.4. Julkinen rahoitus

Tuetun työllistymisen yksiköiden rahoitustiedot (1999) perustuvat n=12 yksikön vastauksiin, tarkemmin taulukoissa 4 - 10 – 4 - 12. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksia varten saamia valtionosuuksia ei ole huomioitu (ks. kpl 1.3.), vaan rahoitusosuuksien jako kunta- ja valtiosektorin välillä on suoritettu lopullisen (työllistämisyksikölle) maksajan perusteella. Tuetun työllistymisen yksiköiden (N=31) saama julkinen rahoitus oli arviolta 16,4 - 19,0 mmk (1999), mikä jakaantui kuvion 6 mukaisesti.

kuva6.jpg (30917 bytes)

Kuvio 6: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien julkisen rahoituksen jakauma (1999).

Kuntasektorin rahoitus tarkoittaa kunnan oman yksikön kohdalla kunnalle yksikön toiminnasta aiheutuneita kustannuksia (lisättynä yksikön mahdollisesti muilta kunnilta työllistämispalveluiden myynnistä saamilla tuloilla). Valtiosektorin rahoitus on ESR -projektirahoitusta, RAY:n rahoitusta, työhallinnon työllistämistukia yms.

Tuetun työllistymisen hankkeiden saama valtiosektorin rahoitus jakaantui taulukon 25 osoittamalla tavalla (tarkemmin taulukossa 4 - 11). Tuetun työllistymisen kaltaisen uuden toimintamuodon kohdalla projektirahoituksen merkittävä rooli näkyy, ESR - ja RAY –rahoituksen osuus oli 89,1 % valtiosektorin ja 35,1 % koko julkisen sektorin rahoituksesta. Toiminnan rahoituspohja oli kaksijakoinen – toimittiin joko kunta- tai valtiosektorin rahoituksen varassa – rahoitusta tuli harvoin molemmilta. Vastanneista n=12 yksiköstä vain 2 sai rahoitusta, sekä kunta-, että valtiosektorilta (taulukko 26). Rahoituksen kaksijakoisuus näkyy selvästi, vaikka tarkasteltujen yksiköiden määrä suhteessa perusjoukkoon on niin pieni, ettei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi tehdä. Tilannetta selittää tietysti kuntien ja kuntayhtymien yksiköiden, jotka eivät voi hakea ESR- tai RAY –rahoitusta, huomattava osuus. Pidemmällä aikavälillä rahoitusvastuun / rahoitusvastuuta pitää siirtyä kunnille myös projektivaroin toimivien yksityisten ylläpitäjien hankkeiden kohdalla, joten kuntien mukanaolo alusta lähtien on suotavaa.

   

%-osuus

RAY:n rahoitus

47,8

ESR –projektirahoitus

41,3

Työhallinnon työllistämistuet

5,7

Muut korvaukset

8,2

 Taulukko 25: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien valtiosektorilta saaman rahoituksen jakauma (1999).

   

Vain kuntasektorilta

Vain valtiosektorilta

Kunta- ja valtiosektorilta

Yksiköistä (n=12) sai rahoitusta....

6

4

2

Taulukko 26: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien rahoittajasektorit (1999).

Tuetun työllistymisen yksikön saama julkinen rahoitus oli keskimäärin 408 000 mk (1999) jakauman painottuessa rahoitukseltaan pienempiin yksiköihin (mediaaniyksiköllä 271 000 mk).

Tuetun työllistymisen yksiköiden julkinen (kunta- ja valtiosektorin) rahoitus asiakkaan työpäivää kohti laskettuna oli 217 mk (1999), mikäli työpäivinä huomioidaan valmistelu- ja tuetun työllistymisen vaiheen työpäivät. (taulukko 4 - 12)

4.5. Tuetusti työllistyneiden palkkataso

Tuetusti työllistyneistä 26,1 % sai yli 5 000 markan bruttokuukausipalkkaa (31.12.1999). Tällä palkkatasolla sosiaaliturvaetuuksien tarve on enää vähäinen (täydentävä) tai sitä ei ole lainkaan. Alimpaan (alle 1 500 mk/kk) bruttopalkkaluokkaan tuetusti työllistyneistä kuului 25 %. Heidän työsuhteensa laatu lienee ollut osa-aikatyö, vain muutamia tunteja viikossa. Palkkajakaumassa tarkastellaan ainoastaan tuetusti työllistyneitä, ei kaikkia prosessissa mukana olleita asiakkaita (kuten esimerkiksi IHL:n mukaisten työkeskusten kohdalla). (n=17, taulukko 4 - 13)

Tuetusti työllistyneiden keskimääräinen bruttopalkka oli 3 510 mk/kk (31.12.1999). Keskipalkka on laskettu kunkin yksikön tuetusti työllistyneiden asiakkaiden keskimääräisistä bruttopalkoista työllistyneiden asiakkaiden määrillä painottaen. (n=14, taulukko 4 - 14)

4.6. Yhteenveto

Taulukossa 27 on yhteenveto kappaleissa 4.1. - 4.5. käsitellyistä tärkeimmistä tuloksista. Vastauksista saatu informaatio on keskimmäisessä sarakkeessa ja oikeanpuoleisessa vastauksiin perustuva arvio kaikkien tuetun työllistymisen yksiköiden tilanteesta.

Tuetun työllistymisen yksiköt ja projektit Vastanneet yksiköt

Arvio yksiköt N=31

Yhteensä

%-osuus

n

Tuetun työllistymisen hankkeiden asiakkaat 31.12.199922

262

  

17

680-750

Joista tuetusti työllistyneitä

90

   

16

250-260

Asiakkaiden työpäiviä (1999)23

29 605

   

13-16

80 000–93 000

Toimihenkilöitä 31.12.1999 (työvalmentajat, työnetsijät…)

24,5

   

16

60-70

Julkinen rahoitus (mmk/1999)

4,9

100

12

16,4-19,0

Kuntasektorin rahoitus

3,0

60,6

12

9,9-11,5

Valtiosektorin rahoitus

1,9

39,4

12

6,5-7,5

Julkinen rahoitus asiakkaan työpäivää kohti (mk/1999)24

217

   

12

217

Tuetusti työllistyneiden keskimääräinen bruttopalkka 31.12.1999 (mk/kk)

3 510

   

14

3 510

Taulukko 27: Tuetun työllistymisen yksiköiden ja projektien tulosten yhteenveto.


22 Suunnittelu-, valmistelu- ja tuetun työllistymisen vaiheet.
23 Valmistelu- ja tuetun työllistymisen vaiheiden työpäivät.
24 Valmistelu- ja tuetun työllistymisen vaiheiden työpäivät.


5. MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN KLUBITALOT

5.1. Taustatiedot

Mielenterveyskuntoutujien klubitaloiksi identifioituneilta yksiköiltä saapui n=9 tutkimuksessa huomioitua vastausta. Vastanneet klubitalot kattoivat lähes koko klubitalojen kentän, sillä vuonna 1999 oli toiminnassa arviolta N=11 klubitaloa. Klubitaloilta pyydettiin tarvittaessa lisätietoja ja täydennyksiä vastausten tietoihin. Aivan kaikkiin kysymyksiin vastauksia ei kuitenkaan ollut saatavissa.

Klubitalojen siirtymätyöpaikkaohjelma (ks. kpl 1.2.) jaettiin tutkimuksessa kahteen osaan (vaiheeseen):

  • siirtymätyöpaikan suunnittelu
  • siirtymätyöpaikka.

Suunnitteluvaiheessa jäsenen siirtymätyöpaikkaa yrityksessä / yhteisössä valmistellaan – alkukartoitus, suunnitelmat jne. Suunnitteluvaiheen aikana jäsen voi klubitalon ohessa käydä esimerkiksi IHL:n mukaisessa työkeskuksessa, mutta tätä ei käytännössä tapahtunut (ks. kpl 5.2.).

Tuloksen oheen on aina merkitty vastanneiden klubitalojen määrä: kuinka moni vastasi juuri tähän kysymykseen (esimerkiksi n=9). Jos kyse on koko klubitalokentän tason arviosta (N=11), perustelut on kirjattu taustatiedoksi. Tarkemmat tiedot löytyvät liitteen 5 taulukoista 5 - 1 – 5 -16 ja määrittelyt kappaleesta 1.2.

Suurin osa klubitaloista oli yksityisiä - vastanneista (n=9) klubitaloista 7 (77,8 %) oli järjestöjen tai yhdistysten ylläpitämiä. Loput kaksi klubitaloa olivat kuntayhtymien ylläpitämiä. Klubitalojen perustamisvuodet vaihtelivat välillä 1995 - 1999. Perustamisvuosien keskiarvo oli 1998 ja mediaani 1999. Klubitalojen toiminta oli tarkasteluvuonna edelleen käynnistämisvaiheessa. Siirtymätyöpaikkaohjelmat olivat vielä suuremmassa määrin kehitysasteella – ainoastaan neljässä vastanneista klubitaloista oli vuoden 1999 lopussa jäseniä siirtymätyöpaikkoihin työllistyneinä. (taulukot 5 - 1, 5 - 2 ja 5 - 10)

5.2. Jäsenet, käyntikerrat ja toimihenkilöt

Mielenterveyskuntoutujien klubitaloissa (N=11) oli arviolta 850 jäsentä (31.12.1999), eli klubitalossa keskimäärin vajaat 80. Jäsenmäärien vaihtelu oli huomattavan suurta (vaihteluväli 18-180), jota tosin selittää tarkasteluvuoden aikana toimintansa aloittaneiden klubitalojen suuri määrä – vastanneista n=9 klubitalosta peräti viisi aloitti toimintansa vuoden 1999 aikana. Klubitalot (N=11) hyväksyivät uusia jäseniä vuonna 1999 arviolta lähes 500, missä myös näkyy toimintansa aloittaneiden yksiköiden vaikutus. (taulukot 5 - 3 – 5 - 4).

Palkattuja työntekijöitä (toimihenkilöitä) klubitaloissa (N=11) oli 38, eli klubitaloa kohti 3,4 (tilanne 31.12.1999, taulukko 5 - 5). Toimihenkilöä kohti klubitaloissa oli keskimäärin 22 jäsentä.

Jäsenten käyntikertoja (toimintapäiviä) klubitaloissa (N=11) toteutui vuonna 1999 44 000 – 49 000 (taulukko 5 - 6).

Klubitaloilla on huomattava merkitys jäsentensä elämässä. Merkitys on havaittavissa esimerkiksi klubitalokäyntien säännöllisyyden ja jäsenen klubitalon ohessa mahdollisesti käyttämien muiden erityistyöllistämistoimien kautta:

  • Vastanneiden n=9 klubitalon jäsenistä 43,4 % kävi klubitalossa "päivittäin" tai vähintään "useita kertoja viikossa". Kahdessa klubitaloista ei raportoitu olevan lainkaan jäseniä, joiden käyntikertojen tiheys olisi ollut "harvemmin kuin kerran viikossa". (kuvio 7, taulukko 5 - 7)
  • Jäsenet eivät tyypillisesti olleet muiden erityistyöllistämisen toimenpiteiden piirissä. Kysymykseen vastanneiden n=6 klubitalon kohdalla vain 19 jäsentä (4,4 % kaikkiaan 436 jäsenestä) oli myös muiden erityistyöllistämisen toimien (kuten IHL:n mukainen työkeskus tai työtoimintayksikkö) piirissä 31.12.1999. Kolmen klubitalon yksikään jäsen ei ollut muun erityistyöllistämistoimenpiteen piirissä. (taulukko 5 - 8)

Säännölliset käynnit klubitalossa ovat edellytys toiminnan vaikuttavuudelle. Mikäli jäsen ei käytä (tarvitse) muita erityistyöllistämistoimia klubitalon ohessa, klubitalo kykenee täyttämään mm. työhön liittyvät tavoitteensa riittävän hyvin ja kuntoutumisen kautta realisoitunut työllistymismahdollisuuksien parantuminen ja mahdollinen työllistyminen ovat hyvin suurelta osin luettavissa klubitalon ansioksi.

kuva7.jpg (18313 bytes)

Kuvio 7: Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen jäsenten käyntikertojen säännöllisyys (31.12.1999).

5.3. Jäsenten ikä- ja sukupuolijakauma

Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen jäsenet olivat liki puoliksi naisia ja miehiä - 51,4 % ja 48,6 % (31.12.1999). Sukupuolijakauma oli hyvin tasainen myös eri ikäryhmissä. Merkillepantavaa on ikäryhmään 25 - 45 vuotta kuuluneiden jäsenten suuri osuus, ikäryhmään kuului peräti 65,1 % jäsenistä. Mielenterveyskuntoutujien työtoimintayksiköissä vajaakuntoiset ovat selkeästi klubitaloja vanhempia – 25 - 45 -vuotiaiden osuus työtoimintayksiköissä oli 52,4 % ja yli 45 -vuotiaiden 41,1 % (ks. kpl 6.3.). Taulukon 28 ikäjakauma perustuu n=6 klubitalon tietoihin (461 jäsentä 31.12.1999). (taulukko 5 - 9).

   

Naisista (%)

Miehistä (%)

Kaikista (%)

Alle 25 -vuotiaita

4,7

7,6

6,1

25-45 -vuotiaita

64,1

66,1

65,1

Yli 45 -vuotiaita

31,2

26,3

28,8

 Taulukko 28: Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen jäsenten ikäjakauma 31.12.1999.

 5.4. Siirtymätyöpaikkaohjelmat

Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen (N=11) siirtymätyöpaikkaohjelmissa oli mukana arviolta 120 jäsentä (31.12.1999). Heistä joka kolmas, noin 40 jäsentä, oli tarkasteluhetkellä siirtymätyöpaikassa, muiden kohdalla kyse oli siirtymätyöpaikan suunnitteluvaiheesta.

Siirtymätyöpaikkoihin työllistyminen keskittyi tiettyihin (pidempään toimineisiin) klubitaloihin. Vastanneista (n=9) klubitaloista siirtymätyöpaikkoihin työllistyneitä jäseniä oli neljällä, enimmillään 12 työllistynyttä (31.12.1999). Muilla klubitaloilla siirtymätyöpaikkaohjelmaa ei (vielä) ollut lainkaan tai kaikki jäsenet olivat vielä siirtymätyöpaikan suunnitteluvaiheessa. (taulukko 5 - 10)

Jäsen voi toki työllistyä avoimille työmarkkinoille myös muuten kuin siirtymätyöpaikkaan. Klubitalojen (n=9) jäsenistä avoimille työmarkkinoille (ei siirtymätyöpaikkaan) työllistyi kaikkiaan 31 henkilöä vuoden 1999 aikana. Heistä 28 sai työpaikan kokonaan ilman siirtymätyöpaikkaohjelmaa ja loput 3 ohjelmassa mukanaolon jälkeen. Kaikkiaan kuuden klubitalon jäseniä työllistyi avoimille työmarkkinoille (ei siirtymätyöpaikkaan) tarkasteluvuonna. (taulukko 5 - 11)

5.5. Julkinen rahoitus

Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen toiminnan rahoitustiedot (1999) perustuvat n=8 - 9 klubitalon tietoihin (tarkemmin taulukoissa 5 - 12 - 5 - 14). Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksia varten saamia valtionosuuksia ei ole huomioitu (ks. kpl 1.3.), vaan rahoitusosuuksien jako kunta- ja valtiosektorin välillä on suoritettu lopullisen (työllistämisyksikölle) maksajan perusteella. Viiden tarkasteluvuonna toimintansa aloittaneen klubitalon saama rahoitus ei (välttämättä) kattanut koko vuoden toimintaa.

Mielenterveyskuntoutujien klubitalot (N=11) saivat toimintaansa julkista rahoitusta (tuki ja / tai työllistämispalveluiden ostot) arviolta 8,1 mmk (1999), josta kuntasektorin rahoitusta oli 2,3 mmk (28 %) ja valtiosektorilta 5,8 mmk (72 %). Kuviossa 8 on klubitalojen julkisen rahoituksen tarkempi jakauma. Vastanneista (n=9) klubitaloista kaikki saivat vuonna 1999 toimintaansa rahoitusta valtiosektorilta ja 6 (67 %) myös kuntasektorilta

kuva8.jpg (25425 bytes)

Kuvio 8: Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen julkisen rahoituksen jakauma (1999).

Klubitalojen valtiosektorilta saama rahoitus (arvio 5,8 mmk, N=11) oli n=8 klubitalon tietojen perusteella lähes kokonaan (96,5 %) RAY:ltä, jolta saivat rahoitusta kaikki 8 klubitaloa. (taulukot 29 ja 5 - 13)

   

%-osuus

Tarkastelluista klubitaloista (n=8) sai kyseistä rahoitusta…

RAY:n rahoitus

96,5

8

Työhallinnon työllistämistuet

3,1

3

ESR –projektirahoitus

0,4

1

Taulukko 29: Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen valtiosektorilta saaman rahoituksen jakauma (1999).

Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen rahoitus oli hyvin riippuvainen RAY:stä, jonka osuus oli peräti 96,5 % klubitalojen saamasta valtiosektorin ja noin 69 % koko julkisen sektorin rahoituksesta.

Klubitalojen julkinen (kunta- ja valtiosektorin) rahoitus oli keskimäärin 733 000 mk (1999), vaihdellen välillä 0,13 - 2,12 mmk (taulukko 5 - 12).

Klubitalojen julkinen (kunta- ja valtiosektorin) rahoitus jäsenen käyntikertaa (toimintapäivää) kohti laskettuna oli 224 mk (1999)25, mikä jakaantui seuraavasti (taulukko 5 - 14):


25 Julkisen rahoituksen arvio toimintapäivää kohti on jonkin verran ylimitoitettu (ks. taulukon 5-14 alaviite 94).


  • valtiosektorin rahoitus 161 mk / jäsenen käyntikerta (toimintapäivä)
  • kuntasektorin rahoitus 63 mk / jäsenen käyntikerta (toimintapäivä).

Oletuksella jäsenen keskimäärin 110 käyntikerrasta / vuosi, saadaan julkisen rahoituksen määräksi "klubitalovuotta" kohti 24 600 mk (taulukko 5 - 14).

5.6. Siirtymätyöpaikkoihin työllistyneiden palkkataso

Tasan puolet klubitalojen siirtymätyöpaikoissa työskennelleistä jäsenistä sai alle

1 500 markan bruttokuukausipalkkaa. Käytännössä kaikki muut (47,1 %) kuuluivat bruttopalkkaluokkaan 2 500 - 4 500 mk/kk. Kaikki työllistyneet olivat osa-aikatyössä. (n=9, 34 siirtymätyöpaikkaan työllistynyttä 31.12.1999, taulukko 5 - 15)

Siirtymätyöpaikoissa työskennelleiden jäsenten keskimääräinen bruttopalkka oli 2 117 mk/kk (n=3, siirtymätyöpaikoissa 24 jäsentä 31.12.1999). Keskipalkka on laskettu kunkin klubitalon siirtymätyöpaikkoihin työllistyneiden jäsenten keskimääräisistä bruttopalkoista työllistyneiden määrillä painottaen. (taulukko 5 - 16)

5.7. Yhteenveto

Taulukossa 30 on yhteenveto edellä kappaleissa 5.1. - 5.6. käsitellyistä tärkeimmistä tuloksista. Keskimmäisessä sarakkeessa on vastauksista saatu informaatio ja oikeanpuoleisessa siihen perustuva arvio koko klubitalokentän tilanteesta.

Mielenterveyskuntoutujien klubitalot Vastanneet klubitalot Arvio klubitalot N=11

Yhteensä

%-osuus

n.

Klubitalojen jäsenet 31.12.1999
Uusia jäseniä (vuoden 1999 aikana)

699
402

100
57,5

9
9

850
490

Jäsenten käyntikerrat (toimintapäivät) vuonna 1999

29 574

 

7

44 000 - 49 000

Klubitalojen toimihenkilöt 31.12.1999

31

 

9

38

Julkinen rahoitus (mmk/1999)
Valtiosektorin rahoitus
Kuntasektorin rahoitus

6,600
4,749
1,851

100
72,0
28,0

9
9
9

8,1
5,8
2,3

Julkinen rahoitus jäsenen käyntikertaa (toimintapäivää) kohti (mk/1999)
Valtiosektorin rahoitus
Kuntasektorin rahoitus

224
161
63

100
72,0
28,0

9
9
9

224
161
63

Jäseniä siirtymätyöpaikkaohjelmissa 31.12.1999
joista siirtymätyöpaikoissa

99
34

100
34,3

9
9

120
42

Taulukko 30: Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen tulosten yhteenveto.