5. ULKOMAALAINEN JA MAAHANMUUTTAJA TOIMEENTULOTUEN HAKIJANA
5.1. Oikeus toimeentulotukeen ja kotoutumistukeen sekä oleskelukunnan
vastuu
5.2. Ulkomaalaisen maahan tulon ja maassa oleskelun edellytykset
5.3. Maassa oleskelun peruste vaikuttaa oikeuteen saada
toimeentulotukea
5.4. Kotoutumissuunnitelma ja kotoutumistuki toimeentulotukena
5.5. Eräitä erityiskysymyksiä
Tässä luvussa tarkastellaan Suomessa kotikunnan saaneiden maahanmuuttajien sekä
Suomessa tilapäisesti oleskelevien ulkomaalaisten oikeutta toimeentulotukeen ja
kotoutumistukeen. Luvussa pyritään antamaan taustatietoa, joka voi olla avuksi
ulkomaalaisten toimeentulotukiasiakkaiden palvelussa. Lisäksi luvussa selvitetään
1.5.1999 voimaan tulleen kotouttamista koskevan lainsäädännön ja siihen tehtyjen
muutosten sisältöä ja vaikutusta kotouttamissuunnitelman ja kotoutumistuen,
paluumuuttajien toimeentulotuen korvaamisen sekä turvapaikanhakijoiden toimeentulotuen
osalta.
Luvun valmisteluun ovat osallistuneet työministeriö, ulkoasiainministeriö,
sisäasiainministeriö sekä Ulkomaalaisvirasto.
5.1. Oikeus toimeentulotukeen ja kotoutumistukeen sekä oleskelukunnan
vastuu
5.1.1. Oikeus toimeentulotukeen
5.1.2. Kiireelliset tapaukset
5.1.1. Oikeus toimeentulotukeen
Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan
ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään
toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä perusoikeus on tarkoitettu koskemaan kaikkia Suomen
oikeuspiiriin kuuluvia henkilöitä kansalaisuudesta riippumatta.
Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan kunnan on huolehdittava toimeentulotuen
antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle. Säännöksessä ei edellytetä, että
kyseinen kunta olisi henkilön kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta. Hakijan
oleskelu kunnan alueella voi perustaa hänelle oikeuden saada toimeentulotukea
oleskelukunnasta.
Ulkomaalaisen ja muun Suomessa pysyvästi asuvan maahanmuuttajan oikeudesta
toimeentulotukeen säädetään toimeentulotukilaissa ja -asetuksessa sekä
maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa
(kotouttamislaki, 493/1999, muut. 118/2002 ja 1292/2002) sekä työministeriön
asetuksessa vastaanottokeskusten ryhmäkotien henkilöstöstä ja turvapaikanhakijoiden ja
tilapäistä suojelua saavien toimeentulotuen jakamisesta rahamääräiseen osaan ja
hyödykkeinä annettavaan osaan (työministeriön asetus, 158/2002).
Toimeentulotukilain 14 § sisältää sosiaalihuoltolain 13 §:ää
täydentävät erityissäännökset. Lähtökohtaisesti toimeentulotukilain 14 §
sääntelee kuntien välistä järjestämisvastuuta, mutta sen tulkinnalla on merkitystä
myös arvioitaessa, milloin ja missä laajuudessa maahanmuuttaja ja tilapäisesti maassa
oleskeleva ulkomaalainen voi kuulua Suomen toimeentulotukijärjestelmän piiriin.
Toimeentulotukilain 14 §:n mukaan kunta voi olla velvollinen myöntämään
toimeentulotukea ulkomaalaiselle ja muulle ulkomailta Suomeen muuttaneelle henkilölle (a)
jos tämä oleskelee kunnassa vakinaisesti tai (b) jos toimeentulotuen tarve on
kiireellinen. Ulkomaalaisella saattaa olla oikeus toimeentulotukeen siinäkin tapauksessa,
että hänellä ei ole tarvittavaa lupaa maassa oleskeluun. Toimeentulotukilain
2 §:ssä säädettyjä toimeentulotuen myöntämisedellytyksiä harkittaessa on
ratkaisevaa, missä määrin hakijan arvioidaan olevan tuen tarpeessa ja missä määrin
hänen arvioidaan voivan saada toimeentulonsa muutoin kuin toimeentulotuen avulla.
Yksinomaan luvan puuttumisen perusteella ei voi hylätä toimeentulotukihakemusta, mikä
on todettu myös lääninoikeuden antamissa ratkaisuissa.
Pääsäännön mukaan toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella
henkilö tai perhe vakinaisesti oleskelee (toimeentulotukilain 14 §:n
1 momentti). Toimeentulotukilakia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa
todetaan, että vakinainen oleskelukunta on yleensä se kunta, jossa henkilöllä tai
perheellä on vakituinen asunto. Edelleen todetaan säännöksen merkitsevän myös sitä,
että oleskelukunta on määrättävä jokaiseen avunsaajaan nähden itsenäisesti, joten
perheenjäsenillä voi olla eri oleskelukuntia säännöksen tarkoittamassa mielessä.
Pykälän 2 momentti koskee tilannetta, jossa henkilöllä tai perheellä on
useampia vakinaiseksi katsottavia oleskelukuntia. Toimeentulotuen myöntää sen kunnan
toimielin, jonka alueella oleskelusta henkilön tai perheen menot johtuvat. Jos vakinainen
oleskelu tapahtuu osittain Suomessa ja osittain maan rajojen ulkopuolella, oleskelukunnan
vastuu rajoittuu niihin kustannuksiin, jotka johtuvat siinä kunnassa oleskelusta.
Lyhytaikainen tai satunnainen oleskelu muussa kuin vakinaisessa asuinkunnassa ei
yleensä perusta oleskelukunnalle vastuuta toimeentulotuen myöntämisestä. Vastuu kuuluu
hakijan vakinaiselle oleskelukunnalle. Tästä seuraa, että toimeentulotukea ei
pääsäännön mukaan myönnetä, jos henkilöllä ei ole vakinaista oleskelukuntaa
Suomessa. Koska vakinainen oleskelu määräytyy kunkin henkilön osalta itsenäisesti, on
myös mahdollista, että esimerkiksi puolisoista toisen katsotaan oleskelevan Suomessa
vakinaisesti ja toisen tilapäisesti.
5.1.2. Kiireelliset tapaukset
Vain kiireellisissä tapauksissa kunta voi olla velvollinen antamaan toimeentulotukea
alueellaan tilapäisesti oleskelevalle henkilölle, myös ulkomaalaiselle
(toimeentulotukilain 14 §:n 3 momentti). Hallituksen esityksen perustelujen
mukaan toimeentulotuesta olisi tällöin myönnettävä vain välttämätön osuus,
esimerkiksi matkalippu varsinaisen kotikunnan alueelle ja välttämättömät
terveydenhuoltomenot. Tällaisissa tilanteissa voidaan ottaa huomioon myös se, että
toimeentulotukilain 15 §:n mukaisesti tukea voidaan tarpeen mukaan myöntää ja
maksaa kuukautta lyhyemmältä ajalta, jopa yhden päivän ajalta.
5.2. Ulkomaalaisen maahan tulon ja maassa oleskelun edellytykset
5.2.1. Vaadittavat matkustusasiakirjat
5.2.2. Viisumi
5.2.3. Oleskelulupa
5.2.4. Statusmerkintä
5.2.5. Vaadittava varallisuus ja matkustajavakuutus
5.2.6. Käännyttäminen ja maasta karkottaminen
5.2.7. Matkustusasiakirjan tarkistaminen toimeentulotukihakemuksen
yhteydessä
5.2.1. Vaadittavat matkustusasiakirjat
Ulkomaalaisen Suomessa oleskelun luonteella on merkitystä arvioitaessa, katsotaanko
hänen asuvan maassa vakituisesti ja onko hänellä oikeus toimeentulotukeen
toimeentulotukilain 2 §:n nojalla. Päätelmiä oleskelun luonteesta voidaan tehdä
ulkomaalaisen hallussa olevien matkustusasiakirjojen perusteella.
Ulkomaalaislain (378/1991) mukaan ulkomaalaisella on Suomeen saapuessaan ja täällä
oleskellessaan oltava passi tai muu vaadittava matkustusasiakirja, joka sisältää
vaadittavan viisumin tai oleskeluluvan. EU/ETA-kansalaisille sekä heidän
perheenjäsenilleen annetaan erillinen oleskelulupakortti, jota haetaan Suomessa.
EU/ETA-kansalaisten maahantulon edellytyksenä on passi tai henkilötodistus.
5.2.2. Viisumi
Viisumilla tarkoitetaan matkailua tai muuta siihen verrattavaa lyhytaikaista, yleensä
kerrallaan enintään kolmen kuukauden oleskelua varten myönnettävää lupaa, jonka
perusteella ulkomaalainen voi saapua Suomeen ja oleskella täällä. Viisumi on hankittava
Suomen edustustosta ennen maahan saapumista. Viisumivapaussopimuksen Suomen kanssa
solmineen valtion kansalaiselta, joka saapuu Suomeen matkailua tai siihen verrattavaa
lyhytaikaista oleskelua (enintään kolme kuukautta) varten, ei vaadita viisumia, ellei
hänen oleskelunsa maassa ylitä sopimuksessa mainittua aikaa. Ilman viisumia Suomeen
saapuneelle ulkomaalaiselle voidaan myöntää viisumi myös Suomessa, jos hän esittää
painavan syyn, miksi viisumia ei ole hankittu ennen Suomeen saapumista.
5.2.3. Oleskelulupa
Oleskeluluvalla tarkoitetaan muuta kuin matkailua tai vastaavaa lyhytaikaista maassa
oleskelua varten myönnettävää lupaa, joka voi olla määräaikainen tai pysyvä.
Oleskelulupa on yleensä hankittava Suomen edustustosta ennen maahan saapumista. Tämä ei
koske EU/ETA-kansalaisia eikä heidän perheenjäseniään, joille oleskeluluvan
myöntää paikallispoliisi maahan saapumisen jälkeen. Pohjoismaiden kansalaiset eivät
tarvitse lainkaan oleskelulupaa. Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle ulkomaalaiselle
voidaan Suomessa myöntää määräaikainen oleskelulupa muun muassa silloin, kun hän on
jo ennen Suomeen saapumistaan asunut yhdessä Suomessa asuvan avio- tai avopuolisonsa
kanssa noin kaksi vuotta tai jos puolisoilla on yhteinen lapsi. Pysyvä oleskelulupa
voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka on oleskellut luvallisesti (yhden tai useamman
määräaikaisen oleskeluluvan perusteella) maassa yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan
pysyvässä tarkoituksessa. Jos oleskelu on ollut luonteeltaan pysyvää, luvassa on ollut
A-status.
5.2.4. Statusmerkintä
Ulkomaalaisasemaa eli statusta kuvataan viisumeihin ja määräaikaisiin oleskelulupiin
merkittävillä kirjain-numeroyhdistelmillä (statusmerkintä). EU/ETA-kansalaisille sekä
heidän perheenjäsenilleen annettavaan oleskelulupakorttiin ei tehdä statusmerkintöjä.
Statusmerkintä A kuvaa tarkoitukseltaan pysyväisluonteista maassa oleskelua. Merkintä B
kuvaa tarkoitukseltaan määräaikaista oleskelua. D-ryhmään kuuluvat ne, joita ei
tilapäisesti voida palauttaa kotimaahansa. Tähän ryhmään kuuluvat eivät voi saada
pysyvää oleskelulupaa. Merkintä F tarkoittaa viisumia.
5.2.5. Vaadittava varallisuus ja matkustajavakuutus
Ulkomaalaisella on oltava toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon
suunnitellun oleskelun kesto ja paluu lähtömaahan. Jos esimerkiksi viisumilla maahan
pyrkivällä ei kyseessä olevia varoja ole, hänet käännytetään maasta pois.
Riittävät varat maassa oleskeluun tutkitaan maahantulon edellytysten selvittämiseksi
rajanylityspaikalla tai tarvittaessa ulkomaalaisen jo maassa ollessa.
Viisumivelvollisen maan kansalaiselta edellytetään jo viisumin saannin ehtona, että
hänellä on matkustajavakuutus, joka korvaa terveydenhoitomenot ja kotiuttamisen ilman
omavastuuosuutta.
5.2.6. Käännyttäminen ja maasta karkottaminen
Ilman oleskelulupaa tai ilman passia maassa oleskeleva ulkomaalainen, jolla on ollut
oleskelulupa, voidaan ulkomaalaislain nojalla karkottaa maasta. Myös luvallisesti maassa
oleskeleva ulkomaalainen voidaan eräissä tapauksissa karkottaa. Perusteena voi olla
esimerkiksi rikokseen syyllistyminen tai se, että ulkomaalainen on lyhyen maassa
oleskelun aikana saattanut itsensä kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään.
Karkottamisesta päättää Ulkomaalaisvirasto. Karkottamista koskeva päätös voidaan
panna täytäntöön vasta sen tultua lainvoimaiseksi, ellei ulkomaalainen itse suostu
täytäntöönpanoon aikaisemmin.
Ulkomaalaisen käännyttäminen tulee kysymykseen esimerkiksi silloin, jos hän ei
täytä maahantulon edellytyksiä eli kun hän on tarvittavien varojen puuttumisen vuoksi
kykenemätön huolehtimaan maassa oleskelustaan ja kotimatkastaan ja jos hänellä ei ole
maassa oleskelu- ja kotimatkakustannuksistaan vastaavaa vastaanottajaa. Käännyttää
voidaan myös ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi
oleskelulupaa, mutta jolle oleskelulupaa ei ole myönnetty.
Passintarkastusviranomaisen tai poliisin on tehtävä päätös
käännyttämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ulkomaalainen on saapunut
maahan. Tällainen päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jollei
tuomioistuin kiellä täytäntöönpanoa. Yli kolme kuukautta maassa oleskelleen
ulkomaalaisen käännyttämisestä päättää Ulkomaalaisvirasto.
5.2.7. Matkustusasiakirjan tarkistaminen
toimeentulotukihakemuksen yhteydessä
Ulkomaalaista toimeentulotuen hakijaa on syytä pyytää esittämään
matkustusasiakirjansa. Tämä on tarpeen ensinnäkin hakijan henkilöllisyyden
toteamiseksi. Lisäksi matkustusasiakirjoista voidaan saada tietoa, jota tarvitaan
arvioitaessa hakijan oikeutta toimeentulotukeen. Toimeentulotukilain 17 §:n mukaan
hakijan on annettava toimielimelle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat
välttämättömät tiedot. Matkustusasiakirjoissa olevia tietoja voidaan pitää
säännöksessä tarkoitettuina välttämättöminä tietoina.
Jos ulkomaalaisella toimeentulotuen hakijalla ei lainkaan ole esittää
matkustusasiakirjoja tai jos niissä olevien merkintöjen tulkinta tuottaa vaikeuksia,
sosiaaliviranomaisella on mahdollisuus virka-aputeitse saada selvitystä hakijan maassa
oleskelun luonteesta ja viisumin tai oleskeluluvan tarpeellisuudesta. Kysymykseen tulevat
poliisi- ja passintarkastusviranomaiset sekä Ulkomaalaisvirasto. Viisumiasioissa tietoja
antaa ulkoasiainministeriön passi- ja viisumiyksikkö.
Sosiaalitoimisto voi yhteistoiminnassa passintarkastusviranomaisten kanssa pyrkiä
selvittämään maahantulon yhteydessä todettujen rahavarojen määrän.
Sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada muilta viranomaisilta tietoja ja virka-apua
säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain
4 luvussa.
5.3. Maassa oleskelun peruste vaikuttaa oikeuteen saada
toimeentulotukea
5.3.1. Turisti
5.3.2. Eu/eta-valtioiden kansalaiset
5.3.3. Oleskeluluvan perusteella suomessa oleskeleva ulkomaalainen
5.3.4. Ilman vaadittavaa oleskelulupaa suomessa oleskeleva
ulkomaalainen
5.3.1. Turisti
Turistilla tarkoitetaan tässä ulkomaalaista, joka saapuu Suomeen oleskellakseen
täällä lyhyen ajan (enintään kolme kuukautta) matkailu- tai muussa vastaavassa
tarkoituksessa. Tällaisen henkilön ei voida katsoa oleskelevan Suomessa vakituisesti
siten kuin toimeentulotukilain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.
Toimeentulotuen myöntäminen voi siten tulla kysymykseen vain kiireellisessä tapauksessa
lain 14 §:n 3 momentin nojalla.
Lähtökohtaisesti on oletettava, että Suomeen saapuneella turistilla on mukanaan
tarvittavat varat täällä oleskelua ja kotimatkaa varten. Näiden varojen puuttuessahan
ulkomaalainen voidaan käännyttää, kuten edellä on todettu.
Tuen tarpeessa olevalla henkilöllä on oikeus toimeentulotukeen vain silloin, kun hän
ei voi saada tarpeenmukaista toimeentuloaan millään muulla tavalla. Jos ulkomaalainen
turisti on joutunut rahavaikeuksiin tilapäisen oleskelunsa aikana Suomessa, hänet tulee
ensisijaisesti ohjata hoitamaan asiansa itse. Harkinnan mukaan tällaisessa tapauksessa
tulisi tehdä ilmoitus poliisille mahdollista käännyttämistä varten.
Pankkipalveluita ja rahansiirtomahdollisuuksia käyttämällä ulkomaalainen voi
siirtää rahaa asuinmaassaan olevalta tililtään Suomessa olevaan pankkiin tai pyytää
sukulaistaan tai muuta henkilöä tekemään rahojen siirron. Esimerkiksi Western Union
Money Transferin kautta rahalähetys ulkomailta on nostettavissa suomalaisen pankin
konttorista noin 10 minuutissa.
Ulkomaalainen voidaan myös ohjata kääntymään oman maansa edustuston tai sen maan
edustuston puoleen, joka Suomessa edustaa hänen maataan. Maansa edustajien kanssa
henkilö voi sopia raha-asioistaan ja paluulipuistaan. Henkilö voi myös itse sopia
matkanjärjestäjän kanssa paluunsa järjestämisestä ja matkakustannusten
suorittamisesta. Hänellä saattaa myös olla matka- tai muu vakuutus, joka korvaa
tilapäisen rahan tarpeen ulkomailla.
Rajatarkastuksen yhteydessä voidaan varattoman ulkomaalaisen maahantulon sallimiseksi
edellyttää Suomessa asuvan henkilön sitoumus vastata hänen oleskelukustannuksistaan.
Tällainen sitoumus velvoittaa sitoumuksen antajaa oikeudellisesti. Poliisilta voidaan
pyytää virka-apua sen selvittämiseksi, onko sitoumuksen antajalla kykyä ja halua
vastata sitoumuksestaan. Sitoumus on voitu antaa myös Suomen edustustossa silloin, kun
viisumia on haettu.
Toimeentulotuen myöntäminen tulee kysymykseen vasta viimesijaisesti, jos
välttämätöntä avun tarvetta ei voida millään muulla keinoin hoitaa. Toimeentulotuen
tarkoituksena ei ole, että turisti voisi sen turvin jatkaa oleskeluaan Suomessa.
Rahapulaan joutuneen turistin tulee mahdollisimman pikaisesti palata asuinmaahansa, vaikka
hänen viisuminsa olisi vielä voimassa. Näin ollen on katsottava, että toimeentulotuen
tarve laajimmillaankin rajoittuu vain kotimatkakustannuksiin sekä niihin ruokailu- ja
muihin välttämättömiin kustannuksiin, jotka syntyvät ennen kuin turisti kohtuudella
ennättää palata asuinmaahansa. Toimeentulotukilain 15 §:n mukaan toimeentulotuki
voidaan tarpeen mukaan myöntää ja maksaa kuukautta lyhyemmältä ajalta, vaikka vain
yhdeltä päivältä.
Toimeentulotuki voidaan erityisestä syystä käyttää hakijan toimeentulosta
aiheutuvien menojen suorittamiseen, esimerkiksi antamalla hakijalle matkalippu tai
ravinnon hankkimiseen tarkoitettu osto-osoitus (toimeentulotukilain 16 §:n
2 mom.). Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että hakija on
osoittautunut kykenemättömäksi huolehtimaan niiden rahavarojen riittävyydestä, jotka
hänellä on täytynyt olla maahan saapuessaan ja joiden turvin hänen olisi tullut
rahoittaa täällä oleskelunsa.
5.3.2. EU/ETA-valtioiden kansalaiset
EU/ETA-valtioiden kansalaisilla on oikeus oleskella maassa kolme kuukautta ilman
oleskelulupaa. Tänä aikana he ovat toimeentulotuen kannalta pääasiassa samassa
asemassa kuin turistit (ks. kohta 5.3.1).
EU/ETA-kansalaisten maahantulolle ei saa asettaa muita edellytyksiä kuin
voimassaolevan passin tai henkilötodistuksen esittäminen ja se, että he eivät ole
vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Maassa oleskelun edellytyksenä
on yleensä lisäksi se, että henkilön toimeentulo on turvattu. EU/ETA-maiden
kansalaisten tulee hakea kolmea kuukautta pidempää oleskelua varten poliisiviranomaisen
antamaa oleskelulupakorttia. Hakemisen yhteydessä voidaan edellyttää selvitystä
turvatusta toimeentulosta. Jos henkilö turvautuu maassa ollessaan jatkuvasti normaalien
elinkustannustensa järjestämiseksi toimeentulotukeen, on mahdollista, että oleskelun
edellytyksenä oleva turvattu toimeentulo ei enää täyty. Erityisasemassa ovat kuitenkin
täällä työssä olevat EU/ETA-maiden kansalaiset ja heidän Suomessa oleskelevat
perheenjäsenensä, joihin sovelletaan EY-asetusta 1612/68. Asetuksen 1612/68 mukaisesti
heillä on työskentelynsä perusteella aina oikeus samoihin sosiaalisiin etuihin ja
palveluihin kuin muilla Suomessa asuvilla. Asetuksessa tarkoitettuihin sosiaalisiin
etuihin kuuluu myös toimeentulotuki.
EU/ETA-valtion kansalaisen hakiessa toimeentulotukea voidaan olla harkinnan mukaan
yhteydessä poliisiin oleskeluoikeuden olemassaolon selvittämiseksi. Voimassa olevan
oleskeluluvan perusteella Suomessa oleskelevalle EU/ETA-kansalaiselle myönnetään
periaatteessa toimeentulotukea samoin perustein kuin Suomen kansalaiselle vastaavassa
tilanteessa. Toimeentulotuen tarpeen arvioinnin kannalta ratkaisevia seikkoja ovat
kunnassa oleskelun pysyvyys ja muut tapauskohtaisesti arvioitavat olosuhteet.
Oman ryhmänsä muodostavat EU- tai ETA-valtioista tulevat työnhakijat, joilla on
oikeus hakea kolmen kuukauden ajan työtä toisesta EU- tai ETA-maasta ja joilla on oikeus
työttömyysturvaan oman maansa kustannuksella. Työttömyysturvaa saadakseen työnhakijan
on täytynyt ilmoittautua työnhakijaksi kotimaansa lainsäädännön mukaisesti ennen
lähtöään. Hänellä on oltava mukanaan Kelan toimistoon tai työttömyyskassalle
toimitettava todistus työttömyysetuuden määrästä ja kestosta. Suomeen tultuaan
työnhakijan on ilmoittauduttava Suomessa työttömäksi työnhakijaksi seitsemän
päivän kuluessa maahan saapumisestaan. Työnhakijana oleva EU/ETA-valtion kansalainen
saa oleskella kolmen kuukauden jälkeenkin kohtuullisen ajan Suomessa, jos hän on
edelleen työnhaussa ja jos hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä.
Työnhakijat kuuluvat vielä lähtömaansa sosiaaliturvan piiriin ja heidän oleskelunsa
Suomessa voidaan katsoa tilapäiseksi ennen mahdollista työskentelyn aloittamista.
Työnhakijan oikeutta toimeentulotukeen arvioidaan siten kussakin yksittäisessä
tilanteessa oleskelun pysyvyyden mukaan.
5.3.3. Oleskeluluvan perusteella Suomessa oleskeleva
ulkomaalainen
Jos ulkomaalaisen Suomessa oleskelu perustuu voimassa olevaan oleskelulupaan, häntä
voidaan pitää maassa vakinaisesti oleskelevana ainakin silloin, kun oleskelulupa on
varustettu merkinnällä A tai se on ilman statusmerkintää oleva pysyvä oleskelulupa.
(Statusluokitusta on kuvattu kohdassa 5.2.4.) Hänen vakituinen oleskelukuntansa on
velvollinen antamaan hänelle toimeentulotukea, jos toimeentulotukilain 2 §:ssä
säädetyt tuen myöntämisedellytykset täyttyvät. Jos oleskeluluvassa on tunnus B,
ulkomaalaisen maassa oleskelu on luonteeltaan tilapäistä, jolloin toimeentulotuen
myöntäminen rajoittuu yleensä kiireellisiin tapauksiin ja välttämättömiin
kustannuksiin. B-statuksella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksenä on turvattu
toimeentulo.
Kun oleskeluluvan perusteella Suomessa oleskeleva ulkomaalainen hakee toimeentulotukea,
on syytä selvittää, onko hakija oikeutettu asumiseen perustuvan
sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun laissa (1573/1993) tarkoitettuihin
ensisijaisiin etuuksiin kuten esimerkiksi sairausvakuutuspäivärahaan, lapsilisään,
työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Lain 3 §:n 2 momentin mukaan
Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien,
edellyttäen, että hänen tarkoituksenaan on jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan ja
että hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva
oleskelulupa, milloin sellainen häneltä vaaditaan.
Opiskelun perusteella oleskeluluvan (tunnus B 2) saaneella ulkomaalaisella ei ole
oikeutta saada Suomesta opintotukea (opintotukilaki 65/1994 1 §). Opiskelijalle
myönnetään oleskelulupa yleensä lukuvuodeksi kerrallaan. Ennen oleskeluluvan
myöntämistä opiskelijan on osoitettava, että hänen toimeentulonsa on turvattu
Suomessa kyseisenä lukuvuonna. Toimeentulon edellytykset voidaan osoittaa niin, että
opiskelijalla on Suomessa talletettuna riittävän suuri rahamäärä tai hänen
opiskelunsa ja toimeentulonsa rahoitetaan muulla hyväksyttävällä tavalla, kuten
esimerkiksi stipendillä. Opiskelun perusteella oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen tulisi
siten lähtökohtaisesti selviytyä ilman toimeentulotukea. Muussa tapauksessa henkilön
tulisi palata kotimaahansa, koska toimeentulon osalta edellytyksiä oleskeluluvalle ei ole
enää olemassa ja oleskelulupa voidaan peruuttaa.
5.3.4. Ilman vaadittavaa oleskelulupaa Suomessa oleskeleva
ulkomaalainen
Jos ulkomaalainen oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa, hänen maassa
oleskeluaan ei lähtökohtaisesti voida pitää toimeentulotukilain 14 §:ssä
tarkoitetulla tavalla vakituisena. Näissäkin tapauksissa voidaan pääsääntöisesti
edellyttää, kuten turistien kohdalla, että ulkomaalainen hankkiutuu mahdollisimman
pikaisesti asuinmaahansa, jolloin mahdollinen toimeentulotuki rajoittuu
välttämättömiin matka- ynnä muihin kustannuksiin. Toimeentulotukea voidaan myöntää
vain jos ulkomaalaisella ei ole mahdollisuutta auttaa itse itseään esimerkiksi niillä
keinoilla, joita turistien edellytetään ensisijaisesti käyttävän. (Ks. kohta 5.3.1.)
Kun ulkomaalainen saapuu Suomeen ilman viisumia tai oleskelulupaa ja tekee sitä
koskevan hakemuksen vasta maahan saavuttuaan, hänen passinsa otetaan lupa-asian
käsittelyn ajaksi passintarkastusviranomaisen tai Ulkomaalaisviraston haltuun. Passin
haltuunotto ei kuitenkaan estä ulkomaalaista palaamasta kotimaahansa. Kun ulkomaalainen
ilmoittaa poliisille haluavansa lähteä maasta, hän saa passinsa takaisin
välittömästi tai viimeistään parin vuorokauden kuluessa. Samalla lupahakemuksen
käsittely raukeaa. Toimeentulotuen myöntäminen välttämättömiin kustannuksiin voi
tulla kysymykseen siihen asti kun paluumatka järjestyy.
Ilman vaadittavaa oleskelulupaa Suomessa oleskelevan ulkomaalaisen voidaan
poikkeuksellisesti katsoa oleskelevan maassa vakituisesti. Tällainen tilanne voi syntyä
esimerkiksi silloin, kun hakijalla on oleskelulupahakemus vireillä ja on
todennäköistä, että hän saa oleskeluluvan. Vastaava tilanne voi syntyä myös
silloin, kun ulkomaalainen on päätetty käännyttää tai karkottaa maasta, mutta
päätös ei ole vielä täytäntöönpanokelpoinen. Toimeentulotuesta päätettäessä on
näin ollen perusteltua kiinnittää huomiota hakijan täällä oleskelun syihin ja hänen
olosuhteisiinsa kokonaisuudessaan. Sosiaaliviranomainen ei kuitenkaan voi ottaa kantaa
siihen, myönnetäänkö ulkomaalaiselle lupa vai ei. Asian selvittämiseksi tarvitaan
useissa tapauksissa lisätietoja Ulkomaalaisvirastosta.
Ulkomaalainen on saattanut tulla Suomeen viisumilla, vaikka hänen täällä
oleskelunsa luonne edellyttäisi oleskeluluvan hankkimista. Tällainen tilanne voi olla
käsillä esimerkiksi silloin, kun henkilö on avioitunut Suomessa asuvan henkilön kanssa
ja hänen tarkoituksenaan on jäädä tänne asumaan yhdessä puolisonsa kanssa. Jos
tällainen henkilö on toimeentulotuen hakijana, häntä on syytä neuvoa hakemaan
oleskelulupaa, koska se avaisi hänelle mahdollisuuden päästä toimeentulotukeen nähden
ensisijaisten etuuksien piiriin. Jos toimeentulotuen tarve on jatkuva tai toistuva eikä
oleskelulupahakemusta ole tehty, voidaan harkita toimeentulotuen epäämistä ainakin
siltä osin kuin hakija voisi saada ensisijaisia etuuksia oleskeluluvan saatuaan. Jos
oleskelulupahakemus on tehty ja luvan myöntäminen on todennäköistä, ulkomaalaisen
voidaan katsoa asuvan vakituisesti Suomessa ja olevan oikeutettu toimeentulotukeen sen
mukaisesti. Ulkomaalaisvirastosta saadaan selville, onko oleskeluluvan myöntäminen
todennäköistä.
Oleskelulupaa vailla oleviin voidaan lukea myös turvapaikanhakijat. He kuuluvat
turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, jolloin toimeentulotuen myöntää
vastaanottokeskus (ks. kohta 5.5.3).
5.4. Kotoutumissuunnitelma ja kotoutumistuki toimeentulotukena
Kotouttamislain piiriin voi kuulua Suomeen muuttanut henkilö, jolla on kotikuntalaissa
tarkoitettu kotikunta Suomessa. Kotouttamislakia voidaan soveltaa Suomeen pysyvässä
tarkoituksessa muuttaneisiin ulkomaalaisiin ja ulkomailta Suomeen pysyvässä
tarkoituksessa muuttaneisiin Suomen kansalaisiin ja suomalaista alkuperää oleviin.
Sillä, onko henkilö ETA-valtion tai jonkun muun valtion kansalainen, ei ole merkitystä
kotouttamislain piiriin kuulumista arvioitaessa. Kotouttamislakia ei sovelleta muun muassa
opiskelun perusteella tai muussa tilapäisessä tarkoituksessa oleskeluluvan saaneisiin
ulkomaalaisiin.
Kotouttamislain 10 §:n nojalla maahanmuuttajalla, joka ilmoittautuu
työttömäksi työnhakijaksi tai hakee toimeentulotukea, on oikeus kunnan ja
työvoimatoimiston kanssa yhteistyössä laadittavaan kotoutumissuunnitelmaan.
Maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan enintään kolme vuotta hänen
ensimmäisen kotikuntansa väestötietojärjestelmään merkitsemisestä.
Kotoutumissuunnitelma on laadittava viimeistään silloin kun asiakkaan työttömyys tai
toimeentulotuen saaminen on kestänyt viisi kuukautta.
Kotoutumissuunnitelmassa sovitaan kunnan, työvoimatoimiston ja maahanmuuttajan kesken
toimenpiteistä, jotka tukevat maahanmuuttajaa ja hänen perhettään yhteiskunnassa ja
työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimisessa. Kotoutumissuunnitelmassa
voidaan sopia suomen tai ruotsin kielen opiskelun, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen,
maahanmuuttajan omaehtoisen koulutuksen, ammatinvalinnanohjauksen ja kuntoutuksen,
työharjoittelun, työelämävalmennuksen, valmistavan opetuksen, lasten ja nuorten
kotoutumisen tukemisesta sekä muiden niihin rinnastettavien kohtuullisiksi katsottavien
kotoutumista tukevien toimenpiteiden järjestämisestä.
Maahanmuuttajalla, jolla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan, on velvollisuus osallistua
kotoutumissuunnitelman laatimiseen sekä suunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja
toimenpiteisiin.
Kotoutumistuki on maahanmuuttajalle kotoutumissuunnitelman aikaisen toimeentulon
turvaava tuki, joka muodostuu työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta
(työttömyysturvalaki 1290/2002 7 luku 1 ja 4 § ja kotouttamislaki 12 §).
Kotoutumistuki myönnetään toimeentulotukena, kun maahanmuuttajalle on vahvistettu
kotoutumissuunnitelma, jos hän ei voi saada kotoutumistukea työmarkkinatukena ja on
toimeentulotuen tarpeessa. Toimeentulotukea voidaan myös myöntää kotoutumistukena
maksettavan työmarkkinatuen täydennyksenä, jos asiakas on tuen tarpeessa.
Maahanmuuttajalla, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy osallistumasta
kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuun, kohtuulliseksi katsottavaan
työllistymistä edistävään toimenpiteeseen tai keskeyttää tällaisen toimenpiteen,
ei ole oikeutta työmarkkinatukeen 60 päivän ajalta kieltäytymisestä tai
keskeyttämisestä lukien (työttömyysturvalaki 8 luku 5 §). Jos maahanmuuttaja on
ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai
osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä
edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei
kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia, sovelletaan toimeentulotukea myönnettäessä
hänen osaltaan myös näissä tilanteissa, mitä toimeentulotuesta annetun lain
10 §:ssä (1294/2002) säädetään tuen perusosan alentamisesta.
Työministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat julkaisseet kuntatiedotteen maahanmuuttajien
kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannusten korvaamisesta
(28.4.1999, Dnro 923/61/99 TM). Lisäksi työministeriö on antanut ohjeen
maahanmuuttajien kotouttamisesta, kotoutumissuunnitelmasta ja kotoutumistuesta (O/15/2003
TM) sekä ohjeen turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta ja työ- ja opintotoiminnan
järjestämisestä (O/6/99 TM).
Pakolaisen oleskelukunta myöntää hänelle toimeentulotukea samoin perustein kuin
muillekin kunnassa oleskeleville henkilöille. Toimeentulotuki maksetaan kotoutumistukena
kotoutumissuunnitelmaan oikeutetulle pakolaiselle, jolle on vahvistettu
kotoutumissuunnitelma, jos hän on toimeentulotuen tarpeessa ja jos hän ei saa
kotoutumistukena työmarkkinatukea (oikeudesta kotoutumissuunnitelmaan ja kotoutumistuesta
ks. kohta 5.4.).
Valtio korvaa kunnalle pakolaisen kotoutumistuesta tai toimeentulotuesta aiheutuvat
kustannukset kolmelta vuodelta pakolaisen ensimmäisen kotikunnan
väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Kunnalle korvataan myös pakolaiselle
myönnetystä paluumuuttoavustuksesta aiheutuvat kustannukset ilman aikarajoitusta.
Korvaukset maksetaan kunnalle, joka on tehnyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa
sopimuksen pakolaisten vastaanotosta ja joka on laatinut tai sitoutunut laatimaan
maahanmuuttajien kotouttamisohjelman. Korvaukset maksaa työvoima- ja elinkeinokeskus
kunnan hakemuksesta. Korvauksista säädetään pakolaisista ja eräistä muista
maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien
kustannusten korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (512/1999 siihen
myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä valtioneuvoston päätös).
Kotouttamislaissa ulkomaalaislain (378/1991) 35 §:ssä tarkoitettuun pakolaiseen
rinnastetaan myös henkilö,
- jolle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 31 §:n mukaan suojelun tarpeen
vuoksi tai ulkomaalaislain 18 §:n 4 kohdassa tarkoitetusta painavasta
humanitaarisesta syystä;
- joka on hakenut turvapaikkaa tai saanut tilapäistä suojelua Suomessa ja saanut tämän
jälkeen pysyväisluonteisen oleskeluluvan ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin
3 kohdan perusteella, ei kuitenkaan, jos oleskelulupa on myönnetty opiskelun,
työnteon tai ammatin harjoittamisen tai avioliiton johdosta; sekä
- joka on pakolaisen tai 2 kohdassa tarkoitetun henkilön perheenjäsen tai muu
omainen edellyttäen, että hänellä on ollut perheside pakolaisen tai oleskeluluvan
saaneen henkilön kanssa ennen tämän tuloa Suomeen.
Pakolaiselle voidaan myöntää paluuavustusta hänen kotimaahansa tai entiseen
asuinmaahansa palaamista varten. Erittäin painavasta syystä paluumuuttoavustusta voidaan
myöntää myös muuhun kuin kotimaahansa tai entiseen asuinmaahansa palaavalle
pakolaiselle. Paluumuuttoavustuksena voidaan myöntää kohtuulliset matkakustannukset ja
muuttokustannukset sekä avustusta paluumaahan asettumista varten.
Matkakustannukset korvataan halvimman ja tarkoituksenmukaisimman matkustustavan
mukaisina, elleivät asiakkaan tai hänen perheenjäsenensä vamma, sairaus tai muut
erityiset olosuhteet edellytä matkaan liittyviä erityisjärjestelyjä. Esimerkiksi oman
auton käytöstä voidaan maksaa kilometrikorvaus, jos autolla matkustaminen on muuta
matkustustapaa edullisempaa ja paluumaan olosuhteet huomioon ottaen turvallista.
Muuttokustannuksiin voidaan sisällyttää kohtuullisia rahtikuluja asiakkaalle ja hänen
perheelleen tarpeellisten tavaroiden paluumaahan kuljettamista varten.
Avustus on yksin muuttavalle henkilölle enintään toimeentulotuen perusosan määrä
kahdelta kuukaudelta ja perheelle enintään edellä tarkoitettu määrä
kaksinkertaisena. Paluumuuttoavustus voidaan myöntää senkin jälkeen, kun
valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettujen korvausten korvausajat ovat päättyneet,
jos asiakas on edelleen pakolainen tai pakolaiseen rinnastettava henkilö eikä hän ole
menettänyt oikeuttaan maassa oleskeluun.
5.5.2. Paluumuuttajat
Paluumuuttajille annetun toimeentulotuen ja kotoutumistuen kustannukset korvataan
kunnalle valtion varoista puolelta vuodelta asianomaisen henkilön ensimmäisen kotikunnan
väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Lisäksi paluumuuttajalle voidaan
myöntää eläkettä tai muuta sosiaaliturvaa korvaavaa toimeentulotukea silloin, kun
hän maahantuloon liittyvän asemansa vuoksi ei voi saada eläkettä tai muuta
sosiaaliturvaa. Eläkettä vastaavan toimeentulotuen kustannukset valtio korvaa kunnalle
enintään viideltä vuodelta paluumuuttajan ensimmäisen kotikunnan
väestötietojärjestelmään merkitsemisestä.
Korvausten piiriin kuuluu entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen muuttanut henkilö,
- jolle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 18 a §:n mukaan suomalaisen
syntyperän perusteella;
- joka on ollut Suomen kansalainen tai jonka vanhemmista jompikumpi on ollut Suomen
kansalainen; käytännössä oleskelulupa myönnetään myös ulkomaalaiselle, jonka
isovanhempi on tai on ollut Suomen kansalainen;
- joka on vapaaehtoisena palvellut Suomen sodissa vuosina 1939 – 1945;
sekä
- joka on edellä tarkoitetun henkilön aviopuoliso tai hänen huollettavanaan oleva alle
18-vuotias lapsi.
Aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa edellä tarkoitettu oleskeluluvan
saanut henkilö elää jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.
Pääasiassa paluumuuttajia koskeva laki maahanmuuttajan erityistuesta (1192/2003)
tulee voimaan 1.10.2003. Lain tavoitteena on turvata kansaneläkkeen tasoinen toimeentulo
vanhuuden ja työkyvyttömyyden ajalta sellaiselle Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle,
joka ilmeisesti muutoin olisi jatkuvasti toimeentulotuen tarpeessa. Maahanmuuttajan
erityistuki voidaan myöntää 65 vuotta täyttäneelle tai työkyvyttömälle
maahanmuuttajalle. Lisäksi tuen saamisen edellytyksenä on, että tuen hakija on
laillisesti asunut Suomessa 16 vuotta täytettyään vähintään viiden vuoden
yhdenjaksoisen ajan välittömästi ennen erityistuen alkamista. Maahanmuuttajan
erityistuen toimeenpanosta huolehtii Kansaneläkelaitos.
5.5.3. Turvapaikanhakijat
Turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta säädetään kotouttamislain
22 – 24 §:ssä ja kotouttamisasetuksen 5 ja 6 §:ssä.
Toimeentulotukeen sovelletaan toimeentulotukilakia, ellei kotouttamislaissa tai sen
nojalla ole säädetty toisin. Lisäksi noudatetaan työministeriön antamia ohjeita
turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta sekä työ- ja opintotoiminnan järjestämisestä
(06/99 TM). Keskeisimmät toimeentulotuen määrää koskevat poikkeukset ovat perusosan
jakautuminen rahana maksettavaan osuuteen ja vastaanoton palveluihin, perusosan
alentaminen työ- ja opintotoiminnasta kieltäytymisen perusteella sekä
paluumatkakustannusten myöntäminen toimeentulotukena lähtömaahan palaamista varten.
Lisäksi kotouttamislaissa on turvapaikanhakijoiden toimeentulotuen takaisinperintää ja
muutoksenhakua koskevat erityssäännökset.
Turvapaikanhakijoiden toimeentulotuki rahoitetaan kokonaan valtion varoista
valtioneuvoston päätöksen 14 §:n nojalla. Tuen myöntää ja maksaa
vastaanottokeskus. Vastaanottokeskus hakee myös takaisinperintää myöntämänsä
toimeentulotuen osalta.
Turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu Suomessa ulkomaalaislain 30 §:n
perusteella turvapaikkaa hakenut henkilö kunnes hänelle on myönnetty oleskelupa tai
hänen maasta poistumistaan koskeva asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu ja
pantu täytäntöön. Saman lain 34 d §:n mukaan tilapäistä suojelua Suomessa saava
henkilö kuuluu tilapäistä suojelua saavien vastaanoton piiriin maahantulostaan lukien,
kunnes hänelle on myönnetty pysyväisluonteinen oleskelulupa tai hänen maasta
poistamista koskeva asiansa on ratkaistu ja päätös pantu täytäntöön
(kotouttamislaki 118/2002, 3 §:n 2 mom.).
Vastaanottokeskus myöntää ja maksaa toimeentulotuen myös turvapaikanhakijalle,
jolle on myönnetty oleskelulupa pakolaiseen rinnastettavalla perusteella (status A.3 tai
status D.1) ja joka odottaa kuntapaikkaa vastaanottokeskuksessa. Vastaanottokeskus
myöntää ja maksaa toimeentulotuen siihen saakka, kunnes pakolainen on osoitettu kuntaan
kotouttamislain 9 §:n mukaisesti. Pakolaisen kuntaan osoittamisesta päättää
työvoima- ja elinkeinokeskus sovittuaan pakolaisen vastaanotosta asianomaisen kunnan
kanssa.
Vastaanottokeskus myöntää ja maksaa toimeentulotuen tilapäistä suojelua saaville
henkilöille, joilla on statusmerkintä B.5. Jos tilapäistä suojelua saavan
statusmerkintä muutetaan statukseksi A.3, hänet voidaan osoittaa kuntaan pakolaisten
vastaanoton piiriin kuuluvana ja kunnalle maksetaan hänen toimeentulotuestaan pakolaisten
vastaanoton korvaus. Tilapäistä suojelua saavia otetaan Suomeen valtioneuvoston
päättämin perustein.
Kunnat ovat vastaanottaneet oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita ja kuntaan
osoitukset on tehty, mutta asunnon järjestäminen on vaikean asuntotilanteen vuoksi
viivästynyt jopa useilla kuukausilla. Kunta myöntää ja maksaa toimeentulotuen, jos
oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija asuu yksityismajoituksessa kunnan alueella tai jos
vastaanottokeskus sijaitsee kunnan alueella ja oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija
odottaa kunnan asuntoa vastaanottokeskuksessa. Kummassakin tapauksessa oleskeluluvan
saaneen turvapaikanhakijan kotikunta on vastaanottosopimuksen tehnyt kunta, jonka
velvollisuus myöntää toimeentulotukea alkaa turvapaikanhakijan
väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Jos kuntaan vastaanotettu
turvapaikanhakija odottaa kunnan asuntoa toisen kunnan alueella, voivat vastaanottokeskus
ja asianomaisen henkilön vastaanottanut kunta sopia, että toimeentulotuen myöntää ja
maksaa vastaanottokeskus, kunnes asianomaiselle henkilölle on saatu asunto kunnasta.
5.5.4. Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen piiriin kuuluvat
henkilöt
Uusi pohjoismainen sosiaalipalvelusopimus tuli voimaan 1.10.1996. Sopimus koskee
kaikkia pohjoismaissa asuvia henkilöitä ja pohjoismaiden kansalaisia. Sopimusteksti on
toimitettu kuntiin julkaisuna Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen soveltamisohjeet
(sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelma 1996:24). Sopimuksen soveltamisohjeet
on saatettu ajan tasalle vuonna 2003 ja julkaistu suomeksi ja ruotsiksi Haloo Pohjolan
verkkosivuilla www.hallonorden.org?Sopimuksia ja sääntöjä?Sosiaali. Soveltamisohjeiden
lisäksi verkossa on lyhyt esite sosiaalipalvelusopimuksen pääkohdista
("Pohjoismainen sosiaalipalvelusopimus lyhyesti").
Sopimuksella on vaikutusta muun muassa toimeentulotukea saavan henkilön kotiin
lähettämisen edellytyksiin. Jos toimeentulotuen myöntämiseen liittyy kysymys
muuttoavustuksen myöntämisestä toiseen pohjoismaahan siirtymistä varten, on
suositeltavaa pyrkiä yhdessä asiakkaan sekä vastaanottavan maan viranomaisten kanssa
selvittämään asiakkaan toimeentuloedellytyksiä uudessa maassa.