STM

Oppaita 2003:10

22.08.2003


TOIMEENTULOTUKI. OPAS TOIMEENTULOTUKILAIN SOVELTAJILLE

5.  ULKOMAALAINEN JA MAAHANMUUTTAJA TOIMEENTULOTUEN HAKIJANA

5.1. Oikeus toimeentulotukeen ja kotoutumistukeen sekä oleskelukunnan vastuu
5.2. Ulkomaalaisen maahan tulon ja maassa oleskelun edellytykset
5.3. Maassa oleskelun peruste vaikuttaa oikeuteen saada toimeentulotukea
5.4. Kotoutumissuunnitelma ja kotoutumistuki toimeentulotukena
5.5. Eräitä erityiskysymyksiä

Tässä luvussa tarkastellaan Suomessa kotikunnan saaneiden maahanmuuttajien sekä Suomessa tilapäisesti oleskelevien ulkomaalaisten oikeutta toimeentulotukeen ja kotoutumistukeen. Luvussa pyritään antamaan taustatietoa, joka voi olla avuksi ulkomaalaisten toimeentulotukiasiakkaiden palvelussa. Lisäksi luvussa selvitetään 1.5.1999 voimaan tulleen kotouttamista koskevan lainsäädännön ja siihen tehtyjen muutosten sisältöä ja vaikutusta kotouttamissuunnitelman ja kotoutumistuen, paluumuuttajien toimeentulotuen korvaamisen sekä turvapaikanhakijoiden toimeentulotuen osalta.

Luvun valmisteluun ovat osallistuneet työministeriö, ulkoasiainministeriö, sisäasiainministeriö sekä Ulkomaalaisvirasto.

5.1. Oikeus toimeentulotukeen ja kotoutumistukeen sekä oleskelukunnan vastuu

5.1.1. Oikeus toimeentulotukeen
5.1.2. Kiireelliset tapaukset

5.1.1. Oikeus toimeentulotukeen

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä perusoikeus on tarkoitettu koskemaan kaikkia Suomen oikeuspiiriin kuuluvia henkilöitä kansalaisuudesta riippumatta.

Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan kunnan on huolehdittava toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle. Säännöksessä ei edellytetä, että kyseinen kunta olisi henkilön kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta. Hakijan oleskelu kunnan alueella voi perustaa hänelle oikeuden saada toimeentulotukea oleskelukunnasta.

Ulkomaalaisen ja muun Suomessa pysyvästi asuvan maahanmuuttajan oikeudesta toimeentulotukeen säädetään toimeentulotukilaissa ja -asetuksessa sekä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa (kotouttamislaki, 493/1999, muut. 118/2002 ja 1292/2002) sekä työministeriön asetuksessa vastaanottokeskusten ryhmäkotien henkilöstöstä ja turvapaikanhakijoiden ja tilapäistä suojelua saavien toimeentulotuen jakamisesta rahamääräiseen osaan ja hyödykkeinä annettavaan osaan (työministeriön asetus, 158/2002).

Toimeentulotukilain 14 § sisältää sosiaalihuoltolain 13 §:ää täydentävät erityissäännökset. Lähtökohtaisesti toimeentulotukilain 14 § sääntelee kuntien välistä järjestämisvastuuta, mutta sen tulkinnalla on merkitystä myös arvioitaessa, milloin ja missä laajuudessa maahanmuuttaja ja tilapäisesti maassa oleskeleva ulkomaalainen voi kuulua Suomen toimeentulotukijärjestelmän piiriin.

Toimeentulotukilain 14 §:n mukaan kunta voi olla velvollinen myöntämään toimeentulotukea ulkomaalaiselle ja muulle ulkomailta Suomeen muuttaneelle henkilölle (a) jos tämä oleskelee kunnassa vakinaisesti tai (b) jos toimeentulotuen tarve on kiireellinen. Ulkomaalaisella saattaa olla oikeus toimeentulotukeen siinäkin tapauksessa, että hänellä ei ole tarvittavaa lupaa maassa oleskeluun. Toimeentulotukilain 2 §:ssä säädettyjä toimeentulotuen myöntämisedellytyksiä harkittaessa on ratkaisevaa, missä määrin hakijan arvioidaan olevan tuen tarpeessa ja missä määrin hänen arvioidaan voivan saada toimeentulonsa muutoin kuin toimeentulotuen avulla. Yksinomaan luvan puuttumisen perusteella ei voi hylätä toimeentulotukihakemusta, mikä on todettu myös lääninoikeuden antamissa ratkaisuissa.

Pääsäännön mukaan toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö tai perhe vakinaisesti oleskelee (toimeentulotukilain 14 §:n 1 momentti). Toimeentulotukilakia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että vakinainen oleskelukunta on yleensä se kunta, jossa henkilöllä tai perheellä on vakituinen asunto. Edelleen todetaan säännöksen merkitsevän myös sitä, että oleskelukunta on määrättävä jokaiseen avunsaajaan nähden itsenäisesti, joten perheenjäsenillä voi olla eri oleskelukuntia säännöksen tarkoittamassa mielessä.

Pykälän 2 momentti koskee tilannetta, jossa henkilöllä tai perheellä on useampia vakinaiseksi katsottavia oleskelukuntia. Toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella oleskelusta henkilön tai perheen menot johtuvat. Jos vakinainen oleskelu tapahtuu osittain Suomessa ja osittain maan rajojen ulkopuolella, oleskelukunnan vastuu rajoittuu niihin kustannuksiin, jotka johtuvat siinä kunnassa oleskelusta.

Lyhytaikainen tai satunnainen oleskelu muussa kuin vakinaisessa asuinkunnassa ei yleensä perusta oleskelukunnalle vastuuta toimeentulotuen myöntämisestä. Vastuu kuuluu hakijan vakinaiselle oleskelukunnalle. Tästä seuraa, että toimeentulotukea ei pääsäännön mukaan myönnetä, jos henkilöllä ei ole vakinaista oleskelukuntaa Suomessa. Koska vakinainen oleskelu määräytyy kunkin henkilön osalta itsenäisesti, on myös mahdollista, että esimerkiksi puolisoista toisen katsotaan oleskelevan Suomessa vakinaisesti ja toisen tilapäisesti.

5.1.2. Kiireelliset tapaukset

Vain kiireellisissä tapauksissa kunta voi olla velvollinen antamaan toimeentulotukea alueellaan tilapäisesti oleskelevalle henkilölle, myös ulkomaalaiselle (toimeentulotukilain 14 §:n 3 momentti). Hallituksen esityksen perustelujen mukaan toimeentulotuesta olisi tällöin myönnettävä vain välttämätön osuus, esimerkiksi matkalippu varsinaisen kotikunnan alueelle ja välttämättömät terveydenhuoltomenot. Tällaisissa tilanteissa voidaan ottaa huomioon myös se, että toimeentulotukilain 15 §:n mukaisesti tukea voidaan tarpeen mukaan myöntää ja maksaa kuukautta lyhyemmältä ajalta, jopa yhden päivän ajalta.

5.2. Ulkomaalaisen maahan tulon ja maassa oleskelun edellytykset

5.2.1. Vaadittavat matkustusasiakirjat
5.2.2. Viisumi
5.2.3. Oleskelulupa
5.2.4. Statusmerkintä
5.2.5. Vaadittava varallisuus ja matkustajavakuutus
5.2.6. Käännyttäminen ja maasta karkottaminen
5.2.7. Matkustusasiakirjan tarkistaminen toimeentulotukihakemuksen yhteydessä

5.2.1.  Vaadittavat matkustusasiakirjat

Ulkomaalaisen Suomessa oleskelun luonteella on merkitystä arvioitaessa, katsotaanko hänen asuvan maassa vakituisesti ja onko hänellä oikeus toimeentulotukeen toimeentulotukilain 2 §:n nojalla. Päätelmiä oleskelun luonteesta voidaan tehdä ulkomaalaisen hallussa olevien matkustusasiakirjojen perusteella.

Ulkomaalaislain (378/1991) mukaan ulkomaalaisella on Suomeen saapuessaan ja täällä oleskellessaan oltava passi tai muu vaadittava matkustusasiakirja, joka sisältää vaadittavan viisumin tai oleskeluluvan. EU/ETA-kansalaisille sekä heidän perheenjäsenilleen annetaan erillinen oleskelulupakortti, jota haetaan Suomessa. EU/ETA-kansalaisten maahantulon edellytyksenä on passi tai henkilötodistus.

5.2.2.  Viisumi

Viisumilla tarkoitetaan matkailua tai muuta siihen verrattavaa lyhytaikaista, yleensä kerrallaan enintään kolmen kuukauden oleskelua varten myönnettävää lupaa, jonka perusteella ulkomaalainen voi saapua Suomeen ja oleskella täällä. Viisumi on hankittava Suomen edustustosta ennen maahan saapumista. Viisumivapaussopimuksen Suomen kanssa solmineen valtion kansalaiselta, joka saapuu Suomeen matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua (enintään kolme kuukautta) varten, ei vaadita viisumia, ellei hänen oleskelunsa maassa ylitä sopimuksessa mainittua aikaa. Ilman viisumia Suomeen saapuneelle ulkomaalaiselle voidaan myöntää viisumi myös Suomessa, jos hän esittää painavan syyn, miksi viisumia ei ole hankittu ennen Suomeen saapumista.

5.2.3.  Oleskelulupa

Oleskeluluvalla tarkoitetaan muuta kuin matkailua tai vastaavaa lyhytaikaista maassa oleskelua varten myönnettävää lupaa, joka voi olla määräaikainen tai pysyvä. Oleskelulupa on yleensä hankittava Suomen edustustosta ennen maahan saapumista. Tämä ei koske EU/ETA-kansalaisia eikä heidän perheenjäseniään, joille oleskeluluvan myöntää paikallispoliisi maahan saapumisen jälkeen. Pohjoismaiden kansalaiset eivät tarvitse lainkaan oleskelulupaa. Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle ulkomaalaiselle voidaan Suomessa myöntää määräaikainen oleskelulupa muun muassa silloin, kun hän on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut yhdessä Suomessa asuvan avio- tai avopuolisonsa kanssa noin kaksi vuotta tai jos puolisoilla on yhteinen lapsi. Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka on oleskellut luvallisesti (yhden tai useamman määräaikaisen oleskeluluvan perusteella) maassa yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan pysyvässä tarkoituksessa. Jos oleskelu on ollut luonteeltaan pysyvää, luvassa on ollut A-status.

5.2.4.  Statusmerkintä

Ulkomaalaisasemaa eli statusta kuvataan viisumeihin ja määräaikaisiin oleskelulupiin merkittävillä kirjain-numeroyhdistelmillä (statusmerkintä). EU/ETA-kansalaisille sekä heidän perheenjäsenilleen annettavaan oleskelulupakorttiin ei tehdä statusmerkintöjä. Statusmerkintä A kuvaa tarkoitukseltaan pysyväisluonteista maassa oleskelua. Merkintä B kuvaa tarkoitukseltaan määräaikaista oleskelua. D-ryhmään kuuluvat ne, joita ei tilapäisesti voida palauttaa kotimaahansa. Tähän ryhmään kuuluvat eivät voi saada pysyvää oleskelulupaa. Merkintä F tarkoittaa viisumia.

5.2.5.  Vaadittava varallisuus ja matkustajavakuutus

Ulkomaalaisella on oltava toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon suunnitellun oleskelun kesto ja paluu lähtömaahan. Jos esimerkiksi viisumilla maahan pyrkivällä ei kyseessä olevia varoja ole, hänet käännytetään maasta pois.

Riittävät varat maassa oleskeluun tutkitaan maahantulon edellytysten selvittämiseksi rajanylityspaikalla tai tarvittaessa ulkomaalaisen jo maassa ollessa.

Viisumivelvollisen maan kansalaiselta edellytetään jo viisumin saannin ehtona, että hänellä on matkustajavakuutus, joka korvaa terveydenhoitomenot ja kotiuttamisen ilman omavastuuosuutta.

5.2.6.  Käännyttäminen ja maasta karkottaminen

Ilman oleskelulupaa tai ilman passia maassa oleskeleva ulkomaalainen, jolla on ollut oleskelulupa, voidaan ulkomaalaislain nojalla karkottaa maasta. Myös luvallisesti maassa oleskeleva ulkomaalainen voidaan eräissä tapauksissa karkottaa. Perusteena voi olla esimerkiksi rikokseen syyllistyminen tai se, että ulkomaalainen on lyhyen maassa oleskelun aikana saattanut itsensä kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään. Karkottamisesta päättää Ulkomaalaisvirasto. Karkottamista koskeva päätös voidaan panna täytäntöön vasta sen tultua lainvoimaiseksi, ellei ulkomaalainen itse suostu täytäntöönpanoon aikaisemmin.

Ulkomaalaisen käännyttäminen tulee kysymykseen esimerkiksi silloin, jos hän ei täytä maahantulon edellytyksiä eli kun hän on tarvittavien varojen puuttumisen vuoksi kykenemätön huolehtimaan maassa oleskelustaan ja kotimatkastaan ja jos hänellä ei ole maassa oleskelu- ja kotimatkakustannuksistaan vastaavaa vastaanottajaa. Käännyttää voidaan myös ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle oleskelulupaa ei ole myönnetty.

Passintarkastusviranomaisen tai poliisin on tehtävä päätös käännyttämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ulkomaalainen on saapunut maahan. Tällainen päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jollei tuomioistuin kiellä täytäntöönpanoa. Yli kolme kuukautta maassa oleskelleen ulkomaalaisen käännyttämisestä päättää Ulkomaalaisvirasto.

5.2.7.  Matkustusasiakirjan tarkistaminen toimeentulotukihakemuksen yhteydessä

Ulkomaalaista toimeentulotuen hakijaa on syytä pyytää esittämään matkustusasiakirjansa. Tämä on tarpeen ensinnäkin hakijan henkilöllisyyden toteamiseksi. Lisäksi matkustusasiakirjoista voidaan saada tietoa, jota tarvitaan arvioitaessa hakijan oikeutta toimeentulotukeen. Toimeentulotukilain 17 §:n mukaan hakijan on annettava toimielimelle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. Matkustusasiakirjoissa olevia tietoja voidaan pitää säännöksessä tarkoitettuina välttämättöminä tietoina.

Jos ulkomaalaisella toimeentulotuen hakijalla ei lainkaan ole esittää matkustusasiakirjoja tai jos niissä olevien merkintöjen tulkinta tuottaa vaikeuksia, sosiaaliviranomaisella on mahdollisuus virka-aputeitse saada selvitystä hakijan maassa oleskelun luonteesta ja viisumin tai oleskeluluvan tarpeellisuudesta. Kysymykseen tulevat poliisi- ja passintarkastusviranomaiset sekä Ulkomaalaisvirasto. Viisumiasioissa tietoja antaa ulkoasiainministeriön passi- ja viisumiyksikkö.

Sosiaalitoimisto voi yhteistoiminnassa passintarkastusviranomaisten kanssa pyrkiä selvittämään maahantulon yhteydessä todettujen rahavarojen määrän. Sosiaaliviranomaisten oikeudesta saada muilta viranomaisilta tietoja ja virka-apua säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 4 luvussa.

5.3. Maassa oleskelun peruste vaikuttaa oikeuteen saada toimeentulotukea

5.3.1. Turisti
5.3.2. Eu/eta-valtioiden kansalaiset
5.3.3. Oleskeluluvan perusteella suomessa oleskeleva ulkomaalainen
5.3.4. Ilman vaadittavaa oleskelulupaa suomessa oleskeleva ulkomaalainen

5.3.1.  Turisti

Turistilla tarkoitetaan tässä ulkomaalaista, joka saapuu Suomeen oleskellakseen täällä lyhyen ajan (enintään kolme kuukautta) matkailu- tai muussa vastaavassa tarkoituksessa. Tällaisen henkilön ei voida katsoa oleskelevan Suomessa vakituisesti siten kuin toimeentulotukilain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Toimeentulotuen myöntäminen voi siten tulla kysymykseen vain kiireellisessä tapauksessa lain 14 §:n 3 momentin nojalla.

Lähtökohtaisesti on oletettava, että Suomeen saapuneella turistilla on mukanaan tarvittavat varat täällä oleskelua ja kotimatkaa varten. Näiden varojen puuttuessahan ulkomaalainen voidaan käännyttää, kuten edellä on todettu.

Tuen tarpeessa olevalla henkilöllä on oikeus toimeentulotukeen vain silloin, kun hän ei voi saada tarpeenmukaista toimeentuloaan millään muulla tavalla. Jos ulkomaalainen turisti on joutunut rahavaikeuksiin tilapäisen oleskelunsa aikana Suomessa, hänet tulee ensisijaisesti ohjata hoitamaan asiansa itse. Harkinnan mukaan tällaisessa tapauksessa tulisi tehdä ilmoitus poliisille mahdollista käännyttämistä varten.

Pankkipalveluita ja rahansiirtomahdollisuuksia käyttämällä ulkomaalainen voi siirtää rahaa asuinmaassaan olevalta tililtään Suomessa olevaan pankkiin tai pyytää sukulaistaan tai muuta henkilöä tekemään rahojen siirron. Esimerkiksi Western Union Money Transferin kautta rahalähetys ulkomailta on nostettavissa suomalaisen pankin konttorista noin 10 minuutissa.

Ulkomaalainen voidaan myös ohjata kääntymään oman maansa edustuston tai sen maan edustuston puoleen, joka Suomessa edustaa hänen maataan. Maansa edustajien kanssa henkilö voi sopia raha-asioistaan ja paluulipuistaan. Henkilö voi myös itse sopia matkanjärjestäjän kanssa paluunsa järjestämisestä ja matkakustannusten suorittamisesta. Hänellä saattaa myös olla matka- tai muu vakuutus, joka korvaa tilapäisen rahan tarpeen ulkomailla.

Rajatarkastuksen yhteydessä voidaan varattoman ulkomaalaisen maahantulon sallimiseksi edellyttää Suomessa asuvan henkilön sitoumus vastata hänen oleskelukustannuksistaan. Tällainen sitoumus velvoittaa sitoumuksen antajaa oikeudellisesti. Poliisilta voidaan pyytää virka-apua sen selvittämiseksi, onko sitoumuksen antajalla kykyä ja halua vastata sitoumuksestaan. Sitoumus on voitu antaa myös Suomen edustustossa silloin, kun viisumia on haettu.

Toimeentulotuen myöntäminen tulee kysymykseen vasta viimesijaisesti, jos välttämätöntä avun tarvetta ei voida millään muulla keinoin hoitaa. Toimeentulotuen tarkoituksena ei ole, että turisti voisi sen turvin jatkaa oleskeluaan Suomessa. Rahapulaan joutuneen turistin tulee mahdollisimman pikaisesti palata asuinmaahansa, vaikka hänen viisuminsa olisi vielä voimassa. Näin ollen on katsottava, että toimeentulotuen tarve laajimmillaankin rajoittuu vain kotimatkakustannuksiin sekä niihin ruokailu- ja muihin välttämättömiin kustannuksiin, jotka syntyvät ennen kuin turisti kohtuudella ennättää palata asuinmaahansa. Toimeentulotukilain 15 §:n mukaan toimeentulotuki voidaan tarpeen mukaan myöntää ja maksaa kuukautta lyhyemmältä ajalta, vaikka vain yhdeltä päivältä.

Toimeentulotuki voidaan erityisestä syystä käyttää hakijan toimeentulosta aiheutuvien menojen suorittamiseen, esimerkiksi antamalla hakijalle matkalippu tai ravinnon hankkimiseen tarkoitettu osto-osoitus (toimeentulotukilain 16 §:n 2 mom.). Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että hakija on osoittautunut kykenemättömäksi huolehtimaan niiden rahavarojen riittävyydestä, jotka hänellä on täytynyt olla maahan saapuessaan ja joiden turvin hänen olisi tullut rahoittaa täällä oleskelunsa.

5.3.2. EU/ETA-valtioiden kansalaiset

EU/ETA-valtioiden kansalaisilla on oikeus oleskella maassa kolme kuukautta ilman oleskelulupaa. Tänä aikana he ovat toimeentulotuen kannalta pääasiassa samassa asemassa kuin turistit (ks. kohta 5.3.1).

EU/ETA-kansalaisten maahantulolle ei saa asettaa muita edellytyksiä kuin voimassaolevan passin tai henkilötodistuksen esittäminen ja se, että he eivät ole vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Maassa oleskelun edellytyksenä on yleensä lisäksi se, että henkilön toimeentulo on turvattu. EU/ETA-maiden kansalaisten tulee hakea kolmea kuukautta pidempää oleskelua varten poliisiviranomaisen antamaa oleskelulupakorttia. Hakemisen yhteydessä voidaan edellyttää selvitystä turvatusta toimeentulosta. Jos henkilö turvautuu maassa ollessaan jatkuvasti normaalien elinkustannustensa järjestämiseksi toimeentulotukeen, on mahdollista, että oleskelun edellytyksenä oleva turvattu toimeentulo ei enää täyty. Erityisasemassa ovat kuitenkin täällä työssä olevat EU/ETA-maiden kansalaiset ja heidän Suomessa oleskelevat perheenjäsenensä, joihin sovelletaan EY-asetusta 1612/68. Asetuksen 1612/68 mukaisesti heillä on työskentelynsä perusteella aina oikeus samoihin sosiaalisiin etuihin ja palveluihin kuin muilla Suomessa asuvilla. Asetuksessa tarkoitettuihin sosiaalisiin etuihin kuuluu myös toimeentulotuki.

EU/ETA-valtion kansalaisen hakiessa toimeentulotukea voidaan olla harkinnan mukaan yhteydessä poliisiin oleskeluoikeuden olemassaolon selvittämiseksi. Voimassa olevan oleskeluluvan perusteella Suomessa oleskelevalle EU/ETA-kansalaiselle myönnetään periaatteessa toimeentulotukea samoin perustein kuin Suomen kansalaiselle vastaavassa tilanteessa. Toimeentulotuen tarpeen arvioinnin kannalta ratkaisevia seikkoja ovat kunnassa oleskelun pysyvyys ja muut tapauskohtaisesti arvioitavat olosuhteet.

Oman ryhmänsä muodostavat EU- tai ETA-valtioista tulevat työnhakijat, joilla on oikeus hakea kolmen kuukauden ajan työtä toisesta EU- tai ETA-maasta ja joilla on oikeus työttömyysturvaan oman maansa kustannuksella. Työttömyysturvaa saadakseen työnhakijan on täytynyt ilmoittautua työnhakijaksi kotimaansa lainsäädännön mukaisesti ennen lähtöään. Hänellä on oltava mukanaan Kelan toimistoon tai työttömyyskassalle toimitettava todistus työttömyysetuuden määrästä ja kestosta. Suomeen tultuaan työnhakijan on ilmoittauduttava Suomessa työttömäksi työnhakijaksi seitsemän päivän kuluessa maahan saapumisestaan. Työnhakijana oleva EU/ETA-valtion kansalainen saa oleskella kolmen kuukauden jälkeenkin kohtuullisen ajan Suomessa, jos hän on edelleen työnhaussa ja jos hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä. Työnhakijat kuuluvat vielä lähtömaansa sosiaaliturvan piiriin ja heidän oleskelunsa Suomessa voidaan katsoa tilapäiseksi ennen mahdollista työskentelyn aloittamista. Työnhakijan oikeutta toimeentulotukeen arvioidaan siten kussakin yksittäisessä tilanteessa oleskelun pysyvyyden mukaan.

5.3.3.  Oleskeluluvan perusteella Suomessa oleskeleva ulkomaalainen

Jos ulkomaalaisen Suomessa oleskelu perustuu voimassa olevaan oleskelulupaan, häntä voidaan pitää maassa vakinaisesti oleskelevana ainakin silloin, kun oleskelulupa on varustettu merkinnällä A tai se on ilman statusmerkintää oleva pysyvä oleskelulupa. (Statusluokitusta on kuvattu kohdassa 5.2.4.) Hänen vakituinen oleskelukuntansa on velvollinen antamaan hänelle toimeentulotukea, jos toimeentulotukilain 2 §:ssä säädetyt tuen myöntämisedellytykset täyttyvät. Jos oleskeluluvassa on tunnus B, ulkomaalaisen maassa oleskelu on luonteeltaan tilapäistä, jolloin toimeentulotuen myöntäminen rajoittuu yleensä kiireellisiin tapauksiin ja välttämättömiin kustannuksiin. B-statuksella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksenä on turvattu toimeentulo.

Kun oleskeluluvan perusteella Suomessa oleskeleva ulkomaalainen hakee toimeentulotukea, on syytä selvittää, onko hakija oikeutettu asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun laissa (1573/1993) tarkoitettuihin ensisijaisiin etuuksiin kuten esimerkiksi sairausvakuutuspäivärahaan, lapsilisään, työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Lain 3 §:n 2 momentin mukaan Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien, edellyttäen, että hänen tarkoituksenaan on jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan ja että hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen häneltä vaaditaan.

Opiskelun perusteella oleskeluluvan (tunnus B 2) saaneella ulkomaalaisella ei ole oikeutta saada Suomesta opintotukea (opintotukilaki 65/1994 1 §). Opiskelijalle myönnetään oleskelulupa yleensä lukuvuodeksi kerrallaan. Ennen oleskeluluvan myöntämistä opiskelijan on osoitettava, että hänen toimeentulonsa on turvattu Suomessa kyseisenä lukuvuonna. Toimeentulon edellytykset voidaan osoittaa niin, että opiskelijalla on Suomessa talletettuna riittävän suuri rahamäärä tai hänen opiskelunsa ja toimeentulonsa rahoitetaan muulla hyväksyttävällä tavalla, kuten esimerkiksi stipendillä. Opiskelun perusteella oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen tulisi siten lähtökohtaisesti selviytyä ilman toimeentulotukea. Muussa tapauksessa henkilön tulisi palata kotimaahansa, koska toimeentulon osalta edellytyksiä oleskeluluvalle ei ole enää olemassa ja oleskelulupa voidaan peruuttaa.

5.3.4.  Ilman vaadittavaa oleskelulupaa Suomessa oleskeleva ulkomaalainen

Jos ulkomaalainen oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa, hänen maassa oleskeluaan ei lähtökohtaisesti voida pitää toimeentulotukilain 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla vakituisena. Näissäkin tapauksissa voidaan pääsääntöisesti edellyttää, kuten turistien kohdalla, että ulkomaalainen hankkiutuu mahdollisimman pikaisesti asuinmaahansa, jolloin mahdollinen toimeentulotuki rajoittuu välttämättömiin matka- ynnä muihin kustannuksiin. Toimeentulotukea voidaan myöntää vain jos ulkomaalaisella ei ole mahdollisuutta auttaa itse itseään esimerkiksi niillä keinoilla, joita turistien edellytetään ensisijaisesti käyttävän. (Ks. kohta 5.3.1.)

Kun ulkomaalainen saapuu Suomeen ilman viisumia tai oleskelulupaa ja tekee sitä koskevan hakemuksen vasta maahan saavuttuaan, hänen passinsa otetaan lupa-asian käsittelyn ajaksi passintarkastusviranomaisen tai Ulkomaalaisviraston haltuun. Passin haltuunotto ei kuitenkaan estä ulkomaalaista palaamasta kotimaahansa. Kun ulkomaalainen ilmoittaa poliisille haluavansa lähteä maasta, hän saa passinsa takaisin välittömästi tai viimeistään parin vuorokauden kuluessa. Samalla lupahakemuksen käsittely raukeaa. Toimeentulotuen myöntäminen välttämättömiin kustannuksiin voi tulla kysymykseen siihen asti kun paluumatka järjestyy.

Ilman vaadittavaa oleskelulupaa Suomessa oleskelevan ulkomaalaisen voidaan poikkeuksellisesti katsoa oleskelevan maassa vakituisesti. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun hakijalla on oleskelulupahakemus vireillä ja on todennäköistä, että hän saa oleskeluluvan. Vastaava tilanne voi syntyä myös silloin, kun ulkomaalainen on päätetty käännyttää tai karkottaa maasta, mutta päätös ei ole vielä täytäntöönpanokelpoinen. Toimeentulotuesta päätettäessä on näin ollen perusteltua kiinnittää huomiota hakijan täällä oleskelun syihin ja hänen olosuhteisiinsa kokonaisuudessaan. Sosiaaliviranomainen ei kuitenkaan voi ottaa kantaa siihen, myönnetäänkö ulkomaalaiselle lupa vai ei. Asian selvittämiseksi tarvitaan useissa tapauksissa lisätietoja Ulkomaalaisvirastosta.

Ulkomaalainen on saattanut tulla Suomeen viisumilla, vaikka hänen täällä oleskelunsa luonne edellyttäisi oleskeluluvan hankkimista. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun henkilö on avioitunut Suomessa asuvan henkilön kanssa ja hänen tarkoituksenaan on jäädä tänne asumaan yhdessä puolisonsa kanssa. Jos tällainen henkilö on toimeentulotuen hakijana, häntä on syytä neuvoa hakemaan oleskelulupaa, koska se avaisi hänelle mahdollisuuden päästä toimeentulotukeen nähden ensisijaisten etuuksien piiriin. Jos toimeentulotuen tarve on jatkuva tai toistuva eikä oleskelulupahakemusta ole tehty, voidaan harkita toimeentulotuen epäämistä ainakin siltä osin kuin hakija voisi saada ensisijaisia etuuksia oleskeluluvan saatuaan. Jos oleskelulupahakemus on tehty ja luvan myöntäminen on todennäköistä, ulkomaalaisen voidaan katsoa asuvan vakituisesti Suomessa ja olevan oikeutettu toimeentulotukeen sen mukaisesti. Ulkomaalaisvirastosta saadaan selville, onko oleskeluluvan myöntäminen todennäköistä.

Oleskelulupaa vailla oleviin voidaan lukea myös turvapaikanhakijat. He kuuluvat turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, jolloin toimeentulotuen myöntää vastaanottokeskus (ks. kohta 5.5.3).

5.4. Kotoutumissuunnitelma ja kotoutumistuki toimeentulotukena

Kotouttamislain piiriin voi kuulua Suomeen muuttanut henkilö, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa. Kotouttamislakia voidaan soveltaa Suomeen pysyvässä tarkoituksessa muuttaneisiin ulkomaalaisiin ja ulkomailta Suomeen pysyvässä tarkoituksessa muuttaneisiin Suomen kansalaisiin ja suomalaista alkuperää oleviin. Sillä, onko henkilö ETA-valtion tai jonkun muun valtion kansalainen, ei ole merkitystä kotouttamislain piiriin kuulumista arvioitaessa. Kotouttamislakia ei sovelleta muun muassa opiskelun perusteella tai muussa tilapäisessä tarkoituksessa oleskeluluvan saaneisiin ulkomaalaisiin.

Kotouttamislain 10 §:n nojalla maahanmuuttajalla, joka ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi tai hakee toimeentulotukea, on oikeus kunnan ja työvoimatoimiston kanssa yhteistyössä laadittavaan kotoutumissuunnitelmaan. Maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan enintään kolme vuotta hänen ensimmäisen kotikuntansa väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Kotoutumissuunnitelma on laadittava viimeistään silloin kun asiakkaan työttömyys tai toimeentulotuen saaminen on kestänyt viisi kuukautta.

Kotoutumissuunnitelmassa sovitaan kunnan, työvoimatoimiston ja maahanmuuttajan kesken toimenpiteistä, jotka tukevat maahanmuuttajaa ja hänen perhettään yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimisessa. Kotoutumissuunnitelmassa voidaan sopia suomen tai ruotsin kielen opiskelun, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen, maahanmuuttajan omaehtoisen koulutuksen, ammatinvalinnanohjauksen ja kuntoutuksen, työharjoittelun, työelämävalmennuksen, valmistavan opetuksen, lasten ja nuorten kotoutumisen tukemisesta sekä muiden niihin rinnastettavien kohtuullisiksi katsottavien kotoutumista tukevien toimenpiteiden järjestämisestä.

Maahanmuuttajalla, jolla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan, on velvollisuus osallistua kotoutumissuunnitelman laatimiseen sekä suunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja toimenpiteisiin.

Kotoutumistuki on maahanmuuttajalle kotoutumissuunnitelman aikaisen toimeentulon turvaava tuki, joka muodostuu työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta (työttömyysturvalaki 1290/2002 7 luku 1 ja 4 § ja kotouttamislaki 12 §). Kotoutumistuki myönnetään toimeentulotukena, kun maahanmuuttajalle on vahvistettu kotoutumissuunnitelma, jos hän ei voi saada kotoutumistukea työmarkkinatukena ja on toimeentulotuen tarpeessa. Toimeentulotukea voidaan myös myöntää kotoutumistukena maksettavan työmarkkinatuen täydennyksenä, jos asiakas on tuen tarpeessa.

Maahanmuuttajalla, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuun, kohtuulliseksi katsottavaan työllistymistä edistävään toimenpiteeseen tai keskeyttää tällaisen toimenpiteen, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen 60 päivän ajalta kieltäytymisestä tai keskeyttämisestä lukien (työttömyysturvalaki 8 luku 5 §). Jos maahanmuuttaja on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia, sovelletaan toimeentulotukea myönnettäessä hänen osaltaan myös näissä tilanteissa, mitä toimeentulotuesta annetun lain 10 §:ssä (1294/2002) säädetään tuen perusosan alentamisesta.

Työministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat julkaisseet kuntatiedotteen maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannusten korvaamisesta (28.4.1999, Dnro 923/61/99 TM). Lisäksi työministeriö on antanut ohjeen maahanmuuttajien kotouttamisesta, kotoutumissuunnitelmasta ja kotoutumistuesta (O/15/2003 TM) sekä ohjeen turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta ja työ- ja opintotoiminnan järjestämisestä (O/6/99 TM).

5.5. Eräitä erityiskysymyksiä

5.5.1. Pakolainen ja tilapäistä suojelua saava henkilö toimeentulotuen hakijana
5.5.2. Paluumuuttajat
5.5.3. Turvapaikanhakijat
5.5.4. Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt

5.5.1.  Pakolainen ja tilapäistä suojelua saava henkilö toimeentulotuen hakijana

Pakolaisen oleskelukunta myöntää hänelle toimeentulotukea samoin perustein kuin muillekin kunnassa oleskeleville henkilöille. Toimeentulotuki maksetaan kotoutumistukena kotoutumissuunnitelmaan oikeutetulle pakolaiselle, jolle on vahvistettu kotoutumissuunnitelma, jos hän on toimeentulotuen tarpeessa ja jos hän ei saa kotoutumistukena työmarkkinatukea (oikeudesta kotoutumissuunnitelmaan ja kotoutumistuesta ks. kohta 5.4.).

Valtio korvaa kunnalle pakolaisen kotoutumistuesta tai toimeentulotuesta aiheutuvat kustannukset kolmelta vuodelta pakolaisen ensimmäisen kotikunnan väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Kunnalle korvataan myös pakolaiselle myönnetystä paluumuuttoavustuksesta aiheutuvat kustannukset ilman aikarajoitusta. Korvaukset maksetaan kunnalle, joka on tehnyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa sopimuksen pakolaisten vastaanotosta ja joka on laatinut tai sitoutunut laatimaan maahanmuuttajien kotouttamisohjelman. Korvaukset maksaa työvoima- ja elinkeinokeskus kunnan hakemuksesta. Korvauksista säädetään pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (512/1999 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä valtioneuvoston päätös).

Kotouttamislaissa ulkomaalaislain (378/1991) 35 §:ssä tarkoitettuun pakolaiseen rinnastetaan myös henkilö,

  1. jolle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 31 §:n mukaan suojelun tarpeen vuoksi tai ulkomaalaislain 18 §:n 4 kohdassa tarkoitetusta painavasta humanitaarisesta syystä;
  2. joka on hakenut turvapaikkaa tai saanut tilapäistä suojelua Suomessa ja saanut tämän jälkeen pysyväisluonteisen oleskeluluvan ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, ei kuitenkaan, jos oleskelulupa on myönnetty opiskelun, työnteon tai ammatin harjoittamisen tai avioliiton johdosta; sekä
  3. joka on pakolaisen tai 2 kohdassa tarkoitetun henkilön perheenjäsen tai muu omainen edellyttäen, että hänellä on ollut perheside pakolaisen tai oleskeluluvan saaneen henkilön kanssa ennen tämän tuloa Suomeen.

Pakolaiselle voidaan myöntää paluuavustusta hänen kotimaahansa tai entiseen asuinmaahansa palaamista varten. Erittäin painavasta syystä paluumuuttoavustusta voidaan myöntää myös muuhun kuin kotimaahansa tai entiseen asuinmaahansa palaavalle pakolaiselle. Paluumuuttoavustuksena voidaan myöntää kohtuulliset matkakustannukset ja muuttokustannukset sekä avustusta paluumaahan asettumista varten.

Matkakustannukset korvataan halvimman ja tarkoituksenmukaisimman matkustustavan mukaisina, elleivät asiakkaan tai hänen perheenjäsenensä vamma, sairaus tai muut erityiset olosuhteet edellytä matkaan liittyviä erityisjärjestelyjä. Esimerkiksi oman auton käytöstä voidaan maksaa kilometrikorvaus, jos autolla matkustaminen on muuta matkustustapaa edullisempaa ja paluumaan olosuhteet huomioon ottaen turvallista. Muuttokustannuksiin voidaan sisällyttää kohtuullisia rahtikuluja asiakkaalle ja hänen perheelleen tarpeellisten tavaroiden paluumaahan kuljettamista varten.

Avustus on yksin muuttavalle henkilölle enintään toimeentulotuen perusosan määrä kahdelta kuukaudelta ja perheelle enintään edellä tarkoitettu määrä kaksinkertaisena. Paluumuuttoavustus voidaan myöntää senkin jälkeen, kun valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettujen korvausten korvausajat ovat päättyneet, jos asiakas on edelleen pakolainen tai pakolaiseen rinnastettava henkilö eikä hän ole menettänyt oikeuttaan maassa oleskeluun.

5.5.2.  Paluumuuttajat

Paluumuuttajille annetun toimeentulotuen ja kotoutumistuen kustannukset korvataan kunnalle valtion varoista puolelta vuodelta asianomaisen henkilön ensimmäisen kotikunnan väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Lisäksi paluumuuttajalle voidaan myöntää eläkettä tai muuta sosiaaliturvaa korvaavaa toimeentulotukea silloin, kun hän maahantuloon liittyvän asemansa vuoksi ei voi saada eläkettä tai muuta sosiaaliturvaa. Eläkettä vastaavan toimeentulotuen kustannukset valtio korvaa kunnalle enintään viideltä vuodelta paluumuuttajan ensimmäisen kotikunnan väestötietojärjestelmään merkitsemisestä.

Korvausten piiriin kuuluu entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen muuttanut henkilö,

  1. jolle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 18 a §:n mukaan suomalaisen syntyperän perusteella;
  2. joka on ollut Suomen kansalainen tai jonka vanhemmista jompikumpi on ollut Suomen kansalainen; käytännössä oleskelulupa myönnetään myös ulkomaalaiselle, jonka isovanhempi on tai on ollut Suomen kansalainen;
  3. joka on vapaaehtoisena palvellut Suomen sodissa vuosina 1939 – 1945; sekä
  4. joka on edellä tarkoitetun henkilön aviopuoliso tai hänen huollettavanaan oleva alle 18-vuotias lapsi.

Aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa edellä tarkoitettu oleskeluluvan saanut henkilö elää jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Pääasiassa paluumuuttajia koskeva laki maahanmuuttajan erityistuesta (1192/2003) tulee voimaan 1.10.2003. Lain tavoitteena on turvata kansaneläkkeen tasoinen toimeentulo vanhuuden ja työkyvyttömyyden ajalta sellaiselle Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle, joka ilmeisesti muutoin olisi jatkuvasti toimeentulotuen tarpeessa. Maahanmuuttajan erityistuki voidaan myöntää 65 vuotta täyttäneelle tai työkyvyttömälle maahanmuuttajalle. Lisäksi tuen saamisen edellytyksenä on, että tuen hakija on laillisesti asunut Suomessa 16 vuotta täytettyään vähintään viiden vuoden yhdenjaksoisen ajan välittömästi ennen erityistuen alkamista. Maahanmuuttajan erityistuen toimeenpanosta huolehtii Kansaneläkelaitos.

5.5.3.  Turvapaikanhakijat

Turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta säädetään kotouttamislain 22 – 24 §:ssä ja kotouttamisasetuksen 5 ja 6 §:ssä. Toimeentulotukeen sovelletaan toimeentulotukilakia, ellei kotouttamislaissa tai sen nojalla ole säädetty toisin. Lisäksi noudatetaan työministeriön antamia ohjeita turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta sekä työ- ja opintotoiminnan järjestämisestä (06/99 TM). Keskeisimmät toimeentulotuen määrää koskevat poikkeukset ovat perusosan jakautuminen rahana maksettavaan osuuteen ja vastaanoton palveluihin, perusosan alentaminen työ- ja opintotoiminnasta kieltäytymisen perusteella sekä paluumatkakustannusten myöntäminen toimeentulotukena lähtömaahan palaamista varten. Lisäksi kotouttamislaissa on turvapaikanhakijoiden toimeentulotuen takaisinperintää ja muutoksenhakua koskevat erityssäännökset.

Turvapaikanhakijoiden toimeentulotuki rahoitetaan kokonaan valtion varoista valtioneuvoston päätöksen 14 §:n nojalla. Tuen myöntää ja maksaa vastaanottokeskus. Vastaanottokeskus hakee myös takaisinperintää myöntämänsä toimeentulotuen osalta.

Turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu Suomessa ulkomaalaislain 30 §:n perusteella turvapaikkaa hakenut henkilö kunnes hänelle on myönnetty oleskelupa tai hänen maasta poistumistaan koskeva asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu ja pantu täytäntöön. Saman lain 34 d §:n mukaan tilapäistä suojelua Suomessa saava henkilö kuuluu tilapäistä suojelua saavien vastaanoton piiriin maahantulostaan lukien, kunnes hänelle on myönnetty pysyväisluonteinen oleskelulupa tai hänen maasta poistamista koskeva asiansa on ratkaistu ja päätös pantu täytäntöön (kotouttamislaki 118/2002, 3 §:n 2 mom.).

Vastaanottokeskus myöntää ja maksaa toimeentulotuen myös turvapaikanhakijalle, jolle on myönnetty oleskelulupa pakolaiseen rinnastettavalla perusteella (status A.3 tai status D.1) ja joka odottaa kuntapaikkaa vastaanottokeskuksessa. Vastaanottokeskus myöntää ja maksaa toimeentulotuen siihen saakka, kunnes pakolainen on osoitettu kuntaan kotouttamislain 9 §:n mukaisesti. Pakolaisen kuntaan osoittamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus sovittuaan pakolaisen vastaanotosta asianomaisen kunnan kanssa.

Vastaanottokeskus myöntää ja maksaa toimeentulotuen tilapäistä suojelua saaville henkilöille, joilla on statusmerkintä B.5. Jos tilapäistä suojelua saavan statusmerkintä muutetaan statukseksi A.3, hänet voidaan osoittaa kuntaan pakolaisten vastaanoton piiriin kuuluvana ja kunnalle maksetaan hänen toimeentulotuestaan pakolaisten vastaanoton korvaus. Tilapäistä suojelua saavia otetaan Suomeen valtioneuvoston päättämin perustein.

Kunnat ovat vastaanottaneet oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita ja kuntaan osoitukset on tehty, mutta asunnon järjestäminen on vaikean asuntotilanteen vuoksi viivästynyt jopa useilla kuukausilla. Kunta myöntää ja maksaa toimeentulotuen, jos oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija asuu yksityismajoituksessa kunnan alueella tai jos vastaanottokeskus sijaitsee kunnan alueella ja oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija odottaa kunnan asuntoa vastaanottokeskuksessa. Kummassakin tapauksessa oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan kotikunta on vastaanottosopimuksen tehnyt kunta, jonka velvollisuus myöntää toimeentulotukea alkaa turvapaikanhakijan väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Jos kuntaan vastaanotettu turvapaikanhakija odottaa kunnan asuntoa toisen kunnan alueella, voivat vastaanottokeskus ja asianomaisen henkilön vastaanottanut kunta sopia, että toimeentulotuen myöntää ja maksaa vastaanottokeskus, kunnes asianomaiselle henkilölle on saatu asunto kunnasta.

5.5.4. Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt

Uusi pohjoismainen sosiaalipalvelusopimus tuli voimaan 1.10.1996. Sopimus koskee kaikkia pohjoismaissa asuvia henkilöitä ja pohjoismaiden kansalaisia. Sopimusteksti on toimitettu kuntiin julkaisuna Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen soveltamisohjeet (sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelma 1996:24). Sopimuksen soveltamisohjeet on saatettu ajan tasalle vuonna 2003 ja julkaistu suomeksi ja ruotsiksi Haloo Pohjolan verkkosivuilla www.hallonorden.org?Sopimuksia ja sääntöjä?Sosiaali. Soveltamisohjeiden lisäksi verkossa on lyhyt esite sosiaalipalvelusopimuksen pääkohdista ("Pohjoismainen sosiaalipalvelusopimus lyhyesti").

Sopimuksella on vaikutusta muun muassa toimeentulotukea saavan henkilön kotiin lähettämisen edellytyksiin. Jos toimeentulotuen myöntämiseen liittyy kysymys muuttoavustuksen myöntämisestä toiseen pohjoismaahan siirtymistä varten, on suositeltavaa pyrkiä yhdessä asiakkaan sekä vastaanottavan maan viranomaisten kanssa selvittämään asiakkaan toimeentuloedellytyksiä uudessa maassa.