Julkaisuja 2002:29

28.03.2002

Esipuhe

Valtioneuvosto on valtioneuvoston ohjesäännön nojalla antanut 28.2.2002 periaatepäätöksen varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista.

Valtioneuvosto on hyväksynyt varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia koskevan asiakirjan valtioneuvoston 28.10.1999 hyväksymän vuosien 2000-2003 sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman toimenpidesuosituksen numero 55 mukaisesti.¹ Valtioneuvosto määrittää tässä asiakirjassa yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen suuntaviivat. Ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on lasten vanhemmilla. Yhteiskunnan tehtävä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään.

1 Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2000-2003. Valtioneuvoston päätös. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 1999:16.

Asiakirjan tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun kehittämistä koko siinä palvelu- ja tukijärjestelmässä, joka on luotu lasten ja perheiden tueksi ennen lasten oppivelvollisuuden alkamista.

Erityisenä painopisteenä ovat varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttaminen, vanhempien ja henkilöstön kasvatuskumppanuus sekä lasten neuvolan, päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyö. Tavoitteena on, että kaikissa lapsiperheiden palveluissa omaksutaan lapsi- ja perhelähtöiset varhaiskasvatuksen tavoitteet, toimintatavat ja yhteistyökäytännöt. Lapsen varhaiskasvatuksen palvelukokonaisuus määrittyy tällöin kunkin lapsen ja hänen perheensä tarpeista.

Suomalainen lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä sekä varhaiskasvatus on kansainvälisenkin arvion² mukaan korkeatasoista saatavuutensa, monipuolisuutensa, henkilöstön koulutuksen ja vanhempien valinnan mahdollisuuksien ansiosta. Päivähoidossa ja esiopetuksessa vahvuutena on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen toteuttaminen ehyenä kokonaisuutena. Päivähoidossa erityisenä haasteena on nähdä päivähoito myös lapselle tärkeänä palveluna, joka hyvän perushoidon ohella tarjoaa mahdollisuuden leikkiin ja oppimiseen vertaisryhmässä.

2 OECD Country Note Early Childhood Education and Care Policy in Finland. Sosiaali-ja terveysministeriö. Monisteita 2001:10.

Varhaiskasvatus on osa elinikäistä oppimista. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tulee muodostaa saumaton kokonaisuus, joka kasvatuksen ja koulutuksen kaikissa vaiheissa tukee joustavasti jokaisen lapsen yksilöllisiä kehityspiirteitä. Varhaiskasvatuksen linjausten pohjalta on tarkoitus laatia valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma, joka ohjaa varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun toteuttamista valtakunnallisesti. Varhaiskasvatussuunnitelma sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet muodostavat valtakunnallisesti lapsen kasvua ja oppimista edistävän yhtenäisen kokonaisuuden.

Valtakunnallisten linjausten tavoitteena on lisäksi vaikuttaa siihen, että kunnissa laaditaan vastaavia kunnallisia linjauksia esimerkiksi osana kunnan lapsi- ja perhepoliittista strategiaa. Edelleen tarkoitus on, että kunnissa kehitettäisiin varhaiskasvatusta laatimalla paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta, kuten opetustoimessa opetussuunnitelman perusteiden pohjalta laaditaan paikalliset opetussuunnitelmat.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisissa linjauksissa esitettyjen toimenpiteiden rahoituksesta päätetään valtion menokehysten ja talousarvion käsittelyn yhteydessä.

1. Mitä varhaiskasvatus on

Varhaiskasvatus on lapsen eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja –vastuu ja yhteiskunnan tarjoamat varhaiskasvatuspalvelut tukevat lapsen kotikasvatusta. Vanhemmat valitsevat lastensa varhaiskasvatuspalvelut.

Yhteiskunnan järjestämä ja valvoma varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoinen leikki on keskeisessä asemassa. Lähtökohtana on laaja-alaiseen, monitieteiseen tietoon ja tutkimukseen sekä varhaiskasvatuksen menetelmien tuntemiseen perustuva, kokonaisvaltainen näkemys lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta.

Päivähoito eri muotoineen on vallitsevin yhteiskunnallisen varhaiskasvatuksen toimintaympäristö. Esiopetus osana varhaiskasvatusta on vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista tarjottavaa suunnitelmallista opetus- ja kasvatustyötä. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat myös oppivelvollisuusikäiset lapset, jotka käyttävät varhaiskasvatuspalveluita.

Varhaiskasvatuksessa on oleellista lasten, varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä vanhempien vuorovaikutus ja kasvatuksellinen kumppanuus. Varhaiskasvatusta toteutetaan yhteistyössä laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa, jossa ovat osallisina sosiaali-, terveys- ja opetustoimi sekä erilaiset lapsi- ja perhetyötä tekevät järjestöt, yhteisöt ja seurakunnat varhaiskasvatuspalveluineen.

2. Varhaiskasvatuspalvelut ja lapsiperheiden tuki

Pienten lasten ja heidän perheidensä palvelu- ja tukijärjestelmän muodostaa sosiaali-, terveys- ja opetustoimen hallinnoima kokonaisuus. Se on monimuotoinen ja antaa valinnan mahdollisuuksia.

Varhaiskasvatuspalvelut ovat se keskeinen toimintakokonaisuus, joka muodostuu kunnan tai yksityisen järjestämästä päivähoidosta ja esiopetuksesta sekä muusta varhaiskasvatustoiminnasta. Muuta varhaiskasvatustoimintaa on esimerkiksi seurakuntien ja järjestöjen kerhotoiminta tai kuntien lapsille ja lapsiperheille järjestämä avoin varhaiskasvatustoiminta eri muotoineen. Nämä varhaiskasvatuspalvelut ja muu lasten ja perheiden palvelu- ja tukijärjestelmä toimivat kokonaisuutena lasten varhaiskasvatuksen ja samalla myös vanhemmuuden tukena.

Kuvio 1. Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa

Yhteiskunta tukee vanhempien mahdollisuutta hoitaa itse vastasyntyneitä ja pieniä lapsia kotona. Tähän tarkoitukseen on luotu äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat ja -rahat sekä hoitovapaamahdollisuuksia³. Lasten kotihoidon tukea⁴ voidaan myöntää lasten kotona tapahtuvaa hoitoa varten siihen saakka, kunnes perheen nuorin lapsi täyttää kolme vuotta.

3 Sairausvakuutuslaki 364/1963 ja työsopimuslaki 55/2001
⁴ Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta 1128/1996

Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kannalta keskeisiä peruspalveluita ovat neuvola, päivähoito, esiopetus ja koulu. Näiden palveluiden keskinäinen yhteistoiminta ja vuorovaikutuksellinen yhteistyö perheiden kanssa vaatii kehittämistä yhteiseltä arvopohjalta.

Äitiys- ja lastenneuvolan palveluja käyttävät lähes kaikki perheet. Neuvolatoiminnassa on viime vuosina painotettu vanhemmuutta ja lasten psykososiaalista kehitystä. Neuvolassa tulisi käydä keskustelua vanhempien kanssa kunnassa tarjolla olevista varhaiskasvatuspalveluista ja niiden erilaisista mahdollisuuksista yhteistyössä vanhempien kanssa edistää lapsen hyvinvointia.

Lasten päivähoidosta annetun lain mukaan⁵ lasten vanhemmilla on vanhempainrahakauden päätyttyä oikeus saada lapselleen kunnan järjestämä päivähoitopaikka joko päiväkodista tai perhepäivähoidosta siihen saakka, kunnes lapsi siirtyy oppivelvollisena perusopetukseen. Lain mukaan kunnan tulee tarvittaessa järjestää päivähoitoa myös tätä vanhemmille lapsille. Kunnissa järjestetään myös muuta varhaiskasvatustoimintaa, johon osallistuvat muun muassa kotihoidossa olevat lapset vanhempineen, perhepäivähoitajat lapsiryhmineen sekä pienet koululaiset.

5 Laki lasten päivähoidosta 367/1973

Lasten päivähoito on varhaiskasvatuspalvelu, jossa yhdistyvät lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja vanhempien oikeus saada lapselleen hoitopaikka. Lasten päivähoidon keskeisenä tehtävänä on tukea lasten vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Tällöin korostuu myös varhaisen tukemisen näkökulma ja sitä kautta ehkäisevän toiminnan merkitys. Kaikille lapsiperheille tarkoitetun universaalin palvelujärjestelmän kautta voidaan ohjata perheitä myös erityispalvelujen piiriin. Lapsiperheiden käytettävissä ovat lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan, kotipalvelun sekä päihde- ja mielenterveystyön palvelut. Palvelujärjestelmän kokonaisuudessa on otettava huomioon myös varhaiskasvatusikäisen lapsen pitkäaikaissairaus tai sairaalassaolo.

Lasten kotihoidon tuen ja kunnan järjestämän päivähoidon vaihtoehtona perheet voivat valita lapselleen yksityisen järjestämän päivähoidon lakisääteisen yksityisen hoidon tuen turvin⁶.

6 Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta 1128/1996

Esiopetusta toteutetaan perusopetuslain⁷ mukaisesti. Valtioneuvoston ohjesäännön⁸ mukaan esiopetus kuuluu opetusministeriön toimivaltaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Monissa kunnissa esiopetusta järjestetään sosiaali- ja opetustoimen yhteistyönä sekä päivähoitopaikoissa että kouluissa. Perusopetuslain mukaan lapsella on vanhempien valintaan perustuen oikeus maksuttomaan esiopetukseen vähintään 700 tuntia vuodessa pääsääntöisesti vuotta ennen oppivelvollisuuden alkua. Opetushallitus hyväksyy esiopetusta varten valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet, joiden pohjalta kunnat laativat paikalliset opetussuunnitelmat.

7 Perusopetuslaki 628/1998
⁸ Valtioneuvoston asetus valtioneuvoston ohjesäännön muuttamisesta 738/2001

Kuntalaisina lasten vanhemmat tarvitsevat ja ovat oikeutettuja saamaan tietoa niin kunnan varhaiskasvatuspalveluista kuin muistakin kunnan lasten ja perheiden palveluista, jotta he pystyvät valitsemaan lapselleen ja perhetilanteeseensa soveltuvimman palvelun. Lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmän toimivuutta tulee arvioida kunnan lasten ja perheiden tarpeista lähtien paitsi kokonaisuutena myös eri palvelujen ja tukimuotojen näkökulmasta. Lasten ja perheiden tarpeista lähtevien palvelujen kehittämistä edistää se, että vanhemmilla ja lapsilla on mahdollisuus osallistua palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja toimivuuden arviointiin.

Kunnan lapsi- ja perhepoliittiset strategiat ovat hyvä väline edistää hallintokuntien välistä yhteistyötä kunnassa. Niissä lapsuutta ja kunnan lapsiperheiden tarpeita voidaan tarkastella moniammatillisesti eri hallintokuntien näkökulmasta ja samalla sopia kunnan varhaiskasvatuspalvelujen kehittämistavoitteista ja voimavarojen kohdentamisesta.

3. Toimintaympäristön muutoksista

Moninaiset yhteiskunnalliset muutokset ovat tunnusomaisia nykyajalle. Keskustelu lasten hyvinvoinnista ja vanhemmuuden merkityksestä sekä yhteiskunnan velvollisuudesta osaltaan huolehtia perheiden hyvinvoinnista ja tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään on virinnyt voimakkaana. Uudet perhemuodot ovat yleistyneet perinteisen perheen rinnalle. Samalla monen perheen sosiaaliset verkostot ovat harventuneet. Muutokset työelämässä, kuten työn perässä muuttaminen, työelämän tahdin kiivastuminen ja työsuhteiden epävakaistuminen sekä toisaalta työttömyys ovat muuttaneet lasten ja perheiden elämää ja olosuhteita. Myös kansainvälistymisen vaikutukset heijastuvat yhä useamman lapsiperheen arkeen. Lasten kasvuympäristön muutokset vaikuttavat lasten hyvinvointiin sekä siihen, millaisia palveluja lasten myönteisen kasvun edistämiseksi tarvitaan.

Alle kouluikäisten lasten suhteellinen osuus väestöstä on jatkuvasti pienentynyt. Vuonna 2000 alle kouluikäisiä lapsia oli vajaa kymmenesosa (8,3% ) koko väestöstä⁹. Myös syntyvyyden ennustetaan alenevan edelleen ja lasten hankintaa siirretään myöhäisemmälle iälle.

9 Uusitalo, H. & Parpo. A. & Hakkarainen, A. (Toim.) 2000. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2000. Raportteja 250. Stakes.

Palveluiden järjestämisen näkökulmasta merkittävä muutos tapahtui 1990-luvun alussa, kun valtionosuusjärjestelmän uudistus toi kunnille entistä suuremman oikeuden ja vastuun kehittää palvelujaan. Kunnallisen itsehallinnon vahvistumisen myötä valtion normiohjaus vähentyi ja ohjauksessa on siirrytty yhä enemmän tiedolla ohjaamiseen.

Lasten päivähoidossa lainsäädäntö on edelleen keskeinen ohjauksen väline ja lainsäädännöllä määritellään toiminnan vähimmäisvaatimukset. Poikkihallinnollista yhteistyötä on pyritty edistämään esittämällä sääntelyn väljentämistä päivähoidon hallinnon järjestämisestä kunnan tasolla¹⁰. Varhaiskasvatuksen sisällölliseen ohjaukseen tarvitaan kuitenkin uusia välineitä. Päivähoidon kasvatustavoitekomitean mietintö¹¹, joka on ohjannut varhaiskasvatuksen kehittämistä ja toteuttamista valtakunnallisesti, on vuodelta 1980.

10 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaalihuoltolain 6 § muuttamisesta 124/2001
¹¹ Päivähoidon kasvatustavoitekomitean mietintö. Komiteamietintö 1980:31.

Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat myös lasten päivähoitoon. Lasten päivähoidon yleistilanne on hyvä. Päivähoitoa järjestetään kattavasti, henkilöstö on koulutettua ja tilat ovat pääsääntöisesti tasokkaita. Huolenaiheiksi on noussut päivähoidon käytännön toteutuminen mm. lapsiryhmien suuruus ja henkilöstön määrän riittävyys suhteessa lasten määrään, lasten sairastuvuus sekä erityisen tuen tarve ja siihen vastaaminen. Huolenaiheena on myös käytännön kasvatusyhteistyön kehittäminen lasten vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön kesken.

Henkilöstömitoituksen toimivuudessa on puutteita eivätkä sijaisjärjestelyt ole riittäviä. Päiväkodeissa lapsiryhmät ovat usein suuria ja levottomuutta lisää henkilöstön ja lasten vaihtuvuus. Epävakaudesta voi seurata lasten häiriökäyttäytymisen yleistymistä ja suuressa ryhmässä myös lasten sairastuvuus lisääntyy. Perhepäivähoidossa palkkausjärjestelmä on riippuvainen lasten määrästä. Perhepäivähoitajat ikääntyvät ja yhä harvempi uusi perhepäivähoitaja toimii kotonaan. Sen sijaan ryhmäperhepäivähoito yleistyy. Kuitenkin hoitajan kodissa järjestettävä perhepäivähoito on monesti vanhempien toivoma hoitomuoto etenkin pienimmille lapsille tai vuorohoitoa tarvitseville perheille. Myös tämän hoitomuodon toiminnan edellytyksistä tulee huolehtia.

Lapsen suotuisan kehityksen turvaa terveellinen, rauhallinen, kehitystä ja oppimista tukeva kasvuympäristö. Päivähoidossa tähän on pyrittävä vaikuttamalla toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä lapsiryhmän rakenteellisiin tekijöihin, kuten henkilöstön riittävyyteen ja asiantuntemukseen sekä niin aikuisten ja lasten välisten kuin myös lasten keskinäisten ihmissuhteiden jatkuvuuteen. Myös varhaiskasvatuksen tukipalvelujen, kuten erityiskasvatuksen, puheterapian ja mielenterveyspalveluiden, saatavuus tulee turvata kattavasti.

Työelämän muutosten myötä ilta-, yö- ja viikonloppuhoidon tarve on yleistynyt 1990-luvulla. Lapsen hoidon tarpeen epäsäännöllisyys asettaa päivähoidolle monipuolisia vaatimuksia, jotta lasten myönteinen kasvu voidaan turvata. Lapsiperheiden työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tulee jatkaa lähtökohtana erityisesti lapsen tarpeet ja vanhemmuuden edellytysten edistäminen.

Henkilöstön ammatillisesta osaamisesta tulee huolehtia, jotta varhaiskasvatuksessa voidaan vastata yhteiskunnallisten muutosten sekä lapsi- ja oppimistutkimusten tulosten asettamiin haasteisiin. Tällä hetkellä henkilöstön mahdollisuuksissa osallistua täydennyskoulutukseen tai saada työnohjausta on suuria kuntakohtaisia eroja. Uusia työmuotoja tarvitaan myös vahvistamaan eri varhaiskasvatuspalvelujen välistä yhteistyötä sekä yhteistyötä muun sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulun kanssa. Varhaiskasvatuksen tulee myös olla tasavertaisesti mukana tietoyhteiskuntaa koskevassa kehittämistyössä ja sitä kautta tulevassa toimintaympäristön muutoksessa.

4. Varhaiskasvatusta ohjaavat periaatteet

Suomalainen varhaiskasvatus perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimukseen¹², perusoikeussäännöksiin¹³ sekä muuhun kansalliseen lainsäädäntöön. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltion turvaamaan lapsille osuuden yhteiskunnan voimavaroista, oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään sekä oikeuden suojeluun ja huolenpitoon. Sopimuksessa painotetaan lapsen edun näkökulmaa kaikissa lasta koskevissa toiminnoissa. YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattujen lasten oikeuksien tulee toteutua koko lapsiväestön ja jokaisen lapsen elämässä.

12 Lapsen oikeuksien sopimus (SopS 60/1991)
¹³ Suomen perustuslaki (731/1999)

Perustuslain perusoikeussäännöksistä varhaiskasvatuksen toteuttamisessa keskeisiä oikeuksia ovat yhdenvertaisuus, ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapauden ja oikeuksien turvaaminen, uskonnonvapaus sekä kielelliset ja kulttuuriset oikeudet. Erityisesti säännöksissä todetaan, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perustuslain säännökset luovat julkiselle vallalle aktiivisen toimintavelvoitteen lapsen suotuisan kasvun edistämiseksi.

Myös monissa valtioneuvoston periaatepäätöksissä on tehty linjauksia, joista seuraa velvoitteita varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi periaatepäätös hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi¹⁴, periaatepäätös hallinnon toimenpiteistä suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ja rasismin ehkäisemiseksi¹⁵, kestävää kehitystä koskeva periaatepäätös¹⁶ sekä periaatepäätös kansanterveysohjelmasta¹⁷.

14 Valtioneuvoston periaatepäätös hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi, 1997
¹⁵ Valtioneuvoston periaatepäätös hallinnon toimenpiteistä suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ja rasismin ehkäisemiseksi, 1997
¹⁶ Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma.Valtioneuvoston periaatepäätös ekologisen kestävyyden edistämisestä, 1998.
¹⁷ Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 –kansanterveysohjelmasta, 2001.

Laki ja asetus lasten päivähoidosta¹⁸ luovat edellytykset lasten päivähoidolle ja sen piirissä annettavalle varhaiskasvatukselle ja määrittävät toiminnan vähimmäisvaatimukset. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, josta säädetään perusopetusta koskevassa lainsäädännössä¹⁹. Silloin kun esiopetusta järjestetään päivähoitopaikassa, esiopetukseen sovelletaan täydentävänä päivähoidon lainsäädäntöä.

18 Laki lasten päivähoidosta (36/1973) ja asetus lasten päivähoidosta (239/1973)
¹⁹ Perusopetuslaki (628/1998, muutettu 1288/1999)

Lasten päivähoito on peruspalvelu, jonka järjestäminen on kunnan velvollisuus ja jonka rahoitus tapahtuu pääosin yhteiskunnan varoista. Yhteiskunnan tehtävänä on taata laadullisesti hyvän päivähoidon saatavuus siten, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua palveluihin riippumatta perheen sosioekonomisesta tai muusta yhteiskunnallisesta asemasta tai asuinpaikasta. Päivähoitopalvelujen tulee olla monipuolisia ja eri palvelumuotojen tasapuolisesta kehittämisestä tulee huolehtia. Palveluissa voi kuitenkin olla kuntakohtaisia eroja paikallisten olosuhteiden ja asukkaiden tarpeiden mukaan. Päivähoidon asiakasmaksut ovat tulosidonnaisia ja pienituloisilla on oikeus maksuttomiin päivähoidon palveluihin.

Palvelujen käyttäjien osallisuuden ja vaikuttamisen näkökulmaa korostetaan muun muassa kuntalaissa²⁰, sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisissa laatusuosituksissa²¹ ja laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista²². Asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Lasten päivähoidossa asiakkaina ovat sekä vanhemmat että erityisesti lapset. Oikeus päivähoitoon turvaa lapselle yhtäläiset mahdollisuudet osallistua varhaiskasvatukseen vanhempien niin halutessa. Samalla se mahdollistaa vanhempien osallistumisen työelämään ja opintoihin. Yhteiskunnassamme vallalla olevat käsitykset lapsesta ja lapsen tavasta oppia ohjaavat varhaiskasvatuksen toimintatapoja ja menetelmiä sekä koko varhaiskasvatuksen oppimisympäristön muovautumista.

20 Kuntalaki (365/1995)
²¹ Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000 –luvulle. Valtakunnallinen suositus. Sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Suomen Kuntaliitto (1999)
²² Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000)

Lapset varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatus on prosessi, joka edistää lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista ja jossa lapsi on aktiivisena tekijänä. Lapsi toimii tietoisesti ja tavoitteellisesti suunnitellussa kasvu- ja oppimisympäristössä yhdessä aikuisten ja muiden lasten kanssa. Laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja ja tarjoaa siten kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä omien edellytystensä mukaisesti.

• Lapsilla on oikeus turvattuun elinympäristöön, hoitoon, huolenpitoon, kasvuun ja oppimiseen riippumatta asuinpaikasta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta taustasta tai etnisestä alkuperästä.

• Lapsi saa tarvitsemaansa erityistä hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Kaikilla lapsilla on oikeus tulla hyväksytyksi ja erityiskasvatus toteutetaan mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalveluiden yhteydessä.

• Varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja toteutuksessa huolehditaan etnisen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisesta ottaen huomioon tyttöjen ja poikien kehitykselliset erot.

• Lapsen omat näkemykset otetaan varhaiskasvatuksessa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

• Lapsella on oikeus omaan äidinkieleensä. Varhaiskasvatus tukee lapsen äidinkielen oppimista sekä vieraskielisten lasten suomen tai ruotsin kielen oppimista.

• Jokaisella lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa. Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa sekä oman kulttuuripiirinsä että suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi.

• Leikki on lapsen keskeinen toimintamuoto. Varhaiskasvatus tarjoaa mahdollisuuksia leikkiin ja monipuoliseen toimintaan sekä vertaisryhmässä muiden lasten kanssa että aikuisten kanssa.

• Varhaiskasvatuksen tulee mahdollistaa lapselle turvallisten kiintymyssuhteiden kehittyminen. Tämä on ihmisenä kasvamisen lähtökohta ja hyvän kasvun ja oppimisen perusta.

• Varhaiskasvatuksen kasvu- ja oppimisympäristön tulee olla fyysisiltä, psyykkisiltä, tiedollisilta ja sosiaalisilta ominaisuuksiltaan lasten varhaiskasvatukselle soveltuva.

Vanhemmat varhaiskasvatuksessa

Lasten vanhemmilla on ensisijainen kasvatusoikeus ja –vastuu. Lasten, varhaiskasvatuksen henkilöstön ja vanhempien kasvatuksellinen kumppanuus, vuorovaikutus ja yhteistyö on hyvän varhaiskasvatuksen olennainen osa.

• Vanhempien tulee saada tietoa yhteiskunnan järjestämistä varhaiskasvatuspalveluista sekä niiden erilaisista kasvatuksellisista, opetuksellisista ja hoidollisista tehtävistä.

• Vanhemmat valitsevat lapsensa varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt.

• Lapsen kasvun, kehittymisen ja oppimisen tukemisessa vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö ovat kumppaneita. Kasvatuskumppanuus on eri osapuolten tasavertaista vuorovaikutusta, jossa vanhempien ja henkilökunnan erilainen asiantuntemus ja tietämys yhdistyvät. Vanhempien tulee saada osallistua oman lapsensa kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen sekä sen suunnitteluun ja arviointiin.

• Vahvistetaan vanhempien mahdollisuutta muodostaa omaehtoisia vertaisvuorovaikutuksen ja tuen ryhmiä sekä vaikuttaa varhaiskasvatuksen toteuttamiseen.

Henkilöstö varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa korostuu moniammatillinen yhteistyö. Henkilöstön ammatilliseen osaamiseen kuuluu myös yhteistyö lasta ja perhettä palvelevan laajan verkoston kanssa, jossa ovat osallisina sosiaali-, terveys- ja opetustoimi sekä erilaiset lapsi- ja perhetyötä tekevät järjestöt, yhteisöt ja seurakunnat.

• Varhaiskasvatuksen keskeisin voimavara on ammattitaitoinen ja yhteistyökykyinen henkilöstö, jonka riittävyyteen, koulutukseen ja jaksamiseen kiinnitetään huomiota.

• Henkilöstö tunnistaa lasten erityisen tuen tarpeet ja tarvittavaa asiantuntemusta huolehtia erityistä tukea tarvitsevista lapsista on saatavilla.

• Varhaiskasvatuksessa tarvitaan useiden eri ammattiryhmien saumatonta yhteistyötä. Tämä yhteistyö tapahtuu sekä varhaiskasvatuksen työyksiköissä, joissa eri koulutuksen saaneet työntekijät toimivat yhdessä, että yhteistyönä muun lasta ja perhettä palvelevan palvelujärjestelmän kanssa. Jokainen työntekijä tuo varhaiskasvatustyöhön oman tieteenalansa, koulutuksensa ja asiantuntemuksensa mukaisen panoksen.

• Varhaiskasvatuksessa henkilöstö luo edellytykset kodin ja päivähoidon yhteistyölle ja vahvistaa vanhempien osallisuutta siihen.

• Varhaiskasvatuksessa henkilöstön tehtävänä on myös lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen jatkuvuuden turvaaminen sekä yhteistyö päivähoidon, esiopetuksen ja koulun henkilöstön kanssa.

• Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on lisäksi toimia yhteistyössä muun sosiaali- sekä terveydenhuollon kanssa. Henkilöstö tukee vanhemmuutta ja kodin kasvatustyötä sekä ohjaa tarvittaessa lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmien käyttöön ja tiedottaa niiden toiminnasta.

5. Toimenpideohjelma

Varhaiskasvatuksen laadun toteuttamisen ja sisällön kehittämisen edellytyksenä on toimiva ohjausjärjestelmä. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen keskeisin ohjauksen väline on laki lasten päivähoidosta, jolla säädellään lasten päivähoidon järjestämistä. Pienten lasten hoidon ja kasvatuksen järjestämiseen liittyvästä taloudellisesta tuesta vanhempainrahakauden päätyttyä säädetään laissa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta. Esiopetuksen toteuttaminen pohjautuu perusopetuslakiin.

• Lasten päivähoidon lainsäädäntö uudistetaan varhaiskasvatusta ohjaavien periaatteiden pohjalta

Varhaiskasvatuspalveluiden tulee olla monipuolisia siten, että lasten tervettä kasvua voidaan edistää ottaen huomioon lasten ja perheiden erilaiset tarpeet ja olosuhteet. Toimintana varhaiskasvatus muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta ja näiden kaikkien osa-alueiden kehittämisestä tulee huolehtia.

Lasten päivähoito on varhaiskasvatuspalvelu, jossa yhdistyvät lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja vanhempien oikeus saada lapselleen päivähoitopaikka joko päiväkodista tai perhepäivähoidosta. Sekä päiväkotitoiminnan että perhepäivähoidon toiminnan edellytykset tulee turvata huolehtien näiden hoitomuotojen ominaispiirteiden ja vahvuuksien säilymisestä ja kehittymisestä.

Päivähoidon ohella tulee myös kehittää muuta varhaiskasvatustoimintaa, johon osallistuminen on avoimempaa. Tämä varhaiskasvatustoiminta on tärkeä palvelu kotihoidossa oleville lapsille ja heidän vanhemmilleen, perhepäivähoitajille lapsiryhmineen sekä pienille koululaisille.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet on tarpeen liittää nykyistä selkeämmin elinikäiseen oppimiseen ja osaksi muita yhteiskunnan määrittämiä kasvatuksen ja opetuksen tavoitteita. Lainsäädännön tulee myös edistää lapsi- ja perhelähtöisyyttä, varhaiskasvatuspalveluiden yhteistyön kehittymistä ja verkostoitumista muiden lapsiperheille tarkoitettujen palvelujen kanssa.

Varhaiskasvatuksen laadunhallinnan edistämiseksi laissa tulee olla säännös valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta, johon paikalliset kuntien laatimat varhaiskasvatussuunnitelmat pohjautuvat. Laissa tulee myös olla maininta toiminnan jatkuvasta arvioinnista.

Lasten päivähoidon osalta lainsäädännön tulee edelleen sisältää vanhempien oikeus saada lapselleen päivähoitopaikka. Kasvatustavoitteissa tulee nykyistä selkeämmin tuoda esiin päivähoidon tehtävä lapsen huolenpidon ja kokonaisvaltaisen kasvun ja oppimisen edistämisessä. Tavoitteissa tulee myös painottaa päivähoidon mahdollisuutta ehkäistä ja korjata kehityksen viiveitä. Säännöksissä tulee myös painottaa vanhempien ja henkilöstön yhteistyötä kasvatuksessa.

Lailla tulee turvata jokaisen lapsen myönteinen kasvu ja lasten päivähoidon edellytykset erityiseen tukeen sitä tarvitsevalle lapselle. Lapsella voi olla erityisen tuen tarvetta fyysisen, tiedollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla. Myös lapsen kasvuoloista voi seurata erityisen tuen tarvetta. Päivähoidossa tarvitaan riittävää asiantuntemusta lapsen tuen tarpeiden tunnistamiseen sekä tarvittavien tukitoimien järjestämiseen.

Henkilöstömitoituksia ja lasten määrää koskevia säännöksiä tulee tarkistaa siten, että turvataan terveellinen, rauhallinen ja turvallinen kasvuympäristö, joka mahdollistaa jatkuvat, lämpimät vuorovaikutussuhteet. Samassa yhteydessä tulee arvioida, onko tarpeen säätää erikseen henkilöstömitoituksista järjestettäessä päivähoitoa iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lainsäädännön uudistamisen.

• Varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun ohjausvälineeksi laaditaan valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma

Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa varhaiskasvatuksen sisällöllistä kehittämistä koko maassa. Suunnitelma lisää varhaiskasvatuksen laadullista tasa-arvoa kuntien välillä ja myös kunnan varhaiskasvatuksen yksiköiden välillä.

Elinikäisen oppimisen tavoite on yhteiskunnassamme laajasti hyväksytty. Kouluiän alentamisen sijaan lapsen oppimisedellytyksiä vahvistetaan kehittämällä varhaiskasvatusta toiminnan sisältöä ohjaavan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman avulla. Päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen sisällön ohjausvälineiden tulee muodostaa lapsen tervettä kehitystä, kasvua ja oppimista tukeva yhtenäinen kokonaisuus.

Valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan varhaiskasvatuksen arvot, tehtävä ja tavoitteet, lapsi- ja oppimiskäsitys, hyvä kasvatus- ja oppimisympäristö, varhaiskasvatuksen menetelmät ja toimintatavat, varhaiskasvatuksen eri toimintojen merkitys lapsen hyvinvoinnille sekä toiminnan seuranta ja arviointi.

Varhaiskasvatussuunnitelma kattaa yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen eri palvelumuodot ja siinä kuvataan näiden varhaiskasvatuspalvelujen ominaispiirteet ja vahvuudet lapsen kasvuympäristönä. Suunnitelma sisältää myös erityistä tukea tarvitsevien ja pitkäaikaissairaiden lasten sekä vähemmistökulttuureihin kuuluvien lasten varhaiskasvatuksen toteuttamisen. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se edistää yhteistyötä varhaiskasvatuksen eri toimijatahojen kesken. Suunnitelmassa huolehditaan myös siitä, että varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat ehyen jatkumon.

Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma toimii kunnallisten, yksikkökohtaisten ja lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien pohjana. Lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain²³ mukaisesti jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä huoltajien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti.

23 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes laatii valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja opetushallituksen sekä Suomen Kuntaliiton ja muiden asiantuntijatahojen kanssa.

• Henkilöstön osaamista kehitetään kiinnittämällä huomiota koulutuksen sisältöihin, rakenteisiin ja rahoitukseen

Henkilöstön valmiuksia tehdä muuttuvaa työtä ja omaksua uusia toimintamalleja parannetaan koulutuksen ja työnohjauksen avulla. Koulutuksessa painotetaan lapsilähtöistä pedagogiikkaa ja erityisesti sekä alle esiopetusikäisten lasten että erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatusta Muita kehittämisen painopisteitä ovat monikulttuurinen varhaiskasvatus, vanhempien osallisuus ja varhaiskasvatuksen rooli perheen tukemisessa, varhaiskasvatuksen moniammatillinen yhteistyö sekä johtaminen, toiminnan arviointi ja laadunhallinta. Lisäksi koulutushaasteena on tietotekniikan soveltaminen varhaiskasvatuksen työvälineenä.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön perus-, täydennys ja myös jatkokoulutusta tulee kehittää siten, että koulutus entistä paremmin ottaa huomioon käytännön työssä tarvittavan osaamisen. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ja koulutustahojen yhteistyötä tulee tiivistää. Näin varmistetaan, että varhaiskasvatuksen käytännöissä tapahtuneet muutokset ja havaitut kehittämistarpeet tulevat osaksi koulutuksen sisältöä ja eri koulutustahojen opetussuunnitelmia.

Myös neuvolan henkilökunnan koulutuksessa tulee nykyistä enemmän kiinnittää huomiota terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen yhteistyöhön sekä varhaiskasvatusikäisten lasten kasvatukseen liittyvien kysymysten käsittelyyn. Poikkihallinnollista yhteistyötä lisätään varhaiskasvatuksen, terveydenhuollon ja opetustoimen henkilöstön yhteisellä koulutuksella.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön ja työyhteisöjen tulee saada täydennyskoulutusta ja työnohjausta tarpeen mukaan. Sekä täydennyskoulutus että työnohjaus edistävät ammattitaidon ylläpitoa ja parantamista. Ne myös vahvistavat henkilöstön jaksamista yhä vaativammissa tehtävissä.

Koulutusta tulee kehittää siten, että luodaan henkilöstölle mahdollisuudet kouluttautumiseen työuran eri vaiheissa. Täydennyskoulutuksessa painopistettä tulee siirtää yksittäisistä koulutuspäivistä työyhteisön koulutukseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja oppilaitokset huolehtivat siitä, että koulutuksen sisältöjä arvioidaan suhteessa varhaiskasvatuskentän nykyisiin tarpeisiin. Samalla tulee huolehtia siitä, että koulutuksessa vastataan kunnissa esiintyvään erityishenkilöstön tarpeeseen.

Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja kunnat huolehtivat siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen luodaan toimivat rakenteet ja niiden edellyttämä rahoitus turvataan.

Jatkuvan parantamisen periaate varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen alueella tehdään paljon tutkimusta, mutta tutkimustoiminta on ollut hajanaista ja koordinoimatonta. Tutkimustoiminnan nykyistä selkeämpi koordinointi hyödyttää alan tiedonsaantia sekä edistää tiedon välittämistä ja soveltamista. Tutkimus- ja koulutuslaitokset tarvitsevat yhteistyötä sekä toistensa kanssa että varhaiskasvatuksen käytännön toteuttajien kanssa.

Sosiaalialan osaamiskeskuksista²⁴ tulee merkittävä uusi yhteistyön rakentaja. Osaamiskeskuksessa yhteistyökumppaneina ovat kunnat ja kuntayhtymät, yliopistot, ammattikorkeakoulut ja muut alan koulutus- ja tutkimuslaitokset, maakuntien liitot, lääninhallitukset ja alan järjestöt. Keskeisenä valtakunnallisena yhteistyökumppanina on sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes. Sosiaalialan osaamiskeskusverkosto kattaa koko maan. Sen muodostaa kahdeksan alueellista ja yksi koko maata palveleva ruotsinkielinen osaamiskeskus. Osaamiskeskustoiminnalla luodaan alueellinen yhteistyörakenne sosiaalialan perus- ja erityisosaamisen edistämiseksi sekä sosiaalialan alueellista yhteistyötä edellyttävien erityisosaamista vaativien palvelujen ja asiantuntijapalvelujen turvaamiseksi.

24 Laki (1230/2001) ja asetus (1411/2001) sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta

 Varhaiskasvatuksen laadun arviointimenetelmiä tulee kehittää. Laatutyö on jatkuva prosessi, jossa asiakaslähtöisyys, henkilöstön ammatillinen osaaminen ja hyvin toimiva työyhteisö sekä johdon sitoutuminen ovat keskeisiä elementtejä. Varhaiskasvatuksen laadun kehittämisessä ja arvioinnissa arvostetaan erityisesti lasten ja vanhempien antamaa palautetta. Henkilöstön tietämystä laatuajattelusta ja arvioinnista lisätään koulutuksen avulla.

Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa uudenlaisten työmenetelmien kehittämisen. Sen avulla on mahdollista luoda sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja muiden asiantuntijoiden että vanhempien kattava palveluverkko. Verkoston avulla lisätään varhaiskasvatuksen tiedon kulkua sekä asia- että järjestelmätasolla ja mahdollistetaan uudenlainen vuorovaikutus, johon myös vanhemmat voivat tasavertaisesti osallistua. Sekä varhaiskasvatuksessa työskenteleville että perheille tulee tarjota erilaisia mahdollisuuksia ja resursseja hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa. Tämän lisäksi henkilöstön tulee saada tarpeiden mukainen tieto- ja viestintätekniikan koulutus ja työvälineet.

Varhaiskasvatuksen eri toimijatahojen yhteistyön edistämiseksi sekä eri tahojen näkemysten yhteensovittamiseksi tarvitaan asiantuntijafoorumi. Se toimisi varhaiskasvatuksen pitkäjänteisen kehittämisen, visioinnin ja suunnittelun apuna sekä tekisi ehdotuksia tarvittavista tutkimus- ja kehittämishankkeista. Asiantuntijaryhmässä olisi edustettuna hallinnon, tutkimuksen, koulutuksen, järjestöjen ja varhaiskasvatuksen kentän asiantuntemus.

Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa varhaiskasvatuksen asiantuntijaryhmän.

Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii, että sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnassa kiinnitetään riittävää huomiota varhaiskasvatuksen kehittämiseen tasavertaisesti muun sosiaalihuollon kanssa.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes kehittää varhaiskasvatuksen laadun toteutumisen ja vaikuttavuuden säännöllistä seurantaa ja arviointia. Stakes kehittää ja tutkii tieto- ja viestintätekniikan kehittämisen mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa .

• Kunnissa varhaiskasvatusta linjataan osana kunnan lapsi- ja perhepoliittista ohjelmaa

Kunnan lapsi- ja perhepoliittisen strategiatyön avulla luodaan kokonaisnäkemys lapsen terveen kehityksen, kasvun ja oppimisen sekä lasten hyvinvoinnin turvaamisesta kunnassa, tarvittavista varhaiskasvatuspalveluista, niiden toimintaperiaatteista ja muista palvelu- ja tukimuodoista sekä selkeytetään kunnan eri hallintokuntien ja toimijoiden roolia ja yhteistyön muotoja.

Sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen yhteistyössä tarvitaan uusia käytäntöjä. Neuvola ja päivähoito tavoittavat yhdessä suurimman osan lapsiperheistä. Lasten neuvolan ja varhaiskasvatuspalveluiden välistä yhteistyötä on tarpeen tiivistää ja kehittää edelleen. Yhteistyön tiivistämisellä voidaan esimerkiksi jo varhaisessa vaiheessa järjestää erityistä tukea sitä tarvitseville lapsille. Sosiaali- ja opetustoimen yhteistyön haasteita ovat mm. pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kattava järjestäminen, oppimisvaikeuksien ehkäisy ja korjaaminen sekä kulttuurivähemmistöjen lasten äidinkielen sekä suomen tai ruotsin kielen tukeminen. Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen jatkuvuuden turvaa varhaiskasvatuspalveluiden ja koulun tiivis yhteistyö. Näillä työtavoilla voidaan samalla yhteisvoimin edistää ja tukea vanhemmuutta.

Varhaiskasvatuspalveluilla ehkäistään tehokkaasti lasten syrjäytymistä. Kunnallisten palvelujen järjestämisessä ja voimavarojen suuntaamisessa otetaan kunnan sisäiset alueelliset erot huomioon.

Kunnan varhaiskasvatuspalveluihin tulisi myös luoda toimintatapoja, joiden kautta perheiden omat sosiaaliset verkostot pääsevät kehittymään. Sosiaaliset verkostot syntyvät luontevasti lasten ja heidän vanhempiensa yhteisen toiminnan, vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen kautta. Varhaiskasvatuspalvelujen sisällön ja laadun kehittämisen sekä kunnan lapsi- ja perhepalvelujen keskinäisen yhteistyön lisäämisen avulla edistetään myös yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun kehittymistä kunnassa.

Varhaiskasvatuspalvelujen kehittämisessä tarvitaan verkostoitumista sekä kunnan sisällä eri hallintokuntien kesken että kuntien välillä. Yhteistyössä useamman kunnan kanssa voidaan ratkaista sellaisia varhaiskasvatuspalveluihin liittyviä tarpeita, joihin kunnan omat voimavarat eivät yksin riitä. Myös varhaiskasvatuksen eri asiantuntijatahojen keskeinen verkostoituminen esimerkiksi jonkin varhaiskasvatuksen sisällöllisen erityiskysymyksen käsittelemiseksi on monesti tarpeen.

Kunnat laativat omat varhaiskasvatuksen linjauksensa esimerkiksi osana kuntien lapsi- ja perhepoliittisia ohjelmia.

• Varhaiskasvatuksen valtakunnallisten linjausten toimeenpano ja seuranta

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa varhaiskasvatuksen valtakunnallisten linjausten toimeenpanosta ja niiden toteutumisen seurannasta. Linjausten toimeenpanossa sosiaali- ja terveysministeriö tekee yhteistyötä muun muassa opetusministeriön, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen, opetushallituksen, lääninhallitusten, Suomen Kuntaliiton ja kuntien, oppi- ja tutkimuslaitosten sekä alan järjestöjen kanssa.

Liite 1

Kooste toimenpiteistä.

• Päivähoitoa koskeva lainsäädäntö uudistetaan

• Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes laatii valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja opetushallituksen sekä Suomen Kuntaliiton ja muiden asiantuntijatahojen kanssa.

• Sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja oppilaitokset huolehtivat siitä, että koulutuksen sisältöjä arvioidaan suhteessa varhaiskasvatuskentän nykyisiin tarpeisiin. Samalla tulee huolehtia siitä, että koulutuksessa vastataan kunnissa esiintyvään erityishenkilöstön tarpeeseen.

• Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja kunnat huolehtivat siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen luodaan toimivat rakenteet ja niiden edellyttämä rahoitus turvataan.

• Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa varhaiskasvatuksen asiantuntijaryhmän.

• Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii, että sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnassa kiinnitetään riittävää huomiota varhaiskasvatuksen kehittämiseen tasavertaisesti muun sosiaalihuollon kanssa.

• Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes kehittää varhaiskasvatuksen laadun toteutumisen ja vaikuttavuuden säännöllistä seurantaa ja arviointia. Stakes kehittää ja tutkii tieto- ja viestintätekniikan kehittämisen mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa .

• Kunnat laativat omat varhaiskasvatuksen linjauksensa esimerkiksi osana kuntien lapsi- ja perhepoliittisia ohjelmia.

Liite 2

Tilastotietoja lasten päivähoidosta ja esiopetuksesta

 Taulukko 1. Lapsia kunnan järjestämässä päivähoidossa 31.1.2001.

	Päiväkoti	Perhe- päivähoito	Ryhmä- perhe- päivähoito	Yhteensä	%-osuus ikä- luokasta
Kokopäivähoito
Alle 3-vuotiaat	16 327	17 187	3 130	36 644	21,4
3-5-vuotiaat	65 480	29 211	7 817	102 508	55,9
Kokopäivähoidossa 6-vuotiaat*	1 618	1 568	379	3 565	5,5
Yhteensä	83 425	47 966	11 326	142 717	34,0
Osapäivähoito
Alle 3-vuotiaat	642	959	267	1 868	1,1
3-5-vuotiaat	9 007	2 397	967	12 371	6,7
Osapäivähoidossa 6-vuotiaat*	755	266	78	1 099	1,7
Osapäivähoidossa 6-vuotiaat* *	32 405	2 323	1 224	35 952	55,1
Koululaiset	3 535	1 796	775	6 106
Yhteensä	46 344	7 741	3 311	57 396
0-6-vuotiaat päivähoidossa	126 234	53 911	13 862	194 007	46,2
Ph:ssa olevien 0-6-vuotiaiden%- osuus eri phmuodoissa	65,1	27,8	7,1	100,0
Kaikki lapset päivähoidossa	129 769	55 707	14 637	200 113

Kuvio 1. Päivähoitopaikkojen kehitys vuosina 1970 - 2001

Kuvio 2. Pienten lasten hoitojärjestelyt 31.12.2000

Taulukko 2. Erityistä tukea saavien lasten osuus päivähoidossa olevista lapsista, 31.1. 2001

	Päivähoidossa olevat lapset	Erityislasten määrä	%
0-6-v. lapset	194 007	11 218	5,8
Koululaiset	6 106	970	15,9
Yhteensä	200 113	12 188	6,1

Taulukko 3 Ilta-, yö- ja viikonloppuhoidossa olevien lasten osuus päivähoidossa olevista lapsista, 31.1.2001

	Päivähoidossa olevat lapset	Vuorohoidossa olevien lasten määrä	%
0-6-v. lapset	194 007	13 065	6,7
Koululaiset	6 106	655	10,7
Yhteensä	200 113	13 720	6,9

Taulukko 4. Esiopetuksessa olevien lasten määrä 1.8.2000

Läänit	6-vuotiaiden ikäluokka	Kunnallisessa esiopetuksessa olevat 6-vuotiaat	Kunnallisessa esiopetuksessa olevien %-osuus
Etelä-Suomi	26 444	23 800	90,0 %
Länsi-Suomi	22 480	19 555	87,4 %
Itä-Suomi	5 641	5 096	90,0 %
Oulu	6 333	5 674	90,0 %
Lappi	2 379	2 272	95,0 %
Koko maa	63 277	56 397	89,1 %

Taulukko 5. Pienten koululaisten määrä päivähoidossa vuosina 1990 - 2001

Vuosi	1990	1992	1994	1996	1997	1999	2001
Lukumäärä	17 390	16 830	10 130	10 100	9 000	6 960	6 106