Kuva 2. Suomenkielisten suhteellinen osuus ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa vuoden 1999 lopussa (Lähde: Svenska Finlands folkting 2000).
Ahvenanmaan maakunta on yksikielisesti ruotsinkielinen. Maakunnassa valtion ja maakunnan viranomaisten sekä kunnallishallinnon virkakieli on ruotsi. Suomen kansalaisella on omassa asiassaan oikeus käyttää maakunnassa toimivassa tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa suomen kieltä. Tuomioistuinten ja lääninhallituksen on maakunnassa asianosaisen pyynnöstä liitettävä toimituskirjaansa suomennos. Jos tuomioistuimelle tai muulle valtion viranomaiselle annettu asiakirja on laadittu suomen kielellä, on viranomaisen tarvittaessa huolehdittava asiakirjan kääntämisestä ruotsin kielelle. Ahvenanmaata koskeva lainsäädäntö on koottu liitteeseen 1 kohtaan ’Ahvenanmaata koskeva lainsäädäntö’.
Terveydenhoito
Ahvenanmaan keskussairaalasta omakielisten palvelujen toteutumisesta antoivat tietoja sairaalan hallintojohtaja, potilasasiamies, päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja, sekä Folkhälsanin tiedottaja. Heidän kaikkien mukaan ongelmia omakielisten palvelujen saatavuudessa suomenkielisille ei ole ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että Ahvenanmaan keskussairaalan lääkäreistä ja sairaanhoitajista monet ovat kaksikielisiä. Päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja muistaa yhdentoista vuoden aikana vain kaksi tapausta, jolloin kielen kanssa olisi tullut vaikeuksia. Silloinkin niistä selvittiin välittömästi hakemalla toiselta osastolta henkilökuntaa apuun.
Folkhälsan informoi potilaita, heidän omaisiaan ja terveyden- sekä sairaanhoitohenkilökuntaa. Se kääntää esimerkiksi lääkeoppaasta erityislääkkeitä ruotsiksi, etsii artikkeleita, kirjoja jne. sillä kielellä, millä asiakas pyytää.
Ahvenanmaan kaikissa kunnissa on kokoaikainen terveydenhoitaja riippumatta siitä, että esimerkiksi Sottungassa on vain 126 asukasta. Kiireettömissä tapauksissa voi potilas mennä itse tavallisella lautalla sairaalaan. Vakavissa ja akuuteissa sairastumisissa otetaan yhteyttä hätäkeskukseen, joka lähettää ambulanssihelikopterin tai merivartioston hakemaan potilasta sairaalaan. Hätäkeskuksessa on tavallisesti joku, joka osaa suomea. Jos siellä ei kuitenkaan ole ketään suomenkielentaitoista paikalla, otetaan yhteyttä merivartiostoon, jossa on aina paikalla suomenkielistä henkilöstöä. Samanaikaisesti ollaan yhteydessä sairaalan päivystävään lääkäriin puhelimitse. Tavallisesti puhelu lääkärille otetaan ensimmäiseksi, jotta hän voi päättää, mikä kuljetusmuoto on paras. Lääkärin päätös on tärkeä myös kuljetuksen maksuvastuun ratkaisemiseksi.
Sosiaalihuolto
Ahvenanmaan tilanne poikkeaa mantereen tilanteesta myös sosiaalitoimen palvelujen järjestämisen suhteen, sillä palvelut järjestetään vain ruotsin kielellä. Sosiaalitoimiston henkilökunnan mukaan mitään tarvetta ryhtyä erityistoimenpiteisiin ei yleisellä tasolla ole - tässä viitattiin nimenomaan Ahvenanmaan yksikielisyyteen. Toisaalta suomenkielisen palvelun järjestäminen tilapäisesti onnistuu, sillä esimerkiksi muutamat sosiaalityöntekijät tulevat mantereelta ja taitavat myös suomen kielen.
Tiedotusvälineissä on syksyn 2000 aikana käyty keskustelua suomenruotsalaisista ja ahvenanmaalaisista ja heidän eri käytännöistä toimia kielen suhteen. Ahvenanmaalaiset pitävät kiinni maakunnan yksikielisyydestä, eivätkä pyri järjestämään muunkielisiä palveluja. Tämän vuoksi ei ole esimerkiksi suomenkielisiä päiväkoteja, vaan lapset oppivat nopeasti ruotsin kielen päivähoidossa ja kouluissa.
Suomenkielisten tarvetta saada mielenterveys- ja psykiatrian palveluja, perheneuvontaa ei ole tiedostettu. Sosiaalitoimistossa arveltiin, että se järjestettäisiin, mikäli tarvetta sellaiseen ilmenisi.
Pohjanmaalla ja etenkin rannikkoseudulla on monia kaksikielisiä kuntia, joiden enemmistökielenä on ruotsi. Kunnat ovat pieniä, eivätkä resurssit useinkaan riitä välttämättä kaikkiin palveluihin edes yhdellä kielellä. Verrattuna Uudenmaan ja Turunmaan alueisiin Pohjanmaalla väestö on useimmin yksikielisesti ruotsinkielistä.
Vaasan sairaanhoitopiiri on poikkeuksellinen maamme muihin sairaanhoitopiireihin nähden, sillä siellä toimii suomenkielinen vähemmistökielen lautakunta. Sairaanhoitopiirin johtosäännössä ei ole yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mitä lautakunnan toimenkuvaan kuuluu. Siinä todetaan vain, että vähemmistökielen lautakunnan tehtävänä on kehittää ja yhteensovittaa erikoissairaanhoitoa sekä kouluttaa vähemmistökielen terveydenhoitohenkilökuntaa.
Pohjanmaan sairaaloiden osalta selvitettiin potilasasiamiehiltä sitä, kuinka sairaalat voivat tarjota omakielistä hoitoa. Seinäjoen keskussairaalaa lukuun ottamatta valituksia ei ollut tullut siitä, ettei hoitoa olisi saanut suomenkielellä. Seinäjoen potilasasiamiehen mukaan joskus tulee valituksia siitä, ettei sairaanhoitopiirin rannikkokunnissa ole saanut suomenkielistä hoitoa. Joissain kunnissa myös jotkut vammais- ja päihdehuollon palvelut on jouduttu järjestämään oman kunnan ulkopuolella, koska kunnalla ei ole resursseja selvitä niistä.
Pietarsaaren sairaala
Pietarsaaren sairaala kuuluu Vaasan sairaanhoitopiirin alueeseen. Sen suomenkielinen vähemmistökielen lautakunta on tehnyt yhteistyötä Vaasan yliopiston kanssa tutkimusprojekteilla, jotka käsittelevät alueen sairaaloiden kaksikielistä viestintää niin potilaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta. Projektit aloitettiin Pietarsaaren sairaalasta, jonka jälkeen edettiin Vaasan keskussairaalaan. Nyt on meneillään viimeinen vaihe, ja haastattelut Selkämeren sairaalassa ovat alkaneet. Seuraavassa esitellään Pietarsaaren sairaalaa käsitelleen tutkimuksen tuloksia.
Perinteisesti kielellisiä vähemmistöryhmiä tutkittaessa painotus on ollut ruotsinkielisen vähemmistön tutkimuksesta. Maaret Styfin tekemä kaksiosainen tutkimus keskittyi poikkeuksellisesti tutkimaan suomenkielistä vähemmistöä ruotsinkielisellä alueella. Tutkimuskohteena oli Pietarsaaren sairaala. Tutkimuksen ensimmäinen osa ’Kaksikielisyys osana sairaalan laadun ja viestinnän toimivuuden arviointia’ tehtiin kyselyillä sairaalan henkilökunnalle painottaen suomenkielisiä, suomenkielisille potilaille sekä haastatteluilla sairaalan johtoportaalle. Tavoitteena oli selvittää, miten laajoja sairaalan mahdolliset kieli- ja organisaatioilmasto-ongelmat ovat.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sairaalan henkilökunta asetti kommunikoinnin potilaalle tämän omalla kielellä toiseksi tärkeimmäksi hoidon laatutekijäksi. Potilaat kokivat sen tärkeimmäksi hoidon laatutekijäksi.
Sairaanhoitohenkilökunnasta kenelläkään ei ollut usein hankalia tilanteita potilaan kanssa keskusteltaessa kielivaikeuksien vuoksi. Vaikeuksia oli ollut joskus 53 prosentilla ja ei koskaan 47 prosentilla. Tilanteissa, joissa potilaan ja henkilökunnan äidinkieli ei ole sama, yksi vastaajista ilmoitti keskustelevansa omalla äidinkielellään. 71 prosenttia sanoi käyttävänsä potilaan äidinkieltä ja 25 prosenttia ilmoitti hakevansa paikalle työtoverin, joka hallitsee kyseisen kielen. Kukaan ei pyrkinyt välttämään keskustelua tällaisessa tilanteessa.
Potilaista 11 prosenttia arvioi hoitohenkilökunnan suomenkielentaidon olevan erinomaisen, 42 prosenttia hyvän, 38 prosenttia tyydyttävän ja 9 prosenttia välttävän. Yleistäen voidaan siten sanoa, että puolet suomenkielisistä potilaista on tyytyväisiä ja puolet tyytymättömiä henkilökunnan kielitaitoon. Potilaista 12 prosentilla oli ollut kieleen liittyviä ongelmatilanteita henkilökunnan kanssa. Myöskin potilasinformoinnissa oli puutteita, sillä 7 prosenttia vastanneista potilaista ei ollut saanut osastolle tullessaan tietoja sairaudestaan omalla äidinkielellään.
Kaksiosaisen tutkimuksen toinen osa ’Sairaalan viestintäsuhteet ja viihtyvyys kaksikielisessä toimintaympäristössä’ painottui ensimmäisen osan täydentämiseen ja syventämiseen. Mukaan oli otettu suoria lainauksia hoitohenkilökunnan ja potilaiden vastauksista ja ne antoivatkin elävämmän kuvan sairaalan tilanteesta. Eräs potilas kuvasi tilaansa potilaana näin:
"Tunsin yksinäisyyttä ja vierautta kielen suhteen, vaikka olin oman kaupungin sairaalassa".
Kaksikielisyys on osoittautunut ongelmalliseksi myös potilaiden kesken:
"Onko tosiaan niin, ettei voi järjestää niin, että huoneessa on aina suomenkielisiä yhdessä huoneessa; edes kaksi, kun huoneessa on kuusi sänkyä. Aika tulee todella pitkäksi, kun ei ymmärrä mitään. Tuntuu, että on Ruotsissa sairaalassa."
Suomenkieliset potilaat ovat myös tunteneet olevansa epätietoisia omasta terveydentilastaan ja saavansa vähemmän huomiota hoitohenkilökunnalta äidinkielensä vuoksi:
"Toivon, että potilaan asioista puhutaan aina potilaan omalla äidinkielellä…asiahan koskettaa aina potilasta. Jää ikävä tunne, kun on itse ulkona omista asioista."
"Ruotsinkielisille juteltiin huoneisiin tullessa, mutta ei suomenkielisille. Ei toivotettu edes hyvää yötä tai huomenta."
Tutkimuksen mukaan kielitekijät voivat aiheuttaa rajoituksia, joita voivat olla: kommunikoinnin vaikeutuminen ja viestinnän informaatioarvon laskeminen, väärinymmärrysten mahdollisuuksien lisääntyminen, hoitotilanteen mahdollinen lukkiutuminen, kuuntelijasta kielen tuntuminen töykeältä, potilashoidon tason laskeminen ja potilaan tyytymättömyys.
Parannusehdotuksissa sekä potilaat että henkilökunta ovat painottaneet kielikurssien tarvetta. Kouluttamisessa tulisi huomioida myös murteiden osuus, sillä molemmat kieliryhmät ovat kokeneet murteet ongelmallisiksi. Etenkin tunnetasolla ja arkaluontoisissa asioissa kielen vivahteiden moninaisuus vaikuttaa. Väärät sanavalinnat saattavat tuntua töykeiltä ja ylimielisiltä, vaikka tarkoitus olisikin ollut toinen.
